Hei!
Olen nyt niin maahan lyöty etten tiedä miten pääsen tästä ylöspäin... sain tietää pari viikkoa sitten että avopuolisoni on käynyt pettämässä minua. Olen tällä hetkellä raskaana 17 vkolla ja toinen lapsi on 3-vuotias. Tämä uuden tulokkaan tekeminen maailmaan oli avopuolisoni toive. Nyt olen ihan murtunut ja pelkään että miten tämä kaikki vaikuttaa tulevaan lapseen, joka kasvaa sisällä :( .
Kun pettäminen selvisi hän sanoi ettei voi mitenkään kuvitella elämää ilman meitä, jne.. että voisinko mitenkään antaa uuden mahdollisuuden. Ensin olin tietenkin vastaan ajatusta mutta päätin antaa uuden mahdollisuuden.
Mutta nyt selvisi että hän on muuttamassa pois kotoa ja ei halua enää asua tai yrittää. Eikä hän itse kertonut tästä pois muutosta vaan kuulin sen hänen kavereilta. Voitte vain kuvitella miltä tämä kaikki tuntuuu. Ei mitään arvostusta minua kohtaan tai saati perhettämämme.
Kertokaa minulle miten ihmeessä tästä eteenpäin? Olen niin pihalla ja tunnen olevani niin yksin. Vaikka kyllä kavereita on ollut tukena ja auttamasssa. Mutta en vain yksin kertaisesti tiedä miten jaksan yksin alkaa elämään 3 vuotiaan ja tämän tulevan pienen kanssa.. itken vain enkä jaksa mitään touhuta. Ja pitäisi lapsen takia yrittää jaksaa nousta ja miettiä tulevaa. On vain niin raskasta etten tiedä edes mistä aloittaa...
Olen nyt niin maahan lyöty etten tiedä miten pääsen tästä ylöspäin... sain tietää pari viikkoa sitten että avopuolisoni on käynyt pettämässä minua. Olen tällä hetkellä raskaana 17 vkolla ja toinen lapsi on 3-vuotias. Tämä uuden tulokkaan tekeminen maailmaan oli avopuolisoni toive. Nyt olen ihan murtunut ja pelkään että miten tämä kaikki vaikuttaa tulevaan lapseen, joka kasvaa sisällä :( .
Kun pettäminen selvisi hän sanoi ettei voi mitenkään kuvitella elämää ilman meitä, jne.. että voisinko mitenkään antaa uuden mahdollisuuden. Ensin olin tietenkin vastaan ajatusta mutta päätin antaa uuden mahdollisuuden.
Mutta nyt selvisi että hän on muuttamassa pois kotoa ja ei halua enää asua tai yrittää. Eikä hän itse kertonut tästä pois muutosta vaan kuulin sen hänen kavereilta. Voitte vain kuvitella miltä tämä kaikki tuntuuu. Ei mitään arvostusta minua kohtaan tai saati perhettämämme.
Kertokaa minulle miten ihmeessä tästä eteenpäin? Olen niin pihalla ja tunnen olevani niin yksin. Vaikka kyllä kavereita on ollut tukena ja auttamasssa. Mutta en vain yksin kertaisesti tiedä miten jaksan yksin alkaa elämään 3 vuotiaan ja tämän tulevan pienen kanssa.. itken vain enkä jaksa mitään touhuta. Ja pitäisi lapsen takia yrittää jaksaa nousta ja miettiä tulevaa. On vain niin raskasta etten tiedä edes mistä aloittaa...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Voihh.. tosi raskasta sulla.
Ei varmaan oikein muuta ratkaisua kuin hyväksyä se ettei teillä ole enää yhteistä tulevaisuutta. Lopulta raskaampaa on yrittää väkisin kuin hyväksyä tilanne ja jatkaa yksin. Tai kolmisin: sinä ja lapset.
Et kuitenkaan ole yksin. On niitä kavereita ja tietysti lapset. Siis oikeastaan tosi paljon. Vaikkei se nyt siltä tietysti tunnukaan. Monella ei ole kumpaakaan. Aika auttaa. Varmasti. Koita nyt vaan keskittyä raskauteesi ja uuteen elämään. Lopulta on parempi jatkaa rehellisesti yksin kuin pettävän kumppanin kanssa.
Ei tuohon ole muuta keinoa kuin aika. Sen voin sanoa ettei kellään muullakaan ole enempää. Koska tahansa voi tapahtua mitä tahansa. Kun tästä selviät, selviät ihan mistä vaan. Ja kyllä selviät. Taivas kattona. Voimia sinulle!
En osaa kirjoittaa sinulle mitään järkevää, sillä tilanteesi on tosi raskas. Olen pahoillani puolestasi, sillä kun odotin omaa harkiten tehtyä lastamme, jota varsinkin mies halusi, niin päädyin aivan vastaavaan tilanteeseen... Se oli aivan hirveää. En oikein vieläkään tiedä, miten tuosta pettymyksestä ja järkytyksestä selvisin?! Sen haluan kuitenkin sinulle kertoa, että poikani on nyt jo koulussa eli tuosta tilanteesta on kulunut jo onneksi pitkä aika. Hän on reipas ja fiksu pikkupoika ja olen saanut elämäni kuntoon. Helppoa se ei ole, mutta minä selvisin ja sinäkin tulet selviämään. Tiedän, kuinka hirvittävältä sinusta tuntuu, mutta yritä selviytyä päivä ja hetki kerrallaan. Pikku hiljaa suurin suru ja pettymys väistyy. Niin kävi minulle ja niin käy vielä sinullekin. Voimia!
minä tekisin niin että jättäisin miehen. vaikka se on TODELLA paha ja vaikuttaa lapsiin, on lasten parempi kasvaa äidin luona kuin katsella vanhempien joka päiväistä taistelua. itse olen avoeronnut ilman lapsia kylläkin ja kasvanut yksin huoltaja perheessä.vanhemmiten oppinut arvostamaan äitiäni todella paljon. varsinkin nyt kun olet raskaana kaikki saattaa olla vaikeampaa,kämpän etsintä, lasten hoito jne. mutta saattaa loppujen lopuksi helpottaa teidän kaikkien elämää. en tiedä osasinko sanoa oikein?!
toivon kaikkea hyvää
kerran pettänyt tulee erittäin todennäköisesti pettämään uudelleen
Hei
Minulle kävi samoin. Meillä oli puolitoista vuotias poika, kun huomasin olevani raskaana ja samanaikaisesti mies paljastui pettäjäksi.
Yritin siksi jatkaa miehen kanssa, koska olin raskaana ja uskoin ettei hän enää pettäisi minua. Nyt kun tämä syntyvä lapsi täyttää vuoden. Olen paljastanut taas miehen eli hän etsii naisia internetistä. Pyysin lähtemään yhteisestä asunnostamme ja olen tyytyväinen vaikka pelottaa tulevaisuus. Lähinnä rahallisesti miten pärjään ja samoin fyysisesti.
Lasten hoito on rankkaa ja nytkin olen ihan poikki päivästä. Miettikää hyvät ihmiset ja naiset/miehet, mitä teette ihmisille. Alkakaa itse hoitamaan lapsia ja kotia niin turhat humputukset kyllä jää, kun ei enää jaksa ajatella muuta kuin selviytyä päivästä toiseen.
Otan osaa. Pitää jatkaa vain päivä kerrallaan kyllä se joskus muuttuu paremmaksi.
teko, että laittaa sinut raskaaksi, ja sitten menee pettämään ja aikoo muuttaa pois kotoa!!???
haloo, missähän on tuon miehen aivot ja mikä logiikka tuossa on.
mutta oletko saanut selville onko tuo välttämättä totta, että haluaa muuttaa pois.
jos on, niin on sinulle pitemmän päälle parempi että pääset tuollaisesta eroon.
koeta jaksaa.
Hei Niiskuttaja,
Olen itse ollut samassa tilanteessa. Silloinen avomieheni petti minua ex-ystäväni kanssa kun odotin nuorimmaistani. Aluksi ajattelin että annan mahdollisuuden mutta siitä alkoi n. neljä vuotta alkanut henkinen helvetti. Koskaan en pystynyt unohtamaan tai anteeksi antamaan. Lopulta erosimme. Voimia sinulle! Ota neuvolaan yhteyttä, sieltä ohjataan sinut tarvittaessa neuvolapsykologille kenen kanssa voit keskustella luottamuksellisesti. Älä murehdi sitä miten paha olosi vaikuttaa syntymättömään lapseesi. Asioilla on taipumus järjestyä ajan kanssa. Ansaitset paljon parempaa elämällesi. Sulje tämä ovi. Uuden oven avaaminen voi olla pelottavaa ja hämmentävää kun ei tiedä mitä siellä on mutta kuitenkin, avaa ovi elämään jossa sekä sinulla että lapsillasi on hyvä olla.
Itke kun itkettää ja ole armollinen itsellesi.
Voimia!
vastaanotolle, jotta sinua autetaan mahdollisiman asiantuntevasti. raskautesi ja elämäntilanteesi huomioon ottaen apua pitäisi löytyä heti kun sitä haet! olet erittäin hankalassa tilanteessa niin fyysisesti, henkisesti kuin taloudellisestikin, joten etsi itsestäsis en verran voimia, että jaksat vielä hetken, sen jälkeen sinusta huolehditaan! joten eiku terveyskeskukseen lääkärin puheille ja lähete eteenpäin.
yhteys neuvolaan, siellä ne osaavat paitsi kuunnella, myös kertoa sinulle minne kaikkialle pitää ottaa yhteyttä ja mitä tehdä (huoltajuussopimukset jne) ja missä järjestyksessä. Pidä itsestäsi huolta!
vaikka nyte tuntuu pahalta niin anna itellesi aikaa toipua.ite palasin yhteen pettäjän kanssa hetki meni hyvin ja sit se taas alko ei sängys asti ollu pettäny,mut kirjoitteli toisten naisten kanssa ja vieraili seuranhakupalstoilla se riittää mulle pettämiseksi.valitettavasti jos kerran pettää niin pettää toistekkin siksi sun on parempi olla lasten kanssa yksin kun asua pettäjän kanssa,koska se satuttaa sua ennemmin tai myöhemmin uudestaan.voimia sulle!
vaikka tuntuu typerältä näin sanoa,mutta lapsilta saat voimaa,olet heille tärkein ihmi9nen mailmassa,lapset auttaa pelkällä olemassaolollaan.Tiedän sen omasta kokemuksesta.
Hei! kiitos kaikille keskusteluun osaa ottaneille.On aina mukavaa huomata kuinka välittäviä ihmisiä täältä löytyy. Tunteet aika sekaisin edelleen itsellä, mutta päivä kerrallaan eletään eteenpäin... apua olen hakenut mutta aika huonolla menestyksellä :( Mutta eiköhän se tästä. Ois vaan ihanaa tuntea että elämä hymyilee taas, mutta aikaa se tulee vaatimaan ilmeisesti tosi kauan.....