kuinka viljelet sitä, miten se on auttanut sinua erilaisissa tilanteissa, ymmärrätkö sitä aina, oletko erittäin huumorintajuinen ,vai vain???
huumorin merkitys
elämässäsi?
161144
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
..))))
ja lempeä vittuilu on yksi elämän suuria nautintoja. Kunhan se ei loukkaa toisia, kevyesti vaan tuuppasee. Jos menee helvetin huonosti, tulee tuutista melkoisen makaaberia itseironiaa. Huumorinkukka on kyllä oikeasti varjelemisen arvoinen kukka. :)
Huumorilla on mulle ratkaisevan suuri merkitys. Monesti auttaa kun näkee huvittavia puolia ikävissäkin asioissa. Missään nimessä ei pidä luulla, että humoristinen asenne olisi jotenkin pinnallinen asenne. Minusta se on paremminkin inhimillinen asenne. Lisäksi se on melko syvällinen tapa suhtautua elämään. Tätä elämänmenoa pystyy ymmärtämään paremmin kun tajuaa sen pikkusieluisuuden ja tärkeydenkipeyden joka ihmisiä ohjaa... silloin ei hymykään ole kaukana. Tai tietysti toinen reagointitapa on pillahdella itkuun. Mut se ei ole niin hauskaa.
Itseironia on varmasti se mulle ominaisin tapa käyttää huumoria. Lisäks muhun vetoaa arjen tilanteissa piilevä huumori. Samoin vetoaa sellaiset tyypit joilla on kyky nähdä se. Mä pidän huumorintajua perustavana kriteerinä parisuhteessa. En voisi olla pitkään sellaisen ihmisen kanssa jolla on erilainen huumorintaju.
oikeasti syvällinen juttu. Ihmisellä, joka kykenee tuottamaan huumoria, täytyy olla sekä herkkyyttä lukea ihmisiä että tilanteita, nöyryyttä, ja realistinen ja "kiiretön" näkemys elämästä yleensäkin. Ja mitä kovempia juttuja ihminen on elämässään joutunut läpikäymään, sitä paremmin hän sekä pystyy tuottamaan että ymmärtämään huumoria.
että kovat kokemukset lisäävät huumoria, elleivät sitten latista ihmistä täysin. Se huumorintaju on varmaan yks parhaista keinoista kestää vastoinkäymisiä. Ja samoin vaikeista jutuista ylipääseminen lisää ymmärrystä. Toisaalta huumoriakin on niin monenlaista. Sarkastinen huumori vaikuttaa monesti enemmän katkeroituneelta... vaikka itsekin joskus ilkeinä hetkinä saattaa siihen sortua.
joillakin ihmisillä ole todellakaan huumorin taitoja juuri ollenkaan..erittäin sääli heitä.
..huumori on paras elämän voima!!
että joillakin ihmisillä on tyystin erilainen huumorintaju kuin sulla? Tiedätkö mitä, nekin todennäköisesti säälii sua :)
ovat niin totisia älyämättömiä torvensoittajia että...heh heh paljosta paitsi jäävät..
Minun huumori on mustaa, itseironista huumoria, mitä kaikki eivät ymmärrä. En hekottele vitseille enkä komedioille vaan arjen kommelluksille. Mitä huonommin menee, sitä enemmän naurattaa. :D
perustuu melkein kokonaan itseironiaan ja alapään juttuihin.Enpä tiiä onko se pahemmin auttanu elämässä suuntaan tai toiseen,tosin kyllä mä ainakin kuvittelen et oon kohtuu pidetty tyyppi duunissa ja kavereiden keskuudessa,tiiä sit mikä on oikea totuus :-) Kait ihmisten on helppo samaistua tyyppiin joka ei ujostele / häpeä kertoa kavereilleen kaikkein arkaluontoisimpiakin juttujaan ja tuntojaan eikä vedä mitään vitun 'wannabe' roolia eikä esitä paskan tärkeää.
on erittäin tärkeä osuus elämässäni. Pystyn repimään sitä melkein mistä vaan, eikä minulle mikään ole pyhää.
Enkä kestäisi mitään huumorintajutonta nahjusta, joka paheksuisi pieru- ja eritehuumoriani; tosin eipä sellaiset tyypit kovin pitkään seurassani viihdykään.
ja nauru ovat toisinaan keinoja suojella itseä.
Pidän itseäni huumorintajuisena, nautin tilannekomiikasta ja humoristisesta sanailusta. Itseironiani ja huumorini ei välttämättä aina avaudu muille, varsinkaan uusille tuttavuuksille, mikä taas usein saattaa aiheuttaa huvittavia tilanteita.
Huumori on erittäin merkittävää minulle.
asioihin hieman kepeämmin suhtautumalla voi helpottaa elämäänsä aika perkeleesti. En vieläkään jaksa ymmärtää niitä ihmisiä, jotka ottavat kaiken heille sattuvan / heitä jollakin tavalla liikuttavan asian niin prkl:en henkilökohtaisesti. Ei pitäisi tuomita, enkä sitä teekkään, mutta mielestäni joidenkin ihmisten pitäisi osata ottaa rennommin. Ihan turhaa kaivaa itselleen kuoppaa murehtimalla ns. turhista.
Mun mielestäni elämä on paljon helpompaa sillä tavalla. Siis siten, että osaa ottaa rennommin.
En kuitenkaan koe aina ymmärtäväni toisten ihmisten huumorintajua, varsinkaan vieraampien ihmisten. Joskus taas voi ventovieraan ihmisen kanssa käydä jutut yksiin vaikka miten hyvin.
Mutta, vaikken ymmärtäisikään jonkin ihmisen juttuja, niin aika harvoin pidän heidän sanomisiaan vittuiluna. Kuten jotkut tekevät.
Tästä saankin aasinsillan herkkiin ja vieraampiin ihmisiin. Juuri tänään sain, taas yhden kerran, opetuksen siitä, että mun juttujen uppoaminen niihin ihmisiin, jotka eivät mua niin_kovin_hyvin tunne, on välillä aika heikoissa kantimissa. Ja mikä ihmeellisempää, niin ihan kasvokkain ollaan oltu tekemisissä tämän kyseisen tutun neidin kanssa. Ei nyt niin kovin paljoa, mutta kuitenkin sen verran, että tällaista ei pitäisi päästä käymään. Mut näköjään kävi.
Mutta mitäs näistä, pikku juttu sadan vuoden päästä :)
vaikka olenkin nainen.
Parasta on sellainen tilannekoominen, ironinen, puolimusta ja ehkäpä hivenen sarkastinenkin huumori pokalla naamalla lauottuna, kunhan se ei vain loukkaa ketään.
Viljelen itse paljon, ehkäpä hieman sellaisistakin asioista, jolloin voisi pitää suunsa kiinni. Se vain yleensä vie tilanteen eteenpäin, jos vaikeille asioillekin pystyy nauramaan. Itseironiaa harrastan todella paljon myös ja arvostan jos toinenkin sitä harrastaa, ei liene omasta egosta pois ainakaan.
Huumori on sitten kyllä ihan ehdoton kulmakivi sille, kenen kanssa viihtyy ja kenen kanssa ei. Parisuhteen a ja ö.
en käytä enkä varsinkaan ymmärrä
Mulla on ehdoton nollatoleranssi huumorin suhteen. Ei siitä ole kuin pieni askel kovempiin aineisiin!