Minussakin on vikaa, tiedän. Ongelma on kuitenkin mieheni, joka on todella sotkuinen ihminen. Minä olen ollut aina siisti ihminen, pidän kodin ojennuksessa, koska se on jotenkin kunnia-asia. Hän siis jättää kaikki tavarat siihen mihin ne sattuvat jäämään, kerää epämääräisiä paperipinoja kaikkialle, tiskaa vasta (tiskaamme vuorotellen), kun olen siitä useita kertoja maininnut. En jaksa olla ainoa, joka pitää kotia siistinä. En ole liian vaativa, tykkään vaan, että tavarat ovat paikoillaan ja on siisti yleisilme kotona.
Olemme yrittäneet sopia jos jonkinlaisia juttuja, jotta koti pysyisi paremmin järjestyksessä, mutta totuus on ,että se kestää vain hetken ja kohta ollaan taas lähtöruudussa.
Olisiko jollakin jotakin hyväksi koettua keinoa, jolla koti pysyisi ojennuksessa pidempään, kun päivän? Olisin kiitollinen avusta.
Olemme yrittäneet sopia jos jonkinlaisia juttuja, jotta koti pysyisi paremmin järjestyksessä, mutta totuus on ,että se kestää vain hetken ja kohta ollaan taas lähtöruudussa.
Olisiko jollakin jotakin hyväksi koettua keinoa, jolla koti pysyisi ojennuksessa pidempään, kun päivän? Olisin kiitollinen avusta.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Jospa miehesi on tottunut siihen että hommat hoituu ilman hänen osallistumistaan? Minullakin kotona vaimolla tarkempi "likanäkö" :) Koti on aina tip-top ja minä en usein ehdi reagoida asiaan, ennenkuin vaimo on jo asian kimpussa. Ainoastaan ikkunanpesun suhteen asia on toisin :)
1,5 vuotta yritin saada avopuolisoani siistimään jälkensä, ilman tulosta. Kaikki tavarat jätettiin siihen, missä niitä oli viimeksi käytetty. Tiskaaminen tapahtui vasta kun kaikki astiat olivat likaisia. Likaisia vaatteita löytyi ties mistä.
Ei auttanut huuto, sopimukset tai edes kiristäminen. Hetken aikaa saattoi likapyykki marssia koriin saakka, mutta viikon päästä se taas loppui. Pienetkään asiat, kuten leivänmurujen pyyhkiminen pöydältä, ei onnistunut. Itse yritin pitää asuntoa siistinä, mutta vaikeaa se oli.
Oman kokemukseni mukaan suurin osa miehistä ei juurikaan välitä onko asunto siisti vai ei. Poikkeuksia tietenkin löytyy (esim. isäni on "siisteysfriikki"). Kun kaverit kävivät kylässä, naiset kyllä veivät roskat roskiin ja tyhjät pullot kaappiin. Miehet puolestaan sotkivat minkä kerkesivät.
Eli siivoaminen taitaa edelleen jäädä sinulle, valitettavasti..
Meillä tiskaukset ja siivoamiset hoidetaan yhdessä. Eli kun minun mielestäni on riittävän sotkuista tai aika tiskata, "ilmoitan" siitä miehelleni ja hän tulee avuksi. Miestä ei todellakaan pieni epäsiisteys tai tiskaamattomat astiat tiskipöydällä haittaisi ollenkaan... Ei hän kuitenkaan koskaan valita siivousintoilustani tai siitä, että pyydän häntä avuksi. Yhdessä on todella mukava siivota ja tiskata :)
Pöytä mieheltäni jää aina välillä pyyhkimättä ja tavaratkin unohtuu väärille paikoilleen. Mutta onneksi kyse ei ole kovin isoista asioista. Ja kun vuosien mittaan on näissäkin asioissa tapahtunut selvää kehitystä, niin enpä jaksa niitä erityisemmin harmitella.
Ole sinä sellainen kuin olet ja tee ja elä kuten haluat tehdä ja elää. Anna toisen olla sellainen kuin hän on ja anna hänen tehdä ja elää kuten hän haluaa tehdä ja elää.
Tämä sovellettuna siisteyteen: siivoa jos haluat. Anna miehesi olla siivoamatta jos hän ei sitä halua.
Eikä sitten mitään muttia. Sen on juuri noin yksinkertaita. Voi siitä monimutkaisempaakin tehdä, mutta ei siitä kukaan hyödy. Ja ainahan erotakin voi, jos toisen tavat niin paljon ärsyttävät, ettei pysty katsomaan.
Ei se ihan noinkaan mene. Parisuhteessa molempien pitäisi voida hyvin ja olla myös tyytyväisiä. Jos toinen vaatii täydellistä siisteyttä ja toinen haluaa elää sikolätissä, niin jonkinlaisia kompromisseja vaaditaan pakostakin. Ihan samalla tavalla kuin muissakin asioissa täytyy tehdä kompromisseja.
Toisen jälkiä ei aina voi olla siivoamassa. Ei sekään toimi. Täytyy myös kunnioittaa ihmistä, joka asuu kanssasi. Niinhän se menee muuallakin: lapsena vanhempien kanssa asuessa, opiskellessa soluasunnossa...
Erota kyllä voi, jos toisen tavat ei miellytä, mutta tuskinpa tällaisen asian takia kannattaa siihen alkaa. Uhraus ei kuitenkaan kovin suuri ole, jos välillä tekee niin kuin toinen haluaa ja tarttuu siihen tiskirättiin.
Jos toinen haluaa täydellistä siisteyttä ja toinen haluaa elää sikolätissä, kuten muotoilit esimerkkipariskunnan, en näe mitään muuta vaihtoehtoa kuin olla asumatta saman katon alla.
Naisilla on usein kumma vimma muuttaa toista osapuolta. Samoin naisilla on usein taipumus nähd omat tavat parempina kuin toisen tavat. En käsitä sitä. Jomman kumman puolosen käytöksessä tapahtuvan muutoksen täytyisi aina olla sellainen, että se parantaa molempien tai jomman kumman hyvinvointia, mutta ei heikennä KUMMANKAAN hyvänvointia. Jos et usko, niin koetappa itse luopua siisteysihanteistasi ja elää ihan rauhassa vaan sikolätissä. Miten voit? jos voit huonommin, älä siis vaadi sikolätissä eläneeltä mieheltäsi täydellistä siisteyttä, koska jos vaadit sitä, hän alkaa voida huonosti.
meillä mä naispuolinen olen se sottaaja...ja mies hinkkaa raivoten rätillä mun jälkiä :) No ei nyt ihan...mut kuitenki, ja tässä on kuulemma sulattelemista koska naisen "kuuluu" olla se siistimpi.
Aikaisemmin olen seurustellut siivousasioissa samanlaisten miesten kanssa. Villakoiria ollut lattialla, samoin vaatteita...ja tiskit pöydällä. Sitten jompikumpi saa jonain kauniina päivänä hepulin ja jynssää koko talon. Tää on ollut mun tapa toimia.
Mun mies kuitenki haluaa pitää sitä perussiisteyttä yllä koko ajan. Mä olen ajan myötä oppinut kans tohon, vaikka en todellakaan ole yhtä siisti edelleenkään kuin mieheni. Mut mies on kyllä aika paljon kans tullut vastaan. Ei hän nipota jos lattialla on pölyä, tai jollen muista laittaa tiskikoneeseen heti astioita. Hänen "likanäkönsä" on mun kanssa vähän huonontunu, mulla taas sitten miehen ansioista parantunut.
Nää on kyllä aika hankalia asioita...en oikeen tie miten saisit miehes siivoomaan, mä kun oon vähän huono neuvomaan ;) Jotkut tykkää enemmän elää sekasotkun keskellä. Kauheeta, mut mun mielestä on kodikkaampaa jollei kaikki ole ihan tiptop. En nyt tarkota mitään homeisia tiskejä kuitenkaan :D Mut koita olla vähän aikaa sanomatta yhtään mitään hänelle, äläkä ite tee mitään kotitöitä...kyllä se siitä :)
Jos sotkut häiritsee sinua se on sinun ongelmasi. Miksi juuri sinun pitää voida päättää kuinka sotkuista teillä saa olla?
"Miksi juuri sinun pitää voida päättää kuinka sotkuista teillä saa olla?"
Miksi juuri miehen pitää voida päättää kuinka sotkuista heillä saa olla?
Eiköhän tämä ole niitä kuuluisia asioita, missä kompromissi on paikallaan: siis jos toinen on tottunut siistimpään ja toinen sottaisempaan kotiin, kumpikin joustaa.
Hra Paulan kanssa tästä ei ole tullut ongelmaa, koska hän, vaikka onkin tottunut siivoamaan harvemmin, on tullut asiassa vastaan. Silkkaa matematiikkaa: minä siivosin yksin ollessani joka viikko, hän ehkäpä kerran kuussa. Nyt siis siivoamme joka toinen viikko, eikä kumpikaan tunne asiasta katkeruutta.
Kyllä minusta toiselta voi edellyttää, että hän ottaa puolisonsa toiveet huomioon tässäkin. Puolin ja toisin. Sottapytty voi muuttaa tapojaan, samoin yltiösiisti.
Ei ole mikään tehonnut! parempi, kun puree hammasta.
Ei nyt niitä ihan konkreettisia neuvoja tullut, paitsi tuo kertalaakista siivoamisen lopettaminen.Täytynee kokeilla, mutta minä en sitä todennäköisesti pitkään kestäisi.Minua kutsutaan perhepiirissä Monicaksi, viittaa siis Frendit -sarjan hahmoon. ;)
Luulen, että kyse ei ole siitä, että mies jotenkin "tykkäisi" sotkusta, koska usein hän kehuu ja sanoo, että on kiva kun on puhdas koti.
Tarkennan siis, että kummatkin tekee kotitöitä, mutta vasta sitten kun sanon, että imuroi, tiskaa tms. Tämän hän tulkitsee tietenkin nalkuttamiseksi.En halua miestäni ihan lyttyyn haukkua, sillä kyllä hän kotitöitä tekee, pyykkäys on itse asiassa siirtynyt hänen hommakseen, ja näyttää sen ihan mielellään tekevänkin. Hyvä niin.
Kiitos kuitenkin vastauksista, enn ole ainoa, joka kamppailee epäsiistin ihmisen kanssa. Olisi vaan helpompi olla ja elää, jos onnistuisi vähän siisteyttä takomaan tuon rakkaan päähän.
meillä minä tiskaan ja teen lähes kaiken muun kun mies imuroi. Hieman yli vuosi elettiin siten että vuorotellen tiskattiin ja imuroitiin mutta se ei todellakaan toiminut. Puhuimme sitten asiasta ja sovittiin että koska mies pitää enemmän imuroinnista kuin tiskaamisesta, hän aina imuroi ja minä tiskaan.
Eihän tämä työmäärä läheskään vastaa toisiaan mutta hyvin on toiminut, ainakin tähän asti. Välillä...tai lähes aina joudun miehelle sanomaan useampaankin kertaan että imuroida pitäisi ja joskus mies voi pitkittää imurointiurakkaansa jopa viikon(mistä en pidä). Itse hoidan siis pyykit ja tiskin, pölyjen pyyhkimisen ja järjestämisen ynnä muun. Siivouspäivänä n. kerran kuussa(joka sekin on mieheni mielestä liian usein) siivoamme yhdessä ja mies ehkä tekee hiukan enemmän kuin yleensä, mutta yleensä siivouspäivänä tunnelma on kireä koska joudun "nalkuttamaan" hänelle seuraavan "tehtävän" useastikin hänen unohdettuaan sen:(
Pointtini on siis se, että meillä tällainen järjestely toimii ainakin paremmin kuin edellinen, ja kehitystä miehessä on tapahtunut huomaamatta.Hän siis ajattelee minunkin tunteitani, ymmärtää että hermoni ovat riekaleina pienen pölyhiukkasen ilmaantuessa kirjahyllyyn ja joskus ymmärtää jopa rauhoitella minua.
"Sotkuisen" miehen kanssa eläminen on osaksi muuttanut minuakin järkevämpään suuntaan, enää ei kaikkien tavaroiden tarvitse olla jatkuvasti viivasuorassa omilla paikoillaan(tarkoitan tätä kirjaimellisesti) vaan saatan jopa nukkua rauhallisin mielin vaikka tiskipöydällä on pari likaista lautasta. Olen edelleen perfektionisti, ja siksi ehkä onkin parempi, että teen itse sellaiset kotityöt joissa haluan työn jäljen olevan itselleni täydellinen.
Suosittelen, että puhutte asiasta. Ottakaa selvää, mikä on molemmille se kaikkein "mieluisin" kotityö minkä voisi hoitaa säännöllisesti. Tämä toimii meillä, toivottavasti teilläkin:)
Voi vittu mitä tekstiä! Miesparka.
Ilmaisuni ei ilmeisesti ollut ymmärrettävä. Kamppailu on vaan eräänlainen ilmaus, jolla havainnollistin tunteitani ko. asiaa kohtaan. Voi minun miesparkaani, kamala akka kun olen, koska haluan, että olisi mukava ja puhdas koti.
ps. ihme tapahtui, mies tiskaa juuri -ilman minun sanomistani. Tapahtuisipa vastaisuudessakin.
Onhan tuo elämässä aivan olennaista. ;)
Mitä se kertoo vaimosta jos mies on likainen ja epäsiisti "sika"???
niin mitä se kertoo? epäselvää mitä haet?
E mitään!!! Jokainen vastaa itse itsestään ja siisteydestään. Jos mieheni on likainen sika, se kertoo jotain anopistani joka on lapsensa kasvattanut. Ei minusta!!!!!
Se kertoo tietenkin en, että olet jostain syystä - jota harva varmaan kästittää - ottanut mieheksesi epäsiistin sian, vaikka et halauisikaan asua sellaisen kanssa. Pilaat siis molempien elämää. Kuka pakotti?
Toimiskohan sama, kuin pienille lapsille toimii: aina kun siivoat miehen jälkiä, selitä suureen ääneen. "voi voi, mites tuokin paperipino on tuohon joutunut" tai "voivoi, eihän sukkien paikka ole keskellä lattiaa". Älä siis toru miestä, vaan juttele miehen kuullen ihan itseksesi... ;)
Tai sitten voisitte sopia, että SINÄ siivoat aina, kun olet oikeasti siinä hommassa parempi ja tarkempi. Siitä, että mies siivoaa mielestäsi huonosti ja joudut korjailemaan hänen jälkiään, seuraa vain pahaa mieltä niin sinulle kuin miehellesikin. Mies voi sitten tehdä muita kotitöitä, kuten laittaa ruokaa, leipoa, tehdä pihatöitä (jos teillä on piha), pestä pyykkejä ja silittää tms. Tarkoittaen sitä, että mies sitten tekee sovitut hommat AINA, eli että sinun ei sitten enää tarvitse esim. koskea pyykkikoneeseen lainkaan. Isommissa siivouksissa voit valtuuttaa miehen ns. fyysisiin hommiin, eli vaikka tamppaamaan matot tai puistelemaan peitot ja tyynyt.
Ai noinko teillä kasvatetaan lapsia...?
VOI VOI VOI minkälaisia lapsia niistä tuleekaan isona!! ;D
Nuorena äitinä tuskailin omalle äidilleni huushollini sekaisuutta ja kuinka sen kunnossapitäminen vaati hyvin paljon päivittäistä siivoamista. Tähän äitini tokaisi: "Ei se siivo siivoomalla pysy vaan pitämällä".
Eli, jokainen kodissa asuva ja pystyvä, huolehtii omat jälkensä pois, eikä jätä niitä yhden tehtäväksi.
Näin koti pysyy siistinä ja suurempi siivo tehdään yhdessä, vaikka kerran viikossa.
muutu.kokemusta on.
se täytyy vaan hyväksyä.tai sitten pitää erota.
Lyhyesti virsi kaunis. Itse voi tietysti koettaa muuttua, jos jokin häiritsee. Se on ihan okei. Mut ei pidä yrittää muuttaa toista. Se on varma tuhon tie.
Visuaalinen, auditiivinen ja kinesteettinen ovat miellepiirteitä. Jokaisella on kaikkia näistä ominaisuuksista, toisilla korostetummin kuin toisilla. Niitä voi myös oppia. Suosittelen opiskelemaan, sopii jokaiseen ihmissuhteeseen!