Aina neuvotaan syömään säännöllisesti. Se on virhe. Ihmisen tulisi syödä vain silloin kun on nälkä. Tulisi myös jättää itsensä vähän nälkäiseksi eli ei tulisi syödä kylläiseksi asti. Sillä syökö sokeria tai rasvaa ei ole niin suurta merkitystä laihdutuksen kannalta kuin esitetään. Liiallinen sokerin syönti ilmeisesti kuitenkin lisää sokeritaudin vaaraa. Liikunnastakaan ei ole apua jos syö sitten enemmän.
Syökää vain kun on nälkä
Kelpo K
101348
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
on niin vaikeeta. Höh, määrittelee ensin sopivan painoindeksi, 20 on aika täydellinen naiselle, ja sitten vaan pistää ittensä siihen kuntoon. Ihme vässyköitä ihmiset. Ja sit ne kateuksissaan mollaa ihmisiä joilla on itsekuria.
No mun painoindeksi on 19, ja mullakin on läskiä vaikka kuinka paljon esim. reisissä, joten ei se 20 kyllä mitenkään voi olla mikään IDEAALI.
Ei se tosiaan ole niin yksinkertaista että kaikille sama indeksiluku on ideaali. Se on vaan suuntaa antava numero, mehän ollaan rakenteeltamme niin erilaisia. Mun painoindeksini on lähes 24, ja olen hyvinkin sopusuhtainen. Kiinteytyksen tarvetta on hiukan, ei niinkään laihdutuksen. Mä en edes halua olla langanlaiha ruipelu, vaan ihailen ja tavoittelen ennemmin urheilullista ja lihaksikasta vartaloa.
Mutta pointti tuolla aikaisemmassa kirjoituksessa lienee se, että pitää vaan päättää itselleen tavoite ja sit sitkeesti taistella itsensä siihen. Tahdonvoimaa siis.
Heippa!
Minä ainakin täällä laihduttelen ihan omaksi ilokseni ja terveyteni puolesta enkä pidä itseäni minään vässykkänä. Jos sinulla on ollut paljon ylipainoa ja tiedät kuinka HIDASTA ja rankkaa tavoitteisiin pääsy oikeasti on, niin ehkä tosiaan tiedät mitä itsekuria vaatii päästä niihin tuloksiin! Mutta viestistä päätellen et ole koskaan joutunut pudottamaan yli kymmentä kiloa, tuo ymmärtämisen määräsi ainakin antaa sellaisen kuvan...
Olisin minäkin saattanut jättää kilpirauhasleikkausken väliin, jos olisin tiennyt lihovani hetkessä yli 30 kiloa vajaatoiminnan takia. Mutta pakko oli ajatella omaa terveyttä: valtavaa kyhmyä kaulassa ja siitä sekä liikatoiminnasta aiheutuvia haittoja. Nyt olen saanut painoa tippumaan oikean lääkityksen ja ruokavalion avulla, mutta ei urakka silti helppo ole! Paljon pitää tehdä töitä, edetä hitaasti ja ravata vähän väliä verikokeissa. Pahinta on se, että tulokset näkyvät vain pikkuhiljaa. Ei ole sama asia pudottaako 5 vai 40 kiloa!
Tapanani ei ole kadehtia tai mollata ketään. Itsekuri voi jollain toisella tarkoittaa laihduttamista ja syömisten tarkkailua, jollain toisella taas esim. työhön ja opiskeluun liittyvää. Jokaisella tapansa! Mutta antakaahan meidän isojen kilomäärien kanssa taistelevien jatkaa omaa urakkaamme rauhassa. Enemmän tässä kaivataan tsemppausta kuin vässykäksi haukkumista...
No huh huh. 19 painoindeksillä ihminen ei ole lihava. Jos siltä tuntuu, vika löytyy pääkopasta, ei peilistä. Allekirjoittaneen pituus 170, paino 64, lihasta ja voimaa löytyy vuosikausien liikkumisen tuloksena, läskiä ei, enkä haluaisi painaa tippaakaan enempää tai vähempää. Näillä mitoilla painoindeksini 22,1. Jotta painoindeksini olisi tuon 19, minun pitäisi painaa hieman alle 55 kg! Ja siinä vaiheessa olisin kyllä jo laiha, en edes hoikka.
Laihdutettaessa pitää nimenomaan syödä usein ja säännöllisesti, jotta ei tulisi nälkäinen olo. Säännöllisyydellä pyritään nimenomaan ehkäisemään ennalta veren sokerin laskua. Jos yhden aterian jättää väliin, keho ennen pitkää huutaa energiaa ja on helppo sortua naposteluun. Mutta kun syö säännöllisesti, kiusauksia ei tule.
Lisäksi täytyy tietysti kiinnittää huomiota ruuan määrään ja ennen kaikkea laatuun. Kasviksia saa ja pitääkin syödä paljon, koska niissä ei ole paljoakaan kaloreita ja kasviksissa olevat kuidut tuovat kylläisen olon. Eli kyllä kylläiseksi asti saa syödä, kunhan sitä kylläisyyttä ei saavuteta esim. nopeilla hiilihydraateilla.
Ihmiset jotka syövät vain silloin kun on nälkä ovat hoikkia. Kannattaa lopettaa syöminen kun on vielä vähän nälkäinen sillä näläntunne katoaa itsekseen vähän ajan päästä.
Aiheesta on turha kinata. Yleipätevät terveellisiksikin todetut ohjeet eivät sovi kaikille. Itse en laihtunut grammaakaan syömällä usein ja vähän, hedelmiä, vihanneksia jne. Kun aloin syömään aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan enkä näiden välissä MITÄÄN paino putosi tasaiseen tahtiin ja on pysynyt poissa, sain myöskin syödä melkein mitä vain, kun söin säännöllisesti enkä napostellut.
Muistakaahan, että pieniä aterioita usein ei ole synonyymi jatkuvalle napostelulle.
Ongelma on usein siinä että kaikki eivät osaa eritellä sitä että milloin on nälkä ja milloin on vain tarve esimerkiksi makealle nautinnolle. Näin tulee naposteltua vaikkei olisi varsinaisesti nälkä.
Nyt keväällä luin ylioppilaskirjoituksiin aamusta iltapäivään ja lukusessioiden aikan söin yhden aterian. Kun porukat tuli kotiin lähdin samantien kavereiden kanssa menemään ja iltaruoka jäi välistä. Eli yksi ateria päivässä ja kova kiire: ei aikaa muuhun syömiseen, joten paino lähti laskuun. Nyt on tätä luppo aikaa ennen töiden alkua ja syön vain kun on oikeasti nälkä. Olen kinastellut porukoiden kanssa, että miksi en syö illallista, mutta miksi syödä jos ei ole nälkä? Olen tammikuusta laihtunut n. 9kg(nyt 175/72). paino ilmeisesti on vieläkin laskemaanpäin ja hyvä niin, tavoite 65. Toivottavasti jaksan samaa kun työt alkavat, silloin kyllä saattaa iskeä energiavaje..
Vaatii itsekuria alussa, mutta nyt kulkee miten mieli käskee.