Moi. Mulla on jokseenkin kummallinen erotilanne: erottiin miehen kanssa 2 viikkoa sitten, mä olin se joka pisti poikki kun tunsin etten saanut tarpeksi huomiota suhteessa. Kysyin häneltä että onko hän varma että haluaa erota lopullisesti ja vastaus oli kyllä.( Meillä on muutenkin tämä suhde ollut tällaista on-off-meininkiä.) Tai niin mies sanoi. Ettei jaksa enää tätä olaanyhdessäeiollayhdessä-systeemiä. Enkä kyllä toisaalta ihmettele. Suhde kesti reilun 2 vuotta. Asutaan edelleen samassa asunnossa, mulla on asuntopaperit vetämässä. Mutta nyt tuo mies kuitenkin halailee ja on muutenkin huomaavainen. Vähän varovaisesti lähestyy, mutta lähestyy kuitenkin. Mitä ihmettä mun pitäis tästä ajatella? Onko kenelläkään ollut vastaavanlaista tilannetta ja miten siitä on päästy eteenpäin? Ja onko mitään ideoita miksi hän käyttäytyy noin? Kun jos kerran on erottu, niin eikö silloin halailun sun muun hempeilyn luulisi loppuvan?
Mitä kummaa mies haluaa?
Daniii
61322
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olin vuosia tuollaisessa suhteessa. Lopulta sitten sain repäistyä itseni siitä irti. Kumppani roikkui hullun lailla. Minulle ero oli Helpotus.
Tule lähelle-menepois-suhde on yleensä helvetin repivä. Siinä mennään hullun kiihkosta hullun raivoon. Seksi voi olla loistavaa, mutta tavallista leppoisaa yhdessä elämistä ei sellaisesta tule löytymään.
Peloista siinä on kysymys ja molemmat ovat toisensa ansainneet, kunnes jompi kumpi tajuaa sen mahdottomuuden.
En itse nähnyt lopulta muuta vaihtoehtoa, kuin jäädä yksin riittävän pitkäksi aikaa ja kärsiä kovat yksinäisyyden tuskat ja pelot läpi moneen kertaan.
Kun itse siinä muuttuu (ihan totta), niin tuleva kumppani tuskin on ihan samanlainen, kuin edellinen.
Peloista ja peleistä, manipuloinnista, on kysymys on-off-suhteissa. Kun tajuaa jäävänsä yksin, iskee pelko ja sitten sitä ollaankin muka niin rakastuneita. Siihen voi jäädä vuosiksi kiinni.
Itse olen nyt välttänyt sitoumumista liian kevyin perustein. Uskon, että oikea tulee vastaan jos on tullakseen. Jos ei tule niin olkoon sitten tulematta.
Toivotan sinulle rohkeutta nähdä tilanteesi ja mennä pelosta huolimatta siihen suuntaan mihin sinun on mentävä. Helppoa se ei varmaan ole. Elämässä ei vain oikeasti ole oikoteitä.
Reilusti irti. Edestakas ei kukaan kestä.
Kaksi viikkoa on todella lyhyt aika, eikä tuon 14 vrk:n toiminintoja kannata sen erityisemmin analysoida.Tuossa ajassa eronnut ei todellakaan toimi loogisesti. Tuskin on edes käsittänyt tapahtumia.
Anna ajan kulua. Turha kysyä mitä ex-puoliso haluaa, koska todennäköisesti hän ei itsekkään tiedä. Vaikka saisitkin vastauksen niin , se saattaa muovautua uudeksi seuraavien viikkojen aikana.
10 min kaikki on ok !
Anna ihmeessä miehellesi edes mahdollisuus...
Minä en sitä aikoinaan saanut, vaikka olen mies, erottiin ja nyt aamulla joudun ottamaan mieltäpiristiviä lääkkeitä ja yöksi unilääkkeitä, jotta saan nukuttua....
Mahdollisuus annettu, ei se vaan huoli mua takasin. Keskusteltiin asiasta eilen ja teki selväksi ettei halua enää yrittää. Mutta kuitenkin sanoi että voisi myöhemmin(?) yrittää uudelleen. Mitä v*ttua? Että tää on rasittavaa.