Mikäs miehiä oikein vaivaa kun mitään asiaa ei voi sanoa suoraan? Ihmetyttää kun kaiken aikaa törmää ihmeelliseen kiertelyyn, kaarteluun ja asioiden kesken jättämiseen. Jostain syystä näyttäisi siltä, että miehille on käsittämättömän vaikeaa sekä itse sanoa asioita suoraan, että myöskin kuulla suoraan mitä mieltä joku muu asioista on. Onko tämä vain jotain pintaliitämisen sivutuotetta, yritys tehdä asioista ja elämästä helppoa kun ei mihinkään tarvitse tosissaan ottaa kantaa vai onko tämä jossain määrin merkki pelkuruudesta ja avuttomuudesta?
Olen ihmeissäni yrittänyt saada viime vuosina selkoa useammassa eri asiayhteydessä miehistä, jotka joko puheissaan aikovat/haluavat/lupaavat tehdä jotain kuitenkaan sitä tarkoittamatta. Miksi siis sanoa jotain mitä ei todellakaan tarkoita? Sitten on niitä, jotka eivät kestä kuulla totuutta/päätöstä toisen suusta ja vaan jäävät jankkaamaan sitä omaa mielipidettä aivan epätoivon vimmalla. Ja puhumattakaan tästä yhdestä joukosta, joka ei suostu ylipäänsäkään asiaa puhumaan ollenkaan vaan esiintyy (vai on?) täysin aivottomana siinä vaiheessa.
Kaikki ei ole elämässä kauhean helppoa, mutta suoruudella asioista suoriutuu huomattavasti nopeammin kuin pakoilemalla. Kerran se vaan kirpaisee, kokeileppas joskus: sano ihan suoraan mitä mieltä olet!
Olen ihmeissäni yrittänyt saada viime vuosina selkoa useammassa eri asiayhteydessä miehistä, jotka joko puheissaan aikovat/haluavat/lupaavat tehdä jotain kuitenkaan sitä tarkoittamatta. Miksi siis sanoa jotain mitä ei todellakaan tarkoita? Sitten on niitä, jotka eivät kestä kuulla totuutta/päätöstä toisen suusta ja vaan jäävät jankkaamaan sitä omaa mielipidettä aivan epätoivon vimmalla. Ja puhumattakaan tästä yhdestä joukosta, joka ei suostu ylipäänsäkään asiaa puhumaan ollenkaan vaan esiintyy (vai on?) täysin aivottomana siinä vaiheessa.
Kaikki ei ole elämässä kauhean helppoa, mutta suoruudella asioista suoriutuu huomattavasti nopeammin kuin pakoilemalla. Kerran se vaan kirpaisee, kokeileppas joskus: sano ihan suoraan mitä mieltä olet!
Vastaukset 66
Vanhimmat
ja saa suunvuoron...
Opettele kuuntelemaan ja ole välillä hiljaa. Sitä taitoa ei moni nainen osaa.
sua, tahtoo päästä vällyjen väliin ilman sitoumuksia, koska et ole avioitumisen arvoinen.
ja heti kun sanot miten asia on niin kappas pari miestä sieltä loukkaantu samantien eikä kestänyt kuulla miten asia on... Ja sit oliki jo pakko yrittää loukata jotenkin takasin, kun sitä niin loukkaannuttiin itte.. aika huvittavaa..
avioitumisen arvoinen nainen? Ja minkälainen ei ole sen arvoinen?
kolkkoa sanoa naisille suoraan!
Sylvi ja yksinkertaisuus!
vähänkös täälläki on naiset valittanut "että mitä mies meinaa" ja halunnut "tulkintaa"..
Naiselle kun sanot "musta", niin nainen alkaa analysoimaan ja tulkitsemaan ja johtopäätös voi olla "violetti". Siksi usein on parempi olla sanomatta mitään, koska suomenkielen ymmärtäminen on joskus liian vaikeaa naiselle.
Olen todennut saman. Jos naiselle kertoo esimerkiksi mielipteen asiasta, jota hän kysyy, saa heti alkaa kuuntelemaan anlyysia itsetään - ei suinkaan siitä asiasta, josta hän itse oli alunperin halunnut keskustella. Sen lisäksi analyysi vie yleensä mitä hurjimpiin oletuksiin, joita (omia oletuksiaan) hän sitten alkaa saman tien pitää totuuksina, vaikken olisi ottanut (ehtinyt/saaanut tilaisuutta) mitään kantaa vielä.
Sitten, kun/jos joskus saan sen tilaisuuden kertoa, etten oikeastaan ajttele lainkaan niinkuin hän on olettanut ja väittää, ja että en ole sellainen kuin hän uskoo, enkä edes välittäisi puhua itsestäni (tai siis kuulla analyysia itsestään) vaan keskittyä siihen asiaan, josta alunperi oli kyse, tapahtuu niin että nainen SUUTTUU. Väittää epäluotettavaksi, hankalaksi, puhumattomaksi ja jopa valehtelijaksi (koska en olekaan sellainen kuin hän oli olettanut ja jota oletustaan hän oli alkanut ihan itsekseen pitää totena), jne. jne.
Ei voi ymmärtää, hei ei voi!
Kiitokset kommenteistanne, siis niistä asiallisista. Sinänsä allekirjoitan sekä sen "pitää antaa suunvuoro" ohjeen, että tuon "jokaikisen asian puhkianalysoinnin" ihan järkeväksi ohjeeksi ja onnistuneeksi tulkinnaksi miesten käytökseen.
Asiattomuudestaan huolimatta nuo muutamat juuri loukkauksiksi tarkoitetut kommentit tuntuivat olevan juuri niitä "suoraan sydämestä" lauottuja. Tuollaisia miehiltä sitten tulee, jos aletaan antaa tulla sitä kuuluisaa suoraa puhetta?
Sinänsä itse kysymyksen käynnisti niinkin yksinkertainen havainto, ettei kovin moni tuttu tai vähän vieraampi mies osaa vastata yksinkertaiseen kyllä/ei vastausvaihtoehtokysymykseen koskaan sitä ei-vaihtoehtoa. Ja tässä tapauksessa kyse ei ole suunvuoron saamisen vaikeudesta eikä myöskään siitä, että kumpaakaan vastausta seuraisi se kuuluisa "analyysi-vaihe". Ihan vaan simppeli kysymys, mutta vastaaminen ei onnistu. Lienee sitten just tuo naiselle vastaamisen kolkkous se perimmäinen syy...
Jos ei halua loukata/ olla epäkohtelias, niin eikö valehtelu/hätävale ja sen aiheuttama harha/väärinkäsitys ole pahempi kuin se hetkellinen totuuden kuulemisen aiheuttama kirpaisu...? Ei kai kukaan mies tosissaan kuvittele, ettei nainen kestä kuulla totuutta?!
Sieltähän se TAAS tuli:
"Asiattomuudestaan huolimatta nuo muutamat juuri loukkauksiksi tarkoitetut kommentit..."
Sinähän se taas "tiesit", miten sanat tarkoitettiin? ;)
Tulit samalla tuossa taas kerran todistaneeksi, että naiset eivät todellakaan kestä (loukkaantumatta) suoraa puhetta - eivätkä analysoimatta mnkäänlaista puhetta.
Jos kokemuksesi on, että mies on haluton vastaamaan kyllä taikka ei kysymykseesi, olsiko syynä a) kysymyksen tarkotushakuinen muotoilu tai vaikkapa b) miehen aiempi kokemus siitä, mitä tapahtuu jos vastaa kyllä taikka ei. ;)
koska väännät joka asian sellaseen malliin, ettei sillä ole enää mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Vinoutunut ajattelutapa siis.
Ja tunnetaanko me ehkä? =0 Tuo ei ollut henkilökohtaista, ei loukkaavaa? Ei tietenkään. Se oli naisen "yleispätevä" mielipide, eli totuus. ;)
ei. Ainoastaan sinuun kohdistuva mielipide/näkemys. Onko se totta, sen tiedät itse peiliin katsomalla.
Mun pitäisi varmaan olla imarreltu nyt kun loukkaatihan henkilökohtaisesti. Yleensä kun naiset täällä latelevat loukkauksia, he selittävät että se ei ollut tarkoitettu juuri *sinulle*, vaan koko miessukukunnalle.
Mutta kerroppa millä perusteella ollet tullut tuohon jotopäätökseen minusta? Ihan tuon yhden viestinkö? En omasata mielestäni ole kyllä vääntänyt enkä kääntänyt siinä mitään asiaa mihinkään vääristyneeseen suuntaan, vaan vastasin kysymykseen, jonka ap esitti. Vai enkö? =0
puheen, vaikka voikin siitä joskus loukkaantua. Mutta paskanjauhantaa me ei oikein jakseta. Älä siis jauha paskaa.
Just näin aina, just näin! Ootte te suomalaiset naiset sitten eri fiksuja. Oikein mieltä kohentaa olla Suomipoika! =)
Miks aina sulla? Sitä sun kannattais miettii eikä syyttää naisia. Lopeta se paskanjauhaminen, jos haluat päästä umpikujastasi.
Miesten ja naisten ajattelutavat on hyvin erilaiset.
Ehkä siis kannaisi yrittää selittää miksi sinulla on sellainen mielipide kuin on. Se pelkkä vastaus on naisen mielestä niin omituinen ettei sitä voi ymmärtää ja hän itse ei ajattelisi yhtään samalla tavalla. Siitä syystä nainen alkaa analysoimaan sinua, jotta hän ymmärtäisi miksi ajattelet niin kuin ajattelet.
Tottahan se on, että jos nainen kysyy miltä hän näyttää ja mies totuudenmukaisesti ajattelee, että on sulla aika leveä perse niin ei sitä voi sanoa suoraan ääneen. Ehkä olisi hyvä opetella sanomaan suoraan silti loukkaamatta. Ja tollasiin vaate ja ulkonäkö kysymyksiin vois vastata esmes "sinä ymmärrät paremmin noista vaateasioista, että laita vaan mikä itsestä tuntuu hyvältä. Minusta sinä olet tähän mennessä aina näyttänyt hyvältä kun ollaan lähdetty jonnekin."
Naiset on niin rakentavia ja keskustelevat oikein. Me miehet vaan jauhetaan paskaa. Right. ;)
Eipä mulla ole sulle mitään sanottavaa. Toivottavasti ei sullakaan mulle - millään palstalla. Arvotaisin sitä.
Onko se sitten todellakin sukupuolikysymys, että kun mies haluaa keskustella asiasta, jonka nainen ottaa itse puheeksi, niin sitten yhtäkkiä puhutaankin miehestä. Tai ei oikeastaan puhuta miehestä, vaan nainen analysoi miestä. Tuossa joku kaunosielu sanoi että jauhan paskaa. Tuota juuri tarkoitan...
että jauhat paskaa, niin se kertoo sekä siitä, mistä puhut (asiasta) että sinusta jotakin. Ottaisit sen korvasi taakse ja miettisit syvällisemmin, mistä paskanpuhumisesi on saanut alkunsa. Kuka nyt jaksaa paskaa analysoida; sitä rupeaa kyselemään ja ihmettelemään, mistä moinen paska saa alkunsa.
keskustelun aloittaja kyseli syitä siihen, miksi mies ei vastaa "oikein" (tämäkin on hauska: miksi annettu vastaus ei kelpaa?). En mielestäni syyttänyt vastauksessa naisia yhtään sen enempää kuin alkuperäiskirjoittajakaan miehiä. Vai mitä? Kyse on varmastiki osaltaan eroista ajattelutavoissa. Mutta mielestäni - ja kokemukseni puolesta (eikä TODELLAKAAN vain omalta kohdaltani, vaan monien tuntemieni miesten) voin sanoa, että naiselle vastaaminen on usein todella pelottavaa. Se on pelottavaa juuri siitä syystä, että se niin usein johtaa aivan uskomattomaan päätelmien kehään MIEHESTÄ itsestään, ei suinkaan asiasta. Usein tuntuukin siltä, että naisella on valmiiksi mietittynä jokin asia, jonka hän haluaa selvittää - ja se sisältää ilmeisesti jo lähtökohtaisesti paljon oletuksia - mutta se ei ole se asia jota hän kysyy. Kysytty asi onkin siis vain savuverho jonkin muun asian selvittämiseksi. Tätä useimmat miehet eivät ymmärrä. Eivätkä miehet yleensä voi ymmärtää sitä rohkeutta ja varmuutta, jolla naiset tekevät hurjia johtopäätöksiä miehestä sen perusteella, miten hän vastaa johonkin aivan muuhun asiaan.
Miehen mielestä ne naisen tekemät rohkeat ja hurjat päätelmät ovat usein paitsi aivan vääriä, myös erittäin epäreiluja, koska a) nainen hankkii "tietoaan" epäreilulla tavalla ja kieroilemalla, eli kysymättä suoraan sitä mitä oikeasti halusi selvittää ja b) koska mies oli erehtynyt kiinnostumaan ja vastaamaan aidosti omalla mielipiteellään SIIHEN ASIAAN, jota häneltä oli kysytty - aavistamatta että se ei edes naista kiinnostanut, vaan haluttiin selvittää jotakin aivan muuta.
Mutta tämähän on tietenkin pelkkää paskan jauhantaa, koska tällaista etta varmaankaan halua kuulla. No, älkää olko huolissanne, kyllä mielisteleviä ja narussa kuljetettavia joojoo-kultsipuudeli miehiä teille silti vielä riittää. ;)
Sivele sinä vaan paskojasi korvien taakse ja ihan minne haluat. Mä yritän keskittyä puhumaan ap:n aloittamasta asiasta. Votiko jo nyt häirikkö jättää minut rauhaan. Kiitos.
sinussa jotakin epämiellyttävää (siis naisen kannalta) ja sen vuoksi käyttävät tuota perinaisellista tapaa ottaa asioista selkoa mutkan kautta, koska tietävät, että suoraan sitä ei saa. Ethän itsekään näytä olevan tietoinen niistä puolistasi itsessäsi, kun sanot naisten päätelmien olevan pelottavia ja hurjia päätelmiä. Ei niitä päätelmiä tyhjästä nyhjästä. Joistakin miehestä vain näkee, että jotakin ikävää siellä pohjalla on ja oman turvallisuuden nimissä siitä on hyvä ottaa selko.
Naisen vaisto on ihmeellinen asia ja toisaalta nainen myös tajuaa asioita aivan eri tasolla kuin mies. Ne asiat, mitkä ovat naiselle erittäin tärkeitä, eivät sitä ehkä ole miehille.
Nainen siis haluaa selvittää, mikä olet miehiäsi. Onko siinä jotakin pahaa? Eikös se niin ole, että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. Jos naisen päätelmät sinusta eivät pidä mielestäsi paikkaansa, niin sinulla ei ole mitään syytä hermostua asiasta. Hermostumiseen on syytä vain, mikäli nainen on osunut oikeaan analyysissaan.
Täällä on niin helppoa sanoa kaikenlaista. Sulle voin vain sanoa, että jos sillä "naisen vaistolla" todella pystyy tuollaisia asioita luotettavasti selvittämään, niin sun kannattaa kyllä äkkiä mennä ostamaan sellaista kaupasta! Tai se vaihtaa jonkun kanssa paremmin toimivaan. ;)
Veitpä sanat suustani. Muistan eräänkin kerran kun kysyin erästä asiaa mieheltä suoraan. Hän ei vastannut mitään joten täydensin kysymystä ja mies sen jälkeen vastasi tähän täydennettyyn mutta ei alkuperäiseen kysymykseen. Alkuperäinen kysymys oli ihan yksinkertainen, mutta hän ilmeisesti ei osannut vastata siihen niin etten olisi suuttunut joten vastasi vain jatko-osaan.
Mikä muuten siinä naisen suuttumisessa on niin kamalaa?
niin saa takulla mieleisensä vastauksen ;)
Tuo on kyllä pohjanoteeraus! =D
Eihän siinä mitään kamalaa ole. Sehän on aivan arkipäivää. :) Tuolla aiemmin kun mainitsin siitä, että naisille on usein pelottavaa vastata, johtuu juuri siitä, että ei voi tietää mihin nainen pyrkii. Jos mies kysyy minulta jotakin asiaa, voin olla aika turvallisin mielin sen suhteen, että hän on kiinnostunut vastauksestani juuri siihen kysymykseen. On reilua, että kysyy juuri sitä mitä haluaa tietää. Jos käy niin että vastaus herättääkin ajatuksia vastaaan ajattelusta tai ominaisuuksista (mitä miesten kesken harvoin tapahtuu), miksi ei voisi olettamusten ja analyysin sijaan esittää uusia kysymyksiä koskien tätä uutta mielenkiinnon aihetta. Silloin mieskin voisi pysyä perässä, eikä tuntisi itseään väärinymmärretyksi ja petetyksi - ja jättäisi seuraavalla kerralla vastaamatta.
myös ihmiset ja heidän pohjimmaiset vaikuttimensa.
Tullä naisihmisellä on vaan vaino päällä ja katkeruus mielessä. Kävin hänen kanssaan pitkän keskustelun aviolittoinstituutiosta - tai siis minä yritin sitkeästi käydä sitä keskustelua, mutta se lopulta kääntyi hänen voitokseen, eli minun persoonani analysointiin. Tuolloin olin lopulta herkkänahkainen (ties monenko muun "tittelin" jälkeen ennen sitä) ja täällä olen nyt sitten paskanjauhaja :)
Asailinjaa, ou jea...
Tullä naisihmisellä on vaan vaino päällä ja katkeruus mielessä. Kävin hänen kanssaan pitkän keskustelun aviolittoinstituutiosta - tai siis minä yritin sitkeästi käydä sitä keskustelua, mutta se lopulta kääntyi hänen voitokseen, eli minun persoonani analysointiin. Tuolloin olin lopulta herkkänahkainen (ties monenko muun "tittelin" jälkeen ennen sitä) ja täällä olen nyt sitten paskanjauhaja :)
Asailinjaa, ou jea...
sinua, joten vaistoni voivat osua vääräänkin. Mutta luotan silti naisen vaiston toimivuuteen live-elämässä. Ja sehän sua niin pirusti taitaa pänniäkin, että naiset vaistoavat sinusta ne puolet, mitä et haluaisi heidän huomaavan. :)
Minuakin kiinnostaa. Ei se kiinnostus ole mitenkään vain naisten ominaisuus. Mun minua kiinnostaa ihminen ja hänen vaikuttimensa, kysyn niitä - en oleta. Tai jos oletenkin, varmistan kysymällä.
totta. Siksi on hyvä kuunnella ei ainoastaan sanoja, vaan myös vaistojaan. Mikä sinulla on oikein naisen vaistoa vastaan? Oletko kateellinen siitä, että itse joudut turvautumaan arvioissasi pelkästään ymmärrykseesi?
Minulla on jotakin naisen vaistoa vastaan? Tässä oiva esmerkki. Mistä sait moisen käsityksen? Miksi et kysynyt, onko minulla jotakin naisen vaistoa vastaa. Olisin voinut vastata kysymykseesi yksinkertaisesti: ei ole. Ai niin, en vastaa rehellisesti jos kysyt? ;)
ja pilkun nussimista tuollainen.
Taas sitä siirryttiin varsinaiseen laatukeskustelun tasoon! Anna jo olla.
ns. pelkistä asioista puhumalla loukata toista paljon pahemmin kuin suoraan sanomalla. Se vasta kieroa onkin. On todellakin mahdollista haukkua toinen aivan lyttyyn ilman, että kertaakaan osoittaa suoraan sanansa kuulijalle. Eli voi olla hyvin kylmätunteinen, mutta samalla näennäisen kohtelias. Tuollainen piirre on kenessä tahansa ihmisessä todella vittumainen.
Toivottavasti et nyt kuvittele, että olet loukannut minua jotenkin. :) (Oli pakko lisätä, kun vaikuttaa siltä, että käsität asioita joko tahallaan tai sitten aivan vahingossa väärin =)
Minusta alkaa nyt tuntua että sinä taidat olla ihminen, jolle ei kärsi, eikä kannata sanoa ylipäätään yhtään mitään tulematta ymmärretyksi väärin.
Useasti, in real life on tilanteita, joissa naiset hätkähtävät kun joku mies osaa lukea heitä lähes kuin avointa kirjaa. Tosin nöyrä ja varovainenhan siinä täytyy aina olla, jos olettaa ymmärtävänsä toista. Ilmoille ei pidä heittää mitään suorasukaisia oletuksia toisen ajatuksista ja persoonasta.
Mulla on paljonkin hyviä naisystäviä, jotka tuntevat mut hyvin ja vaistoavat ajatukseni ja aikomukseni sekä tuntemukseni - oikein. Se on erittäin hyvä asia. Ystävyyden parhaita puolia. Väärät, jääräpäiset ja pahansuopaiset tulkinnat sen sijaan ärsyttää ja masentaa aina.
sustakin pikkuhiljaa ihan tuntumaan joltakin? No sitä tässä onkin jo odotettu :) Nyt et siis enää keskitykään asioihin, vaan lähdet ihan mutu-linjalle.
Täällä tuskin kukaan on kiinnostunut ongelmistasi. Paitsi ehkä muut feministit...
K: "Mikäs miehiä oikein vaivaa kun mitään asiaa ei voi sanoa suoraan?"
V: Ei meitä mikään vaivaa, pitää vaan joskus kuunnella.
"Ihmetyttää kun kaiken aikaa törmää ihmeelliseen kiertelyyn, kaarteluun ja asioiden kesken jättämiseen. Jostain syystä näyttäisi siltä, että miehille on käsittämättömän vaikeaa sekä itse sanoa asioita suoraan, että myöskin kuulla suoraan mitä mieltä joku muu asioista on."
Jos haluaa kuulla miehen mielipiteen, pitää häntä kuunnella. Jos miehelle haluaa sanoa oman mielipiteensä, se pitää sanoa suoraan eikä esittää asiaa niin kuin se olisi miehen näkemys.
K: "Onko tämä vain jotain pintaliitämisen sivutuotetta,"
V: Ei ole. (kts. yllä)
K: "yritys tehdä asioista ja elämästä helppoa kun ei mihinkään tarvitse tosissaan ottaa kantaa"
V: Ei ole. (kts. yllä)
K: "vai onko tämä jossain määrin merkki pelkuruudesta ja avuttomuudesta?"
V: Ei ole. (kts. yllä)
"Olen ihmeissäni yrittänyt saada viime vuosina selkoa useammassa eri asiayhteydessä miehistä, jotka joko puheissaan aikovat/haluavat/lupaavat tehdä jotain kuitenkaan sitä tarkoittamatta."
K: "Miksi siis sanoa jotain mitä ei todellakaan tarkoita?"
V: Sitä kutsutaan valehteluksi. Sillä pyritään saamaan vastikkeetonta hyötyä.
"Sitten on niitä, jotka eivät kestä kuulla totuutta/päätöstä toisen suusta ja vaan jäävät jankkaamaan sitä omaa mielipidettä aivan epätoivon vimmalla."
"totuus" = sinun mielipiteesi asiasta
"jäävät jankkaamaan sitä omaa mielipidettä" => päätöksesi on ilmeisesti sellainen jota EI KERTAKAIKKIAAN VOI hyväksyä
"Ja puhumattakaan tästä yhdestä joukosta, joka ei suostu ylipäänsäkään asiaa puhumaan ollenkaan vaan esiintyy (vai on?) täysin aivottomana siinä vaiheessa."
He ovat huomanneet että on turha sanoa mitään, koska heidän mielipidettään ei kuitenkaan huomioida.
"Kaikki ei ole elämässä kauhean helppoa, mutta suoruudella asioista suoriutuu huomattavasti nopeammin kuin pakoilemalla. Kerran se vaan kirpaisee, kokeileppas joskus: sano ihan suoraan mitä mieltä olet!"
Ehkä me ei vaan haluta loukata naista. Tai sitten me ei vaan tiedetä mitä sanoa.
ainakin minulle naisena, todettavaksi joskus niin vaikean asian.
Olen ollut kerran jos toisenkin innoissani tutustuttuani näillä deittiareenoilla minua kiinnostavaan mieheen.
Olen toistuvasti joutunut huomaamaan, että miehillä joista minä kiinnostun, on yksi yhteinen ominaisuus, jota voisin kutsua passiivisuudeksikin.
Nämä kiinnostavat miehet ovat aina niitä järkähtämättömästi aloitteita tekemättömiä.
On olemassa sellainenkin teoria kuin "silleen jättäminen", se toimii aina näiden ao. miesten kanssa - ja se on minusta niin surullista, nyyh... yksin on niin... yksinäistä.
Ajatelkaa, nyt on kevät!!!
helppoa sanoa suoraan naisenkaan
ite oon tehnyt vastaavanlaista miehille mutta annas olla kun mulle on tehty niin heti oon sydän vereslihalla itkenyt pari päivää sitä epäreiluutta ;(
ja sitten taas syöksynyt kohti uusia seikkailuja
asia kai vaan on niin,että yks tykkää toisesta,mut se toinen tykkääkin jostain toisesta jne jne
kai se joskus osuu kohilleen :)
että ne joista minä olen kiinnostunut eivät koskaan ole lainkaan kiinnostuneet minusta, ja ne jotka kiinnostuvat minusta eivät taas kiinnosta minua pätkääkään...voi helvetti sentään...
"En haluaisi kuulua klubiin, joka huolii minut jäsenekseen".
Olet rakastamisen arvoinen. Usko se.
Olisin tuhoutunut, jos en olisi tuhoutunut.
(S. Kierkegaard)
Vai että olis tulkin paikka auki? Täällä onkin tullut ihan tyypillisen näköistä jälkeä, kun tuota viestiketjua katsoo. Verta ja paskaakin. Tarvinneeko tuohon enää mitään lisätä? Toisia ei vain ymmärretä.
Naisilla on yleensä suuri tarve tehdä paljon pidemmälle meneviä johtopäätöksiä, kuin mitä miehen suusta kuulee. Naiset itse pitävät sitä yleensä totuutenaan kun taas miehet ovat yleensä sitä mieltä, että metsään meni. Naisilla on myös taipumus vastata itse omiin kysymyksiinsä jo ennen kuin ovat antaneet kohtuullista vastausaikaa miehelle. Eniten meitä miehiä (itseni mukaanlukien) kai ärsyttää kuitenkin se perinaisellinen ominaisuus, että välittömästi siirrytäänkin asiasta henkilökohtaisuuksiin. Jostain syystä niihin henkilökohtaisuuksiin vain naisilla tuntuisi olevan varaa kajota.
Nimim. "Tylsä paskiainen" oli eritellyt viestissään "Vastauksia", tuossa vähän ylempänä aika ansiokkaasti. Rohkea mies! :)
That's it, the end (kuten sanoi Hillosilmä Munck Vareksessa) :)
Nainen kysyy "rakastatko minua?"
Mies pitää naisesta kovasti joten ei halua valehdella joten sanoo "en tiedä mitä tunnen sinua kohtaan"
Nainen tulkitsee sen negatiivisesti ja kysyy "olenko minä sinulle yhdentekevä"
Mies hämmentyy kysymyksestä koska oli ajatellut vain hyviä asioita naisesta.
Nainen tulkitsee miehen hiljaisuuden taas negatiivisesti ja suuttuu "mies ei siis rakasta minua ja hänelle kelpaisi minun tilalta kuka vain."
Mies kysyy "rakastatko minua?" Nainen sanoo "tottakai"
Erittäin valaiseva esimerkki! :)
jatka valitsemallasi tiellä ;)
esimerkki. Nainenhan sai lisäkysymyksellään vastauksen alkuperäiseen kysymykseen. Eihän mies nimittäin rakastanut naista. Pitäminen on eri asia kuin rakastaminen.
erästä aiempaa kommentoijaa tässä viestiketjussa. Se meni näin:
"Se on sun oma vikasi koska väännät joka asian sellaseen malliin, ettei sillä ole enää mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Vinoutunut ajattelutapa siis."
Ton kanssa saat kuluttaa aikaasi loputtomiin ja vailua aina vaan syvempään suohon. Ei tuo naisihminen halua muuta kuin provosoida ja pahentaa omaa ja toistenkin oloaan. Näin täytyy nyt kyllä valitettavasti päätellä ja olettaa. ;)
"...mies pitää kovasti naisesta, muttei halua valehdella..." Siis valehdella sitä, että rakastaisi naista, kun kerran ei rakasta. Nainenhan halusi tietää, rakastaako mies häntä vai ei. Valehtelua on se, että kun tietää, ettei rakasta naista, sanoo jotakin tuon tapaista, että "en tiedä mitä tunnen sinua kohtaan...." Höpöti höpö. Se on naisen harhaanjohtamista. Miksei yksinkertaisesti sano, että pitää hänestä paljon.
ymmärtänyt koko EllaE:n jutun pointtia. Mut ei se mitään. Kaikkea hyvää siitä ja kaikesta katkeruudestasi huolimatta.
pointti kokonaan uupumaan...;)
Mistä päättelet, että olen katkera? Onko tuo taas sitä sinun niin monesti mainostamaasi asiallista asioista kirjoittamista. =) Etkös sä jo ymmärrä, että mua vaan huvittaa tuollainen onneton tyyppi, joka vääntää ja viäntää asioista kaikki epäolennaisimmat puolet esiin, ja sitten ruotii ja kritisoi niitä tohkeissaan ja ilmeisen tyytyväisenä omaan "päättelykykyynsä" ja "naistuntemukseensa".
Miehien kanssa pärjää paremmin, kun ei pohdi niin paljoa pikkuseikkoja.
Kutsutaan sitä mielenrauhaksi vaikka kokeile joskus sitä, että vain hyväksyt, puhut vähemmän, kuuntelet enemmän, tokaise väliin hyväksyviä kommentteja, tarkkaile toisen tunnereaktioita... luota hänen osaavan juttunsa, älä kyseenalaista sitä. Heitä sekaan kannustavia kommentteja joilla saat miehen puhumaan lisää... no hetken kuluttua olo onkuin äidillä, mutta kerrankin kuuntelit ja huomioit häntä ja voi olla, että juttu lähti aivan erille uomille kuin normaalisti...siitä voi olla ihan hyvä jatkaa, jos ei, niin löysit ihmisen kenestä on mukavaa moikata sinulle seuraavallakin kertaa tavatessanne... ja se kyllä huomataan jos ihmiset katselevat hyväksyvästi suuntaasi kun jossain liikut...
No poikia en lähde neuvomaan... keksiköön konstinsa itse...
Mä olen huomannut, että oman poikaystävän kanssa on turha kuvitella minkäänlaista syvällistä keskustelua.
Se ei vaan kertakaikkiaan halua ottaa kantaa mihinkään. Ei tule vastausta tai kommenttia minun mielestä syvällisemmistä asioista.
Se on kyllä hyvin rasittavaa... Ja se on kans rasittavaa, kun se miehet voi olla niin usein ajattelematta mitään.
Kun joskus kysyn poikakaverilta, että mitä mietit.. niin vastaus on melkein aina, että 'en mitään' ja 'pää on ihan tyhjä'.
hjullua sanon minä.. mitä työ sanotta? :P
tämän vuoksi tuhatta ja sataa, miehiä jonossa kasapäin, puhelinnumeroakin kyselevät välillä ystävättäriltäni...
Kehuvat pitävänsä rauhallisista naisista...
Ja kohteliaita ehdotuksia ja kehuja tulee joka puolelta, samaa saavat takaisin, kaikkea ei kuitenkaan pidä todesta ottaa vain se yksi tarjous jos mieluinen vastaan tulee, sen aitouden sitten lukee silmistään.
kantsii vaikka kokeilla joskus, ei se ota jos ei annakkaan...
tuosta? Ei tuollainen ainakaan mulle riittäisi, eihän tuo ole mistään kotoisin. Kyllä sen pitää vastavuoroista olla tuon kommunikoinninkin ja kiinnostuksen, eikä mitään manipuloivaa muka-ymmärtämistä.
yksipuolista kun pidemmän päälle keskustellaan? Aito toisen kuuleminen/kuunteleminen on erittäin läheistä, ei manipulointia, sitä en harrasta laisinkaan. Se on todellista ymmärtämistä ei muka-ymmärtämistä, sellaista en kauaa katselisi, siis ihmistä jolla ei ole mitään annettavaa, ei hän minuakaan kiinnosta, onhan niitä sellaisiakin olemassa vaan jostain syystä tulee jo etukäteen kierretyksi kauempaa.
Mitäkö todellista, itselleni hyvän mielen mukavassa seurassa ja myös toiselle, siitä on hyvä jatkaa eteenpäin itsetuntokin kohoaa taivaisiin kun tulee hyväksytyksi vaikka vain hetkisen mukavassa seurassa, kyllä se on molemminpuolinen mielihyvä... työntää itsekkyyden sivummalle, vaikka onkin juuri itsekäs ja haluaa itselleen iloisen mielen.. jotain sellaista... sen voi tajuta vasta silloin, kun antaa itselleen luvan kuunnella toista keskeyttämättä... hiljentää itsensä...
sujuu vähän liiankin hyvin. Mies sitten puhuu ja puhuu ja puhuu, ja minä heitän välillä pientä kommenttia ja kysymystä väliin. Sitten mies taas puhuu ja puhuu ja puhuu. Minä sanon muutaman sanan... Joskus innostun puhumaan pitempäänkin, mutta haluni laantuu, kun näen miehen tuijottavan minua herkeämättömänä, mitään sanomattomana (tämä on varmaankin sitä keskittymistä) ja arvioivan näköisenä. Ts. mies ei millään tavoin ilmaise mitään itsestään ja siitä, miten sanomani häneen vaikuttaa, mitä mieltä hän on sanomastasi jne. Tulee melko ufo olo, kun ei saa mitään vastakaikua. En tiedä, ehkä tuo on vain kyseisen miehen tapa, ehkä hän haluaa kuunnella loppuun asti koko asiani ennen kuin kommentoi, mutta itse en ole tottunut tuollaiseen kommunikointiin, jossa toinen mykkänä ja tuijottavana kuuntelee, kun toinen lataa monologia. Ärsyttävää!!!! Menee puhehalut nopeasti. Sitten sitä taas kuunnellaan ja kuunnellaan ja yritetään olla kiinnostuneita, vaikka kiinnostus laantuu hetki hetkeltä.
Onko kenelläkään muulla tällaisia vaikeuksia?