mutta kaikki ei sitä välttämättä hyväksy.
olen ollu uudessa suhteessa kuukauden.
ollaan ihan yli rakastuneita. juteltu kaikkia asioita. ja olen huomannut että hän ei siedä juuri alkoholin juontiakaan, silmät meni hänel pyöreeks ko ostin 4 siideriä yhtenä pe saunajuomaks, ja leffajuomaks. miten voinki kertoa että olen entinen hörhö.. (käyttäny piriä, kokaa ja poltellu kannabista ja muita ja ollu selvä juomis ongelmaki). siis enää juon vain joskus, vkonloppuisin muutaman ja baareissa en käy. oon ite noussu sieltä helvetistä ja päässy eroon niistä. eli olisko hyvä kertoa hänelle... ja ottaa riski.. että jään yksin..
olen ollu uudessa suhteessa kuukauden.
ollaan ihan yli rakastuneita. juteltu kaikkia asioita. ja olen huomannut että hän ei siedä juuri alkoholin juontiakaan, silmät meni hänel pyöreeks ko ostin 4 siideriä yhtenä pe saunajuomaks, ja leffajuomaks. miten voinki kertoa että olen entinen hörhö.. (käyttäny piriä, kokaa ja poltellu kannabista ja muita ja ollu selvä juomis ongelmaki). siis enää juon vain joskus, vkonloppuisin muutaman ja baareissa en käy. oon ite noussu sieltä helvetistä ja päässy eroon niistä. eli olisko hyvä kertoa hänelle... ja ottaa riski.. että jään yksin..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kylältä sen kuulee kuitenkin, joku aina tietää. Juttu on silloin paljon pahempi kun joku muu sen kertoo. Valitse vain sopiva ajankohta, mutta mahdollisimman pian kuitenkin. Jos hän välittää sinusta todella hän ei jätä sinua sen takia.
..täytyy tosiaa kahtoo oikee hetki. kerron sen tänään.. kerron kuinka käy..
ihmetyttää että toisella silmät pyöreenä parista siideristä. Mutta jos hän ei itse alkoholia käytä?
Siinä tilanteessa tuo menneisyyden huumeidenkäyttö voi olla toiselle ylitsepääsemätön asia. Mutta se riski kannattaa ottaa, et varmaankaan halua elää salaillen kumppanisi kanssa vaan olla oma itsesi.
Menneisyyden ei tarvitse olla niin merkittävä asia. Tulevaisuus on tärkeämpi.
Oma kumppanini on käyttänyt aineita menneisyydessään ja siitä kuuleminen oli kova paikka. En itse tehnyt aikoinani niitä valintoja. Pystyn kuitenkin hyväksymään sen, että hän valitsi silloin toisin. Eli se menneisyys on menneisyyttä ja varmasti nyt on molemmilla helpompi olla kuin ei ole suhteessa sellaista "tabua" ja salailua menneisyydestä (mikä itsessään on hölmöä, siis menneisyyden salailu).
Se mikä itselleni on ollut rankinta, on pelko siitä, että onkohan käyttö varmasti loppunut tai kun elämässä tulee vaikeita hetkiä, palaako kumppani vanhaan toimintatapaan. Arvomaailmojen yhteensovittaminen epäilytti, minkälaisen arvomaailman hän siirtää lapsille? Mutta näistä asioista pitää vain puhua rehellisesti.
Toivon, että kumppanisi osaa ymmärtää menneisyyden ja nykyhetken eron ja pystytte asiaa käsittelemään pikkuhiljaa yhdessä. Joustoa ja pitkää pinnaa tarvitaan varmasti molemmilta.
rikollinen,narkkari,miehiä ollu paljon,tehny vaikka mitä tyhmää elämässä.
kerron heti miehille asioista,jottei tarvi sitten myöhemmin ihmetellä.
Jos joku ei ymmärrä ettei menneisyys vaikuta nykyiseen elämääni enään tai paheksuu kovasti menneisyyttäni,se on sen ongelma.
toistaseksi yksikään tuttavuus ei ole menneisyyttäni säikähtänyt.
eilen.hän oli koko pvän hiljaa,sano mulle sen verran että älä näytä noin surulliselta :/
itkin koko päivän. illalla juteltiin.
"miksä vasta nyt kerron, oon tosi pettyny suhun"
"sä oot tyhmä ku käytit niitä" "en voi millään uskoa että et enää koskaan käytä ku käytit sillo niin kovia aineita" "mitä jos me tehää joskus lapsi siit tulee kans nisti".. mä mietin ja vastailin. Kuitenki ennen nukkumaan menoa sanoi kyyneleet silmis rakastavansa mua, sano hyvää yötä ja pussattiin.
onneks siis kerroin.ei tarvii pelkää että muilta kuulis.ja se sano mulle ennenko nukahti että kyllä me tästä selvitään.kyllä mäki siihen uskallan luottaa, mä en oo riippuvaine enää aineista, eikä oo niitte tyyppien kaa minkäälaisia sotkuja.
hän juo harvoin, joskus iltasin yhen bissen. kerran kuukaudessa väkevämpiä.
Tosi hienoa että kerroit!!!
Mulla itsellä oli vähän samantyylisiä ongelmia, kun poikaystäväni kertoi pilven poltostaan ja huumeporukoissa pyörimisestään. Oli vaikea uskoa lainkaan todeksi, kun hän on maailman tunnollisin ja kiltein, oikein sellainen äidin ihannepoika, joka käy koulun hyvin ja muuta. Tunteja ja taas tunteja on puhuttu syistä(koulukiusaamista suurimmaksi osaksi, ja sit piti näyttää et on kova jätkä) ja olen ymmärtävinäni. Kyllä silti joskus aina palaa mieleen ajatus siitä, että mitä jos hän vielä retkahtaa. Ei tule siksi, että itseäni suojelisin vaan siksi että välitän hänestä niin kovin, etten ikinä toivoisi hänen tuhoavan elämäänsä. Sanoi tässä eräänä päivänä että olisi kivaa olla taas yhteyksissä niihin sen aikaisiin kavereihin. Mielestäni se olisi kuitenkin jo tilanne, jolla voi olla huonot seuraukset, vai kuinka?