Olen seurustellut kuusi vuotta miehen kanssa, jonka tapasin sattumalta ja tarkoitus oli lähteä tutustumaan uuteen asuinalueeseen. Pari kuukautta kävimme lenkkeilemässä ja elokuvissa ja ulkona, kunnes suhde muuttui intiimiksi. Olen ollut todella skeptinen suhteen kestävyyteen, koska tunteista ei ole puhuttu, meillä on vaan mennyt jutut yhteen ja kemia toiminut.
Olen tässä viimeisen vuoden aikana joutunut koville monessakin suhteessa ja itsetunto on ollut tosi matalalla. Mutta mies jaksaa tukea ja lohduttaa. Kun nyt olen nousemassa surun syvyyksistä pinnalle, olen huomannut, että kaipaan miestä ihan hirveästi, intohimo on noussut ihan uusiin sfääreihin ja olen tosi onnellinen omistaessani noin ihanan ystävän. Kaipaan häntä kun olemme vuorotyössä kumpikin emmekä näe toisiamme päivittäin. Asumme ihan lähekkäin.
Pelkään tunteideni paljastamista, jospa hän kokeekin minut vain ystäväksi.
Olen tässä viimeisen vuoden aikana joutunut koville monessakin suhteessa ja itsetunto on ollut tosi matalalla. Mutta mies jaksaa tukea ja lohduttaa. Kun nyt olen nousemassa surun syvyyksistä pinnalle, olen huomannut, että kaipaan miestä ihan hirveästi, intohimo on noussut ihan uusiin sfääreihin ja olen tosi onnellinen omistaessani noin ihanan ystävän. Kaipaan häntä kun olemme vuorotyössä kumpikin emmekä näe toisiamme päivittäin. Asumme ihan lähekkäin.
Pelkään tunteideni paljastamista, jospa hän kokeekin minut vain ystäväksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
voi hyvä nainen!
otahhan asia puheeksi miehesi kanssa!
tuo teidän tarina kuulostaa niin hyvältä että tuskin mieskään siitä pahastuisi, jos kuuden yhdessä olo vuoden jälkeen alatte puhumaan naimisiin menosta! :) onnea! :)