Mitä olette mieltä: jos rakastaa, voiko pettää (rakastettua)? Tai sama kysymys toisinpäin: jos pettää, voiko silti rakastaa (petettyä)? (Ja jos vastaus on kyllä, niin miksi sitten pettää?)
rakkaus&pettäminen
nainen20
111588
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ainahan sitä voi pettää, mutta mielestäni silloin et rakasta toista. Ja jos petät niin et rakasta. Summa summarum..suhteessa pahasti jotain pielessä jos menet ja petät.
Tämä on minun mielipiteeni ja ikää minunlla on tuplasti enemmän kuin sinulla.
Mun mielipide on että jos todella rakastaa toista niin ei voisi pettää (tää on mun mielipide ja olen mies, monia kymmeniä kertoja minulla olisi ollut mahdollisuus mutta en sitä pystyisi tehdä) mutta tällä hetkellä tuntuu että vaimoni on sitä tehnyt piilottelee puhelintaan valehtelee haluaa avioeron yms enkä voi sitä ymmärtää olen kaikkeni antanut perheelleni (vaimo ja lapsi 1,5v) annoin tilaa että saa mennä baariin yksin yms mutta luultavasti tuo kaikki oli väärin. ymmärrän toki jotta työni luonteen vuoksi jouduin lapsen syntymän jälkeen olemaan paljon töissä ja kaikki jäi vaimoni harteille mutta yritin silti kaikkeni ja vuoden vaihteessa lupasin jättää viikonloput ja illat perheelle mutta mikään ei tunnu auttavan? teen nykyään lähes kaiken muun paitsi pesen pyykkiä mutta kaikki tuntuu kaatuvan päälle, sain selville muutaman valheen lähes vahingossa ja sitä kautta rupesin epäilemään uskottomuutta ja mitä enemmän asiaa tarkastelen/selvitän sitä varmemmalta kaikki tuntuu siltikin haluaisin jatkaa ja antaa anteeksi mutta...mutta... vaimo vaan hokee avioeroa kait se haluaa sillä varmistaa selustansa, syyksi sanoo vaan jotta tunteet ovat kuolleet (yhtäkkiä) miksi naiset aina rakastuvat renttuihin`... eikä hyviin...
EI, molemmin päin. Pettäminen on niin suuri loukkaus kumppania kohtaan, että sen jälkeen on turha mistään rakkaudesta puhuakkaan.
Ei tietenkään voi. Ihminen, joka muka-rakastaa ja pettää muka-rakastettuaan, ei ymmärrä rakkaudesta mitään. Jotkut ihmiset saavat jopa kiksit siitä, että voivat pettämisensä jälkeen pyöriskellä itsesäälissä ja kerjätä ymmärrystä.
Pettäminen ja rakastaminen eivät kuulu yhteen. Koskaan.
Kyl voi mun mielestä pettää, esim hetken huumassa/humalassa! Plus vielä jos on samaan syssyyn saanut puolisolta paskaa ja/tai välinpitämätöntä kohtelua, tai puoliso ollut muuten vittumainen, on ihan inhimillistä!! Kyl jokaiselle voi sattua virheitä, niistä pitää vaan otta opikseen. Eri juttu on sekin ett antaako puoliso anteeksi syrjähyppyjä. Mun mies saa omasta mielestään baarissa esim suudella vieraita naisia ja tanssia hitaita ym hinkutusta, ei ole hänen mielestään pettämistä. Minä jos olen juttusilla vastakkaisen sukupuolen kanssa, se on hänen mittapuunsa mukaan jo pettämistä!!!
Kyse on toisen arvostamisesta ja kunnioittamisesta. Siten on aivan sama, onko pettänyt hetken huumassa tai humalassa. Tuskinpa pettämisen tarvitsee olla äärimmäisen suunnitelmallista ollakseen pettämistä, joka tapauksessa kumppanin arvostus ja kunnioitus ja _rakastaminen_ on unohtunut. Tekosyitä voi tietysti ladella: erehtyminen on inhimillistä, olin humalassa, se oli hetken huumaa, ei sillä ollut oikeasti merkitystä, sinun syysi koska et huomioinut minua riittävästi jne. jne. Kuitenkin pettäminen on tapahtunut ja tekosyyt ovat pelkkää selittelyä. Kyse pettämisessä on itsekkyydestä, ei rakkaudesta.
Tietysti molemmilla pitää olla samat rajoitukset. Ei ole kovin rakastavaa käytöstä nuoleskella baarissa toisia naisia/miehiä.
Pettäminen, ei ole kulttuurissamme hyväksyttävää, mutta kuitenkin valtaosa ihmisistä, jossain elämän vaiheessa joutuu niin sanotusti tilanteeseen, missä pettää. Syitä on yhtä monta kun tekijää ja aina on helppo syyllistää. Varsin ne jotka omasta mielestään ovat asian yläpuolella, moralisoivat sitä. Itse olen aina ajatellut, ettei minulle käy siten, mutta kuin olla, kävi kuitenkin. Tosin ko. hetkellä tein tietoisen päätöksen ja luovuin aiemmasta suhteestani, joka on kestänyt jo yli kymmenen vuotta, näin annoin itselleni luvan olla toisen kanssa. Aamulla ja selvin päin syyllisyys oli kauhea, mutta ajattelin, että koska eroamme, ei se ole niin paha. Syyt mitkä johtivat tilanteeseen, ovat pitkältä ajalta syntyneet: puolison vähättelyä, itsestään selvänä pitämistä, ei hellyyttä, koskettelua vain kiukuttelua ja välinpitämättömyyttä, enimmäkseen. Kadun tavallaan, toisaalta en, koska nyt mieheni on herännyt huomaamaan omat ns. virheensä ja hän haluaa aloittaa/jatkaa minun kanssani tavallaan alusta. Varovaisesti olemmekin lähteneet liikkeelle ja puhuneet paljon ja minullakin on toivo herännyt, että saisimme vielä tämän toimimaan. Luottamuksen takaisinsaanti on pitkän työn tulos eikä asiat ole mustavalkoisia, muistakaa aina se. En puolustele mutten tuomitsekaan, sanon vain, että kohdelkaa toisianne siten kuin haluaisitte itseänne kohdeltavan. Joskus pettäminen voi olla uusi alku. Minun mottoni on, ota vastuu siitä mitä teet, älä tuomitse muita ja iloitse jokaisesta uudesta päivästä. Kevät Terveisiä lukijoille.
Tässä oma kokemukseni mieheni osalta:
Kun olimme seurustelleet vasta vähän aikaa, eikä rakkaudesta vielä puhuttu, niin humalassa suutelin erästä toista tyttöä (olen bi-seksuaali) useampaan kertaan ja pientä hyväilyäkin välillämme tapahtui. Kaduin asiaa kamalasti ja soitin samana iltana miehelle ja pyysin että hän antaisi mulle luvan olla kyseisen tytön kanssa. Ajattelin, että ehkä hän ei ota pettämisenä kun kyseessä on toinen tyttö. Itse laskin sen silti pettämiseksi, mutta lupaa pyysin kai vain siksi että saisin omantunnon tuskani hävitettyä.
Joka tapauksessa, silloin tuo suutelu oli niin helppoa. Se vaan tuli luonnostaan, ja vasta myöhemmin illalla soitin miehelleni, en suinkaan heti.
Ja sitten hiukan myöhemmin, kun jo pystyimme sanomaan rakastavamme toisiamme, ajauduin vielä pahempaan tilanteeseen. Olin todella humalassa, en meinannut tajuta yhtään missä mennään, ja olin puolituntemattomalla miehellä yötä (koska olin vieraassa kaupungissa eikä siellä ollut muuta yöpaikkaa). Mies oli myös vähän humalassa, ja tietysti yllätys yllätys, yritti minua koko ajan. Hänen naamassaan ei ollut vikaa ja hän oli ihan mukava, ja tavallaan olisinkin halunnut tehdä hänen kanssaan jotain [jos olisin ollut sinkku]. Mutta kun hän kurottautui suutelemaan, en pystynyt ajattelemaan kuin poikaystävääni ja kuinka ikävä minulla häntä oli. En PYSTYNYT suutelemaan, vaikka tavallaan olisin halunnut (ja sitten taas en, poikaystäväni takia). Minä vain vaistomaisesti työnsin hänet pois, vaikka en mistään tajunnut mitään niin päässäni huusi varoittava ääni: "Tämä ei ole oikea mies"
ovat kaksi ihan eri asiaa , niitä ei aina voi sekoittaa toisiinsa . Toisaalta , jos perusasiat kotona kunnossa , miksi pettää ? ... maailma on kuitenkin toisaalta houkutuksia täynnä . Asia ei ole niin yksiselitteinen ja mustavalkoinen .
Kai sitä voi rakastaa, vaikka pettämistä tapahtuu.
Kaikki pettäminen varmaan johtuu, siitä että parisuhteen osapuolten arvomaailma on kuitenkin kaukana toisistaan. Pettäjä ei joko ymmärrä tekevänsä mitään väärää tai sitten ymmärtää mutta hänen moraalinsa mukaan toista ihmistä sa kohdella hänen osoittamallansa tavalla.
Itse tietysti voit pohtia voitko SINÄ rakastaa ihmistä, jonka arvot ovat kaukana omistasi.
Voitko rakastaa ihistä, joka kohtelee sinua vastoin omia arvojasi? JOs voit, niin sitten olet valintasi tehnyt.
Uskollisuus on vain yksi asia, missä näitä parisuhteen välisiä arvoja punnitaan. Mielestäni seksuaallisuus on eräs asia, mikä voi aiheuttaa selkeitä eroja arvoasioissa. Jos erot ovat suuria niin sitten tapahtuu pettämistä, jossa taas punnitaan osapuolten moraalia oikeasta ja väärästä.
Aika yksioikoisia vastauksia tulee. Miten tällaiseen kysymykseen voisi vastata ehdottomasti ei, kun rakkauttakin on niin montaa muotoa ja ihmisen tunnemaailma ei ole koskaan pysyvästi ehdoton?
Pettäminen on sanoinkuvaamattoman suuri loukkaus, mutta kukaan ei taatusti selviä pitkästä parisuhteesta loukkaamatta jossain vaiheessa jollain tavalla kumppaniaan. Kuka sen voi päättää, minkä suuruinen tai muotoinen loukkaus on osoitus siitä, ettei rakasta, varsinkin kun aina loukkaaja ja loukattava ovat yksilöitä, jotka arvottavat noita asioita eri tavalla?
Vastaan molempiin kysymyksiin, että on se mahdollista. Tiedän vuosikymmeniä yhdessä olleita pariskuntia, joiden taipaleelle on mahtunut yksi tai kaksi syrjähyppyä (joka on niin järkyttävästä teosta vähättelevä sana), mutta ei se rakkaus ole siitä seinään loppunut. Itse asiassa kolmesta pariskunnasta kaksi on edelleen vuosia tapahtuneen jälkeen yhdessä, ja käsittääkseni onnellisina.
Pettämistä en missään nimessä hyväksy, mutta se ei poissulje rakastamisen mahdollisuutta. Itse en ole koskaan pettänyt tai tullut petetyksi.