Existänne unelmoijat, miettikää oletteko todellakin menettäneet sen oikean, suurimman ja täydellisimmän rakkauden vai palveleeko se exän muiston mukana kantaminen ehkä jotain tarkoitusta elämässänne. Itse ainakin huomaan, että joskus on helppo "käyttää" vanhaa ajan kultaamaa muistoa hyväkseen. Esim. kun uudessa suhteessa kun alkaa jokin asia tökkiä niin on helppo ajatella kuinka kerran minullakin silloin oli se täydellinen, mutta ah niin kohtalokas romeo- ja julia tarina elämässäni ja taas arjen harmaannuttama mielikuva itsestä saa pienen säväyksen.
En väitä etteikö tunteet ja ikävä voisi olla aitoja. Mutta kai niissäkin voi olla joskus jo kyse jonkinlaisesta oppimisesta tai tottumisesta tms. Olen sitä mieltä, että tunteita voi itse ainakin vähän ohjailla. Jos vuosikausia jatkaa jonkun exän perään haikailua, niin johan siinä tapahtuu jonkinlainen ehdollistumisreaktia muistelijan mielessä, eli tietynlaiset tuntemukset yhdistyvät tiettyihin muistoihin ja mahd. vahvistuvat kun mahd. palvelevat jotain tarkoitusta elämässä.
Omasta mielestäni tietyn kohtuullisen ajan jälkeen täytyy vain pikkuhiljaa kääntää realistisuus-voluumia isommalle mielessä ja lakata romatnisoimasta entistä suhdetta tai eroa. Siis jos ei ole aikomusta enää yrittää palata entiseen, vaan katsoa mitä elämänkirjalla on tarjottavana seuraavalla sivulla :))
En väitä etteikö tunteet ja ikävä voisi olla aitoja. Mutta kai niissäkin voi olla joskus jo kyse jonkinlaisesta oppimisesta tai tottumisesta tms. Olen sitä mieltä, että tunteita voi itse ainakin vähän ohjailla. Jos vuosikausia jatkaa jonkun exän perään haikailua, niin johan siinä tapahtuu jonkinlainen ehdollistumisreaktia muistelijan mielessä, eli tietynlaiset tuntemukset yhdistyvät tiettyihin muistoihin ja mahd. vahvistuvat kun mahd. palvelevat jotain tarkoitusta elämässä.
Omasta mielestäni tietyn kohtuullisen ajan jälkeen täytyy vain pikkuhiljaa kääntää realistisuus-voluumia isommalle mielessä ja lakata romatnisoimasta entistä suhdetta tai eroa. Siis jos ei ole aikomusta enää yrittää palata entiseen, vaan katsoa mitä elämänkirjalla on tarjottavana seuraavalla sivulla :))
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ainakun on ensi huuma suhteessa menny, niin tulee mieleen semmoinen vanha tuttu, ihan niinkuin hän olisi näitä muita parempi.
Näin ei kuitenkaan ole.
oli/on kaikki kaikessa...vieläkin tunnen samoin kuin ennen..
että jos ostatte säkillisen karkkia niin se ensimmäinen karkki on aina se paras, vaikka eihän se loppujen lopuksi maistu yhtään erilaiselta kuin ne muutkaan! Mielestäni on kysymys asenteesta, siitä että osaa ajatella huomennakin että tänään on elämäni ensimmäinen päivä, mutta elän sen kuin viimeisen!!!