Tänään keitti yli. Mä ja mun mieheni ollaan kovin erilaisia. Pitäis ehkä erota, mä en enää jaksa.
Minä opiskelen ja käyn osa-aikatöissä. Avomies "tekee gradua" eli käytännössä makaa kotona tekemättä sitä gradua tai mitään muutakaan. Olen yrittänyt auttaa ja tukea gradunteossa, mutta kun ei niin ei. Mies on myös yrittänyt hakea töitä, mutta ei ole tärpännyt síllä rintamalla. Tästä syystä mies on ajoittain masentunut, eihän se hyvältä tunnu saada jatkuvasti hylsyjä työnantajilta... Edelleen yritän auttaa ja tukea, en nalkuta enkä valita (miehen äiti tekee sitä aivan riittävästi!) mutta siitä ei tunnu olevan mitään apua.
Kun mies on kotona, toivoisin hänen tekevän myös sitä graduaan. Sen sijaan mies tekee kotitöitä... Ihan kiva tietty, että pesee pyykkiä ja tiskaa tms, usein tekee myös ruokaa, mutta kun se ei saa päivän aikana mitään muuta aikaiseksi! Tehtyään pari kotihommaa (joihin mulla siis menisi noin puoli tuntia) tuskailee, kun ei ole "ehtinyt" tehdä omia hommiaan, kun on muka niin paljon kotitöitä...
Esimerkkipäivä: tänään lähdin koululle noin klo 10. Sitä ennen olin laittanut ruuan valmiiksi uuniin miehelle, jotta sen ei tarvitsisi laittaa itse mitään ja jäisi aikaa muuhun. Tiskipöydälle jäi kaksi likaista lautasta ja yksi kulho. Pyykkiä yksi koneellinen, jota ei pakko pestä tänään. Miehen päiväohjelmaan kuului parturikäynti klo 13 ja illalla sähly klo 18, ei muuta.
Mies soitti minulle noin klo 15. Ilmoitti, ettei "ehtinyt tehdä ollenkaan omia hommia, kun oli niin paljon kotihommaa". Varsin syyllistävään sävyyn vielä. Mä olen koko päivän kirjoittanut omia koulutöitäni, ja aioin illalla tehdä oman osani kotitöistä, ennen kuin lähdemme ajelemaan pääsiäiseksi sukuloimaan.
Mua alkaa raivostuttaa tuo marttyyriasenne. Teen kotihommia ihan yhtä paljon kuin mieskin, lisäksi tosiaan käyn töissä ja opiskelen. Miehen ei mm. juuri koskaan tarvitse siivota, vaan minä siivoan meillä. Niinikään tiskaan, pyykkään, silitän (mies ei edes osaa!), laitan ruokaa jne oman osani verran, joskus enemmän, joskus vähemmän. Pieninkin homma on miehelle aivan valtava urakka. Mua ei enää jaksa kiinnostaa tuollainen pikkupoika!
Muilla vastaavia vässyköitä kotona?
Minä opiskelen ja käyn osa-aikatöissä. Avomies "tekee gradua" eli käytännössä makaa kotona tekemättä sitä gradua tai mitään muutakaan. Olen yrittänyt auttaa ja tukea gradunteossa, mutta kun ei niin ei. Mies on myös yrittänyt hakea töitä, mutta ei ole tärpännyt síllä rintamalla. Tästä syystä mies on ajoittain masentunut, eihän se hyvältä tunnu saada jatkuvasti hylsyjä työnantajilta... Edelleen yritän auttaa ja tukea, en nalkuta enkä valita (miehen äiti tekee sitä aivan riittävästi!) mutta siitä ei tunnu olevan mitään apua.
Kun mies on kotona, toivoisin hänen tekevän myös sitä graduaan. Sen sijaan mies tekee kotitöitä... Ihan kiva tietty, että pesee pyykkiä ja tiskaa tms, usein tekee myös ruokaa, mutta kun se ei saa päivän aikana mitään muuta aikaiseksi! Tehtyään pari kotihommaa (joihin mulla siis menisi noin puoli tuntia) tuskailee, kun ei ole "ehtinyt" tehdä omia hommiaan, kun on muka niin paljon kotitöitä...
Esimerkkipäivä: tänään lähdin koululle noin klo 10. Sitä ennen olin laittanut ruuan valmiiksi uuniin miehelle, jotta sen ei tarvitsisi laittaa itse mitään ja jäisi aikaa muuhun. Tiskipöydälle jäi kaksi likaista lautasta ja yksi kulho. Pyykkiä yksi koneellinen, jota ei pakko pestä tänään. Miehen päiväohjelmaan kuului parturikäynti klo 13 ja illalla sähly klo 18, ei muuta.
Mies soitti minulle noin klo 15. Ilmoitti, ettei "ehtinyt tehdä ollenkaan omia hommia, kun oli niin paljon kotihommaa". Varsin syyllistävään sävyyn vielä. Mä olen koko päivän kirjoittanut omia koulutöitäni, ja aioin illalla tehdä oman osani kotitöistä, ennen kuin lähdemme ajelemaan pääsiäiseksi sukuloimaan.
Mua alkaa raivostuttaa tuo marttyyriasenne. Teen kotihommia ihan yhtä paljon kuin mieskin, lisäksi tosiaan käyn töissä ja opiskelen. Miehen ei mm. juuri koskaan tarvitse siivota, vaan minä siivoan meillä. Niinikään tiskaan, pyykkään, silitän (mies ei edes osaa!), laitan ruokaa jne oman osani verran, joskus enemmän, joskus vähemmän. Pieninkin homma on miehelle aivan valtava urakka. Mua ei enää jaksa kiinnostaa tuollainen pikkupoika!
Muilla vastaavia vässyköitä kotona?
Vastaukset 15
Vanhimmat
päivät kotona , niin miksi sinä yleensä vaivaudut tekemään kotitöitä ... ne kuuluisivat hänelle , ainakin suurimmaksi osaksi . Niinhän ne kotiäiditkin joutuvat tekemään ... se ketä on kotona , ottaa kotitöistä ( ainakin pitäisi ottaa ) suurimman vastuun .
Ei sille voi antaa kokopäivätoimista kotityövastuuta, koska se ei osaa SILITTÄÄ!
Vaivaudun tekemään kotitöitä siksi, että mies ehtisi tehdä sitä saamarin graduaan! Sen pitäis olla miehen päivätyö! Olis eri asia, jos mies olisi täysin työtön. Olen sen verran tasa-arvon kannattaja, ettei mun mielestä kotihommia saa jättää yhden niskoille. Mutta kun ei tee graduaan, niin alkaa kyrsiä, mikään ei etene. Työnsaannissakin auttaisi, jos valmistuisi, niin ei tarvis masentua kotona... Kotiäitiin tai -isään miehelläni on se ero, ettei meillä ole lapsia tai edes lemmikkieläimiä tms joista pitäisi pitää huolta päivän aikana.
Ilmeisesti miehesi ei saa tartuttua siihen graduun ja siitä johtuu selittelyt. Minullakin meinasi käydä samoin kotona. Onneksi meillä oli yliopistolla sellaisia pieniä kopperoita, joita sai "vuokrata". Mun oli pakko lähteä sinne kuin töihin, ei sellaisessa mineriittihuoneessa ollut muuta tekemistä kuin se gradu. Kotona en ehkä olisi saanut aikaiseksi. Joku ratkaisu teidän on keksittävä, koska kotona se ei näytä onnistuvan.
Vaikea neuvoa, olisiko kirjasto sellainen paikka mihin miehesi voisi mennä työskentelemään muutamaksi tunniksi tai sinne nalkuttavan äitinsä luokse.
Kotona on liian paljon häiriötekijöitä, etenkin kun homma johon pitäisi alkaa, on vastenmielinen. Aina löytyy pyykkiä, tiskiä, aamun lehti, mielenkiintoista ohjelmaa tms.
Puhu sille miehellesi että jos ei muuta paikkaa löydy, menisi tekemään gradua yliopistolle. ATK-luokassa tai lipaston kirjastossa ei paljoa muuta tekemistä ole.
vaatteita sitten pakko silittää, oikeesti, asun yksin, osaan pestä vaatteet, ja kun ne on kuivat laitan päälleni, miksi ne pitäs silittää?
toisekseen, en ole koskaan silittänyt, mutta osaan silti, ei pitäs olla hankalaa.
Ei saisi mainostaa, mutta osta hänelle Graduopas, Juha T. Hakala, Gaudeamus Oy Yliopistokustannus, Tammer-Paino Oy. Tampere 1999.
Se on kannustava opas, joka auttaa suunnittelemaan ajankäytön, tutkimuksen, sekä pitämään asiat muutenkin kasassa.
SINUNA ANTAISIN SELLASEN MIEHEN OLLA AATTELEPPA SIIHEN PARI LASTA JA LAINAHUOLET. VOIN SANOA ETTÄ KOKEMUSTA ON MITÄ TEKEE TOISELLA "AKALLA KOTONA SELLASEN SAA KYLLÄ HELPOMMALAAKIN JA VIELÄ KUNNON KAVERIN. KYLLÄ MIEHEN PITÄÄ OLLA MIES JA ENNEMMIN VÄHÄ KOTITÖITÄ VÄLTTELEVÄ KUN LUUTUA HEILUTTELEVA MARTTYYRI VOIN SANOA ETTÄ SE VAIN IÄN MYÖTÄ PAHENEE. JOS ET VOI ARVOSTAA MIESTÄSI NYT JA HÄN SINUA NIIN EI SE AINAKAAN AJANMYÖTÄ PARANE. MAAILMA ON MIEHIÄ TÄYNÄ LÄHE ETTEI SULLE KÄY KUTEN MULLE JA OOTTELET PAREMPIA AIKOJA KOLME PIENTÄ LASTA JALOISSA JA TAVOVELAT NISKASSA. ONNEX ON AINA UNELMIA...
Näin saatiin vielä elämänohje kolmen lapsen teinix-äidiltä, hienoa.
empä tosiaankaan oo teiniäiti ja harva teiniäiti tälläseen tilanteeseen jäiskään...vaatii senverran sisua ja asennetta ,mutta lapsille perhe on kuitenkin aina etusialla.
Mun mies oli kans "kotona makaamassa" ja mä töissä. Siivoili kans ym. mut rahaa sillä oli paljon vähemmän käytös. Sitte ku makso jonkun kauppalaskun, ni laitto kuitin magneetilla jääkaapin oveen marttyyrimaisesti. Mä maksoin vuokrat ja laskut jne. No kyllästyyhän tohon ja mä kiristin tolla rahalla. Eli jos ei toi graduhomma ala etenemään, ni saat mennä duuniin, vaikka yösiivoomaan. Johan rupes löytyy motivaatiota..
Mitä te tuommosia vässyköitä edes viitsitte katsella??? Laiskat siipeilijät mäkeen vaan, ei tuollaisten kanssa eläminen tule pitkän päälle onnistumaan ollenkaan.
Jos tuollaisen kanssa vielä lapsiakin tulisi, niin siinä sitä työmaata riittäisikin! Hoidat oman työn, lapset, kodin ja miehen ja mies makaa sohvalla kattomassa telkkaria tai muuta vastaavaa...
Heitätte nuo vässykät ulos opettelemaan elämää, ei ne paapomalla opi yhtään mitään, kuten ollaan jo nähty!
Mun mielestä jokainen saa olla sellainen kuin on. Et voi vaatia toisilta, itseltäsi vain. Jos hänellä masennusta -työjutut, miten voi jaksaakaan touhuta, että vain olisit tyytyväinen. Anna miesparan olla! Vässykkä? Etkö arvosta senkään vertaa ettei tuota olisi tarvinnut sanoa. Hankkikaa tiskikone, siivotkaa harvemmin -toinen imuroi(joskus moppaa myös), toinen pesee pyykkiä ja pyyhkii pölyjä ym. Yhdessä ruuanlaitto silloin jos kumpikin haluaa. Muuten tee itse omat ruuat. Ei oo vaikeaa.
Ennenku alkaa enemmän nyppiä, menkää ammattiauttajalle.
Tää on ihan selvä juttu: miehelläsi on gradustressi. Gradun tekeminen kotona on tosiaan todella hankalaa. Sen sijaan täällä on tullut monia hyviä ehdotuksia kirjastoista ja muista pakoista, joissa on helpompi keskittyä. Ei miehesi ole paha, eikä edes laiska - hän on vain ulalla siitä miten gradua nyt pitäisi työstää!
Olet ollut kannustava ja se on tosi tärkeää. Voisitteko keskustella asiasta ihan tällä gradustressi-nimikkeellä? Ilman mitään syyllistämistä siis.