Itselläni on ollut vauvakuumetta jo pidemmän aikaa, mutta pillereitä en ole uskaltanut pois jättää.
nyt ehkä olisi aika, mutta se ei todellakaan ole näiden palstoilla kirjoitettujen juttujen ansiota!
Monet illat olen miettinyt ja pelännyt, mitä se elämä sen vauvan kanssa tulee olemaan. toki on hyvä ajatella ettei se ole mitään ruusuilla tanssimista, mutta täällä olen saanut sellaisen kuvan että se on jotain aivan kamalaa, mikään ei mene hyvin ja parisuhde kaatuu jne..
Kyselinkin tuossa taannoin, miksi hankitte lapsia.. kun itse en ole oikein järkevää syytä löytänyt.. johtuen varmaankin etten uskalla edes unelmoida muiden maalaillessa piruja seinille.
Toivoisinkin että kertoisitte myös jotain positiivista.. muutenhan minä raukka luulen (kun ei ole vauvoista mitään kokemuksia) että ne ovat ihan kammottavia parisuhteen pilaajia ja aikaa vieviä rääkyviä räkänokkia. ;)
nyt ehkä olisi aika, mutta se ei todellakaan ole näiden palstoilla kirjoitettujen juttujen ansiota!
Monet illat olen miettinyt ja pelännyt, mitä se elämä sen vauvan kanssa tulee olemaan. toki on hyvä ajatella ettei se ole mitään ruusuilla tanssimista, mutta täällä olen saanut sellaisen kuvan että se on jotain aivan kamalaa, mikään ei mene hyvin ja parisuhde kaatuu jne..
Kyselinkin tuossa taannoin, miksi hankitte lapsia.. kun itse en ole oikein järkevää syytä löytänyt.. johtuen varmaankin etten uskalla edes unelmoida muiden maalaillessa piruja seinille.
Toivoisinkin että kertoisitte myös jotain positiivista.. muutenhan minä raukka luulen (kun ei ole vauvoista mitään kokemuksia) että ne ovat ihan kammottavia parisuhteen pilaajia ja aikaa vieviä rääkyviä räkänokkia. ;)
Vastaukset 13
Vanhimmat
...elämä lapsen tai vauvan kanssa on kuin paras parisuhde: joskus hermo menee niin ettei uskokaan mutta seuraavassa hetkessä pakahdut rakkaudesta. Äidin suhdetta vauvaan on vaikea kuvailla,se melkein pitää kokea..kunhan pidät silmät avoinna etkä suunnittele asioita liian tarkkaan uskoisin että pärjäät hyvin.
meillä meni vauva-aika tosi kivasti,vaikka isällä tuppasikin tulemaan ylitöitä vähän liikaa..olin parhaimmillaan ilta-9 asti yksin vauvan kanssa,ilman ajokorttia alkoi välillä arki ahdistaa. mutta kyllä se kaikki on sen arvoista, tiedät sitten kun pidät lastasi sylissä ja hän väläyttää pienen hampaattoman hymyn ja kujertavan naurun.
Kiitos sinulle oikein kovasti vastauksesta.
Täällä vain puhutaan niin vähän siitä, mitä se lapsi antaa.. ja koska itsellä ei ole vauvoista kokemusta, niin on todella vaikeaa päättää odottaako vielä hetki vai antaako sille vauvalle luvan tulla.
On hyvä, että asioista puhutaan, mutta ainakin minut nämä jutut on saanut miettimään asioita todella tarkkaan ja pelkäämään pahinta.
Uskon kyllä että osaan olla myös hermoilematta sitten kun olen oppinut olemaan sen lapseni kanssa. ehkä toinen lapsi on jo sitten helpompi (jos meille vaan suodaan), kun on jo kokemusta ja tietää mihin on ryhtymässä.
mutta oikein hyvää ja aurinkoista pääsiäistä sinulle!
ja uskon kyllä että pahimmatkin pelot väistyvät sitten kun vauvasi on sylissäsi, toki on hyvä varautua siihen että kaikki ei mene ihan suunnitelmien mukaan (keskenmeno,koliikki yms). mutta jos kaikkea stressaa liikaa etukäteen niin on todennäköisempää että niin myös käy.
Mikä onkaan ihanampaa, kuin oman pikkuisen kasvun seuraaminen; kuinka tohkeissaan pikkukaveri on, kun oppii istumaan, ryömimään, seisomaan jne jne.
Tai kun pikkuinen kikattaa naama messingillä ihan hassuille jutuille, kuten pääsiäismunan muovisisukselle... :O
Tai kun aamulla väläyttää paraatihymynsä heti, kun näkee äidin tai isin naaman.
Tai kun väsyneenä käpertyy kainaloon ja loikoilee siinä tyytyväisenä.
Tai kun kylvyssä läiskyttelee vettä innoissaan ja jyrsii onnellisena kumiankkaansa.
Tai kun illalla loikoillaan kaikki sängyllä ja pikkuinen mönkii vuoroin äidin, vuoroin isin päälle ja nuuskuttaa kaulaa tai masua.
Näitä voisi kerätä loppumatoman listan! Toki vauva-arki välillä on tosi raskastakin, mutta yleensä tavallisesta arjestakin tulee "juhlaa", kun seuraa lapsen touhuja ja tutkimusmatkoja. Ja ei parisuhteelle tietty ole aikaa niin kuin ennen, mutta jo siinä vaiheessa, kun lasta alkaa yrittämään, pitäisi tajuta, että elämä muuttuu radikaalisti monella tavalla. Itse ajattelen niin, että olemme saaneet jotain muuta ja ihanaa tilalle, kun saamme viettää aikaa pikkuisemme kanssa. Joskus sitten värvätään isoäiti hetkeksi vahtimaan, niin saadaan isin kanssakin vähän sitä "laatuaikaa". :)
Kiitos viestistäsi.
Olen todellakin miettinyt ja miettinyt eikä päätös ollut helppo vieläkään.
Tiedän että koko elämämme tulee muuttumaan ja minä itse joudun suurimman mylleryksen kohteeksi jo heti alkuun kun raskaus alkaa.
Mutta milloin se alkaa, niin sen minä nyt sitten jätin jonkun ylemmän tahon päätettäväksi ja lopetin pillerit.
Voin odottaa sopivaa hetkeä vuosia, mutta tämän valmiimmaksi minä en tule. Sama se, mistä asiasta on kyse, minä stressaan etukäteen aivan kamalasti ja mietin todella tarkkaan.. Sitä vaan on vaikeampaa ajatella mitä tuleva on, kun ei ole yhtään kokemusta. Tietysti kun ikää tulee lisää, sitä elämänkokemuksen myötä muuttuu.. mutta en usko olevani kuitenkaan liian nuori. (täytän kuitenkin jo 23 syksyllä ja pahimmat riekkumiset on riekuttu.. parisuhteemmekin on ihan vakaa.. kun ollaan jo 3 vuotta yhdessä asuttukin)
Jos tämä ei tunnu hyvältä ajatukselta vaikkapa kuukauden päästä, ainahan ne pillerit voi sitten aloittaa uudestaan.. mutta luulenpa että kyllä ne nyt jäi..
"Itselläni on ollut vauvakuumetta jo pidemmän aikaa, mutta pillereitä en ole uskaltanut pois jättää." Puhut koko ajan minä-muodossa. Oletkos muistanut ilmoittaa miehellesi että jätät ehkäisyn pois? Onko puolisosi myös täysillä mukana?
Kyllä se mukana on.. Homma on vaan ollu minusta kiinni. Isäntä on ollu sitä mieltä että vaikka heti.. ja on niin tohkeissaan.. mutta tässä ihan hissuksiin ootellaan miten se elämä meitä kulettelee
Elämä sisältää ylä-sekä alamäkeä. Kyllä varmasti löydät miehen, joka on sinullekkin sopiva. MUTTA, suhteen alkuaikoina tehdään ratkaisevimmat virheet eli unohdetaan omat kaverit, annetaan liikaa valtaa toiselle (varsinkin raha/omaisuusasioissa) ja yritetään miellyttää liikaa toista osapuolta. Pidä huoli jo suhteen alkuaikoina, että sinun oma taloutesi ( mahdollisten tulevien lapsien) on turvattu, omat palkkatulot ovat erittäin tärkeät tasapuolisuus ettei toinen aikuinen siipeile kustannuksellasi millään elämän alueella. Tasapainon löytäminen vaatii neuvotteluja (riitojakin) ja keskinäisten sopimusten tekemistä, joista kumpikin osapuoli pitää kiinni. Kumpikin palvelee omalla tavallaan toisen ja perheen hyvää. Helppoja asioita nämä eivät ole, sillä mikään tässä maailmassa ei ole niin haastavaa kuin ihmissuhteet. Toisaalta kääntäen ihmissuhteet rikastuttavat omaa elämää hyvin onnistuessaan. Yksinäisyydestä ei ainakaan kannata kärsiä paljon on itsestäkin kiinni, joten ole rohkea. Onnea vaan sopivan miehen metsästykseen!!
Heips. En tosiaan tainnut mainita,että mieskin minulta jo löytyy..
Mutta ihan oikeassa olet.. Ja kyllä meillä on monesta asiasta erimielisyyksiä jo ollutkin. ja tulee varmaan olemaan, mutta se kuuluu elämään.
Ainut asia mikä ei vielä ole ihan kunnossa, on minun raha-asia.. kun ei ole vielä työpaikkaa (siis vakituista), mutta uskon että sekin järjestyy
vakituista työpaikkaa ei lapsen hankintaan tarvita...mutta on hyvä että sinulla on jo työpaikka kun tulet raskaaksi.itseltä loppui työt kuukausi sen jälkeen kun tulin raskaaksi(siis määräaikainen työsuhd loppui)ja on eritäin vaikeata saada töitä raskaana..yritä hankkia työpaikka mahdollisimman nopeasti, että sinulla on turva myös äippäloman aikana...ja paikka mihin palata...onnea vauvayritykselle!
:)
Yritän kyllä kovasti koko ajan saada pitempiaikaista työtä (nyt on ainaki seuraavat 3 vko tiedossa ja mahd. kesäkuun loppuun.. saa nähä kui käy)
ja vauvahommassa meillä on vaan ajatus, että tulee jos on tullakseen :)
En etes jaksa stressata siitä. Tuntuu että oon paljo tasapainosempi nyt ku en syö enää pillereitä. Mikään ei etes kiukuta pahemmin :D
Mutta joo.. kiitoksia vinkistä.. yritän toteuttaa..
Tärppionnea Teille! Oma lapsi on aivan mahtava juttu! Ei suinkaan ainoastaan negatiivisia asioita, päinvastoin! :)
Jos niistä negatiivisista asioista selviää nekin ovat positiivisia. On kyllä aika varmaa että lapsi laittaa vanhemmat koetukselle sekä yksilöinä että suhteessa toisiinsa. Näistä ei selviä ellei kehity ja opi uutta itsestään ja toisesta. Matkan varrella sitä saa sellaista ymmärrystä asioista mitä muuten ei saisi. Se on minusta positiivista vaikka kehitys lähtee suoraan niistä negatiivisista asioista mitä tälläkin palstalla kirjoitetaan.
Ja onhan niitä muitakin positiivisia asoita. Mutta tosioptimistina halusin tuoda esiin että negatiivisetkin asiat ovat positiivisia :).