Minulla oli ihana mies. Kiltti, hellä jne, mutta ajatuksemme kulki niin eri raiteita ettei hän ymmärtänyt minua missään minulle tärkeässä.
Tapasin kummallisen miehen. Fiksun mutta nauravaisen ja syvällisen, ja hänen kanssaan kaikki loksahti kohdalleen.
Niimpä niin.. Petin ja jätin siis alkuperäisen, kiltin, viattoman mieheni.
Hän meni paskaksi.
Eikä siitä vielä niin paskaksi, kuin siitä, kun myöhemmin sai ystävältään kuulla minun ja toisen miehen suhteesta.
Niin, en tietenkään ollut kertonut toisesta miehestä, vaikka olin luvannut, jos sellainen tulee. En ollut voinut.
Nyt alkuperäinen mieheni on paskana, aivan murtuneena, sekaisin ja eksynyt, vihaa minua ja toista miestä, eikä ihme.
Minä tapoin hänet.
Painajaismaista, minkälaista tuskaa sain aikaan..
Tapasin kummallisen miehen. Fiksun mutta nauravaisen ja syvällisen, ja hänen kanssaan kaikki loksahti kohdalleen.
Niimpä niin.. Petin ja jätin siis alkuperäisen, kiltin, viattoman mieheni.
Hän meni paskaksi.
Eikä siitä vielä niin paskaksi, kuin siitä, kun myöhemmin sai ystävältään kuulla minun ja toisen miehen suhteesta.
Niin, en tietenkään ollut kertonut toisesta miehestä, vaikka olin luvannut, jos sellainen tulee. En ollut voinut.
Nyt alkuperäinen mieheni on paskana, aivan murtuneena, sekaisin ja eksynyt, vihaa minua ja toista miestä, eikä ihme.
Minä tapoin hänet.
Painajaismaista, minkälaista tuskaa sain aikaan..
Vastaukset 15
Vanhimmat
kanssa sä nyt olet:entisen vai uuden?Kukaan ei ole vastuussa toisesta ihmisestä ja hänen tunteistaan.Terve itsensä ruoskinta on välillä ihan hyväksi.Koita kestää.Noita tarinoita on maailma pullollaan.Aika tasoittaa kuprut ja erot/uskottomuuden jälkeiset "haavojen hoidot" tekevät kipeetä.Olet normaali tunteva ihminen.
Totta kai on vastuussa toisenkin tunteista, jos pettää tuolla tavalla. Mitä ihmettä sinä oikein höperehdit? Onko maailmankuvasi sellainen, että jokainen ihminen on 100% vastuissa omista tunteistaan, ja siten jokaisella yksilöllä on oikeus toimia miten tahansa, koska lopultakin yksilö on vastuussa vain omista tunteistaan. Mitä väliä siis on sillä, miten oma toiminta vaikuttaa toisiin, koska nuo toiset ovat itse vastuussa omista tunteistaan. Tämäkö on filosofiasi?
vaikuttaa siihen lopulta, miltä toisesta tuntuu. Tapahtuipa mitä tahansa elämässä, niin jokainen on vastuussa omista tunteistaan ja seisoo omilla jaloillaan eli "ottaa vastuun omista tunteistaan". Jos on vaikeaa elämässä, niin ketään ei voi sinua parantaa kuin sinä itse.
Sanonta "olen itse oman elämäni aurinko vaan kun sinä olet elämässäni, niin aurinkoni paistaa paljon kirkkaammin" pitää mielestäni hyvin paikkansa. Jos ihminen romahtaa toisen ihmisen "paskamaisuudesta", niin on elänyt HÄNEN auringon energialla, ei omallaan. Eli sen "kiltin miehen" on opittava jatkamaan elämäänsä ilman tätä "paskaa" ihmistä ... ja jos hän romahtaa niin se on hänen omaa heikkouttaan = kasvun paikka.
Lopultakin me ihmiset olemme täällä yksin: synnymme ja kuolemme yksin, vaikka olisikin muita ympärillä. Jokaisella on oma aurinkonsa: henki, sielu ja ruumis. Ja jokaisella on oma Jumalansa: toisella raha, toisella "lämpöpatteri" ... toisella kristinuskon Jumala ...
Katua voi, ja pitääkin, pahoja tekojaan sekä itselleen että toiselle ihmiselle ja siksi meillä on armo ja anteeksianto/anteeksipyyntö myös suotu. Tätä oppia kannan minä sydämessäni tänä päivänä, vuonna 2006 pitkäperjantaina ja kiitän Jeesusta siitä, että hän kesti kärsimyksen tien "Via Dolorosan" ja kuoli syntieni puolesta ristillä. Ja tietysti yritän elää Hänen oppiensa mukaan.
Hyvää pitkäperjantaita kaikille ja ennen kaikkea Ap:lle. Voimia: katumuksen jälkeen tulee anteeksianto ja armo - toivottavasti myös teidän kahden välille - ja näin elämä jatkuu.
Ja "ken Häneen uskoo, niin pelastuu ..." ...
tämä oli nyt minun Uskoni eikä tarvitse siis olla muiden elämän tie. :)
Filosofiastasi puuttuu kokonaan ihmisrakkaus. Tai suoraan sanottuna siitä puuttuu rakkaus.
Jos tuota ajattelutapaa toteutetaan kirjaimellisesti, vain omalla itsellä on merkitystä. Lapsentappaja ei ole vastuussa siitä, mitä kuolleen lapsen vanhemmat tuntevat. Hänhän vain tappoi kakaran. Kestäkööt vanhemmat itse tuskansa, ja jos eivät kestä, he ovat heikkoja ja heillä on kasvun paikka. Mitä ihmeen tekemistä tällä on Jeesuksen kanssa?
juuri se todellinen aito rakkaus, millä ihminen oppii ensin rakastamaan itseään ja sitten sen kautta muita. Rakkaus on tekoja, ei pelkkiä tunteita ja sanoja. Rakkauden tunteet/sanat muuttuvat rakkauden teoiksi. Tämä voima tehdä HYVIÄ tekoja, jonka Jeesus on opillaan meille opettanut, tulee juuri Jumalasta ja pyhästä kolminaisuudesta. Se ei ole siis riippuvainen ihmisestä vaan Jumala on se, joka ohjaa ja jonka sanan mukaan yritetään kulkea tämä elämän tie.
Sieltä tulee se rakkaus. Jumalan rakkaus, syntien anteeksianto ja uuden elämän aloitus. Etsikkoajaksikin sitä alkutaivalta kutsutaan. Jumala kutsuu ihmistä muutaman kerran elämän aikana (yleensä elämän kovimmissa myrskyissä) ja ihminen joko vastaa siihen kutsuun tai sitten ei. Se on jokaisen henkilökohtainen päätös ja siihen ei kukaan muu voi pakottaa. Silloin alkaa uusi elämä pienin askelin. Jeesus on sen meille veriuhrillaan lunastanut - sen uuden mahdollisuuden. Ihminen on kuitenkin senkin jälkeen heikko ja ottaa harha-askelia mutta suunta on selvä - Jumalan opastama tie, mikä muuttuu hyviksi teoiksi, jonka lähtövoimana on Jumala.
Se on siis rakkaus, mikä vapauttaa meidät synneistämme mutta vain katumuksen kautta. Rakkautta on auttaa hädässä olevaa lähimmäistä, mutta vasta silloin, kun hän on valmis ottamaan apua. Apua ei voi väkisin tuputtaa varsinkaan, jos itse on loukannut toista. Silloin vaan voi pyytää anteeksi ja jatkaa omaa matkaansa ja sanoa ehkä, että on käytettävissä, jos toinen tarvitsee.
Onnellisinta elämässä on se, kun vaikeiden vuosien jälkeen tulee molemminpuolinen anteeksianto ja sitten jatketaan elämää kasvaneina ja kuitenkin toisistaan riippumattomina ... koska ainoa oikea rakkaus tulee Jumalasta.
Tämä voi Sinusta kuulostaa oudolta, jos et usko Jumalaan mutta tämä on minun valitsemani tie. Olen itsekin vasta n. 1 1/2-vuotias uudessa elämässäni ja uuden elämäni aloitus on ollut rikas, täynnä rakkauttakin mutta kuitenkin myös hyvin, hyvin vaikea ja täynnä kompasteluja, taka-askelia, kaatumisia, nousu ylös ja taas matka jatkuu ... mutta tie on valoon ja oikeaan suuntaan. Se oli se rakkauden yhteys Jeesukseen.
Jumala antoi ainokaisen poikansa, jotta se, joka Häneen uskoo, niin pelastuu ... Isä, Poika ja Pyhähenki = rakkaus, voima jolla elää täällä maan päällä - joskus hyvinkin raadollisessa ja vaikeassa elämässä vaillinaisena, pienenä, heikkona ihmisenä. Mutta, kun elämme Jumalan sanaa noudattaen, tehden hyviä tekoja, niin meillä on luvassa paratiisi. Siksi ei sairaudet meitä nujerra, ei ihmisten pahat sanat/teot ... koska meillä on Jumalan rakkaus, mikä kantaa kaiken ylitse.
Tämä näin Pääsiäisen kunniaksi.
Tein samoin, kaikki tuli ilmi enkä vielä tänä päivänäkään unohda ilmettä miehen kasvoilla kun hän itkien lähti luotani. Se tuska mikä kasvoi hänessä ja paheni...
Ja nyt hän ottaisi minut vielä takaisin!! Miten hän voi, miten hän ikinä voi ottaa tälläisen PASKAN takaisin????
nähnyt ja kohdannut ja siitä myös selvinnyt .... eli SIITÄ voi selvitä .... tsemppiä!
koska harva terve nainen itseään huoranperkeleeksi mieltää. Ei kai kukaan voi pakottaa vaihtamaan, jättämään. Yleensä joskus jokainen joskus tekee virheitä.
Tota noin - ei kai sinulla oikeasti ole ollut vaihtoehtoa, kun olet ollut rehellinen itsellesi. Vai olisiko parempi kieltää tunteesi ja elämäsi ja uhrata loppuelämäsi säälistä?
Turha surra tuota miestä, eihän se oikeasta rakkaudesta ole toiminut. Ei se sinua tässä ajattele vaan pelkästään Itseään, omaa onneaan ja loukattua itsetuntoaan. Jos siinä on yhtään ainesta, se nousee entistä ehompana pohjalta ja ehkä jonain päivänä pystyy myös oikeasti näkemään maailmassa jotain muutakin kuin Itsensä.
Et tietysti voinut kertoa tästä toisesta miehestä - vähänkin empaattinen ihminen pyrkii välttämään tuskan tuottamista toiselle. Tilanteesta tietysti tulee henkisesti vaikea, kun haluaisi hyvää kaikille kaikille osapuolille, mutta tuntee pettävänsä hyvän ihmisen.
Et sinä ole vastuussa toisen ihmisen tunteista ja reaktioista. Olet toiminut ainoalla oikealla tavalla, eikä sitä kannata katua, vaikka tielle onkin jäänyt näennäinen uhri.
niin silloin ei kyllä ole rehellinen itselleenkään. Voi toki puolustella aina toimintaansa ja selitellä, mutta sisimmässään ihminen tietää onko toiminut oikein vai väärin. Jos itse tietää toimineensa oikein niin silloin toisten syyttelyt voi selkä suorana ottaa vastaan ja kohdata ihmiset rehellisesti pakoilematta.
Empaattinen ihminen on rehellinen. Koska jokainen vähänkään ihmissuhteita kokenut ihminen tietää että epätietoisuus on pahinta. Totuus, vaikka epämieluinenkin, on aina lopulta vapauttava. Jos ensimmäinen miehesi olisi heti saanut tietää kaiken erostanne luultavasti hän olisi toipunut nopeammin. Nyt hän jäi roikkumaan epätietoisuuteen ja lopullinen totuus sen roikkumisen jälkeen tuntui varmasti sata kertaa pahemmalta kuin jos olisit heti kertonut asiat rehellisesti.
Kun ihminen on rehellinen itselleen, hänellä ei ole mitään syytä valehdella muillekaan. Mistä sinä vastaaja muuten tiedät onko se ensimmäinen mies oikeasti rakastanut?
Epärehellisyys loukkaa aina. Jos et vielä sitä ole joutunut kokemaan niin tulet vielä oppimaan jonain päivänä. Silloin näet asiat toisin kuin nyt.
että ihminen ei tietenkään voi valita keheen rakastuu - mutta (terve) ihminen voi valita onko hän rehellinen. Jos itse mietit tilannetta tämän toisen kannalta: haluaisitko että rakastamasi ihminen jättää sinut mutta on kuitenkin rehellinen, VAI haluaisitko että rakastamasi ihminen jättää sinut JA valehtelee sinulle? Luulen että valitsisit ensimmäisen.
"Jos itse tietää toimineensa oikein niin silloin toisten syyttelyt voi selkä suorana ottaa vastaan ja kohdata ihmiset rehellisesti pakoilematta."
Kyllä kyllä, mutta ei tästä ole kyse, vaan tuskan tuottamisesta toiselle. Sitä haluaa välttää varsinkin sellaista henkilöä kohtaan, joka koetaan hyväksi ihmiseksi.
"Mistä sinä vastaaja muuten tiedät onko se ensimmäinen mies oikeasti rakastanut?"
Etpä nyt tajunnut ollenkaan. Kyse on siitä, että ensimmäisen miehen oireilut ovat lähtöisin minäkeskeisyydestä. Jos toista rakastaa pyyteettömästi, niin silloinhan on onnellinen toisen puolesta, kun toinen löytää onnensa. Tälläistä epäitsekästä rakastamista ei kuitenkaan käytännössä juurikaan löydy ainakaan näiltä itsesäälipalstoilta.
Sinällään kirjoittaja nostaa tärkeän asian esille, eli pitäisikö toiselle olla rehellinen, jotta toiselle olisi helpompi päästä eteenpäin. Itse olen ollut muutaman kerran tälläisessä epämääräisessä tilanteessa, jossa nainen ei ole vaivautunut yhtään mitään selittämään. Taitaa olla paremminkin sääntö kuin poikkeus. Olen lopulta tullut siihen tulokseen, ettei kukaan ole velvollinen minulle tunteitaan ja tekojaan raportoimaan - harvapa pystyy niitä edes itselleen kunnolla selvittämään.
"Kyllä kyllä, mutta ei tästä ole kyse, vaan tuskan tuottamisesta toiselle. Sitä haluaa välttää varsinkin sellaista henkilöä kohtaan, joka koetaan hyväksi ihmiseksi."
Pointtini oli se että epärehellisyys juuri on se joka eniten tuskaa tuottaa. Juuri siksi koska toisen tunteista ei voi ottaa vastuuta, ei ole mitään syytä myöskään salailla. Se että salailee toiselta asioita muka suojellakseen, on kuin asettuisi johonkin jumalan rooliin jossa voi säädellä toisen tuskaa. Rehellisyys on toisen ihmisen arvostamista.
"Kyse on siitä, että ensimmäisen miehen oireilut ovat lähtöisin minäkeskeisyydestä. Jos toista rakastaa pyyteettömästi, niin silloinhan on onnellinen toisen puolesta, kun toinen löytää onnensa."
Musta tää sun ajatus pyyteettämästä rakkaudesta on vähintäänkin kummallinen. Että jos saa vaikka turpaan mieheltään niin pitäisi vaan olla onnellinen sen miehen puolesta että pääsi nyt purkamaan paineitaan? tms. Mun mielestä tässä on nyt tärkeää erottaa ne kaksi asiaa joista on puhuttu, eli: 1) rakastua toiseen, jättää mies; 2) valehdella ja pettää.
Ekassa ei sinänsä ole mitään väärää, vaikka sekin on hankala tilanne. Toka sen sijaan on ihan yksinkertaisesti väärin. Mies selvästikin luotti naiseen joka sitten ajattelemattomasti ja itsekkäästi petti miehen luottamuksen, vielä erittäin julmalla tavalla.
Onko sun mielestä pyyteetön rakkaus sitä ettei saa tuntea tuskaa siitä että tulee rakastettunsa pettämäksi. Olisi epäinhimillistä olla tuntematta tuskaa sellaisessa tilanteessa. Ja voihan se mies yhä vieläkin rakastaa mutta yhtäaikaa tuntea tuskaa. Kyllähän nainenkin joka tulee miehensä pahoinpitelemäksi voi yhä "pyyteettömästä rakastaa" mutta silti hänen on pakko itseään suojellakseen vihata miestä ja lähteä meneen.
Kiitos kaikille. Kaikenlaiset näkökulmat on hyvä saada esiin, ja kiitos sinulle erityisesti, tietenkin kun olit edes hieman puolellani.. Vaikka niin, enpä sitä juuri usko ansaitsevani. Ja heh, en tiedä kuka sen sitten kirjoitti, mutta kyllä olen nainen ja kyllä voin sanoa itseäni huoranperkeleeksi.