Olen 16 w tyttö. Tiedän että saattaa tuntua
hullulta murehtia tämänikäisenä että jää ikuisesti yksin, mutta mielestäni siihen on hyvä syy. Olen niin mahdottoman arka. Oen ihan suht. väleissä ulkonäköni kanssa, mutta ongelma piilee persoonassa. Pelkään puhua ihmisille, pelottaa jos josku tuijottaa. Aina pitää kävellä kyyryssä, aivan kuin kukaan ei muka huomaisi silloin minua, vaikka silloinhan se vaín kerää huomiota. Pelkään lenkkeillä, koska tulee ihmisiä vastaan jotka katsovan aina oudosti, koulussa minua on aina kiusattu koska olen "mykkä". Minulla vaan menee aikaa tavallista pidempään totutella uusiin kouluihin, ja kun on leimattu loppu olemassaoloajakseen "mykäksi itserakkaaksi huonoryhtiseksi otukseksi" se leima ei häivy, tai en osaa häivyttää sitä.
Pelkään jääväni yksin, kuka poika voisi muka koskaan ihastua ja saada esiin paremmat puoleni, kun en anna kenenkään tulla lähelle? Kukaan ei voi tutustua siihen mitä todella olen..ammattikoulussa kaikki ovat lapsellisempia kuin missään muualla on koskaan ollut ja se vain alentaa itsetuntoa. Olisi mukava tutustua johonkiin poikaan joka haluaisi tutustua tähän kurjaan otukseen :) netissä kaikki on vaan helpompaa.
hullulta murehtia tämänikäisenä että jää ikuisesti yksin, mutta mielestäni siihen on hyvä syy. Olen niin mahdottoman arka. Oen ihan suht. väleissä ulkonäköni kanssa, mutta ongelma piilee persoonassa. Pelkään puhua ihmisille, pelottaa jos josku tuijottaa. Aina pitää kävellä kyyryssä, aivan kuin kukaan ei muka huomaisi silloin minua, vaikka silloinhan se vaín kerää huomiota. Pelkään lenkkeillä, koska tulee ihmisiä vastaan jotka katsovan aina oudosti, koulussa minua on aina kiusattu koska olen "mykkä". Minulla vaan menee aikaa tavallista pidempään totutella uusiin kouluihin, ja kun on leimattu loppu olemassaoloajakseen "mykäksi itserakkaaksi huonoryhtiseksi otukseksi" se leima ei häivy, tai en osaa häivyttää sitä.
Pelkään jääväni yksin, kuka poika voisi muka koskaan ihastua ja saada esiin paremmat puoleni, kun en anna kenenkään tulla lähelle? Kukaan ei voi tutustua siihen mitä todella olen..ammattikoulussa kaikki ovat lapsellisempia kuin missään muualla on koskaan ollut ja se vain alentaa itsetuntoa. Olisi mukava tutustua johonkiin poikaan joka haluaisi tutustua tähän kurjaan otukseen :) netissä kaikki on vaan helpompaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kohdallesi tulee herttainen mies henkilö...
Joka huomaa sinussa piilevän hellyyden kipeän romanttisen naisen:))
Joillakin on kyky nähdä syvemmälle kuin luuletkaan. ja kun hän sinut tapaa,, hän sulattaa sinusta vähän kerrassaan arkuuden, jolloin oma minäsi puhkeaa kukkaan:))
Kuusitoista vuotta ikää on vielä etsikko aikaa kohdallasi.. Alä turhaan hätäile..
Mukavaa kesän odotusta sinulle nuori nainen:)))
täytän syksyllä 26 ja niin ujo, ettei pääse edes töihin. Vanhoilla luokka tovereilla on perheet, talot ja hienot autot. Pitäis kai muuttaa metsään asumaan ja alkaa erakoksi...
ollut samanlainen joskus, mutta ulkomailla oleskelu ja se, että joutuu ottamaan enemmän vastuuta ovat kasvattaneet minua kovasti ulos kuorestani. Kyllähän se ujo tyttö aina välillä kampeaa esiin sieltä jostain, mutta en enää häpeä itseäni. Kuljen pää pystyssä enkä ajattele että olisin muita huonompi..
16 vuotiaana. Sitten ihastuin ujoon poikaan. Aika monta kuukautta toisiamme katteltiin, sitte uskallettiin lähestyä ja asiat alkoi rullaamaan. Tuloksena kymmenen vuoden suhde ja rutkasti lisää itsevarmuutta molemmille.
Arkuutta voi häivyttää harjoittelemalla. Puhu ihmisille ihan tavallisia asioita, ja käy lenkillä vaikka tietäisitkin jonkun katsovan oudosti. Ennen kaikkea hakeudu niihin juttuihin, joissa joudut ylittämään itsesi. Välillä voit joutua noloon tilanteeseen, mutta sillä ei ole loppujen lopuksi mitään merkitystä. Omakohtaisesti voin sanoa, että yrittämättä jättäminen on mokaamistakin huonompi vaihtoehto.
Tsemppiä :)
Ite olin ujo ja yksinäinen 16-vuotiaana ja aattelin ettei mua koskaan huoli kukaan. Nyt oon 25-vuotias, ja yleensä minä olen se joka keksii jutun juurta jos muut ei, en häpeile ulkonäköäni, koulukiusaajani yrittävät mielistellä jos vastaan tulevat mutta en vaivaudu heitä noteeraamaan. Olen tyytyväinen ulkonäkööni ja seuraakin on riittänyt mukavasti.
Kyllä sinäkin iän myötä aikuistut ja pääset eroon noista alemmuuskomplekseista.
on jo aika kriittinen ikä. vaikka voisi tuntua, että aikaa on, niin vuodet menee nopeasti ja muutokset voi tosiaan kestää vuosia. itse olen ollut koko elämäni heikolla itsetunnolla varustettu ja sen on hellittänyt vasta nyt 28-vuotiaana. nyt tuntuu toisaalta hyvältä, mutta toisaalta on vaikea hyväksyä sitä, että nuoruus on auttamatta menetetty.
että 28-vuotiaskin on vielä nuori.
tsekkaas www.pelokkaat.net
Kyllä mä ainakin oon ihastunut pariinkin umpiujoon tyttöön elämäni aikana. :)
käymään ko. sivuilla ihan siksi, että aina auttaa tieto siitä että kohtalotovereita ja apua löytyy. Toinen hyvä tietolähde on kirja nimeltä "ujoudesta, yksinäisyydestä". Millään en muista kirjoittajan nimeä mutta kannattaa lukea. Se auttaa hyvin ymmärtämään ujouden koko olemusta ja ymmärrys helpottaa asian kanssa elämistä -oli kyse muuten ihan mistä tahansa.
16-v on hankala ikä, osa tilanteesta varmaan menee iän piikkiin. Mutta nyt jo kannattaa kaivaa ne omat hyvät puolesi esille. Ensin omaan tietoosi ja sitten paljastaa ne muille. Jokainen ihminen on täynnä rakastettavia ja hyviä piirteitä eli mitä kaikkea hyvää sinussa on? Tsemppiä sinulle!
Parin vuoden päästä menet baariin. Otat vähän kuppia ja huomaat miten uskallat hypätä joka miehen kaulaan ja harrastat seksiä 13 miehen kanssa yhtäaikaa. Sinusta on vihdoin tullut älykäs nainen joka seuraa omia vaistojaan ja vain miehet jäävät ruikuttamaan perääsi.
jos sua kiinnostaa mailata ujolle,17vuotiaalle amiksessa olevalle pojalle nii tossa osote: [email protected]
Ja annoin asioiden mennä "omalla painollaan" kunnes lopulta 23-vuotiaana hakeuduin psykoterapiaan. En voinut esiintyä opiskelussani ryhmässä tai pitää esitelmää, pakollisia juttuja. Mielestäni mokasin kaiken oleellisen tuossa ujouden hallinnassa. Nyt ei ole elämäkään enää hallinnassa.
Yritä tehdä tosissasi jotain asialle koko ajan! Jos et tee, se voi olla ongelma myöhemmin. Etsi esimerkiksi jotain ujoa poikaa johon tutustut. Tai etsi jotain ammattiapua. Isoilla paikkakunnilla on kesäyliopistolla jotain ujojen kursseja. tms.
Kiitos kaikille. Rauhoituin jonkunverran kun jotkut kertovat päässeensä pelosta iänmyötä.
Ehkä onkin parempi vain odottaa sen "elämän valitun" vastaan törmäämistä kaikessa rauhassa.