Kauanko meni hyvin?

alun alkaenkin, näin jälkeenpäin on aika vaikea edes tajuta minkä helvetin takia ei älynnyt lähteä hippulat vinkuen jo ensimetreiltä. Varmaan siitä syystä, ettei mulla ole kokemusta hyvistä miehistä, niin en osaa sitten oikein pelätä niitä vääriäkään. Yks suuri syy myös siihen että en löytänyt siihen aikaan nuorena kumppania on että kaikilla ikätovereilla oli IHAN eri kuviot siihen aikaan mielessä, minä halusin vaan perustaa perheen. Mut kumppani oli harvinaisen väärä, sairas vallankäyttäjä suorastaan. Vei multa viimeisetkin itsetunnon rippeet, mitä nyt sitten paikkailen ylikorostamalla itseäni.

...meni tosi hyvin vain alussa. Koko ajan on ollut ystävyyttä ja luottamusta, muttei sitä intohimoa ja fiilistä, jota minä naisena olisin kaivannut, jotta olisin voinut tuntea itseni kauniiksi ja haluttavaksi.

Olimme yhdessä 5 v, siitä viimeisen vuoden ilman upeita normaaliin parisuhteeseen kuuluvia asioita, kuten seksiä tai rakkautta. Ystävyys ja luottamus ovat olemassa edelleen, mikä toki on hyvä sillä meillä on 2 yhteistä lasta, joista jatkossakin yhdessä huolehditaan. Tänään laitoin rattaat pyörimään oman kämpän hommaamisen suhteen, ensi viikolla lastenvalvojalle sopimaan tapaamisoikeudesta, elatusvelvollisuudesta jne.