Unihalvaus

Minullakin noihin kohtauksiin liittyy tukehtumisen tunteita ja jonkinlaisia levitaatiokokemuksia. Ne ovat toisaalta jollakin tavalla vapauttavia, mutta tuo tukehtuminen saa aina itkemään, kun vihdoin pääsen hereille:( Oletko saanut mistään apua tähän vaivaan? Lueskelin tuota gradua ja tuntui helpottavalta huomata, että muillakin on samanlaisia kokemuksia, mutta ei se kuitenkaan poista omaa ahdistusta.. Varasin itselleni lääkäriajan, mietin, pitäisikö varata samantien aika psykologiltakin..

sisi123 kirjoitti:

Minullakin noihin kohtauksiin liittyy tukehtumisen tunteita ja jonkinlaisia levitaatiokokemuksia. Ne ovat toisaalta jollakin tavalla vapauttavia, mutta tuo tukehtuminen saa aina itkemään, kun vihdoin pääsen hereille:( Oletko saanut mistään apua tähän vaivaan? Lueskelin tuota gradua ja tuntui helpottavalta huomata, että muillakin on samanlaisia kokemuksia, mutta ei se kuitenkaan poista omaa ahdistusta.. Varasin itselleni lääkäriajan, mietin, pitäisikö varata samantien aika psykologiltakin..

Lue lisää

Mullakin on ollut joskus noita. Tosin nyt on viimesestä jo aikaa...

Jossain oli, että joku kaiketi B-vitamiinin puutos hidastaa sen hassun entsyymin ruumiista poistumista, mikä vaikuttaa siihen halvauksen ylläpitoon.

Unissaankun ihminen on sillai halvaantunut, ettei se sätki ja telo itteänsä.

Siinä vaan menee uni- ja valve- ja heräämisvaiheet jotenki päällekkäin ni tulee unihalvaus.

Leijumiset ja ruumiistapoistumiskokemukset ja nuo on kanssa tyypillisiä.

Teillä ei ole ollut hallusinaatioita samassa yhteydessä? Nekin voi olla aika pelottavia... Muutamaan kertaan ollut itsellä...

Sen hengittämisen kanssa voi kai tehdä niin, että yrittää olla mahdollisimman rauhallinen, koska hengitysrytmi on kai unitilan mukainen ja sitten kun hermostuu se rupeaa kiihtymään. Myös kaikenlaisia painontunteita rinnan päällä saattaa esiintyä ja erilaisia kuuloaistimuksia.

Alkoholin juominen saattaa lisätä näitä kohtauksia. Muttei ole ainoa syy.

Kai sitä pitää vaan ottaa rennosti, ja yrittää nukkua säännöllisesti.

Ensimmäinen unihalvaukseni oli sellainen, että heräsin äkillisesti (väkisin) painajaisunesta ja sitten ei kyennyt liikkumaan, huone näytti olevan vihertävän sumun peitossa ja siinä peiton päällä leijui vihreän isonenäisen ja irvistävän minkälie menninkäisen pää. Ääh. Huoneessa ollut ihminen ihmetteli, että mitä mä vikisen ja katselen vauhkona huonetta. Ääntä ei siis klassisesti tullut.

Sitten se katkesi naps ja sain heilauttua kättä ja unitilat ja muut katosi.

Sen jälkeen on ollut satunnaisesti pienempiä tai epämääräisempiä unihalvauksia. Erilaisia pieniä hallusinaatioita ja jonkinlaista halvaantumista. Monesti puoliunessa tajuaa, että nyt ei taas pysty liikkumaan, ja sitten ei viitsi avata silmiä kun ei halua nähdä ties mitä ökkimönkiäisiä, vaan yrittää joko jatkaa nukkumista tai kyetä liikkumaan.

Olin lukenut muinaisesta Tiede 2000 -lehdestä artikkelin ilmiöstä, joten se ei yllättänyt.

sisi123 kirjoitti:

Minullakin noihin kohtauksiin liittyy tukehtumisen tunteita ja jonkinlaisia levitaatiokokemuksia. Ne ovat toisaalta jollakin tavalla vapauttavia, mutta tuo tukehtuminen saa aina itkemään, kun vihdoin pääsen hereille:( Oletko saanut mistään apua tähän vaivaan? Lueskelin tuota gradua ja tuntui helpottavalta huomata, että muillakin on samanlaisia kokemuksia, mutta ei se kuitenkaan poista omaa ahdistusta.. Varasin itselleni lääkäriajan, mietin, pitäisikö varata samantien aika psykologiltakin..

Lue lisää

niihin apua saanut, joskaan en sitä ole kovasti hakenutkaan. Muutaman kerran käydessäni neurologilla eräästä toisesta vaivasta otin nämä unihalvaukset esille. Sen jälkeen tämä neurologi ei enää tuntunut ottavan tosissaan mitään sanomaani. Olen ajatellut asian niin, että nämä öiset halvaukset kuuluvat elämääni, halusin sitä tai en. Jotkut kuorsaavat tai kävelevät unissaan, vaivansa kullakin. Toivottavasti ahdistuksesi helpottaa.

sisi123 kirjoitti:

Minullakin noihin kohtauksiin liittyy tukehtumisen tunteita ja jonkinlaisia levitaatiokokemuksia. Ne ovat toisaalta jollakin tavalla vapauttavia, mutta tuo tukehtuminen saa aina itkemään, kun vihdoin pääsen hereille:( Oletko saanut mistään apua tähän vaivaan? Lueskelin tuota gradua ja tuntui helpottavalta huomata, että muillakin on samanlaisia kokemuksia, mutta ei se kuitenkaan poista omaa ahdistusta.. Varasin itselleni lääkäriajan, mietin, pitäisikö varata samantien aika psykologiltakin..

Lue lisää

mä haluaisin löytää kans jotain apua tähän ongelmaan,jo yli vuosi monta kertaa yössä,oon todellakin loppu..nukkuminenkin pelottaa.ja joka kerta tän ns.kohtauksen jälkeen ni itku kyllä tulee väkisinki..lääkäriin en uskalla enää mennä kerran kävin ja sano että masennusta vaan ja anto masennuslääkkeitä,kohteli mua erittäin huonosti ja teki myös selväks ettei mua oikeesti mikään vaivaa..itku tuli myös lääkärinkin jälkeen..et kukaan mua ei todellakaan ymmärrä!!

Onneks tiedän että se on unihalvausta mitä olen kokenut.

Silti se on kamalaa.. :/

Sinä joka et halua kokea unihalvauksia, Vältä näitä asioita, niin unihalvauksen ei pitäisi tulla/toistua:

*Nukkumista selällään
*Stressiä
*Pelko Unihalvauksen tulemisesta
*Masentuneisuutta tai Ahdistuneisuutta
*Äkillistä elintapojen/ympäristön muutosta
*Epäsäännöllistä unirytmiä

Tärkein vältettävä, on selällään nukkuminen. yli 85% unihalvauksen saajista on nukkunut selällään. Kohtauksen aikana myös mielessään rukoileminen on auttanut monissa tapauksissa. Jumala rakastaa sinua, rakastatko sinä Jumalaa?

-Tuntematon Enkeli

Zilulei kirjoitti:

niihin apua saanut, joskaan en sitä ole kovasti hakenutkaan. Muutaman kerran käydessäni neurologilla eräästä toisesta vaivasta otin nämä unihalvaukset esille. Sen jälkeen tämä neurologi ei enää tuntunut ottavan tosissaan mitään sanomaani. Olen ajatellut asian niin, että nämä öiset halvaukset kuuluvat elämääni, halusin sitä tai en. Jotkut kuorsaavat tai kävelevät unissaan, vaivansa kullakin. Toivottavasti ahdistuksesi helpottaa.

Lue lisää

Tosissaan eivät ota enää minuakaan, mutta koen vaivoistani kertomisen itsessään kumminkin auttavana, terapeuttisena. Ylipäätään jos yöllä pääsen unihalvaukseen asti, on se minulle jo lähes voitto. Nukkumissuorituksesta saavutettu toinen sija. Hopeaa.

Minä en näe mitään unia, olen vaan lamaantunut ja uni vaan tuntuu syvenevän ja koitan epätoivoisesti saada itseäni hereille, silmiä ei saa auki eikä jaksa kamppailla yhä syvenevää väsymystä vastaan , yritän räpyttää silmiä ja nipistää tai ravistella itseäni mutta mikään ei tunnu liikkuvan , luulen nipistäväni itseäni mutta mitään herättävää kipua en saa aikaiseksi.
Painajaista en näe enkä mitään hirviöitä, avuttomuuden tunne on vaan valtava, kuin olisi yksin pimeässä mutta mitään kontaktia ei saa edes omaan kehoonsa, siis kuin olisi täysin halvaantunut kuuro ja sokea mutta tajuaa silti että tästä olisi herättävä jotenkin ja kamppailtava itsensä hereille tai jää tälläisseen olotilaan.
Kun sitten itsensä ilmeisesti jotenkin saa herätettyä olo on kuin kuolleesta heränneellä joka on taistellut itsensä takaisin elämään pimeydestä.
Kauhistuttava kokemus.
Olen usein ajatellut valveilla että pitäisi vaan antaa tuossa tilassa vajota itsensä yhä vaan syvempään uneen mutta käytännössä olen kuitenkin kamppaillut itseäni raivoisasti heräämään koska pelko ikuisesta unesta voittaa kuitenkin tämän kohtauksen tullessa, vaikka mistä sitä tietää jääkö sinne uneen jos ei vastaan kamppaile ja yritä palauttaa itseään valvetilaan tuollaisessa kohtauksessa.

onko muilla tätä ? kirjoitti:

Minä en näe mitään unia, olen vaan lamaantunut ja uni vaan tuntuu syvenevän ja koitan epätoivoisesti saada itseäni hereille, silmiä ei saa auki eikä jaksa kamppailla yhä syvenevää väsymystä vastaan , yritän räpyttää silmiä ja nipistää tai ravistella itseäni mutta mikään ei tunnu liikkuvan , luulen nipistäväni itseäni mutta mitään herättävää kipua en saa aikaiseksi.
Painajaista en näe enkä mitään hirviöitä, avuttomuuden tunne on vaan valtava, kuin olisi yksin pimeässä mutta mitään kontaktia ei saa edes omaan kehoonsa, siis kuin olisi täysin halvaantunut kuuro ja sokea mutta tajuaa silti että tästä olisi herättävä jotenkin ja kamppailtava itsensä hereille tai jää tälläisseen olotilaan.
Kun sitten itsensä ilmeisesti jotenkin saa herätettyä olo on kuin kuolleesta heränneellä joka on taistellut itsensä takaisin elämään pimeydestä.
Kauhistuttava kokemus.
Olen usein ajatellut valveilla että pitäisi vaan antaa tuossa tilassa vajota itsensä yhä vaan syvempään uneen mutta käytännössä olen kuitenkin kamppaillut itseäni raivoisasti heräämään koska pelko ikuisesta unesta voittaa kuitenkin tämän kohtauksen tullessa, vaikka mistä sitä tietää jääkö sinne uneen jos ei vastaan kamppaile ja yritä palauttaa itseään valvetilaan tuollaisessa kohtauksessa.

Lue lisää

Sinulle, "En saa itseani hereille"

Mulla on ollut juuri samanlaisia kuvailemiasi kohtauksia siit asti kun olin 17- vuotias. Nyt olen 28- vuotias. Onneksi nuo kohtaukset eivat aina tule. Mulla ne usein ajoittuu aamuun tai aamuyon tunteihin.
Mullakin ne on just tuollaisia, en nae muuta kuin pimeyden. Tunnen et oon hereilla mutta en voi liikkua, ja ahdistus on kauhea. Usein kuitenkin saan itseni "kiskottua pois" tuon halvauksen kourista, kun tunnen sen "alkavan", mutta sen jalkeen joudun sinnittelemaan etten uudelleen vaipusi tuohon kammottavaan tilaan.

Vaikka kohtaukset on kamalia, ota kuitenkin rauhallisesti. Et sina siihen halvaukseen voi loppuelamaksesi jaada. Noudata saannollisia nukkuma-aikoja.Itse olen huomannut etta juhlimisen ja pitkien lentomatkojen jalkeen kohtauksen riski on suurempi.

Jos asia ahdistaa sinua, mene ihmeessa juttelemaan jonkun asiantuntijan kanssa. Mulle oli ihan hirveeta alussa, kun koitin kertoa tasta halvauksesta kavereille jne, mut kukaan ei uskonu mua, sanovat vaan et "oot vaan ollu niin vasynyt etta et jaksanu nousta".

Jaksamista kaikille unihalvauksesta karsiville kohtalotovereille!

onko muilla tätä ? kirjoitti:

Minä en näe mitään unia, olen vaan lamaantunut ja uni vaan tuntuu syvenevän ja koitan epätoivoisesti saada itseäni hereille, silmiä ei saa auki eikä jaksa kamppailla yhä syvenevää väsymystä vastaan , yritän räpyttää silmiä ja nipistää tai ravistella itseäni mutta mikään ei tunnu liikkuvan , luulen nipistäväni itseäni mutta mitään herättävää kipua en saa aikaiseksi.
Painajaista en näe enkä mitään hirviöitä, avuttomuuden tunne on vaan valtava, kuin olisi yksin pimeässä mutta mitään kontaktia ei saa edes omaan kehoonsa, siis kuin olisi täysin halvaantunut kuuro ja sokea mutta tajuaa silti että tästä olisi herättävä jotenkin ja kamppailtava itsensä hereille tai jää tälläisseen olotilaan.
Kun sitten itsensä ilmeisesti jotenkin saa herätettyä olo on kuin kuolleesta heränneellä joka on taistellut itsensä takaisin elämään pimeydestä.
Kauhistuttava kokemus.
Olen usein ajatellut valveilla että pitäisi vaan antaa tuossa tilassa vajota itsensä yhä vaan syvempään uneen mutta käytännössä olen kuitenkin kamppaillut itseäni raivoisasti heräämään koska pelko ikuisesta unesta voittaa kuitenkin tämän kohtauksen tullessa, vaikka mistä sitä tietää jääkö sinne uneen jos ei vastaan kamppaile ja yritä palauttaa itseään valvetilaan tuollaisessa kohtauksessa.

Lue lisää

Olen kokenut tämän muutamia kertoja ja muistelisin, että aina selällään nukkuessa. Yritän kaikkeni saadakseni vaimoni huomaamaan tilanteeni ja jonkinlaista ininää olenkin saanut aikaan. Valitettavasti vaimoni on senverran flegmaattinen, ettei ole koskaan auttanut minua heräämään koskettamalla, vaika olen siitä aina kohtauksen jälkeen maininnut. Mielestäni kohtaus ei kestä kauaa, ehkä vain kymmenen-parikymmentä sekuntia, mutta kamalaksi sen tekee se, että pelkää "vaihtavansa hiippakuntaa" mikäli antaa itsensä vaipua houkuttelevaan syvään uneen. Siksi taistelen itseni hereille ja sehän onnistuu melko nopeasti, jonka jälkeen tuntemus on tosiaan kuin kuoleman rajoilta palanneella: Kamala kokemus, mutta selvisimpä! Pelkoa lisää se, että nuorempi serkkuni nukkui joitakin vuosia sitten pois yöllä ilman merkkiä mistään kohtauksesta tms. Hänen oli itseäni reilusti ylipainoisempi, mutta on minullakin 10-20 kiloa liikaa. Onneksi kohtausta ei ole nyt tullut ainakaan pariin vuoteen! Teen iltaisin kävelylenkkejä muutaman kerran viikossa vaimoni kanssa, menemme ajoissa (9-10) nukkumaan, syömme terveellisesti ja lisäksi aamuisin otamme useampia vitamiinejä, seleeniä, magnesiumia ja omega-3-tabletin marja&hedelmäpirtelön kera. Olemme muutaman viikon päivällisellä syöneet höyrytettyjä vihanneksia, lihan, oliiviöljyn, parin leivänpalan, juuston ja yrttisuolan kera. En tiedä johtuuko siitä vaiko ehkä siitä, että olen alkanut ottaa toisen kalaöljytabletin myös iltaisin, mutta minulla esiintyy helposti huimausta esim. autolla ajon tai hississä olon jälkeen. Olen aikaisemmin ollut huomaavinani, että niinä päivinä jolloin otan kalaöljytabletin, lievää huimausta esiintyy ja muulloin ei. Minulla on kuukausia esiintynyt aamulla heräämisen yhteydessä erittäin nopeaa sydämenvärinää (olen pari kertaa saanut pulssista laskettua 450-500 lyöntiä minuutissa! Lääkärini ei tätä usko mahdolliseksi.) Oire ilmenee säännöllisesti, jos heräämisen yhteydessä venyttelen ja jännitän samalla siihen liittyen hengitystäni voimallisesti, kuten herätiessä on mukava tehdä. Heti alkaa väpättää, jota kestää alle minuutin. Syy miksi oikeastaan tätä kirjoita on seuraava: Viime yönä koin ensimmäistä kertaa väpätyskohtauksen sijasta nopean huimauskohtauksen aina kun yöllä venyttelin! Aamulla en voinut nousta ylös, kun päästä heitti heti. Lopulta rohkasin itseni ja huimaus katosi istuallaan kun jännitin käsi ja vatsalihaksiani veren saamiseksi kiertämään. Otin eilen illalla ylimääräisen kalaöljytabletin. Olisikohan sillä tähän mitään yhteyttä? Minulla on pari kertaa ollut Menierin taudin kaltainen huimauskohtaus päivällä, jossa tasapaino vetää voimakkaasti vasemmalle niin, että on tuettava itsensä kaikin voimin johonkin kaiteeseen tms. Toinen vielä inhottavampi kohtaus tuli alkoholin vaikutuksen alaisena, kun näytti siltä kuin huonekalut olisivat alkaneet pyöriä niin, että oli pakko pitää silmänsa kiinni, ettei olisi tullut heti aivan "merisairaaksi". No, siitä oireesta selvisin lopettamalla vähäisenkin alkoholin käytön! ... Onko muilla unihalvauksesta kärsivillä ollut mitään samanlaisia muita oireita?

sisi123 kirjoitti:

Minullakin noihin kohtauksiin liittyy tukehtumisen tunteita ja jonkinlaisia levitaatiokokemuksia. Ne ovat toisaalta jollakin tavalla vapauttavia, mutta tuo tukehtuminen saa aina itkemään, kun vihdoin pääsen hereille:( Oletko saanut mistään apua tähän vaivaan? Lueskelin tuota gradua ja tuntui helpottavalta huomata, että muillakin on samanlaisia kokemuksia, mutta ei se kuitenkaan poista omaa ahdistusta.. Varasin itselleni lääkäriajan, mietin, pitäisikö varata samantien aika psykologiltakin..

Lue lisää

mä sain näitä unihalvauksia, kun oli ketiapinoori ensin lääkkeenä iltaisin, ja sitten sain Champixia. Aloin saada kammottavia unihalvauksia, eli en voinut liikuttaa pariin tuntiin itseäni mihinkään ja aivot menivät kamalaa vauhtia, hirveitä ajatuksia päässä, näin kaikkia kauhujuttuja, ja kun en päässyt ylös sängystä, en voinut pysäyttää näitä ajatuksia. Kerroin tästä psykiatrille ja hän sanoi hoitosuhteensa irti minusta, sanoi, että kuvittelen nuo halvaukset. Myöhemmin myös muille lääkäreille kertoi, että olin kritisoinut hänen työtään, kun väitin ketipinorin ja champixin aiheuttavan minulle tämän tilan, että ei hänen muillakaan potilailla ole näin käynyt. Olen espanjan ja englanninsivuilta lukenut vastaavia kokemuksia näiden lääkkeiden yhteisvaikutuksena, osa on tehnyt itsemurhan, kun ei ole kestänyt tällaista.. nyt halvauksista, sekä tupakkalääkkeestä on pari kuukautta kulunut, en saa enää tuollaisia voimakkaita kohtauksia ja olen miettinyt pitäisikö minun valittaa tästä kunnan psykiatrista jollekin, koska hän on jättänyt minut ilman psykiatrista hoitoa, kun väitän kärsineeni unihalvauksesta. Onko joillain muilla vastaavia kokemuksia?

onko muilla tätä ? kirjoitti:

Minä en näe mitään unia, olen vaan lamaantunut ja uni vaan tuntuu syvenevän ja koitan epätoivoisesti saada itseäni hereille, silmiä ei saa auki eikä jaksa kamppailla yhä syvenevää väsymystä vastaan , yritän räpyttää silmiä ja nipistää tai ravistella itseäni mutta mikään ei tunnu liikkuvan , luulen nipistäväni itseäni mutta mitään herättävää kipua en saa aikaiseksi.
Painajaista en näe enkä mitään hirviöitä, avuttomuuden tunne on vaan valtava, kuin olisi yksin pimeässä mutta mitään kontaktia ei saa edes omaan kehoonsa, siis kuin olisi täysin halvaantunut kuuro ja sokea mutta tajuaa silti että tästä olisi herättävä jotenkin ja kamppailtava itsensä hereille tai jää tälläisseen olotilaan.
Kun sitten itsensä ilmeisesti jotenkin saa herätettyä olo on kuin kuolleesta heränneellä joka on taistellut itsensä takaisin elämään pimeydestä.
Kauhistuttava kokemus.
Olen usein ajatellut valveilla että pitäisi vaan antaa tuossa tilassa vajota itsensä yhä vaan syvempään uneen mutta käytännössä olen kuitenkin kamppaillut itseäni raivoisasti heräämään koska pelko ikuisesta unesta voittaa kuitenkin tämän kohtauksen tullessa, vaikka mistä sitä tietää jääkö sinne uneen jos ei vastaan kamppaile ja yritä palauttaa itseään valvetilaan tuollaisessa kohtauksessa.

Lue lisää

huh huh, ihan tulee mieleen omat kokemukseni, paitsi että minulla oli vielä niitä kauhukuvitelmia samaan aikaan. Ja muistin tuosta sinun jutusta itsekin miettineeni, jos jätän itseni vain vajoamaan; se ilmeisesti johtuu depressiosta, mutta pysy vahvana, minullakaan ei nykyään ole nuo kokemukset kuin joskus ja paljon lievempinä ja tiedän että herään jossain vaiheessa, ja kevät on tullut kohta on kesä. Kannattaa jaksaa tämä kesä ainakin elää:).

onko muilla tätä ? kirjoitti:

Minä en näe mitään unia, olen vaan lamaantunut ja uni vaan tuntuu syvenevän ja koitan epätoivoisesti saada itseäni hereille, silmiä ei saa auki eikä jaksa kamppailla yhä syvenevää väsymystä vastaan , yritän räpyttää silmiä ja nipistää tai ravistella itseäni mutta mikään ei tunnu liikkuvan , luulen nipistäväni itseäni mutta mitään herättävää kipua en saa aikaiseksi.
Painajaista en näe enkä mitään hirviöitä, avuttomuuden tunne on vaan valtava, kuin olisi yksin pimeässä mutta mitään kontaktia ei saa edes omaan kehoonsa, siis kuin olisi täysin halvaantunut kuuro ja sokea mutta tajuaa silti että tästä olisi herättävä jotenkin ja kamppailtava itsensä hereille tai jää tälläisseen olotilaan.
Kun sitten itsensä ilmeisesti jotenkin saa herätettyä olo on kuin kuolleesta heränneellä joka on taistellut itsensä takaisin elämään pimeydestä.
Kauhistuttava kokemus.
Olen usein ajatellut valveilla että pitäisi vaan antaa tuossa tilassa vajota itsensä yhä vaan syvempään uneen mutta käytännössä olen kuitenkin kamppaillut itseäni raivoisasti heräämään koska pelko ikuisesta unesta voittaa kuitenkin tämän kohtauksen tullessa, vaikka mistä sitä tietää jääkö sinne uneen jos ei vastaan kamppaile ja yritä palauttaa itseään valvetilaan tuollaisessa kohtauksessa.

Lue lisää

juuri samoja oireita

Tiutiu kirjoitti:

Olen kokenut tämän muutamia kertoja ja muistelisin, että aina selällään nukkuessa. Yritän kaikkeni saadakseni vaimoni huomaamaan tilanteeni ja jonkinlaista ininää olenkin saanut aikaan. Valitettavasti vaimoni on senverran flegmaattinen, ettei ole koskaan auttanut minua heräämään koskettamalla, vaika olen siitä aina kohtauksen jälkeen maininnut. Mielestäni kohtaus ei kestä kauaa, ehkä vain kymmenen-parikymmentä sekuntia, mutta kamalaksi sen tekee se, että pelkää "vaihtavansa hiippakuntaa" mikäli antaa itsensä vaipua houkuttelevaan syvään uneen. Siksi taistelen itseni hereille ja sehän onnistuu melko nopeasti, jonka jälkeen tuntemus on tosiaan kuin kuoleman rajoilta palanneella: Kamala kokemus, mutta selvisimpä! Pelkoa lisää se, että nuorempi serkkuni nukkui joitakin vuosia sitten pois yöllä ilman merkkiä mistään kohtauksesta tms. Hänen oli itseäni reilusti ylipainoisempi, mutta on minullakin 10-20 kiloa liikaa. Onneksi kohtausta ei ole nyt tullut ainakaan pariin vuoteen! Teen iltaisin kävelylenkkejä muutaman kerran viikossa vaimoni kanssa, menemme ajoissa (9-10) nukkumaan, syömme terveellisesti ja lisäksi aamuisin otamme useampia vitamiinejä, seleeniä, magnesiumia ja omega-3-tabletin marja&hedelmäpirtelön kera. Olemme muutaman viikon päivällisellä syöneet höyrytettyjä vihanneksia, lihan, oliiviöljyn, parin leivänpalan, juuston ja yrttisuolan kera. En tiedä johtuuko siitä vaiko ehkä siitä, että olen alkanut ottaa toisen kalaöljytabletin myös iltaisin, mutta minulla esiintyy helposti huimausta esim. autolla ajon tai hississä olon jälkeen. Olen aikaisemmin ollut huomaavinani, että niinä päivinä jolloin otan kalaöljytabletin, lievää huimausta esiintyy ja muulloin ei. Minulla on kuukausia esiintynyt aamulla heräämisen yhteydessä erittäin nopeaa sydämenvärinää (olen pari kertaa saanut pulssista laskettua 450-500 lyöntiä minuutissa! Lääkärini ei tätä usko mahdolliseksi.) Oire ilmenee säännöllisesti, jos heräämisen yhteydessä venyttelen ja jännitän samalla siihen liittyen hengitystäni voimallisesti, kuten herätiessä on mukava tehdä. Heti alkaa väpättää, jota kestää alle minuutin. Syy miksi oikeastaan tätä kirjoita on seuraava: Viime yönä koin ensimmäistä kertaa väpätyskohtauksen sijasta nopean huimauskohtauksen aina kun yöllä venyttelin! Aamulla en voinut nousta ylös, kun päästä heitti heti. Lopulta rohkasin itseni ja huimaus katosi istuallaan kun jännitin käsi ja vatsalihaksiani veren saamiseksi kiertämään. Otin eilen illalla ylimääräisen kalaöljytabletin. Olisikohan sillä tähän mitään yhteyttä? Minulla on pari kertaa ollut Menierin taudin kaltainen huimauskohtaus päivällä, jossa tasapaino vetää voimakkaasti vasemmalle niin, että on tuettava itsensä kaikin voimin johonkin kaiteeseen tms. Toinen vielä inhottavampi kohtaus tuli alkoholin vaikutuksen alaisena, kun näytti siltä kuin huonekalut olisivat alkaneet pyöriä niin, että oli pakko pitää silmänsa kiinni, ettei olisi tullut heti aivan "merisairaaksi". No, siitä oireesta selvisin lopettamalla vähäisenkin alkoholin käytön! ... Onko muilla unihalvauksesta kärsivillä ollut mitään samanlaisia muita oireita?

Lue lisää

Tuo jälkimmäinen kuvailemasi oire on asentohuimausta. Minulla on kokemusta siitäkin. Sitä esiintyy kun vaihtaa kylkeä yöaikaan tai kun nousee makuulta istumaan tai menee makuulle. Se menee itsekseen ohi. Jotkut lääkärit osaavat hoitaa vaivan kerralla kuntoon. Se on todella harmillinen vaiva, muttei pitäisi olla vakavaa. Harmittaa, kun yöllä, jolloin pitäisi levätä, on halvauksia tai sitten huone pyörii. Aamulla ei kyllä ole levännyt olo useinkaan.

Tiutiu kirjoitti:

Olen kokenut tämän muutamia kertoja ja muistelisin, että aina selällään nukkuessa. Yritän kaikkeni saadakseni vaimoni huomaamaan tilanteeni ja jonkinlaista ininää olenkin saanut aikaan. Valitettavasti vaimoni on senverran flegmaattinen, ettei ole koskaan auttanut minua heräämään koskettamalla, vaika olen siitä aina kohtauksen jälkeen maininnut. Mielestäni kohtaus ei kestä kauaa, ehkä vain kymmenen-parikymmentä sekuntia, mutta kamalaksi sen tekee se, että pelkää "vaihtavansa hiippakuntaa" mikäli antaa itsensä vaipua houkuttelevaan syvään uneen. Siksi taistelen itseni hereille ja sehän onnistuu melko nopeasti, jonka jälkeen tuntemus on tosiaan kuin kuoleman rajoilta palanneella: Kamala kokemus, mutta selvisimpä! Pelkoa lisää se, että nuorempi serkkuni nukkui joitakin vuosia sitten pois yöllä ilman merkkiä mistään kohtauksesta tms. Hänen oli itseäni reilusti ylipainoisempi, mutta on minullakin 10-20 kiloa liikaa. Onneksi kohtausta ei ole nyt tullut ainakaan pariin vuoteen! Teen iltaisin kävelylenkkejä muutaman kerran viikossa vaimoni kanssa, menemme ajoissa (9-10) nukkumaan, syömme terveellisesti ja lisäksi aamuisin otamme useampia vitamiinejä, seleeniä, magnesiumia ja omega-3-tabletin marja&hedelmäpirtelön kera. Olemme muutaman viikon päivällisellä syöneet höyrytettyjä vihanneksia, lihan, oliiviöljyn, parin leivänpalan, juuston ja yrttisuolan kera. En tiedä johtuuko siitä vaiko ehkä siitä, että olen alkanut ottaa toisen kalaöljytabletin myös iltaisin, mutta minulla esiintyy helposti huimausta esim. autolla ajon tai hississä olon jälkeen. Olen aikaisemmin ollut huomaavinani, että niinä päivinä jolloin otan kalaöljytabletin, lievää huimausta esiintyy ja muulloin ei. Minulla on kuukausia esiintynyt aamulla heräämisen yhteydessä erittäin nopeaa sydämenvärinää (olen pari kertaa saanut pulssista laskettua 450-500 lyöntiä minuutissa! Lääkärini ei tätä usko mahdolliseksi.) Oire ilmenee säännöllisesti, jos heräämisen yhteydessä venyttelen ja jännitän samalla siihen liittyen hengitystäni voimallisesti, kuten herätiessä on mukava tehdä. Heti alkaa väpättää, jota kestää alle minuutin. Syy miksi oikeastaan tätä kirjoita on seuraava: Viime yönä koin ensimmäistä kertaa väpätyskohtauksen sijasta nopean huimauskohtauksen aina kun yöllä venyttelin! Aamulla en voinut nousta ylös, kun päästä heitti heti. Lopulta rohkasin itseni ja huimaus katosi istuallaan kun jännitin käsi ja vatsalihaksiani veren saamiseksi kiertämään. Otin eilen illalla ylimääräisen kalaöljytabletin. Olisikohan sillä tähän mitään yhteyttä? Minulla on pari kertaa ollut Menierin taudin kaltainen huimauskohtaus päivällä, jossa tasapaino vetää voimakkaasti vasemmalle niin, että on tuettava itsensä kaikin voimin johonkin kaiteeseen tms. Toinen vielä inhottavampi kohtaus tuli alkoholin vaikutuksen alaisena, kun näytti siltä kuin huonekalut olisivat alkaneet pyöriä niin, että oli pakko pitää silmänsa kiinni, ettei olisi tullut heti aivan "merisairaaksi". No, siitä oireesta selvisin lopettamalla vähäisenkin alkoholin käytön! ... Onko muilla unihalvauksesta kärsivillä ollut mitään samanlaisia muita oireita?

Lue lisää

Itselläni on käynyt että "heräsin" metsässä jokin kävi päälleni ja sitten kaikki katosi tuollatteita on käynyt monesti :'/

Sueño82 kirjoitti:

Sinulle, "En saa itseani hereille"

Mulla on ollut juuri samanlaisia kuvailemiasi kohtauksia siit asti kun olin 17- vuotias. Nyt olen 28- vuotias. Onneksi nuo kohtaukset eivat aina tule. Mulla ne usein ajoittuu aamuun tai aamuyon tunteihin.
Mullakin ne on just tuollaisia, en nae muuta kuin pimeyden. Tunnen et oon hereilla mutta en voi liikkua, ja ahdistus on kauhea. Usein kuitenkin saan itseni "kiskottua pois" tuon halvauksen kourista, kun tunnen sen "alkavan", mutta sen jalkeen joudun sinnittelemaan etten uudelleen vaipusi tuohon kammottavaan tilaan.

Vaikka kohtaukset on kamalia, ota kuitenkin rauhallisesti. Et sina siihen halvaukseen voi loppuelamaksesi jaada. Noudata saannollisia nukkuma-aikoja.Itse olen huomannut etta juhlimisen ja pitkien lentomatkojen jalkeen kohtauksen riski on suurempi.

Jos asia ahdistaa sinua, mene ihmeessa juttelemaan jonkun asiantuntijan kanssa. Mulle oli ihan hirveeta alussa, kun koitin kertoa tasta halvauksesta kavereille jne, mut kukaan ei uskonu mua, sanovat vaan et "oot vaan ollu niin vasynyt etta et jaksanu nousta".

Jaksamista kaikille unihalvauksesta karsiville kohtalotovereille!

Lue lisää

"oot vaan ollu niin vasynyt etta et jaksanu nousta"
on tietämättömien hapatusta

Tiutiu kirjoitti:

Olen kokenut tämän muutamia kertoja ja muistelisin, että aina selällään nukkuessa. Yritän kaikkeni saadakseni vaimoni huomaamaan tilanteeni ja jonkinlaista ininää olenkin saanut aikaan. Valitettavasti vaimoni on senverran flegmaattinen, ettei ole koskaan auttanut minua heräämään koskettamalla, vaika olen siitä aina kohtauksen jälkeen maininnut. Mielestäni kohtaus ei kestä kauaa, ehkä vain kymmenen-parikymmentä sekuntia, mutta kamalaksi sen tekee se, että pelkää "vaihtavansa hiippakuntaa" mikäli antaa itsensä vaipua houkuttelevaan syvään uneen. Siksi taistelen itseni hereille ja sehän onnistuu melko nopeasti, jonka jälkeen tuntemus on tosiaan kuin kuoleman rajoilta palanneella: Kamala kokemus, mutta selvisimpä! Pelkoa lisää se, että nuorempi serkkuni nukkui joitakin vuosia sitten pois yöllä ilman merkkiä mistään kohtauksesta tms. Hänen oli itseäni reilusti ylipainoisempi, mutta on minullakin 10-20 kiloa liikaa. Onneksi kohtausta ei ole nyt tullut ainakaan pariin vuoteen! Teen iltaisin kävelylenkkejä muutaman kerran viikossa vaimoni kanssa, menemme ajoissa (9-10) nukkumaan, syömme terveellisesti ja lisäksi aamuisin otamme useampia vitamiinejä, seleeniä, magnesiumia ja omega-3-tabletin marja&hedelmäpirtelön kera. Olemme muutaman viikon päivällisellä syöneet höyrytettyjä vihanneksia, lihan, oliiviöljyn, parin leivänpalan, juuston ja yrttisuolan kera. En tiedä johtuuko siitä vaiko ehkä siitä, että olen alkanut ottaa toisen kalaöljytabletin myös iltaisin, mutta minulla esiintyy helposti huimausta esim. autolla ajon tai hississä olon jälkeen. Olen aikaisemmin ollut huomaavinani, että niinä päivinä jolloin otan kalaöljytabletin, lievää huimausta esiintyy ja muulloin ei. Minulla on kuukausia esiintynyt aamulla heräämisen yhteydessä erittäin nopeaa sydämenvärinää (olen pari kertaa saanut pulssista laskettua 450-500 lyöntiä minuutissa! Lääkärini ei tätä usko mahdolliseksi.) Oire ilmenee säännöllisesti, jos heräämisen yhteydessä venyttelen ja jännitän samalla siihen liittyen hengitystäni voimallisesti, kuten herätiessä on mukava tehdä. Heti alkaa väpättää, jota kestää alle minuutin. Syy miksi oikeastaan tätä kirjoita on seuraava: Viime yönä koin ensimmäistä kertaa väpätyskohtauksen sijasta nopean huimauskohtauksen aina kun yöllä venyttelin! Aamulla en voinut nousta ylös, kun päästä heitti heti. Lopulta rohkasin itseni ja huimaus katosi istuallaan kun jännitin käsi ja vatsalihaksiani veren saamiseksi kiertämään. Otin eilen illalla ylimääräisen kalaöljytabletin. Olisikohan sillä tähän mitään yhteyttä? Minulla on pari kertaa ollut Menierin taudin kaltainen huimauskohtaus päivällä, jossa tasapaino vetää voimakkaasti vasemmalle niin, että on tuettava itsensä kaikin voimin johonkin kaiteeseen tms. Toinen vielä inhottavampi kohtaus tuli alkoholin vaikutuksen alaisena, kun näytti siltä kuin huonekalut olisivat alkaneet pyöriä niin, että oli pakko pitää silmänsa kiinni, ettei olisi tullut heti aivan "merisairaaksi". No, siitä oireesta selvisin lopettamalla vähäisenkin alkoholin käytön! ... Onko muilla unihalvauksesta kärsivillä ollut mitään samanlaisia muita oireita?

Lue lisää

""""serkkuni nukkui joitakin vuosia sitten POIS yöllä ilman merkkiä mistään kohtauksesta tms. """"

eli monikohan prosentti kuolemisista onkin unihalvauksen aikaansaannosta.
Emme siis tiedä voiko siihen oikeasti kuolla.
Ja jos voi, niin saattajaksi saa paholaisen.:(

hädäsä jesus tunneta kirjoitti:

""""serkkuni nukkui joitakin vuosia sitten POIS yöllä ilman merkkiä mistään kohtauksesta tms. """"

eli monikohan prosentti kuolemisista onkin unihalvauksen aikaansaannosta.
Emme siis tiedä voiko siihen oikeasti kuolla.
Ja jos voi, niin saattajaksi saa paholaisen.:(

Lue lisää

Miten niin paholaisen? Uskovaisillakin on unihalvauksia.

annekristina kirjoitti:

mä sain näitä unihalvauksia, kun oli ketiapinoori ensin lääkkeenä iltaisin, ja sitten sain Champixia. Aloin saada kammottavia unihalvauksia, eli en voinut liikuttaa pariin tuntiin itseäni mihinkään ja aivot menivät kamalaa vauhtia, hirveitä ajatuksia päässä, näin kaikkia kauhujuttuja, ja kun en päässyt ylös sängystä, en voinut pysäyttää näitä ajatuksia. Kerroin tästä psykiatrille ja hän sanoi hoitosuhteensa irti minusta, sanoi, että kuvittelen nuo halvaukset. Myöhemmin myös muille lääkäreille kertoi, että olin kritisoinut hänen työtään, kun väitin ketipinorin ja champixin aiheuttavan minulle tämän tilan, että ei hänen muillakaan potilailla ole näin käynyt. Olen espanjan ja englanninsivuilta lukenut vastaavia kokemuksia näiden lääkkeiden yhteisvaikutuksena, osa on tehnyt itsemurhan, kun ei ole kestänyt tällaista.. nyt halvauksista, sekä tupakkalääkkeestä on pari kuukautta kulunut, en saa enää tuollaisia voimakkaita kohtauksia ja olen miettinyt pitäisikö minun valittaa tästä kunnan psykiatrista jollekin, koska hän on jättänyt minut ilman psykiatrista hoitoa, kun väitän kärsineeni unihalvauksesta. Onko joillain muilla vastaavia kokemuksia?

Lue lisää

Mitähän sä olet mahtanut valittaa jos lääkäri on sanonut hoitosuhteen irti ja tuokin on uskomatonta että on muka kertonut sinusta muille lääkäreille. Periaatteessa lääkäri on rikkonut virkavelvollisuuksia ja salassapitosopumusta. Ei kuulosta nyt sinun juttusi ihan loogiselta, ehkä näet asian tuolta kannalta itse mutta mikä on totuus?

https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/88067/gradu00054.pdf?sequence=1

Tässä se gradu.

Bedtime unihäiriöiden hoidossa - http://tonzes.com/sleepfi.htm Auttoi kohtalaisen hyvin silloin, kun uni oli vuosia sitten täysin kateissa.

Tuntematon Enkeli kirjoitti:

Sinä joka et halua kokea unihalvauksia, Vältä näitä asioita, niin unihalvauksen ei pitäisi tulla/toistua:

*Nukkumista selällään
*Stressiä
*Pelko Unihalvauksen tulemisesta
*Masentuneisuutta tai Ahdistuneisuutta
*Äkillistä elintapojen/ympäristön muutosta
*Epäsäännöllistä unirytmiä

Tärkein vältettävä, on selällään nukkuminen. yli 85% unihalvauksen saajista on nukkunut selällään. Kohtauksen aikana myös mielessään rukoileminen on auttanut monissa tapauksissa. Jumala rakastaa sinua, rakastatko sinä Jumalaa?

-Tuntematon Enkeli

Lue lisää

Rakastan tietenkin Jumalaa sittenkin olen aikuinen niin yritän välttää näitä. Yritän myös rukoilla🥰:) oon nyt 9. V

-maiju kirjoitti:

mä haluaisin löytää kans jotain apua tähän ongelmaan,jo yli vuosi monta kertaa yössä,oon todellakin loppu..nukkuminenkin pelottaa.ja joka kerta tän ns.kohtauksen jälkeen ni itku kyllä tulee väkisinki..lääkäriin en uskalla enää mennä kerran kävin ja sano että masennusta vaan ja anto masennuslääkkeitä,kohteli mua erittäin huonosti ja teki myös selväks ettei mua oikeesti mikään vaivaa..itku tuli myös lääkärinkin jälkeen..et kukaan mua ei todellakaan ymmärrä!!

Lue lisää

Kyllä lääkäri tuon unihalvauksen tietää, ja ymmärtää.Ei unihalvauksen takia kannata masentua. Ollaan hyvillään, että on koettu moinen. Itse olen kokenut tuon kolme kertaa.

onko muilla tätä ? kirjoitti:

Minä en näe mitään unia, olen vaan lamaantunut ja uni vaan tuntuu syvenevän ja koitan epätoivoisesti saada itseäni hereille, silmiä ei saa auki eikä jaksa kamppailla yhä syvenevää väsymystä vastaan , yritän räpyttää silmiä ja nipistää tai ravistella itseäni mutta mikään ei tunnu liikkuvan , luulen nipistäväni itseäni mutta mitään herättävää kipua en saa aikaiseksi.
Painajaista en näe enkä mitään hirviöitä, avuttomuuden tunne on vaan valtava, kuin olisi yksin pimeässä mutta mitään kontaktia ei saa edes omaan kehoonsa, siis kuin olisi täysin halvaantunut kuuro ja sokea mutta tajuaa silti että tästä olisi herättävä jotenkin ja kamppailtava itsensä hereille tai jää tälläisseen olotilaan.
Kun sitten itsensä ilmeisesti jotenkin saa herätettyä olo on kuin kuolleesta heränneellä joka on taistellut itsensä takaisin elämään pimeydestä.
Kauhistuttava kokemus.
Olen usein ajatellut valveilla että pitäisi vaan antaa tuossa tilassa vajota itsensä yhä vaan syvempään uneen mutta käytännössä olen kuitenkin kamppaillut itseäni raivoisasti heräämään koska pelko ikuisesta unesta voittaa kuitenkin tämän kohtauksen tullessa, vaikka mistä sitä tietää jääkö sinne uneen jos ei vastaan kamppaile ja yritä palauttaa itseään valvetilaan tuollaisessa kohtauksessa.

Lue lisää

Minulla on tuo ihansama saattaa kestää ihan parista sekunnista minuuttiin kun en pysty liikkumaan puhumaan tai tekemään mitään on tullut noita ihan pienestä pitäen ja en ole ajatellut ikinä että mitään outoa oisi tuossa koska en nää mitään halluusinaatioita

Itse olen kokenut unihalvauksia monet vuodet. Nuorempana (7-12v) halvaannuin lähestulkoon joka yö. Itselläni oli tuo humanoidien näkeminen lähinnä häiritsevänä tekijänä. Oikeastaan jopa voisin yhdistää sen tuohon kaikkien tuntemaan extra terrestrialiin eli E.T.. Heräsin joka yö, ja ainakun heräsin, tiesin että nyt se tapahtuu, mutta en saanut huudetuksi äitiä. (ja nyt tämä mihin vastaan sinulle) Hengitys oli hirveän tiheä ja pystyin jossain määrin liikuttamaan raajojani (esim. sormea). Koitin huutaa mutta en saanut kunnolla huudetuksi. Siihen aikaan en vielä tiennyt mikä unihalvaus oli. Mutta opin siltä kontrolloimaan niitä. Nykypäivänä en muista saaneeni kuin yhden unihalvauksen (Joka tapahtui pariviikkoa sitten). Tunne oli aivan hirveä kun luulin jo että kyseiset "kohtaukset" olivat jo loppuneet (Aiemmin ne loppuivat sen takia koska muutimme kyseisestä paikasta pois). Tällä kertaa kuitenkaan kyse ei ollut samasta "humanoidien näkemisestä", vaan jotain muuta. Ensimmäistä kertaa kuulin hirveetä ääntä (kuin suhinaa), ja tunsin pahan olon (Taas kerran) huoneessani. Sain kuitenkin käännettyä päätäni sen verran, että näin miehen varjon, mutta samalla myös vieressäni makasi kasvoton mies. Kyseinen yö oli muutenkin niin hirveä, tosin lucid unia koin kyseisenä yönä enemmän kuin monta ;) (ja hauskaa oli). Enää en pysty kontrolloimaan niitä niinkuin ennen osasin. Mutta Hengitys oli tiheessä pelosta ja varpaita pystyin jonkin verran liikuttamaan. En ole ikinä pystynyt puhumaan asiasta joita pienenä koin asian arkuudesta johtuen, kunnes luin tästä pari vuotta sitten. Kavereille en ole kertonut mutta vanhempani ovat pienestä pitäen minua "tukenut". He sille nauravat vieläkin mutta kun muistelen kyseisiä öitä, en toivoisi niitä kellekkään. Vielä tänäkin päivänä on pelko olemassa, josko joskus vielä alkaisi halvaukset samalla tahdilla. (isäni yksi kaveri sai usein unihalvauksia, ja lopulta häneltä petti sydän. Kyllä liika on liikaa!)

Helpottunut kirjoitti:

Itse olen kokenut unihalvauksia monet vuodet. Nuorempana (7-12v) halvaannuin lähestulkoon joka yö. Itselläni oli tuo humanoidien näkeminen lähinnä häiritsevänä tekijänä. Oikeastaan jopa voisin yhdistää sen tuohon kaikkien tuntemaan extra terrestrialiin eli E.T.. Heräsin joka yö, ja ainakun heräsin, tiesin että nyt se tapahtuu, mutta en saanut huudetuksi äitiä. (ja nyt tämä mihin vastaan sinulle) Hengitys oli hirveän tiheä ja pystyin jossain määrin liikuttamaan raajojani (esim. sormea). Koitin huutaa mutta en saanut kunnolla huudetuksi. Siihen aikaan en vielä tiennyt mikä unihalvaus oli. Mutta opin siltä kontrolloimaan niitä. Nykypäivänä en muista saaneeni kuin yhden unihalvauksen (Joka tapahtui pariviikkoa sitten). Tunne oli aivan hirveä kun luulin jo että kyseiset "kohtaukset" olivat jo loppuneet (Aiemmin ne loppuivat sen takia koska muutimme kyseisestä paikasta pois). Tällä kertaa kuitenkaan kyse ei ollut samasta "humanoidien näkemisestä", vaan jotain muuta. Ensimmäistä kertaa kuulin hirveetä ääntä (kuin suhinaa), ja tunsin pahan olon (Taas kerran) huoneessani. Sain kuitenkin käännettyä päätäni sen verran, että näin miehen varjon, mutta samalla myös vieressäni makasi kasvoton mies. Kyseinen yö oli muutenkin niin hirveä, tosin lucid unia koin kyseisenä yönä enemmän kuin monta ;) (ja hauskaa oli). Enää en pysty kontrolloimaan niitä niinkuin ennen osasin. Mutta Hengitys oli tiheessä pelosta ja varpaita pystyin jonkin verran liikuttamaan. En ole ikinä pystynyt puhumaan asiasta joita pienenä koin asian arkuudesta johtuen, kunnes luin tästä pari vuotta sitten. Kavereille en ole kertonut mutta vanhempani ovat pienestä pitäen minua "tukenut". He sille nauravat vieläkin mutta kun muistelen kyseisiä öitä, en toivoisi niitä kellekkään. Vielä tänäkin päivänä on pelko olemassa, josko joskus vielä alkaisi halvaukset samalla tahdilla. (isäni yksi kaveri sai usein unihalvauksia, ja lopulta häneltä petti sydän. Kyllä liika on liikaa!)

Lue lisää

oli kerran tuollainen tila,en pystynyt liikkumaan ja tunsin kuin joku olisi painanut rintakehääni. Ajatuksissani huusin JEESUSTA avuksi ja vapauduin. Minä uskon että pahat henget ne tekevät näitä kauhutiloja,kokeilkaa huutaa JEESUSTA,sitten tiedätte.

No johan selvisi sen minunkin kamala kummituskokemus nuoruuden ajoilta; Heräsin keskellä yötä ja makasin silmät auki selälläni sängyssä. Liikkumatta. Yhtäkkiä vastapäisestä seinästä irtosi hailakka haamun tapainen hahmo joka sukelsi suoraan sisuksiini, jos näin voi sanoa... No siinä makasin liikkumatta ja luulin kuolevani, vähintäänkin. Seuraavaksi tuli mahdoton horkkakohtaus ja pikkuhiljaa siitä selvinneenä kampesin itseni ylös. Olin ollut täysin tajuissani ja siksi tuo haamujuttu olikin niin pelottava.
Tuon kokemuksen jälkeen en siinä huoneessa enää nukkunut...
Ilmeisesti kyseessä oli ollut jonkinlainen hallusinaatiolla ryyditetty unihalvaus.

Haamu kirjoitti:

No johan selvisi sen minunkin kamala kummituskokemus nuoruuden ajoilta; Heräsin keskellä yötä ja makasin silmät auki selälläni sängyssä. Liikkumatta. Yhtäkkiä vastapäisestä seinästä irtosi hailakka haamun tapainen hahmo joka sukelsi suoraan sisuksiini, jos näin voi sanoa... No siinä makasin liikkumatta ja luulin kuolevani, vähintäänkin. Seuraavaksi tuli mahdoton horkkakohtaus ja pikkuhiljaa siitä selvinneenä kampesin itseni ylös. Olin ollut täysin tajuissani ja siksi tuo haamujuttu olikin niin pelottava.
Tuon kokemuksen jälkeen en siinä huoneessa enää nukkunut...
Ilmeisesti kyseessä oli ollut jonkinlainen hallusinaatiolla ryyditetty unihalvaus.

Lue lisää

Minulla on tosi samanlainen kokemus, nukuin vatsallani ja yhtäkkiä tunsin kuinka jokin olento esti minua liikkumasta. Koitin taistella sitä vastaan ja sihisten se olento meni sisääni. Omituisesti imeytyi minuun. Unihalvauksia olen paljon kokenut ja tuo viimeisin niistä jäi kyllä ihmettelemään.

Koin juuri ensimmäisen unihalvaukseni, se oli karmivaa kun ei kroppa toiminut, näin vieressä jonkun epämääräisen naamankin joka huusi älyttömän kovaa kun sitä koitti katsoa..Apua huutaessa ei ääntä tullut ja paniikki miltei valtasi minut. Ensi kerralla jos tämä vielä toistuu (toivottavasti toistuu :D) aion opetella ohjaamaan tätä "filmiä". :) - It's not a curse, It's a blessing.

rosolli kirjoitti:

Koin juuri ensimmäisen unihalvaukseni, se oli karmivaa kun ei kroppa toiminut, näin vieressä jonkun epämääräisen naamankin joka huusi älyttömän kovaa kun sitä koitti katsoa..Apua huutaessa ei ääntä tullut ja paniikki miltei valtasi minut. Ensi kerralla jos tämä vielä toistuu (toivottavasti toistuu :D) aion opetella ohjaamaan tätä "filmiä". :) - It's not a curse, It's a blessing.

Lue lisää

Minulla on just samanlainen fiilis. Kai se on niin yksilökohtaista. Harmi niitä, joille unihalvaukset ovat kokonaisuutena ajatellen kauheita kokemuksia.

Itse olen saanut kyseisen halvauksen monta kertaa vuosien saatossa. Joskus kuvittelen jopa tipahtavani sängystä ja ryömiväni paniikissa pitkin lattiaa, silti täysin nukahtaneena. Vaikka 34 neliön kämpässäni tuntuu sillä hetkellä olevan loputtomasti huoneita, on kokemus erittäin todentuntuinen.

Siitä huolimatta, että kauhun tunne on tilanteen päällä ollessa joskus kovakin, herätessä sitä vain nauraa ja miettii, mitä hemmetiä oikein tapahtui sekä pitää tapausta kaiken kaikkiaan mielenkiintoisena kokemuksena.

mä oon kärsinyt tästä yli vuoden,joka ikinen yö ja monesti yhdessä yössä..luulin itteeni hulluks ja lääkärikin piti sitä vaan masennuksena.vasta tänään nettiä selattua avomieheni löysi kyseisen gradun,ja sain selvyyden ongelmaani..helpottaa tietää että en oo ainoa enkä oo hullu..vielä kun löytyis keino pitää ne poissa,nukkumaan meneminen pelottaa vieläkin..vuoteen en oo yhtäkään yötä nukkunut ilman näitä pelottavia kokemuksia.mä en kyl nää mitään,mut en pysty liikkuu enkä huutaa mut kuulen kaiken ja tiedän mitä ympärillä tapahtuu,heti ku nukahdan se alkaa,ja jos herään ja nukahdan uudestaan se tulee taas..se on koko yön uudestaan ja uudestaan.vahvimmiten se tulee ku oon tapellu esim.mieheni kanssa,veikkaisin ainakin et mielentila nukkumaan mennessä vaikuttaa tän tulemiseen vahvasti.

-maiju kirjoitti:

mä oon kärsinyt tästä yli vuoden,joka ikinen yö ja monesti yhdessä yössä..luulin itteeni hulluks ja lääkärikin piti sitä vaan masennuksena.vasta tänään nettiä selattua avomieheni löysi kyseisen gradun,ja sain selvyyden ongelmaani..helpottaa tietää että en oo ainoa enkä oo hullu..vielä kun löytyis keino pitää ne poissa,nukkumaan meneminen pelottaa vieläkin..vuoteen en oo yhtäkään yötä nukkunut ilman näitä pelottavia kokemuksia.mä en kyl nää mitään,mut en pysty liikkuu enkä huutaa mut kuulen kaiken ja tiedän mitä ympärillä tapahtuu,heti ku nukahdan se alkaa,ja jos herään ja nukahdan uudestaan se tulee taas..se on koko yön uudestaan ja uudestaan.vahvimmiten se tulee ku oon tapellu esim.mieheni kanssa,veikkaisin ainakin et mielentila nukkumaan mennessä vaikuttaa tän tulemiseen vahvasti.

Lue lisää

Jep itse kärsinyt kyseisestä vaivasta jo vuodesta 2002. Pelottanut kun ei ole tiennyt mikä vaiva tämä on.. olen käynyt lääkäreissä ja on epäilty, että paniikki häiriö ja uniapneaakin on epäiltä vaan tyyliin hullunpaperit kouraan.. no nyt kävin lääkärissä ja kerroin tästä unihalvauksesta.. eikä apua.. nyt lähden käymään neurologilla jospa sieltä saisi asiaan apua. Alkaa pikkuhiljaa hermo mennä kun ei saa nukuttua kun sen 3h yössä. Ainaista säpsähtelyä ja ahdistusta hengityksessä. Puuh!

Raimo kirjoitti:

Jep itse kärsinyt kyseisestä vaivasta jo vuodesta 2002. Pelottanut kun ei ole tiennyt mikä vaiva tämä on.. olen käynyt lääkäreissä ja on epäilty, että paniikki häiriö ja uniapneaakin on epäiltä vaan tyyliin hullunpaperit kouraan.. no nyt kävin lääkärissä ja kerroin tästä unihalvauksesta.. eikä apua.. nyt lähden käymään neurologilla jospa sieltä saisi asiaan apua. Alkaa pikkuhiljaa hermo mennä kun ei saa nukuttua kun sen 3h yössä. Ainaista säpsähtelyä ja ahdistusta hengityksessä. Puuh!

Lue lisää

en tiedä mitä itekkään teen,ku lääkäriin en uskalla mennä viime kerran takia,lääkäri kohteli tosi ilkeesti,kysy et mikä vaivaa ja ku aloin puhuu ni alko ite puhuu päälle et ei kuunnellu yhtään,sano suunnilleen et lopeta toi pelleily,tai mee terapiaan et ei sua mikään vaivaa..sieltä sit itkien kotiin et jos lääkäri auta ni mistä sitä apua saa? ei tällästä kauan kestä.

-maiju kirjoitti:

en tiedä mitä itekkään teen,ku lääkäriin en uskalla mennä viime kerran takia,lääkäri kohteli tosi ilkeesti,kysy et mikä vaivaa ja ku aloin puhuu ni alko ite puhuu päälle et ei kuunnellu yhtään,sano suunnilleen et lopeta toi pelleily,tai mee terapiaan et ei sua mikään vaivaa..sieltä sit itkien kotiin et jos lääkäri auta ni mistä sitä apua saa? ei tällästä kauan kestä.

Lue lisää

Mullakin on ollu noita unihalvauksia murrosiästä asti. Joskus parin kuukauden välein ja nyt on ollut monta kertaa viikossa.
Yleensä näen hallusinaatioita herätessäni, joskus kuulen ääntä tai tunnen kosketusta. Pari päivää sitten heräsin kun näin tumman hahmon tulevan ikkunasta, se painoi tyynyn kasvoilleni ja näin sillä aseen. Se oli todella pelottavaa (tyttökaveri näki kun tärisin ja silmät pyöri päässä).
Ei se aina ole kyllä pelottava kokemus, aina tajuan tilanteen ja tiedän että pystyn kohta liikkumaan (eka kerta oli karmiva). Eräänä aamuna heräsin ja tajusin etten pysty liikkumaan, kuulin kissan miukaisun ja tunsin kuinka se käveli vatsani päälle. Sitten pystyin liikkumaan ja piti juuri silittää kissaa, mutta kas kummaa, se hajosi atomeiksi :D
Lueskelin netistä tästä unihalvauksesta ja kun siellä sanottiin että selällään se tulee useammin kuin muunlaisesti nukkuessa. Nyt kun mietin niin lähes kaikki mun kokemat tilanteet on tainnu olla silloin kun nukun selälläni. Noh, yleensäkään en nuku selälläni ja voisi vähentää vieläkin.
Enkä ota tätä "vaivaa" kovin vakavasti, en pelkää nukkumista tai vastaavaa.

rennosti vaan kirjoitti:

Mullakin on ollu noita unihalvauksia murrosiästä asti. Joskus parin kuukauden välein ja nyt on ollut monta kertaa viikossa.
Yleensä näen hallusinaatioita herätessäni, joskus kuulen ääntä tai tunnen kosketusta. Pari päivää sitten heräsin kun näin tumman hahmon tulevan ikkunasta, se painoi tyynyn kasvoilleni ja näin sillä aseen. Se oli todella pelottavaa (tyttökaveri näki kun tärisin ja silmät pyöri päässä).
Ei se aina ole kyllä pelottava kokemus, aina tajuan tilanteen ja tiedän että pystyn kohta liikkumaan (eka kerta oli karmiva). Eräänä aamuna heräsin ja tajusin etten pysty liikkumaan, kuulin kissan miukaisun ja tunsin kuinka se käveli vatsani päälle. Sitten pystyin liikkumaan ja piti juuri silittää kissaa, mutta kas kummaa, se hajosi atomeiksi :D
Lueskelin netistä tästä unihalvauksesta ja kun siellä sanottiin että selällään se tulee useammin kuin muunlaisesti nukkuessa. Nyt kun mietin niin lähes kaikki mun kokemat tilanteet on tainnu olla silloin kun nukun selälläni. Noh, yleensäkään en nuku selälläni ja voisi vähentää vieläkin.
Enkä ota tätä "vaivaa" kovin vakavasti, en pelkää nukkumista tai vastaavaa.

Lue lisää

mulla on kanssa selällään nukkuessa tullu melkeen joka kohtaus,et nyt oon oppinu ettei pidä nukkuu selällään..ja sama että jos on todella väsyny niin tulee varmasti et oon oppinu välttää tilanteita että meen nukkuu ennen ku tulee kunnon väsymys,ettei silmät pysy auki..mä rakastan nukkuu selällään,ja mut tähänki pystyy tottuu..hyvin oon näiden avulla pystyny välttää,mut jos tulee kohtaus ja kun herää siitä ni pakko nousta tupakalle sen jälkeen ei enää tuu,mut jos jatkan vaan nukkumista niin tulee aivan varmasti..toivottavasti jää kokonaan pois,ja kaikki hullut painajaiset,mä en muuten näe mitään tulee vaan sillee et joku työntäis mua kaikilla voimilla alaspäin,ihan hirvee tunne..mut näin on vaan elettävä ja se täytyy hyväksyy.

itse olen kärsinyt vaivasta n.kymmenen vuoden ajan suht säännöllisesti(ihan penskana satunnaisesti) useita kertoja yössä ja viikossa.joskus oikein hyvän jakson sattuessa saan nukkua rauhassa jopa useamman kuukauden.,(olen 81synt.naikkonen)itselleni halvaustila tulee juuri ennen nukahtamista,ja aina jos nukun selälleen.halluja en kuule enkä näe mutta kauhun tunne valtava.juuri ennen halvausta tunnen vajoavani jotenkin..myös itse mainitsin lääkärille joskus muinoin,ei ottanut kuuleviin korviinsa..olisipa kiva kun ryhdyttäis kaikki unihalvaantujat tutkiskelemaan ja vertailemaan kokemuksia,voisi auttaa monia meistä =) tiedä vaik joku kerta istuttas saman pöydän ääressä asiasta keskustelemassa "tukiryhmänä"
Naikkonen Pohjois-Karjalasta

tuttua on joo kirjoitti:

itse olen kärsinyt vaivasta n.kymmenen vuoden ajan suht säännöllisesti(ihan penskana satunnaisesti) useita kertoja yössä ja viikossa.joskus oikein hyvän jakson sattuessa saan nukkua rauhassa jopa useamman kuukauden.,(olen 81synt.naikkonen)itselleni halvaustila tulee juuri ennen nukahtamista,ja aina jos nukun selälleen.halluja en kuule enkä näe mutta kauhun tunne valtava.juuri ennen halvausta tunnen vajoavani jotenkin..myös itse mainitsin lääkärille joskus muinoin,ei ottanut kuuleviin korviinsa..olisipa kiva kun ryhdyttäis kaikki unihalvaantujat tutkiskelemaan ja vertailemaan kokemuksia,voisi auttaa monia meistä =) tiedä vaik joku kerta istuttas saman pöydän ääressä asiasta keskustelemassa "tukiryhmänä"
Naikkonen Pohjois-Karjalasta

Lue lisää

Mulle tulee ainakin jokaisen " kohtauksen " jälkeen kun olen herännyt oikeasti niin aivan järkyttävä päänsärky, pyörryttää ja huono olo. Pelkään aina nukkumaan menoa, mutta onhan se toisaalta ihan kiinnostavaakin kokea tuollaisia, mutta ne ahdistavat usein ja pelottavat, jos henki loppuu kesken kaiken..

rennosti vaan kirjoitti:

Mullakin on ollu noita unihalvauksia murrosiästä asti. Joskus parin kuukauden välein ja nyt on ollut monta kertaa viikossa.
Yleensä näen hallusinaatioita herätessäni, joskus kuulen ääntä tai tunnen kosketusta. Pari päivää sitten heräsin kun näin tumman hahmon tulevan ikkunasta, se painoi tyynyn kasvoilleni ja näin sillä aseen. Se oli todella pelottavaa (tyttökaveri näki kun tärisin ja silmät pyöri päässä).
Ei se aina ole kyllä pelottava kokemus, aina tajuan tilanteen ja tiedän että pystyn kohta liikkumaan (eka kerta oli karmiva). Eräänä aamuna heräsin ja tajusin etten pysty liikkumaan, kuulin kissan miukaisun ja tunsin kuinka se käveli vatsani päälle. Sitten pystyin liikkumaan ja piti juuri silittää kissaa, mutta kas kummaa, se hajosi atomeiksi :D
Lueskelin netistä tästä unihalvauksesta ja kun siellä sanottiin että selällään se tulee useammin kuin muunlaisesti nukkuessa. Nyt kun mietin niin lähes kaikki mun kokemat tilanteet on tainnu olla silloin kun nukun selälläni. Noh, yleensäkään en nuku selälläni ja voisi vähentää vieläkin.
Enkä ota tätä "vaivaa" kovin vakavasti, en pelkää nukkumista tai vastaavaa.

Lue lisää

mullakin alko unihalvaukset kun täytin 15. Itsellä unihalvauksiin liitty hallusinaatioita ja joka kerta nukuin selällään. Ja luin että pelko unihalvauksesta lisää unihalvauksen mahdollisuutta aivan kuin selällään nukkuminen. Eka kerta oli pahin mut nytkun joudun unihalvauksen uhriksi niin osaan hengittää rauhallisesti ja rauhoittua, se auttaa pääsemään pois unihalvauksesta tai uudelleen nukahtamista. Mulla unihalvauksen suurimmat syyt varmaan on liikanukkuminen,selällä nukkuminen ja pelko unihalvauksesta

"""""""""Lääkäriin varmaan pitäis mennä ..""

Lääkärit ei ymmärrä monestakaan asiasta paljoakaan, ovat lukeneet vain lakisääteisiä oppikirjojaan.
Niille jos puhuu mitä vaan ja luottaa heidän "tietämykseen" jota ei ole niin asiasi voivat vaan pahentua.
Väärät diagnoosit ja saat varmasti lääkkeitä nuppin täyteen kun tuollaisia puhut.
Vaikka minä siis uskonkin näitä. Koin tuossa juuri samaa.

lkjlkjlkjkjjk kirjoitti:

"""""""""Lääkäriin varmaan pitäis mennä ..""

Lääkärit ei ymmärrä monestakaan asiasta paljoakaan, ovat lukeneet vain lakisääteisiä oppikirjojaan.
Niille jos puhuu mitä vaan ja luottaa heidän "tietämykseen" jota ei ole niin asiasi voivat vaan pahentua.
Väärät diagnoosit ja saat varmasti lääkkeitä nuppin täyteen kun tuollaisia puhut.
Vaikka minä siis uskonkin näitä. Koin tuossa juuri samaa.

Lue lisää

ja siis läääkkeille jos antautuu elämässä niin kunto ja järki ja elämän taso kyl laskee..narkkaamistahan se lienee.
Masislääkkeet out!

Kuten moni täälläkin jo on kirjoittanut, myös minun unihalvaukseni ovat aina tulleet selällään nukkuessa. Tyypillinen tilanne, joka laukaisee sen on (kuten esimerkiksi tänään), että jo herättyäni menen aamupalan jälkeen uudestaan nukkumaan. Ehdin jo vain taas unohtaa sen, kun edellisestä unihalvauksesta on jo sen verran aikaa.

Yleensä en näe ja koe mitään sinänsä pelottavaa, mutta pelon tunne lähtee siitä, kun huomaan, etten voi liikkua, vaikka olen täysin hereillä. Ajoittain unihalvaukseen liittyy kokemus, että olen täysin tietoisena unessa, jota näen. Eli olen minä, mutta kuitenkin jossain ihan muualla (ruumiittomana), ja pystyn silti liikkumaan ja toimimaan siinä uniympäristössä ihan kuin missä tahansa, tosin pystyn usein myös hallitsemaan ympäristöä "yliluonnollisesti". Lisäksi kykenen usein hallitsemaan unen tapahtumia tietoisesti ja joskus innostunkin ikäänkuin "leikkimään" unessa kaikenlaista, kunnen hetken päästä tulee pelko, kun huomaan etten voi liikkua.

Tänään pystyin keskeyttämään unihalvauksen sillä, että keskitin kohtauksen aikana kaiken tahdonvoimani ja sanoin ponnekkaasti mielessäni, että haluan TODELLA nyt heti herätä täysin.

Pidän näitä unihalvauksia itse asiassa pelottavuudestaan huolimatta tosi mielenkiintoisina. Toivon, että joskus voisin olla pelkäämättä ja käyttää ne seikkailemalla. Tiedä minne niiden aikana voisi matkustella, jos vain uskaltaa...

Unihalvaukset tuovat myös mietteitä siitä, mitä tietoisuus todella on. Kun tänäänkin olin unessani ruumiittomana, mutta täysin tietoisena vieraassa (mutta ihan mukavassa) kerrostaloasunnossa, jossa makuuhuoneessa nukkui joku mies, niin mietin vaan, että kävinkö oikeasti jossain fyysisessä paikassa. Hei, seuraavalla kerralla täytyykin lentää talon ikkunasta ulos ja käydä katsomassa ovesta nimi ja tien varrelta osoite että voi tsekata asian herättyään...

Harmi kun asiasta löytyy näin vähän tietoa. Keskutelupalsta on sen takia erityisen hyvä homma.

oma kokemus kirjoitti:

Kuten moni täälläkin jo on kirjoittanut, myös minun unihalvaukseni ovat aina tulleet selällään nukkuessa. Tyypillinen tilanne, joka laukaisee sen on (kuten esimerkiksi tänään), että jo herättyäni menen aamupalan jälkeen uudestaan nukkumaan. Ehdin jo vain taas unohtaa sen, kun edellisestä unihalvauksesta on jo sen verran aikaa.

Yleensä en näe ja koe mitään sinänsä pelottavaa, mutta pelon tunne lähtee siitä, kun huomaan, etten voi liikkua, vaikka olen täysin hereillä. Ajoittain unihalvaukseen liittyy kokemus, että olen täysin tietoisena unessa, jota näen. Eli olen minä, mutta kuitenkin jossain ihan muualla (ruumiittomana), ja pystyn silti liikkumaan ja toimimaan siinä uniympäristössä ihan kuin missä tahansa, tosin pystyn usein myös hallitsemaan ympäristöä "yliluonnollisesti". Lisäksi kykenen usein hallitsemaan unen tapahtumia tietoisesti ja joskus innostunkin ikäänkuin "leikkimään" unessa kaikenlaista, kunnen hetken päästä tulee pelko, kun huomaan etten voi liikkua.

Tänään pystyin keskeyttämään unihalvauksen sillä, että keskitin kohtauksen aikana kaiken tahdonvoimani ja sanoin ponnekkaasti mielessäni, että haluan TODELLA nyt heti herätä täysin.

Pidän näitä unihalvauksia itse asiassa pelottavuudestaan huolimatta tosi mielenkiintoisina. Toivon, että joskus voisin olla pelkäämättä ja käyttää ne seikkailemalla. Tiedä minne niiden aikana voisi matkustella, jos vain uskaltaa...

Unihalvaukset tuovat myös mietteitä siitä, mitä tietoisuus todella on. Kun tänäänkin olin unessani ruumiittomana, mutta täysin tietoisena vieraassa (mutta ihan mukavassa) kerrostaloasunnossa, jossa makuuhuoneessa nukkui joku mies, niin mietin vaan, että kävinkö oikeasti jossain fyysisessä paikassa. Hei, seuraavalla kerralla täytyykin lentää talon ikkunasta ulos ja käydä katsomassa ovesta nimi ja tien varrelta osoite että voi tsekata asian herättyään...

Harmi kun asiasta löytyy näin vähän tietoa. Keskutelupalsta on sen takia erityisen hyvä homma.

Lue lisää

Kuulin tänään ylex:llä puhuttavan tästä unihalvauksesta, ja tunnistin heti yhtäläisyyksiä omien unikokemuksieni kanssa. Nämä kummat kokemukset eivät taida kuitenkaan olla "unihalvauksia", sillä yleensä pystyn näissä liikkumaan. Uneni ovat kuitenkin *todella* todentuntuisia! Kuten sinullakin, Hippunen, nämä unikokemukset tulevat silloin kun olen jo käynyt hereillä tai uni on muuten ollut kevyttä.

Näissä unissa herään aina sängystä(ni)ja siitä paikasta missä olen yötä(missä ikinä sitten nukunkin, kotona tai esim. siskon luona). Usein aistin lähistöllä jonkin vieraan olennon tai ihmisen. Tämä tunne on usein ahdistava. Kuitenkin joskus tajuan ja vakuutan itselleni että "tämä on vain unta" ja yritän päästä takaisin "oikeaan uneen". Näissä unikokemuksissa pystyn mielestäni liikkumaan, ei siis ole sellaista halvaantumisen tunnetta, mutta pysyn silti sängyssä.

Kerran, ollessani siskoni luona yötä, "heräsin" olohuoneen lattialta patjalta (jossa siis oikeastikin nukuin) kun tunsin jonkun kävelevän patjani ympärillä. En uskaltanut avata silmiä, sillä tiesin ettei se ole siskoni tai hänen mies. Olento kiersi patjani ja "hävisi", tämä toistui noin viisi kertaa. Tavallaan tiesin olevani unessa. Viimeisellä kerralla *tunsin* lattian tärähtelevän olennon askelten painosta, kun tämä pysähtyi pääni kohdalle. Tunsin olennon jatkavan taas matkaa ja yritin huutaa tälle että kuka sinä olet. Pakotin itseni avaamaan silmäni ja näin tämän harmaan hahmon (aave?) kävelevän eteistä kohti. Luulen, että olin koko ajan unessa vaikka se tuntui niin todelliselta = en siis käynyt missään vaiheessa oikeasti hereillä.

Onko tuo kokemus siis unihalvaus, kun en kuitenkaan ollut hereillä ja pystyin puhumaan ja aukaisemaan silmäni? En tuntenut olevani halvaantunut, en vaan uskaltanut juuri liikkua. Kun kysyin olennolta että kuka hän on, sanat tulivat suusta vain kuiskauksena, en pystynyt huutamaan vaikka yritin... Muita kokemuksia ovat olleet mm. huoneen nurkan syttyminen palamaan, pitkän henkilön näkyminen oviaukossa..

Onneksi nämä kokemukset eivät ole olleet (vielä) niin pelottavia, että nukkumaan meneminen ahdistaisi. Jatketaan aiheesta keskustelua, haluan tietää mikä minua "vaivaa"..

ellit kirjoitti:

Kuulin tänään ylex:llä puhuttavan tästä unihalvauksesta, ja tunnistin heti yhtäläisyyksiä omien unikokemuksieni kanssa. Nämä kummat kokemukset eivät taida kuitenkaan olla "unihalvauksia", sillä yleensä pystyn näissä liikkumaan. Uneni ovat kuitenkin *todella* todentuntuisia! Kuten sinullakin, Hippunen, nämä unikokemukset tulevat silloin kun olen jo käynyt hereillä tai uni on muuten ollut kevyttä.

Näissä unissa herään aina sängystä(ni)ja siitä paikasta missä olen yötä(missä ikinä sitten nukunkin, kotona tai esim. siskon luona). Usein aistin lähistöllä jonkin vieraan olennon tai ihmisen. Tämä tunne on usein ahdistava. Kuitenkin joskus tajuan ja vakuutan itselleni että "tämä on vain unta" ja yritän päästä takaisin "oikeaan uneen". Näissä unikokemuksissa pystyn mielestäni liikkumaan, ei siis ole sellaista halvaantumisen tunnetta, mutta pysyn silti sängyssä.

Kerran, ollessani siskoni luona yötä, "heräsin" olohuoneen lattialta patjalta (jossa siis oikeastikin nukuin) kun tunsin jonkun kävelevän patjani ympärillä. En uskaltanut avata silmiä, sillä tiesin ettei se ole siskoni tai hänen mies. Olento kiersi patjani ja "hävisi", tämä toistui noin viisi kertaa. Tavallaan tiesin olevani unessa. Viimeisellä kerralla *tunsin* lattian tärähtelevän olennon askelten painosta, kun tämä pysähtyi pääni kohdalle. Tunsin olennon jatkavan taas matkaa ja yritin huutaa tälle että kuka sinä olet. Pakotin itseni avaamaan silmäni ja näin tämän harmaan hahmon (aave?) kävelevän eteistä kohti. Luulen, että olin koko ajan unessa vaikka se tuntui niin todelliselta = en siis käynyt missään vaiheessa oikeasti hereillä.

Onko tuo kokemus siis unihalvaus, kun en kuitenkaan ollut hereillä ja pystyin puhumaan ja aukaisemaan silmäni? En tuntenut olevani halvaantunut, en vaan uskaltanut juuri liikkua. Kun kysyin olennolta että kuka hän on, sanat tulivat suusta vain kuiskauksena, en pystynyt huutamaan vaikka yritin... Muita kokemuksia ovat olleet mm. huoneen nurkan syttyminen palamaan, pitkän henkilön näkyminen oviaukossa..

Onneksi nämä kokemukset eivät ole olleet (vielä) niin pelottavia, että nukkumaan meneminen ahdistaisi. Jatketaan aiheesta keskustelua, haluan tietää mikä minua "vaivaa"..

Lue lisää

mäkin kuulin tänään sen ylex:n jutun ja tajusin että mikä tässä on vaivannut nyt jonkun aikaa. Mulla tota esiintyy ainoastaan kun meen krapulapäivänä nukkumaan. Mä alan vaan kuuleen jotain epämääräisiä ääniä ja se kestää ehkä minuutin tai pari. Mut on kyllä aivan sairaan pelottava kokemus. Ajattelin jo että oonko mä sekoomassa mut näköjään muillakin on samoja kokemuksia.

oma kokemus kirjoitti:

Kuten moni täälläkin jo on kirjoittanut, myös minun unihalvaukseni ovat aina tulleet selällään nukkuessa. Tyypillinen tilanne, joka laukaisee sen on (kuten esimerkiksi tänään), että jo herättyäni menen aamupalan jälkeen uudestaan nukkumaan. Ehdin jo vain taas unohtaa sen, kun edellisestä unihalvauksesta on jo sen verran aikaa.

Yleensä en näe ja koe mitään sinänsä pelottavaa, mutta pelon tunne lähtee siitä, kun huomaan, etten voi liikkua, vaikka olen täysin hereillä. Ajoittain unihalvaukseen liittyy kokemus, että olen täysin tietoisena unessa, jota näen. Eli olen minä, mutta kuitenkin jossain ihan muualla (ruumiittomana), ja pystyn silti liikkumaan ja toimimaan siinä uniympäristössä ihan kuin missä tahansa, tosin pystyn usein myös hallitsemaan ympäristöä "yliluonnollisesti". Lisäksi kykenen usein hallitsemaan unen tapahtumia tietoisesti ja joskus innostunkin ikäänkuin "leikkimään" unessa kaikenlaista, kunnen hetken päästä tulee pelko, kun huomaan etten voi liikkua.

Tänään pystyin keskeyttämään unihalvauksen sillä, että keskitin kohtauksen aikana kaiken tahdonvoimani ja sanoin ponnekkaasti mielessäni, että haluan TODELLA nyt heti herätä täysin.

Pidän näitä unihalvauksia itse asiassa pelottavuudestaan huolimatta tosi mielenkiintoisina. Toivon, että joskus voisin olla pelkäämättä ja käyttää ne seikkailemalla. Tiedä minne niiden aikana voisi matkustella, jos vain uskaltaa...

Unihalvaukset tuovat myös mietteitä siitä, mitä tietoisuus todella on. Kun tänäänkin olin unessani ruumiittomana, mutta täysin tietoisena vieraassa (mutta ihan mukavassa) kerrostaloasunnossa, jossa makuuhuoneessa nukkui joku mies, niin mietin vaan, että kävinkö oikeasti jossain fyysisessä paikassa. Hei, seuraavalla kerralla täytyykin lentää talon ikkunasta ulos ja käydä katsomassa ovesta nimi ja tien varrelta osoite että voi tsekata asian herättyään...

Harmi kun asiasta löytyy näin vähän tietoa. Keskutelupalsta on sen takia erityisen hyvä homma.

Lue lisää

Minulla on ollut unihalvauskohtauksia n. 15 vuoden ajan. Ihan viime aikoina olen oppinut rentoutumaan kohtauksen tullessa niin, että koen irtautuvani ruumiistani. Leijun ulos ikkunasta, viimeksi olin Norjassa..kuulostaa ihan kreisiltä, mutta niin vain koin.

minuakin askarruttaa miksi unihalvauksen aikana yleensä nähdään vain pahoja henkiä ym. Miksei koskaan mitään hyvää. Mikä aivoissa aktivoi sen että tuntee vain pahan lähestyvän / olevan läsnä ym.

Meow. kirjoitti:

minuakin askarruttaa miksi unihalvauksen aikana yleensä nähdään vain pahoja henkiä ym. Miksei koskaan mitään hyvää. Mikä aivoissa aktivoi sen että tuntee vain pahan lähestyvän / olevan läsnä ym.

Lue lisää

TULEE PELOTTELEMAAN,SANOKAA VAIN JEESUS AUTA, KYLLÄ HÄIPYVÄT JA ANTAKAA ITSENNE HERRALLE, SANOUTUKAA IRTI KAIKESTA PAHAN HENKIVALLAN ASIOISTA.

Meow. kirjoitti:

minuakin askarruttaa miksi unihalvauksen aikana yleensä nähdään vain pahoja henkiä ym. Miksei koskaan mitään hyvää. Mikä aivoissa aktivoi sen että tuntee vain pahan lähestyvän / olevan läsnä ym.

Lue lisää

Meow. Kyse on ennakkoluulosta, uskoisin.

Kun et pysty liikkumaan, olet kauhuissasi ja tunnet jonkun läsnäolon, tottakai silloin oletat kyseisen olennon olevan pahansuopa, varsinkin, koska kohtauksen alkaessa olo on inhottava ja tuntuu siltä, että huoneessasi on ehtinyt tapahtua kaikenlaista sillä aikaa, kun nukuit (oikeasti). Joku on aiheuttanut sen sietämättömän olon sinulle ja jos tunnet läsnäolon, luonnollisesti epäilet sitä olosi aiheuttajaksi.

Hitto, että pelottava maalaus unihalvauksesta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:John_Henry_Fuseli_-_The_Nightmare.JPG

sinä Beauty and the beast - tyyppi:
Vaikka onkin vanha tuo kirjoituksensa, mutta

"""tiedän että kukaan ei ole näihin kuollut."""höpöhöpö
Mistäs menee kukaan -tietämään-.

Ihankuin voisi kotisohvalla päättää ja tietää totuuksia maapallosta

Todettu fakta että suuri määrä ihmisiä kuolee aamuyöllä!
n.klo 5
sydis

Itellä isä kerto tästä unihalvauksesta ku sillä itelläki on niitä. Se oli nähny jonku dokumentin tästä myös. Siitä sit vähän aikaa niin itellekki tapahtu tää. Ei voinu liikkua eikä puhua. Eka kerran jälkee niitä tule aika tiheesti mutta nykyään aika harvakseltaan.
Aina ku tää unihalvaus tulee niin nykyään tiedostan sen välittömästi mut silti siin on kaikkea hallusinaatiota ja kuulen esim liikettä huoneessa ja nään jotai vilahduksii. Sitten jos laitan heti tän kohtauksen jälkeen uudestaan nukkumaan niin tää kohtaus tulee välittömästi takasin. Pitää aina kattoo televisioo vähän aikaa et voi laittaa taas nukkumaan.
Viimesimmässä unihalvauksessa tuli hallusinaatioita, jossa kuulin et äiti ois kävelly huoneen ulkopuolella ja huutanu mulle hätääntyneenä ja ku koitin huutaa sille niin se ei kuullu mua ku ei lähteny ku pihinää suusta. Yleensä näissä halvauksissa tuntee ahistusta ja pelkoo ku on jotenki niin avuton siin tilantees.
Joskus päässy siitä halvauksesta "irti" silleen et rauhottunu ja koittanu tiedostaa itelle et tää on nyt tää halvaus. Joskus päässy myös silleen eroon en väkisten kaikilla voimilla liikuttanu kättä(yleensä ollu niin paniikis et ei oo muutakaan voinu).
Ite oon miettiny että varmaan unenpuute on tohon syy että nuita tulee ku monesti yliväsyneenä illalla miettiny että tänä yönä varmaan taas halvaannun, ja yllätys niin on melko usein käyny.
Silti jännä että näitä alko tuleen hetiku isä kerto näistä mulle. Onkohan nuo kenties jotenki perinnöllisiä?

Mazaa88 kirjoitti:

Itellä isä kerto tästä unihalvauksesta ku sillä itelläki on niitä. Se oli nähny jonku dokumentin tästä myös. Siitä sit vähän aikaa niin itellekki tapahtu tää. Ei voinu liikkua eikä puhua. Eka kerran jälkee niitä tule aika tiheesti mutta nykyään aika harvakseltaan.
Aina ku tää unihalvaus tulee niin nykyään tiedostan sen välittömästi mut silti siin on kaikkea hallusinaatiota ja kuulen esim liikettä huoneessa ja nään jotai vilahduksii. Sitten jos laitan heti tän kohtauksen jälkeen uudestaan nukkumaan niin tää kohtaus tulee välittömästi takasin. Pitää aina kattoo televisioo vähän aikaa et voi laittaa taas nukkumaan.
Viimesimmässä unihalvauksessa tuli hallusinaatioita, jossa kuulin et äiti ois kävelly huoneen ulkopuolella ja huutanu mulle hätääntyneenä ja ku koitin huutaa sille niin se ei kuullu mua ku ei lähteny ku pihinää suusta. Yleensä näissä halvauksissa tuntee ahistusta ja pelkoo ku on jotenki niin avuton siin tilantees.
Joskus päässy siitä halvauksesta "irti" silleen et rauhottunu ja koittanu tiedostaa itelle et tää on nyt tää halvaus. Joskus päässy myös silleen eroon en väkisten kaikilla voimilla liikuttanu kättä(yleensä ollu niin paniikis et ei oo muutakaan voinu).
Ite oon miettiny että varmaan unenpuute on tohon syy että nuita tulee ku monesti yliväsyneenä illalla miettiny että tänä yönä varmaan taas halvaannun, ja yllätys niin on melko usein käyny.
Silti jännä että näitä alko tuleen hetiku isä kerto näistä mulle. Onkohan nuo kenties jotenki perinnöllisiä?

Lue lisää

ajattelin jakaa kanssa oman kokemukseni. kärsin
pari vuotta sitten itse jatkuvasti vaivasta, vielä asuessani kotona. kaikki alko ymmärtääkseni yhtenä päivänä. olin sillon vielä lukion kolmannella luokalla.

asiaan kuitenkin. yhtenä päivänä mun äiti kerto artikkelista minkä oli lukenu jostain ihan tavallisesta naistenlehdestä (tyyliin kodin kuvalehti, kotiliesi tai jotain vastaavaa..) siinä joku nainen kerto tapauksesta, jollon sille oli käynyt seuraavalla tavalla. se asu muistaakseni maalla jossain tosi vanhassa talossa. päivällä tää nainen oli aivan yllättäen suuttunut koirallensa ja saanut jonkun ihan älyttömän kiroilukohtauksen.. oli ite tosi ihmeissään että mikäs mulle nyt oikein tuli. no. yöllä oli käynyt niin, että oli heränny ihan valtavaan kipuun ja nähnyt vieressään itse pirun (unihalvaus?)... jostain syystä mua rupes aivan järkyttävästi pelottaan sen jälkeen kun kuulin tän jutun. samana päivänä olttiin käyty koulun kanssa hare-krishna temppelissä ja kokemus oli mun mielestä tosi vastemielinen.. ei siellä pelottanut, mutta jälkeenpäin kadutti ihan kamalasti että miksi menin mukaan...

tähän väliin voisin lisätä sen, että olen uskovaisesta kodista ja itsekin uskossa. uskon, että Jumala, saatana, demonit, enkelit tms. on ihan todellisia..

no..tän päivän jälkeen kesti ihan sairaan pitkään (ehkä puoli vuotta?)..etten meinannu pystyä nukkumaan ollenkaan.. heräilin lähestulkoon jokaikinen yö monta kertaa ja aina pelotti aivan sairaasti.. jossain vaiheessa kuvioon tuli unihalvaukset. en ole aivan satavarma, että alkoko ne tosiaan tton tietyn päivän jälkeen, mutta luulisin niin. tähän päivään asti en edes tiennyt että vaiva on todellinen, kunnes törmäsin netissä näihin juttuihin. aikasemmin ajattelin että näenkö vaan unta että saan tällasia kohtauksia ja sit ne ei tapahdukkaan oikeesti... jos ymmärrätte mitä tarkotan.

mulle unihalvauksen aikana välillä tuntu siltä, että joku vetää peitto pois päältä, tipun lattialle jne.. usein sitten luin yöllä tuntikausia Raamattua tai kuuntelin ylistysmusiikkia...

ajan myötä asia helpotti.. oon nyt asunu yksin jo vuoden ja musta tuntuu, ettei sen aikana ole halv auksia ollut ollenkaan.. uskon, että mikä mua henk. koht autto oli se, kun mun äiti rukoili mun puolesta.

haluun painottaa et tää on aioastaan mun kokemus asiaan liittyen.. en nyt suoraltakädeltä sulkis sitä pois, että kyseessä on ainoastaan neurologinen vaiva...muttamutta.. kuten jo kirjoitin niin uskon että saatana on olemassa tasan yhtä paljon kuin Jumala..

juu,

ensimmäisen unihalvauksen sain joskus lukio-iässä
(olen nyt 25) se oli voimakas kokemus missä havahduin olevani oman huoneeni katossa, vaaka-asennossa ja tunsin varpaani osuvan katonrajaan. sitten tunsin kuinka minut imaistiin alas ja sitten heräsin sängyssäni.

samassa iässä kerran päiväunilla silloisen tyttöystäväni luona havahduin että sänkyäni kiersi nopeaa vauhtia joku, olin yksin kämpässä..

ja vuosien varrella useampia kokemuksia rajavalvetilassa,missä voimakas tunne että joku tukehduttaa/kuristaa, joku painaa rintaa/sänky imee sisään (joo, Emily Rose-leffan näin jokunen vuosi senjälkeen kun tälläisiä kokemuksia ollut,ja vähäsen outo fiilis tuli, kun muistui mieleen omat kokemukset)

ja nyt viimeyönä pitkästäaikaa hyvin konkreettinen unihalvaus/kehosta irtaantumiskokemus, havahduin siihen että roikun ylösalaisin,jalat ilmassa ja en saanut henkeä/puhuttua :/

aloin rukoilemaan (mielessäni,ja mitä nyt pystyin mumisemaan halvauksessa) Hare Krishna-mantraa,kun se ensimmäiseksi mieleen tuli :) ja heräsin normaalisti makuuasennossa..

ja kohta pitäisi mennä nukkumaan,heh. mutta kun tämän keskustelun löysin niin ajattelinpa nyt jakaa omia kokemuksiani.

Moehan kirjoitti:

juu,

ensimmäisen unihalvauksen sain joskus lukio-iässä
(olen nyt 25) se oli voimakas kokemus missä havahduin olevani oman huoneeni katossa, vaaka-asennossa ja tunsin varpaani osuvan katonrajaan. sitten tunsin kuinka minut imaistiin alas ja sitten heräsin sängyssäni.

samassa iässä kerran päiväunilla silloisen tyttöystäväni luona havahduin että sänkyäni kiersi nopeaa vauhtia joku, olin yksin kämpässä..

ja vuosien varrella useampia kokemuksia rajavalvetilassa,missä voimakas tunne että joku tukehduttaa/kuristaa, joku painaa rintaa/sänky imee sisään (joo, Emily Rose-leffan näin jokunen vuosi senjälkeen kun tälläisiä kokemuksia ollut,ja vähäsen outo fiilis tuli, kun muistui mieleen omat kokemukset)

ja nyt viimeyönä pitkästäaikaa hyvin konkreettinen unihalvaus/kehosta irtaantumiskokemus, havahduin siihen että roikun ylösalaisin,jalat ilmassa ja en saanut henkeä/puhuttua :/

aloin rukoilemaan (mielessäni,ja mitä nyt pystyin mumisemaan halvauksessa) Hare Krishna-mantraa,kun se ensimmäiseksi mieleen tuli :) ja heräsin normaalisti makuuasennossa..

ja kohta pitäisi mennä nukkumaan,heh. mutta kun tämän keskustelun löysin niin ajattelinpa nyt jakaa omia kokemuksiani.

Lue lisää

Olin todella ilonen kun löysin tän palstan ja löysin nimen oudolle ilmiölle =))))

Minulla on ollut unihalvausoireita jo pienestä asti.. Oireet vain ovat muuttuneet iän myötä.

Lapsena koin unessa olevani ahtaaseen tilaan sulloutuneena tai sitten todella isossa tyhjässä tilassa makaamassa jossa en voinut liikkua. Joskus myöhemmin tuli vielä tunne, että joku kutittaa minua enkä pysty huutamaan, liikkumaan yms. Pystyin kuitenkin muistamaan kaiken, joten yöllisistä kauhukohtauksista ei kai ollut kyse.
Puhuin asiasta mutta se yhdistettiin aina allergiaani (nenän tukkoisuuteen tms.) Oireet hävisivät teini-iässä.

Nyt aikuisiällä ne alkoivat uudelleen n.23v, mutta nyt tiedän olevani hereillä mutten pysty heräämään, liikkumaan tai huutamaan. Jos pysyy rauhallisena niin pystyy hengittämään normaalisti.
Toissa yönä kohtaus tuli 5 krt peräkkäin. Näin ensin valonvälähdyksen ja sitten tulivat halvausoireet ja sen jälkeen kuulin särinää ja tunsin selvästi kuinka jalkani leijuivat. Odotin ihan rauhassa kohtauksen ohimenemistä mutta se toistui 5 kertaa. Aina tunsin kuinka jalkani nousivat ja laskeutuivat. Olin sen jälkeen niin poikki että nukahdin saman tien.

Millaisia levitaatiotuntemuksia teillä on?

kokemuksia? kirjoitti:

Minulla on ollut unihalvausoireita jo pienestä asti.. Oireet vain ovat muuttuneet iän myötä.

Lapsena koin unessa olevani ahtaaseen tilaan sulloutuneena tai sitten todella isossa tyhjässä tilassa makaamassa jossa en voinut liikkua. Joskus myöhemmin tuli vielä tunne, että joku kutittaa minua enkä pysty huutamaan, liikkumaan yms. Pystyin kuitenkin muistamaan kaiken, joten yöllisistä kauhukohtauksista ei kai ollut kyse.
Puhuin asiasta mutta se yhdistettiin aina allergiaani (nenän tukkoisuuteen tms.) Oireet hävisivät teini-iässä.

Nyt aikuisiällä ne alkoivat uudelleen n.23v, mutta nyt tiedän olevani hereillä mutten pysty heräämään, liikkumaan tai huutamaan. Jos pysyy rauhallisena niin pystyy hengittämään normaalisti.
Toissa yönä kohtaus tuli 5 krt peräkkäin. Näin ensin valonvälähdyksen ja sitten tulivat halvausoireet ja sen jälkeen kuulin särinää ja tunsin selvästi kuinka jalkani leijuivat. Odotin ihan rauhassa kohtauksen ohimenemistä mutta se toistui 5 kertaa. Aina tunsin kuinka jalkani nousivat ja laskeutuivat. Olin sen jälkeen niin poikki että nukahdin saman tien.

Millaisia levitaatiotuntemuksia teillä on?

Lue lisää

Voi vihta, emmä ny uskalla nukkuu. Tossa äiskä just lueskeli näitä, ja joku sano että se on perinnöllistä, ja kaikkee.. :( Emmä uskalla oikeesti enää mennä nukkuu, auttakaa joku.. Mulla on kyl ollu sellasii unihalvaus kokemuksii, et yhtäkkii säpsähtää hereil, sit kuulen jotai ihme jupinaa, ja joku kävelee sängyn viereen. Yhtäkkii rupesin karjumaan "sille" jotai ihme vtun stanan mitäsätääläteet juttuja, ja sit tajusin et ei siin oo ollu ketää...

kokemuksia? kirjoitti:

Minulla on ollut unihalvausoireita jo pienestä asti.. Oireet vain ovat muuttuneet iän myötä.

Lapsena koin unessa olevani ahtaaseen tilaan sulloutuneena tai sitten todella isossa tyhjässä tilassa makaamassa jossa en voinut liikkua. Joskus myöhemmin tuli vielä tunne, että joku kutittaa minua enkä pysty huutamaan, liikkumaan yms. Pystyin kuitenkin muistamaan kaiken, joten yöllisistä kauhukohtauksista ei kai ollut kyse.
Puhuin asiasta mutta se yhdistettiin aina allergiaani (nenän tukkoisuuteen tms.) Oireet hävisivät teini-iässä.

Nyt aikuisiällä ne alkoivat uudelleen n.23v, mutta nyt tiedän olevani hereillä mutten pysty heräämään, liikkumaan tai huutamaan. Jos pysyy rauhallisena niin pystyy hengittämään normaalisti.
Toissa yönä kohtaus tuli 5 krt peräkkäin. Näin ensin valonvälähdyksen ja sitten tulivat halvausoireet ja sen jälkeen kuulin särinää ja tunsin selvästi kuinka jalkani leijuivat. Odotin ihan rauhassa kohtauksen ohimenemistä mutta se toistui 5 kertaa. Aina tunsin kuinka jalkani nousivat ja laskeutuivat. Olin sen jälkeen niin poikki että nukahdin saman tien.

Millaisia levitaatiotuntemuksia teillä on?

Lue lisää

Minä olen kokenut edellä mainitut .Olen nähnyt outoja hahmoja liikkumassa,myös ötököitä ym. En ole uskaltanut sulkea silmiänl,näyt tulevat takaisin jne..... Viimeailoina en enää ole nähnyt näkyjä, mutta nyt minulla soi laulut ja renkutukset korvissani- Olen käynyt läpi monet tutkimukset eikä minua ole todettu sairaaksi. Aamulla herätessäni soi aina joku laulu( myös yöllä jos herään) vaimeana, mutta voimistuu päivän aikana. Onko joku kokenut vastaavaa?

Itselläni myös ollut unihalvaus monta kertaa. Lapsena minulla oli niitä muutaman kerran vuodessa, mutta luulin niitä vain todella todentuntuisiksi painajaisiksi. Vasta vähän aikaa sitten sain tietää, mitä ne oikeasti olivat. Nykyään minulla tulee niitä varmaan pari kertaa vuodessa, eli todella harvoin, mutta sekin on liikaa.
Minun halvauksiin liittyy vielä todella harvinainen oire, tärinä. Yleensä katselen huonettani (niin kuin kaikki muutkin) ja yleensä on vielä valoisaa ja aurinko paistaa leppoisasti ikkunasta sisään, sillä halvaus iskee yleensä aina aamulla, kun olen jo herännyt, mutta nukahtanut uudestaan. Tunnen myös jonkin hirvityksen läsnäolon, ja välillä näen sivusilmällä jonkin synkän hahmon. Joskus kuulen myös, kun joku iso tulee hirvittävällä vauhdilla yläkerran rappusia ylös kohti huonettani. Tietenkään en voi huutaa enkä liikkua, mutta juuri kun se otus on huoneeni ovella, muttei vielä näy, alan tärisemään. En saa hengitettyä kunnolla, mutta tärisen ja tärinä jatkuu koko ajan voimakkaampana. Kun olen yrittänyt ikuisuudelta tuntuvan ajan liikkuttaa sormiani, se onnistuu viimein ja herään.
Olen vain kerran saanut unihalvauksen sen jälkeen kun tiesin, mikä se oli, ja sekin tuli vain kaksi aamua sen jälkeen, kun kuulin asiasta. Ensin menin paniikkiin, mutta vähän ajan päästä tajusin, ja alkaessani tärisemään alkuvaiheessa jo, yritin heti liikkua.

Mahtaakohan vesisuonilla sängyn alla olla jotain tekemistä tämän kanssa, koska ennen nukuin sellaisen päällä, ja minulla oli melko usein unihalvaus. Nyt nukun vesisuonettomassa paikassa (pajunvarvulla katsottu :D) ja minulle on tullut unihalvaus siinä vain kerran?

Moi
Minä itse aloin saada unihalvauskohtauksia joskus murrosiässä. Ihmettelin kovasti mitä ne ovat ja melkein leimasin itseni jo hulluksi...
Unihalvauksia olen saanut nyt parinkymmenen vuoden ajan, välillä on ollut jopa parin vuoden taukoja. Taas vuosi sitten kohtaukset lisääntyivät ja hain kohtauksista tietoa netistä. Kun löysin ilmiölle nimen ja tietoa muiden ihmisten vastaavista kohtauksista, olo helpottui valtavasti.

Selkeästi stressi ja univelka vaikuttavat minulla kohtauksiin. Esim. kun teen yövuoroja, on melkein takuuvarma että jossain vaiheessa kohtaus tulee. Yleensä kohtauksia tulee ehkä kerran pari kuukaudessa, nyt kun on ollut stressiä, on kohtauksia tullut parin viikon aikana vähän liikaakin, jotain 6. Ja yks jännä juttu kyllä on, että lähes poikkeuksetta saan unihalvauskohtauksen jos olen päiväunilla! Ja nimenomaa jos raskaan ruuan päälle menen päiväunille. Minulla kohtaukset tulee nimenomaa heräämisvaiheessa.

Keino millä olen yrittänyt itseäni rauhoittaa kohtauksessa on, että yritän vain rentoutua ja nukahtaa uudelleen. Se usein auttaakin. Viime aikoina kyllä kohtauksiin on liittynyt tukehtumisen tunne joka on kyllä viimisen päälle ikävä tunne!! Jos olen päiväunilla esim. mieheni kanssa, alan tarkoituksella hengittää tiheästi kohtauksen aikana niin mieheni tietää herättää minut ravistelemalla.

Ikävä on tämä vaiva, mutta sitä vaan täytyy oppia elämään sen kanssa. Tsemppiä muille kaltaisille ;)

Terve,

Juuri näin kuten edellä Moip unihalvauksen hoidosta kirjoittaa.

Kärsinyt unihalvauksista vuodesta 2002 asti ja aina nukkuessa sohvalla pää huonossa asennossa ja takana erittäin epäsäännöllinen unirytmi ja valvomista.

Aloin jättämään televisiota päälle kun tiesin et nyt saattaa olla taas halvausten aika. Television avulla pystyin alussa laskemaan kauanko ko. "kohtaus" kestää ennen kuin siitä herää. Tulos 30-90 s ja lopulta aloin väkisin pinnistämään itseäni hereille. Itselläni on auttanut syvään hengittäminen ja käsien venyttely kunhan ensin saa hengittämällä sen verran aikaiseksi, että kädet hiukan liikkuvat.
Tilanteen jälkeen olo todella väsynyt ja uupunut. Tuntuivat alussa pelottavilta, mutta nykyään kun tietää mitä sellaisen tullessa tapahtuu asia ei tunnu niin pahalta.
Huono asento pois ja unirytmi paremmaksi sekä turhat valvomiset pois. Itselläni oli parhaimmillaan yli vuoden tauko, mutta nyt taas halvauksia tulee.

Ei hallusinaatioita kirjoitti:

Terve,

Juuri näin kuten edellä Moip unihalvauksen hoidosta kirjoittaa.

Kärsinyt unihalvauksista vuodesta 2002 asti ja aina nukkuessa sohvalla pää huonossa asennossa ja takana erittäin epäsäännöllinen unirytmi ja valvomista.

Aloin jättämään televisiota päälle kun tiesin et nyt saattaa olla taas halvausten aika. Television avulla pystyin alussa laskemaan kauanko ko. "kohtaus" kestää ennen kuin siitä herää. Tulos 30-90 s ja lopulta aloin väkisin pinnistämään itseäni hereille. Itselläni on auttanut syvään hengittäminen ja käsien venyttely kunhan ensin saa hengittämällä sen verran aikaiseksi, että kädet hiukan liikkuvat.
Tilanteen jälkeen olo todella väsynyt ja uupunut. Tuntuivat alussa pelottavilta, mutta nykyään kun tietää mitä sellaisen tullessa tapahtuu asia ei tunnu niin pahalta.
Huono asento pois ja unirytmi paremmaksi sekä turhat valvomiset pois. Itselläni oli parhaimmillaan yli vuoden tauko, mutta nyt taas halvauksia tulee.

Lue lisää

Mitä mieltä semmoset että kun jossai vaihees yötä on semmoses tilas että tuntuu että on jossai seuras tai luulee että omas huonees on jotakin joka tuijottaa ja näke jonki näkösiä hallusinaatioita mutta tuntuu unimaiselta mutta tulee fiilis että on pakko nousta istumaan ja pysyä hereillä... Mutta ei vaan pysty tehä mitään.

96yeini kirjoitti:

Mitä mieltä semmoset että kun jossai vaihees yötä on semmoses tilas että tuntuu että on jossai seuras tai luulee että omas huonees on jotakin joka tuijottaa ja näke jonki näkösiä hallusinaatioita mutta tuntuu unimaiselta mutta tulee fiilis että on pakko nousta istumaan ja pysyä hereillä... Mutta ei vaan pysty tehä mitään.

Lue lisää

mulla unihalvaukseen liittyy juuri tuota "pahojenhenkien" läsnäoloa.. tai että joku istuu sängyn päätyssä, tai koskee päätäni.. mutta sitten unihalvauksen ohi mentyä voi onneksi todeta että on yksin.. tämä on niin inhottava vaiva että vie multa viimisetkin unen mahollisuudet..

Sain unihalvauksen ensimmäisen kerran murrosiässä. Niitä tulee muutamia kertoja vuodessa ja nimenomaan, jos unirytmi on mennyt sekaisin.

Olen saanut paljon tukea poikaystävältäni ja toisinpäin, koska asiasta puhuttuani selvisi, että kärsimme molemmat samasta ongelmasta. Huomaan heti poikaystäväni saavan kohtauksen, kun hengitys tiheentyy ja vaistoan, että hän on paniikissa. Kutsun häntä nimeltä ja ravistelen, jolloin hän herää.

Itse kohtauksia saadessani auttaa, kun uudelleen nukehtaessa pidän poikaystävääni esim. kädestä; silloin toinen huomaa heti, jos saan kohtauksen, enkä edes saa niitä silloin...

Kohtauksista puhuessa ulkopuolisille kukaan ei ymmärrä asiaa, mutta on todella kivaa, kun poikaystävä ymmärtää. En ole asiaa mainostanut turhaan, koska tiedän, että ihmiset ajattevet hulluksi. Itse työskentelen psykiatriassa (täysjärkisenä)ja tiedän, ettei tämä ole hulluutta. Silti luulen, että osa munkin potilaista ovat "hulluja" täysin väärällä diagnoosilla, koska luullaan, että he kuulevat ääniä juuri ennen nukahtamista, vaikka kyseessä on unihalvaus. En ole asiasta viitsinyt puhua, koska en halua itse leimautua.

Kärsinyt halvauksesta n. 15... kirjoitti:

Sain unihalvauksen ensimmäisen kerran murrosiässä. Niitä tulee muutamia kertoja vuodessa ja nimenomaan, jos unirytmi on mennyt sekaisin.

Olen saanut paljon tukea poikaystävältäni ja toisinpäin, koska asiasta puhuttuani selvisi, että kärsimme molemmat samasta ongelmasta. Huomaan heti poikaystäväni saavan kohtauksen, kun hengitys tiheentyy ja vaistoan, että hän on paniikissa. Kutsun häntä nimeltä ja ravistelen, jolloin hän herää.

Itse kohtauksia saadessani auttaa, kun uudelleen nukehtaessa pidän poikaystävääni esim. kädestä; silloin toinen huomaa heti, jos saan kohtauksen, enkä edes saa niitä silloin...

Kohtauksista puhuessa ulkopuolisille kukaan ei ymmärrä asiaa, mutta on todella kivaa, kun poikaystävä ymmärtää. En ole asiaa mainostanut turhaan, koska tiedän, että ihmiset ajattevet hulluksi. Itse työskentelen psykiatriassa (täysjärkisenä)ja tiedän, ettei tämä ole hulluutta. Silti luulen, että osa munkin potilaista ovat "hulluja" täysin väärällä diagnoosilla, koska luullaan, että he kuulevat ääniä juuri ennen nukahtamista, vaikka kyseessä on unihalvaus. En ole asiasta viitsinyt puhua, koska en halua itse leimautua.

Lue lisää

Hei,

oma ensimmäinen kokemukseni on vuodelta -84. Olen nyt 47 vuotias. Kohtaus iskee satunnaisesti muutaman kerran vuodessa ja aina aamuisin. Olen yleensä ollut jalkeilla jonkin aikaa ja mennyt sitten nukkumaan uudelleen. Yleensä osaan jo aavistaa, koska kohtaus on tulossa ja pyrin nousemaan ylös sängystä. Mutta kun se tulee päälle, on kaava aina sama: tunnen voimakkaasti pahan läsnäolon, saatan nähdä unenpätkiä (jotka siis tiedostan uniksi). Pyrin ulos tilanteesta yrittämällä saada sormen tai varpaan tai minkä tahansa paikan liikahtamaan - jotta saan kosketukseen "oikeaan maailmaan". Tunne on aina kammottava ja ahditava. Minua siis kiinnostaa kaikista eniten se, miksi niin monet samaan tapaan kuin itsekin, kokevat tämän pahan läsnäolon? Mielestäni se on yhtä mielenkiintoinen asia kuin koko reaktio sinänsä. Onko kenelläkään ajatuksia? Itse olen hyvin voimakkaasti tunneihminen, yltiöempaattinen - ja yllätys yllätys - pelkään kaikkea yliluonnollista. Näin vielä kymmenen vuotta Hohto-elokuvan katsottuani siitä painajaisia. Ja vaikka olin jo aikuinen, en uskaltanut käydä nukkumaan ilman valoja.

Onko kukaan saanut lääkäriltä mitään ihan oikeaa vastausta tähän asiaan. Siis ymmärtävältä kantilta? Tosi kiinnostava aihe. Kiitos pro gradu -työn tekijälle!

Bearriz kirjoitti:

Hei,

oma ensimmäinen kokemukseni on vuodelta -84. Olen nyt 47 vuotias. Kohtaus iskee satunnaisesti muutaman kerran vuodessa ja aina aamuisin. Olen yleensä ollut jalkeilla jonkin aikaa ja mennyt sitten nukkumaan uudelleen. Yleensä osaan jo aavistaa, koska kohtaus on tulossa ja pyrin nousemaan ylös sängystä. Mutta kun se tulee päälle, on kaava aina sama: tunnen voimakkaasti pahan läsnäolon, saatan nähdä unenpätkiä (jotka siis tiedostan uniksi). Pyrin ulos tilanteesta yrittämällä saada sormen tai varpaan tai minkä tahansa paikan liikahtamaan - jotta saan kosketukseen "oikeaan maailmaan". Tunne on aina kammottava ja ahditava. Minua siis kiinnostaa kaikista eniten se, miksi niin monet samaan tapaan kuin itsekin, kokevat tämän pahan läsnäolon? Mielestäni se on yhtä mielenkiintoinen asia kuin koko reaktio sinänsä. Onko kenelläkään ajatuksia? Itse olen hyvin voimakkaasti tunneihminen, yltiöempaattinen - ja yllätys yllätys - pelkään kaikkea yliluonnollista. Näin vielä kymmenen vuotta Hohto-elokuvan katsottuani siitä painajaisia. Ja vaikka olin jo aikuinen, en uskaltanut käydä nukkumaan ilman valoja.

Onko kukaan saanut lääkäriltä mitään ihan oikeaa vastausta tähän asiaan. Siis ymmärtävältä kantilta? Tosi kiinnostava aihe. Kiitos pro gradu -työn tekijälle!

Lue lisää

Luulin tosiaan itsekkin, että olen friikki, kun kärsin tällaisesta. En ole onneksi nyt varmaan kolmeen vuoteen kärsinyt tästä. Tällä tavalla se minulle tapahtuu: Kaikki alkaa jostain ihan tavallisesta unesta. Joko uni siirtyy jostain syystä yhtäkkiä kauhun/epämiellyttävän puolelle tai uni on koko ajan ollut jollain tavalla epämiellyttävä, säikähdän jne.(syitä on useita). Mutta kuitenkin. Yhtäkkiä alkaa sydämmeni hakkamaan lujempaa ja lujempaa(päässäni alkaa kuulua kohinaa[luultavasti johtuu verisuonista]). Tunnen, että se mitä pelkään on aivan vieressäni. eplkään aivan kauheasti! en voi mitenkään liikkua. Voin siis tuntea jonkin pahansuovan läsnäolon. tätä tilaa kestää ehkä 10-20sec. Tunne tuntuu niin kammottavalta. Ja juuri se fakta, ettei voi liikkua on kammottavin, a) sen takia, että pelkään että pääni räjähtää sydämen sykkeestä ja b) pelkään että se jokin tekee minulle jotain kamalaa. Loppujen lopuksi taistelen itseni hereille. Voin kuvitella hyvin Bearrizin tunteen(edellisen viestin lähettäjä), koska kuvaus muistuttaa hyvin paljon omaani, näin lukijan silmistä. Itselläni on joitakin aavistuksia omalta kohdaltani, miksi koin/koen tällaista. wikipedia sanoo joitakin syitä. nukkuminen selällään, epäsäännöllinen unirytmi, univelka, aikaerorasitus, lisääntynyt stressi, äkillinen elinympäristön/tavan muutos, ahdistuneisuus ja masentuneisuus. Muistan hyvin, että olin aina aivan puhki sänkyyn mennessäni. Lisäksi olin katsonut juuri hiljattain Halloween nimisen kauhuleffan(olin tuolloin vasta 8v) ja olin muutenkin stressaantunut. Minulla on aina ollut taipumus ruveta kuvittelemaan omiani vaikka tila, missä olen olisi tupaten täynnä ihmisiä ja olisi päivä. Jos jokin on mahdollista olla pelottava, pelkään sitä(muumit(mörkö),SE(Stephen King)).

Nimetön kirjoitti:

Luulin tosiaan itsekkin, että olen friikki, kun kärsin tällaisesta. En ole onneksi nyt varmaan kolmeen vuoteen kärsinyt tästä. Tällä tavalla se minulle tapahtuu: Kaikki alkaa jostain ihan tavallisesta unesta. Joko uni siirtyy jostain syystä yhtäkkiä kauhun/epämiellyttävän puolelle tai uni on koko ajan ollut jollain tavalla epämiellyttävä, säikähdän jne.(syitä on useita). Mutta kuitenkin. Yhtäkkiä alkaa sydämmeni hakkamaan lujempaa ja lujempaa(päässäni alkaa kuulua kohinaa[luultavasti johtuu verisuonista]). Tunnen, että se mitä pelkään on aivan vieressäni. eplkään aivan kauheasti! en voi mitenkään liikkua. Voin siis tuntea jonkin pahansuovan läsnäolon. tätä tilaa kestää ehkä 10-20sec. Tunne tuntuu niin kammottavalta. Ja juuri se fakta, ettei voi liikkua on kammottavin, a) sen takia, että pelkään että pääni räjähtää sydämen sykkeestä ja b) pelkään että se jokin tekee minulle jotain kamalaa. Loppujen lopuksi taistelen itseni hereille. Voin kuvitella hyvin Bearrizin tunteen(edellisen viestin lähettäjä), koska kuvaus muistuttaa hyvin paljon omaani, näin lukijan silmistä. Itselläni on joitakin aavistuksia omalta kohdaltani, miksi koin/koen tällaista. wikipedia sanoo joitakin syitä. nukkuminen selällään, epäsäännöllinen unirytmi, univelka, aikaerorasitus, lisääntynyt stressi, äkillinen elinympäristön/tavan muutos, ahdistuneisuus ja masentuneisuus. Muistan hyvin, että olin aina aivan puhki sänkyyn mennessäni. Lisäksi olin katsonut juuri hiljattain Halloween nimisen kauhuleffan(olin tuolloin vasta 8v) ja olin muutenkin stressaantunut. Minulla on aina ollut taipumus ruveta kuvittelemaan omiani vaikka tila, missä olen olisi tupaten täynnä ihmisiä ja olisi päivä. Jos jokin on mahdollista olla pelottava, pelkään sitä(muumit(mörkö),SE(Stephen King)).

Lue lisää

Ajattelin vain lähettä vielä yhden viestin, että käyttäjänimeni näkyisi(olen siis edellisen viestin lähettäjä). Tuli muutenkin mieleeni vielä mainita, että kun tämä kohtaus on kerran yössä minulle taphtunut, on todella vaikea nukahtaa uudestaan. pelkää, että kohtaus toistuu. Silloin kun olen erittäin väsynyt, yritän vain nukahtaa uudestaan, mutta yleisesti se ei vaan onnistu. Kohtaus toistuu, jos en pidä pientä taukoa. Yleensä kerkeän hieman nähdä jotain unta. Ihan mitä vaan, sen ei tarvitse olla edes mitenkään uhkaava tms. Yksinkertaisesti vain jokin sana, minkä unessa kuulen laukaisee yhtäkkiä kohtauksen, sen ei tarvitse olla mitenkään erikoinen. Olen nyt 16v.

Zhinarkos kirjoitti:

Ajattelin vain lähettä vielä yhden viestin, että käyttäjänimeni näkyisi(olen siis edellisen viestin lähettäjä). Tuli muutenkin mieleeni vielä mainita, että kun tämä kohtaus on kerran yössä minulle taphtunut, on todella vaikea nukahtaa uudestaan. pelkää, että kohtaus toistuu. Silloin kun olen erittäin väsynyt, yritän vain nukahtaa uudestaan, mutta yleisesti se ei vaan onnistu. Kohtaus toistuu, jos en pidä pientä taukoa. Yleensä kerkeän hieman nähdä jotain unta. Ihan mitä vaan, sen ei tarvitse olla edes mitenkään uhkaava tms. Yksinkertaisesti vain jokin sana, minkä unessa kuulen laukaisee yhtäkkiä kohtauksen, sen ei tarvitse olla mitenkään erikoinen. Olen nyt 16v.

Lue lisää

Itsekkin olen näitä kokenut. Kohtauksia tulee välillä 1-6 kertaa yhdessä yössä ja sitten välillä vain kerran kahdesti kolmessa viikossa.
Itselläni unihalvauksiin kuuluu tukehtumisen tunne, pelko, tunne että joku istuu päällä, tunneharhat, näkö- ja kuuloharhat. Yleensä ne meneät ohi aika nopeasti, mutta olen sitten niin peloissani etten nuku enää koko yötä. Sitten toisaalta taas, olen tottunut niihin niin etten esimerkiksi nukkumaan mennessäni edes ajattele.
Näköharhoihin kuuluu lähes joka kerta sama hahmo. hahmo seisoo huoneeni nurkassa ja kävelee kohti. Sitten hahmo katoaa ja alan kuulla ääniä. Kuin joku kävelisi yläpuolellani, vaikka ei meillä ole edes ole yläkertaa huoneeni yläpuolella. Nukun itse nimittäin yläkerrassa.
Joskus näen halvausta ennen painajaista ja tunnen itseni jopa helpottuneeksi kun olen huomannut minulle jo hyvin tutun mustan hahmon kävelevän kohti. Joskus kun tunnen että joku istuisi päälläni niin näen siinä tosiaan jonkun. Silloin alkaa kyllä pelottamaan ja tulee ahdistunu olo.
Mutta siis ite en oo koskaa hakenu siihe mitää apua. Mut toki ehkä kannattaa. Oon kärsiny tästä nii kaua ku muistan. Oo ny 14, koht 15 ja alle koulu ikäsenä muistan kärsineeni jo näistä halvauksista.

Demon Angel kirjoitti:

Itsekkin olen näitä kokenut. Kohtauksia tulee välillä 1-6 kertaa yhdessä yössä ja sitten välillä vain kerran kahdesti kolmessa viikossa.
Itselläni unihalvauksiin kuuluu tukehtumisen tunne, pelko, tunne että joku istuu päällä, tunneharhat, näkö- ja kuuloharhat. Yleensä ne meneät ohi aika nopeasti, mutta olen sitten niin peloissani etten nuku enää koko yötä. Sitten toisaalta taas, olen tottunut niihin niin etten esimerkiksi nukkumaan mennessäni edes ajattele.
Näköharhoihin kuuluu lähes joka kerta sama hahmo. hahmo seisoo huoneeni nurkassa ja kävelee kohti. Sitten hahmo katoaa ja alan kuulla ääniä. Kuin joku kävelisi yläpuolellani, vaikka ei meillä ole edes ole yläkertaa huoneeni yläpuolella. Nukun itse nimittäin yläkerrassa.
Joskus näen halvausta ennen painajaista ja tunnen itseni jopa helpottuneeksi kun olen huomannut minulle jo hyvin tutun mustan hahmon kävelevän kohti. Joskus kun tunnen että joku istuisi päälläni niin näen siinä tosiaan jonkun. Silloin alkaa kyllä pelottamaan ja tulee ahdistunu olo.
Mutta siis ite en oo koskaa hakenu siihe mitää apua. Mut toki ehkä kannattaa. Oon kärsiny tästä nii kaua ku muistan. Oo ny 14, koht 15 ja alle koulu ikäsenä muistan kärsineeni jo näistä halvauksista.

Lue lisää

Ajatelkaa, meitä on paljon samasta jutusta kärsiviä - eri ikäisiä, samoilla oireilla. Ja ihmeellistä, että tuo "oire" on vielä jotain noin abstraktia (helpompi olisi ymmärtää vaikka jokin fyysinen kiputila tms., johon löytyisi selitys, esim. raajan puutuminen)Voi, kun joku alkaisi tutkia asiaa ihan todella. Ilmoittautuisin heti koekaniiniksi! Tiedä mitä näkijöiden sukua me ollaan ;-)

Kertokaa lisää aiheesta. Tosi mielenkiintoista.

Bearriz kirjoitti:

Hei,

oma ensimmäinen kokemukseni on vuodelta -84. Olen nyt 47 vuotias. Kohtaus iskee satunnaisesti muutaman kerran vuodessa ja aina aamuisin. Olen yleensä ollut jalkeilla jonkin aikaa ja mennyt sitten nukkumaan uudelleen. Yleensä osaan jo aavistaa, koska kohtaus on tulossa ja pyrin nousemaan ylös sängystä. Mutta kun se tulee päälle, on kaava aina sama: tunnen voimakkaasti pahan läsnäolon, saatan nähdä unenpätkiä (jotka siis tiedostan uniksi). Pyrin ulos tilanteesta yrittämällä saada sormen tai varpaan tai minkä tahansa paikan liikahtamaan - jotta saan kosketukseen "oikeaan maailmaan". Tunne on aina kammottava ja ahditava. Minua siis kiinnostaa kaikista eniten se, miksi niin monet samaan tapaan kuin itsekin, kokevat tämän pahan läsnäolon? Mielestäni se on yhtä mielenkiintoinen asia kuin koko reaktio sinänsä. Onko kenelläkään ajatuksia? Itse olen hyvin voimakkaasti tunneihminen, yltiöempaattinen - ja yllätys yllätys - pelkään kaikkea yliluonnollista. Näin vielä kymmenen vuotta Hohto-elokuvan katsottuani siitä painajaisia. Ja vaikka olin jo aikuinen, en uskaltanut käydä nukkumaan ilman valoja.

Onko kukaan saanut lääkäriltä mitään ihan oikeaa vastausta tähän asiaan. Siis ymmärtävältä kantilta? Tosi kiinnostava aihe. Kiitos pro gradu -työn tekijälle!

Lue lisää

Tuo onkin mielenkiintoista...olisiko selitys löydettävissä alitajunnasta ja omista pahimmista peloistamme? Aivothan ovat tämänkin setin takana ja siellä ovat kaikki ajatuksemme, joten jos minä näin unihalvauksen aikana hahmon jota pelkäsin nuorempana (Indiana Jones-elokuvan lentävä haamu), olisiko peloillani ja alitajunnalla sopimus tuottaa juuri tämä minulle kamala hahmo.
Eräs tuntemani henkilö pystyi mielestään tekemään tietyssä unen vaiheessa yliluonnollisia temppuja. Hän osasi myös mielestään levitoida. Itse hän pelkäsi näitä asioita niin paljon että luuli kuolevansa. Päiväkin oli määrätty kuulemma etukäteen. Vaan hengissäpä tuo heppu on vieläkin ja toivon että hänellekin valkenee mistä on kyse että voi loppuelämänsä hengittää vapaasti tietäen mistä tässä hommassa on kysymys.
Aika outo juttu on sekin että minäkin, yli nelikymppinen, kuulin ekan kerran tällä viikolla unihalvauksesta ja sain omille kokemuksilleni selityksen. Kiitos Seura-lehden toimittajalle pienestä jutusta!

Haamu kirjoitti:

Tuo onkin mielenkiintoista...olisiko selitys löydettävissä alitajunnasta ja omista pahimmista peloistamme? Aivothan ovat tämänkin setin takana ja siellä ovat kaikki ajatuksemme, joten jos minä näin unihalvauksen aikana hahmon jota pelkäsin nuorempana (Indiana Jones-elokuvan lentävä haamu), olisiko peloillani ja alitajunnalla sopimus tuottaa juuri tämä minulle kamala hahmo.
Eräs tuntemani henkilö pystyi mielestään tekemään tietyssä unen vaiheessa yliluonnollisia temppuja. Hän osasi myös mielestään levitoida. Itse hän pelkäsi näitä asioita niin paljon että luuli kuolevansa. Päiväkin oli määrätty kuulemma etukäteen. Vaan hengissäpä tuo heppu on vieläkin ja toivon että hänellekin valkenee mistä on kyse että voi loppuelämänsä hengittää vapaasti tietäen mistä tässä hommassa on kysymys.
Aika outo juttu on sekin että minäkin, yli nelikymppinen, kuulin ekan kerran tällä viikolla unihalvauksesta ja sain omille kokemuksilleni selityksen. Kiitos Seura-lehden toimittajalle pienestä jutusta!

Lue lisää

Minäkin kuulin vasta viikko sitten, että näille jutuille on olemassa nimitys unihalvaus ja että on olemassa monia muitakin, jotka kokevat sen saman. Miten nuo "oireet" voivatkin olla niin samanlaisia? Ja miksi se järjetön pelkotila, jonkalaista ei varmaan ikinä hereillä voisi tuntea? Ei pahimmatkaan kauhuleffat pääse lähellekään sitä tunnetilaa. Oli ihan outoa lukea asioista, joita olen vain luullut omassa päässäni olevan, että muutkin kokevat samoin. esimerkiksi askelten äänet. Olen yksin talossa nukkumassa ja kuulen, kun joku kävelee kivilattialla korot kopisten, käy vuoteeni vieressä ja lähtee pois. Mutta en vain saa silmiä auki katsoakseni, kuka se on. Helpottaa tietää, että en ole ainut. En ole ikinä uskaltanut "tippua" (minulla on tunne, että joku vetää minut pimeään) vaan olen taistellut "kohtausta" vastaan. Lohduttavaa kuulla, että aamulla herää vielä hengissä, jos vain antaa tilanteen mennä ohi.

Bearriz kirjoitti:

Hei,

oma ensimmäinen kokemukseni on vuodelta -84. Olen nyt 47 vuotias. Kohtaus iskee satunnaisesti muutaman kerran vuodessa ja aina aamuisin. Olen yleensä ollut jalkeilla jonkin aikaa ja mennyt sitten nukkumaan uudelleen. Yleensä osaan jo aavistaa, koska kohtaus on tulossa ja pyrin nousemaan ylös sängystä. Mutta kun se tulee päälle, on kaava aina sama: tunnen voimakkaasti pahan läsnäolon, saatan nähdä unenpätkiä (jotka siis tiedostan uniksi). Pyrin ulos tilanteesta yrittämällä saada sormen tai varpaan tai minkä tahansa paikan liikahtamaan - jotta saan kosketukseen "oikeaan maailmaan". Tunne on aina kammottava ja ahditava. Minua siis kiinnostaa kaikista eniten se, miksi niin monet samaan tapaan kuin itsekin, kokevat tämän pahan läsnäolon? Mielestäni se on yhtä mielenkiintoinen asia kuin koko reaktio sinänsä. Onko kenelläkään ajatuksia? Itse olen hyvin voimakkaasti tunneihminen, yltiöempaattinen - ja yllätys yllätys - pelkään kaikkea yliluonnollista. Näin vielä kymmenen vuotta Hohto-elokuvan katsottuani siitä painajaisia. Ja vaikka olin jo aikuinen, en uskaltanut käydä nukkumaan ilman valoja.

Onko kukaan saanut lääkäriltä mitään ihan oikeaa vastausta tähän asiaan. Siis ymmärtävältä kantilta? Tosi kiinnostava aihe. Kiitos pro gradu -työn tekijälle!

Lue lisää

Oon 25 vuotias mies.

Ensimmäisen taisin nähdä jo 13-14 vuotiaana kun leijuin oman sänkyni päällä, ei mikään pelottava kokemus. Noh palasivat vuosi sitten taas. Yleensä näen hahmon, ihmismäisen hahmon tai tumman pilven mikä leijuu vieressäni, iskee kauhea paniikki ja tunnen että se mikä lie siinä on itse paholainen. Viime yönä tosin kuulin äänen ekaa kertaa, heräsin taas ja avasin silmät hetken aikaa siinä mietittyäni kuulin miehen äänen, se sanoi minulle jotain, en tosin saanu selkoa. Pomppasin sängystä ylös sillä sekunilla ja painuin ulos tupakalle, en yleensä ole halvaantunut noiden kohtauksien aikana, olen vain peloissani enkä uskalla liikkua.

Bearriz kirjoitti:

Ajatelkaa, meitä on paljon samasta jutusta kärsiviä - eri ikäisiä, samoilla oireilla. Ja ihmeellistä, että tuo "oire" on vielä jotain noin abstraktia (helpompi olisi ymmärtää vaikka jokin fyysinen kiputila tms., johon löytyisi selitys, esim. raajan puutuminen)Voi, kun joku alkaisi tutkia asiaa ihan todella. Ilmoittautuisin heti koekaniiniksi! Tiedä mitä näkijöiden sukua me ollaan ;-)

Kertokaa lisää aiheesta. Tosi mielenkiintoista.

Lue lisää

Minä olen ajatellut että se pahan läsnä olo on meieidän alitajunta joka haluaa kertoa että joku asia elämässä on pielessä tai solmussa ja se on ilmoitus siitä ja sekö korjaa , niin valve unetkin loppuu.eli se on sitä ihmisen pimeetä puolta joka on normaalisti piilossa ja semitä me komme unessa tai valveilla kaikki on meistä itsestämme lähtöisin....ja unet opetta myös meitä arki päivan tilateesiin käytäymään oikein jos jodumme vaikka outoihinn tilateisiin , niin uni maakari otta sen käsitelyyn ,seuraavan kerran osaamme otta asian sitten toisella tavalla..

alitajunta selitys kirjoitti:

Minä olen ajatellut että se pahan läsnä olo on meieidän alitajunta joka haluaa kertoa että joku asia elämässä on pielessä tai solmussa ja se on ilmoitus siitä ja sekö korjaa , niin valve unetkin loppuu.eli se on sitä ihmisen pimeetä puolta joka on normaalisti piilossa ja semitä me komme unessa tai valveilla kaikki on meistä itsestämme lähtöisin....ja unet opetta myös meitä arki päivan tilateesiin käytäymään oikein jos jodumme vaikka outoihinn tilateisiin , niin uni maakari otta sen käsitelyyn ,seuraavan kerran osaamme otta asian sitten toisella tavalla..

Lue lisää

Nyt on sitten jokin pahasti elämässä vialla.
Olen näistä kohtauksista kärsinyt kauan, ennen ne tulivat vain silloin tällöin, väillä useamman kohtauksen putkia yössä, tai niin kuin nyt muutamana yönä monta kertaa yössä.
Aamuyöstä alkavat, kun huomaan sen halvauksen tulevan, yritän nousta äkkiä pois ennen kuin joudun sen kouriin.
Tuo ei kuitenkaan onnistu, vaikka olisin jo nousemassa, se ottaa vallan ja joudun rentouttamaan itseni, ja vain odottamaan et se menee ohitse. Tätä tapahtuu monesti peräjälkeen, aina se vääntää petiin uudestaan, ei siitä ole nouseminen.
Olen ajatellut että niskojen/hartioiden ja selän täydellinen, jo jonkin aikaa kestänyt lihasjumi edes auttaa näissä, samoin näistä tuleva univelka.
Muutamana viimeisenä yönä kohtaukset olleet niin voimakkaita lihaksille, tuntuu kuin kohtauksen aikana kaikki yläselän ja niskanlihakset kouristelisivat, ja tämä tuntuu herättyänikin.
Lihakset ovat kipeät ja puutuneet.
Itsellä ei asennon vaihto nukkuessa auta, saan halvauksen missä asennossa tahansa nukunkin, välillä tuntuu kohtauksen jälkeen että se voisi tulla jopa valveilla, lihakset supistelee sen verran voimakkaasti.
Olen myös ajatellut että noi xanorit voisi olla yksi syy, mutta toisaalta niiden avulla ennen sain pysäytettyä sen öisen unihalvauskierteen.
Mitään halluja en ole toistaiseksi nähnyt, mutta noita ääniä, sähköiskuntapaisia voimakkaita pamauksia aivoihin tai silmistä ulos, ja viime yönä varmaan lihakset laukesi, silloin tuntui kuin olisin sen sätkyn voimasta hypännyt ilmaan ja samalla hereille.
Kädet on niin kipeät että saattaa tuntua kaikki niin sekavalta, väsymyskin vielä muutaman aiemman yön takia.
Mietin vain aiheuttaisiko tämä lihasten totaalinen jäykkyys ja verenkierto-ongelmat näitä, vai menisikö toisinpäin...

Bearriz kirjoitti:

Hei,

oma ensimmäinen kokemukseni on vuodelta -84. Olen nyt 47 vuotias. Kohtaus iskee satunnaisesti muutaman kerran vuodessa ja aina aamuisin. Olen yleensä ollut jalkeilla jonkin aikaa ja mennyt sitten nukkumaan uudelleen. Yleensä osaan jo aavistaa, koska kohtaus on tulossa ja pyrin nousemaan ylös sängystä. Mutta kun se tulee päälle, on kaava aina sama: tunnen voimakkaasti pahan läsnäolon, saatan nähdä unenpätkiä (jotka siis tiedostan uniksi). Pyrin ulos tilanteesta yrittämällä saada sormen tai varpaan tai minkä tahansa paikan liikahtamaan - jotta saan kosketukseen "oikeaan maailmaan". Tunne on aina kammottava ja ahditava. Minua siis kiinnostaa kaikista eniten se, miksi niin monet samaan tapaan kuin itsekin, kokevat tämän pahan läsnäolon? Mielestäni se on yhtä mielenkiintoinen asia kuin koko reaktio sinänsä. Onko kenelläkään ajatuksia? Itse olen hyvin voimakkaasti tunneihminen, yltiöempaattinen - ja yllätys yllätys - pelkään kaikkea yliluonnollista. Näin vielä kymmenen vuotta Hohto-elokuvan katsottuani siitä painajaisia. Ja vaikka olin jo aikuinen, en uskaltanut käydä nukkumaan ilman valoja.

Onko kukaan saanut lääkäriltä mitään ihan oikeaa vastausta tähän asiaan. Siis ymmärtävältä kantilta? Tosi kiinnostava aihe. Kiitos pro gradu -työn tekijälle!

Lue lisää

Omasta kokemuksesta: Pahan läsnäolon tunne voi johtua myös siitä, että paha on läsnä.

Olen itse saanut unihalvauksia "kaikilla mausteilla" jostain alle 10-vuotiaasta alkaen. Välillä on ollut osittaisia ruumiista irtoamiskokemuksia, hallusinaatioita ja kuuloharhoja varsin usein, mutta useimmiten vain kyvyttömyyttä liikkua. Nyt olen 32-vuotias ja halvauksia on edelleen, viimeksi viime yönä ja siksi tänne keskusteluihin päädyinkin.

Kauhun- ja pahan läsnäolon tunteesta en kuitenkaan ole kärsinyt enää uskoontuloni jälkeen (15v.). Sitä ennen persoonallisen pahan pelko piinasi minua jatkuvasti. Merkittävänä osasyynä tosin lienee se, että olin tuolloin kiinnostunut okkultismista ja idän uskonnoista. En kuitenkaan usko, että oma uskoni on niin vahva, että pystyn sillä karkottamaan pelon. Syynä on ennemminkin se, että olen löytänyt Jeesuksen, joka on voimakkaampi kuin mikään, mitä pelkäisin ilman häntä.

Olen miettinyt, että tuleekohan unihalvauksia muutenkin herkemmille ihmisille, jotka ovat myös uskonnollisesti herkempiä kuin muut? Unihalvauksessa ihminen voi olla sellaisessa tietoisuuden tilassa, jossa myös henkimaailman havaitsee toisin kuin valvetilassa. Tällaisista asioista ei kuitenkaan taida olla korrektia puhua ääneen nykyisessä järkevässä Suomessa, jos ei mieli leimautua mielenhäiriöiseksi, vaikka aika suurella osalla ihmisistä on jonkinlaisia kokemuksia henkimaailmasta.

Oli miten oli, Jeesuksen pyytäminen apuun ja etenkin hänen omanaan eläminen on paras lääke pelkoon, ja moneen muuhunkin.

Älä pelkää kirjoitti:

Omasta kokemuksesta: Pahan läsnäolon tunne voi johtua myös siitä, että paha on läsnä.

Olen itse saanut unihalvauksia "kaikilla mausteilla" jostain alle 10-vuotiaasta alkaen. Välillä on ollut osittaisia ruumiista irtoamiskokemuksia, hallusinaatioita ja kuuloharhoja varsin usein, mutta useimmiten vain kyvyttömyyttä liikkua. Nyt olen 32-vuotias ja halvauksia on edelleen, viimeksi viime yönä ja siksi tänne keskusteluihin päädyinkin.

Kauhun- ja pahan läsnäolon tunteesta en kuitenkaan ole kärsinyt enää uskoontuloni jälkeen (15v.). Sitä ennen persoonallisen pahan pelko piinasi minua jatkuvasti. Merkittävänä osasyynä tosin lienee se, että olin tuolloin kiinnostunut okkultismista ja idän uskonnoista. En kuitenkaan usko, että oma uskoni on niin vahva, että pystyn sillä karkottamaan pelon. Syynä on ennemminkin se, että olen löytänyt Jeesuksen, joka on voimakkaampi kuin mikään, mitä pelkäisin ilman häntä.

Olen miettinyt, että tuleekohan unihalvauksia muutenkin herkemmille ihmisille, jotka ovat myös uskonnollisesti herkempiä kuin muut? Unihalvauksessa ihminen voi olla sellaisessa tietoisuuden tilassa, jossa myös henkimaailman havaitsee toisin kuin valvetilassa. Tällaisista asioista ei kuitenkaan taida olla korrektia puhua ääneen nykyisessä järkevässä Suomessa, jos ei mieli leimautua mielenhäiriöiseksi, vaikka aika suurella osalla ihmisistä on jonkinlaisia kokemuksia henkimaailmasta.

Oli miten oli, Jeesuksen pyytäminen apuun ja etenkin hänen omanaan eläminen on paras lääke pelkoon, ja moneen muuhunkin.

Lue lisää

Mulla on just samoin! Kaksi kertaa olen herännyt unihalvaustilasta vain pyytämällä Jeesusta auttamaan, kun itse ei voi siis tehdä yhtään mitään. Molemmilla kerroilla olen herännyt saman tien. En ole kokenut voimakasta pahan läsnäoloa, mutta olo on ollut muuten tilanteesta johtuen todella ahdistunut, kun yrittää liikkua ja herätä ja saada jotain osaa itsestään toimimaan eikä se onnistu. Ajattelin vain yksinkertaisesti : Jeesus auta, ja silloin heräsin heti. Ihanaa.

Bearriz kirjoitti:

Ajatelkaa, meitä on paljon samasta jutusta kärsiviä - eri ikäisiä, samoilla oireilla. Ja ihmeellistä, että tuo "oire" on vielä jotain noin abstraktia (helpompi olisi ymmärtää vaikka jokin fyysinen kiputila tms., johon löytyisi selitys, esim. raajan puutuminen)Voi, kun joku alkaisi tutkia asiaa ihan todella. Ilmoittautuisin heti koekaniiniksi! Tiedä mitä näkijöiden sukua me ollaan ;-)

Kertokaa lisää aiheesta. Tosi mielenkiintoista.

Lue lisää

itse olen kokenut noita halvaustiloja varmaan reilut 10vuotta. aluksi ja melkein viime vuosiin saakka kohtaukset olleet erittäin pelottavia. Todella rankka pahan läsnäolo ollut mukana.Nykyään nukkumaan mennessäni oikein toivon tuon kohtauksen tulevan, kaikessa karmeudessaan. Vaikka tunne on kauhea, levitaatio kokemus halvauksen aikana tuntuu mahtavalta, (aiemmin tosi pelottavalta). Itselläni tiedän kohtauksen alkavan korvissa ja päässä tuntuvana huminana, ja aina vain selälläni nukkuessa,yleensä herättyäni muutaman tunnin nukkumisen jälkeen.Ja kohtaus yleensä päättyy nukahtamiseen, jolloin aamulla mietin oliko tuo kaikki vaan unta, vaikkei niin ollutkaan. Kuitenkin nykyään olen oppinut nauttimaan tuosta "pahan läsnäolosta" ja nukkumaan mennessä oikeen odotan kokemuksen taas saapuvan. Siinä on jotain niin yliluonnollista ja mahtavaa...

Älä pelkää kirjoitti:

Omasta kokemuksesta: Pahan läsnäolon tunne voi johtua myös siitä, että paha on läsnä.

Olen itse saanut unihalvauksia "kaikilla mausteilla" jostain alle 10-vuotiaasta alkaen. Välillä on ollut osittaisia ruumiista irtoamiskokemuksia, hallusinaatioita ja kuuloharhoja varsin usein, mutta useimmiten vain kyvyttömyyttä liikkua. Nyt olen 32-vuotias ja halvauksia on edelleen, viimeksi viime yönä ja siksi tänne keskusteluihin päädyinkin.

Kauhun- ja pahan läsnäolon tunteesta en kuitenkaan ole kärsinyt enää uskoontuloni jälkeen (15v.). Sitä ennen persoonallisen pahan pelko piinasi minua jatkuvasti. Merkittävänä osasyynä tosin lienee se, että olin tuolloin kiinnostunut okkultismista ja idän uskonnoista. En kuitenkaan usko, että oma uskoni on niin vahva, että pystyn sillä karkottamaan pelon. Syynä on ennemminkin se, että olen löytänyt Jeesuksen, joka on voimakkaampi kuin mikään, mitä pelkäisin ilman häntä.

Olen miettinyt, että tuleekohan unihalvauksia muutenkin herkemmille ihmisille, jotka ovat myös uskonnollisesti herkempiä kuin muut? Unihalvauksessa ihminen voi olla sellaisessa tietoisuuden tilassa, jossa myös henkimaailman havaitsee toisin kuin valvetilassa. Tällaisista asioista ei kuitenkaan taida olla korrektia puhua ääneen nykyisessä järkevässä Suomessa, jos ei mieli leimautua mielenhäiriöiseksi, vaikka aika suurella osalla ihmisistä on jonkinlaisia kokemuksia henkimaailmasta.

Oli miten oli, Jeesuksen pyytäminen apuun ja etenkin hänen omanaan eläminen on paras lääke pelkoon, ja moneen muuhunkin.

Lue lisää

Tuo on auttanut itsellänikin joka kerta. Viimeksi thaimaassa näin yöllä kuin kauhuelokuvasta olevan olion leijailevan yläpuolellani ja tukkani oli kirjaimellisesti pystyssä kokemuksesta. Sain sanottua - Jeesus auta ja olio katosi välittömästi ja aivan kuin olisin vaistonnut sen kauhun nimeä kohtaan.
Toimii joka kerta..

Anni kirjoitti:

Minäkin kuulin vasta viikko sitten, että näille jutuille on olemassa nimitys unihalvaus ja että on olemassa monia muitakin, jotka kokevat sen saman. Miten nuo "oireet" voivatkin olla niin samanlaisia? Ja miksi se järjetön pelkotila, jonkalaista ei varmaan ikinä hereillä voisi tuntea? Ei pahimmatkaan kauhuleffat pääse lähellekään sitä tunnetilaa. Oli ihan outoa lukea asioista, joita olen vain luullut omassa päässäni olevan, että muutkin kokevat samoin. esimerkiksi askelten äänet. Olen yksin talossa nukkumassa ja kuulen, kun joku kävelee kivilattialla korot kopisten, käy vuoteeni vieressä ja lähtee pois. Mutta en vain saa silmiä auki katsoakseni, kuka se on. Helpottaa tietää, että en ole ainut. En ole ikinä uskaltanut "tippua" (minulla on tunne, että joku vetää minut pimeään) vaan olen taistellut "kohtausta" vastaan. Lohduttavaa kuulla, että aamulla herää vielä hengissä, jos vain antaa tilanteen mennä ohi.

Lue lisää

mie en uskalla aukaista silmiäni kun näitä henkiä lähelle tulee, mie en halua nähdä...se lisää pelkoa, kamalaa on se että olen tosiaan hereillä... en pysty ajattelmaan mitään muutako ahistusta, pelkoa ja sitä että loppuisipa tämä pian!

mulle tuli tänään elämäni ensimmäinen ja toivottavasti viimenen unihalvaus. En tienny tällasesta ennen mut onneks löysin tän, oireet täsmää täysin.

Oon ryypänny pari päivää ja unirytmi ollu mitä ollu... tänä ammulla tos kymmenen jälkeen tunsin kuinka joku paha nousi mun päälle makaamaan, kuulin kuinka peitto rahisi vaikka olin ite ihan paikallaa... Sitte yritin liikutta jalkoja ja käsiä mutta ei ne liikkunu mihkään! huusin apua mut ei suusta tullu sanaakaa... olin kuitenkin silmät auki ja hereillä. Mä tunsin kuinka se jokin paino mua alaspäin ja tuntu kuinka raajat paino niin ettei vaa saanu liikutettuu. Mä olin ihan paniikissa ja luulin et nyt oon halvaantunu ja tuli kauhee kuolemanpelko, poikakaveriki tulis kotii vasta 3:n päivän päästä, en pystyis ees vastaa puhelimeen mikä oli yöpöydällä. sit sain lopulta käden liikkumaan ja painelin suihkuun... pyörrytti ja pelotti...

Mua ei oo varmaan ikinä pelottanu noin paljon, koko aamunki oon vaa parkunu... Onneks tälle löyty järkevä selitys!

Minullakin on ollut unihalvauksia epäsäännöllisesti jo muutaman vuoden ajan. Edellisestä kerrasta on varmaankin yli puolivuotta. Viime yönä kuitenkin koin taas yhden ja tämä oli ehdottomasti voimakkain kokemukseni. Yleensä en ole pelännyt unihalvausten aikana kovinkaan usein ja ne ovat menneet ohi nopeasti.
Tällä kertaa kuitenkin iski unihalvauksen aikana kova paniikki.

Nukuin sohvalla ja heräsin yöllä kesken unieni. En pystynyt liikuttamaan ruumistani, enkä edes avaamaan silmiäni. Tunsin aistivani huoneessa "jonkin" läsnäolon. Näin ensin valon välähtävän silmissäni ja tämän jälkeen tuntui kuin jonkinlainen "sähkövirta" olisi kulkenut nopeasti kehoni läpi selkärangan alaosasta päähän.

Tinnitukseni voimistui sietämättömän kovaksi ja aloin kuulemaan myös voimakasta kolinaa ja pauketta. Tämän jälkeen kuulin mieshenkilön puhetta, josta en pystynyt kuitenkaan selvästi erottamaan mitään sanoja. Ääni kuului kuin seinän takaa.

Tässä vaiheessa säikähdin todella paljon. Yritin turhaan vakuuttaa itselleni, että tämä kokemus on vain mieleni tuotos. Pelon tunne kasvoi kasvamistaan. Yritin liikuttaa itseäni ja huutaa niin lujaa kuin pystyn. Huutoni tuli ulos säälittävän hiljaisena vinkumisena.

Äänet alkoivat hiljemään ja pian pystyin jo hallitsemaan kehoani täysin. Nousin ylös ja lähdin
tupakalle, koska aikaisemmin unihalvaukset ovat yleensä toistuneet jos alan nukkumaan heti niiden loputtua.

Näin jälkeenpäin toivon, että olisin pystynyt hallitsemaan pelkoni ja katsomaan mitä tapahtuu. Ehkä vielä jonakin päivänä.

tänä yönä tuli taas... näin tumman hahmon, pistin silmät takas kiinni ja ajattelin ettei siinä mitää ollu.. sitte näin valoa vaikka silmät olikin kiinni. Koitin liikkua ja huomasin että tää on taas tää halvaus, koitin sanoakin jotain ja varmistuin että tää on taas tätä ku ei suusta tullu mitää. Ajattelin hallita itteni ja pelkoni ja jatkaa nukkumista, mut sit tunsin ku joku koskee mua, se on niin toden tuntusta ja creepyä että oli pakko taistella ittensä liikkeelle!

Miten ne aivot voi saada mut tuntemaan niin kun joku koskis mua, en tajuu! jokut hallusinaatiot ja äänetkin on kamalii mut toi konkreettinen koskeminen on iha käsittämättömän järkkyä! yyyh...:/

not again... kirjoitti:

tänä yönä tuli taas... näin tumman hahmon, pistin silmät takas kiinni ja ajattelin ettei siinä mitää ollu.. sitte näin valoa vaikka silmät olikin kiinni. Koitin liikkua ja huomasin että tää on taas tää halvaus, koitin sanoakin jotain ja varmistuin että tää on taas tätä ku ei suusta tullu mitää. Ajattelin hallita itteni ja pelkoni ja jatkaa nukkumista, mut sit tunsin ku joku koskee mua, se on niin toden tuntusta ja creepyä että oli pakko taistella ittensä liikkeelle!

Miten ne aivot voi saada mut tuntemaan niin kun joku koskis mua, en tajuu! jokut hallusinaatiot ja äänetkin on kamalii mut toi konkreettinen koskeminen on iha käsittämättömän järkkyä! yyyh...:/

Lue lisää

Itse olen kaksi kertaa tälläsistä unihalvauksista kärsinyt. Kummallakin kerralla muistan, että olen nähnyt unta ja sitten tajunnut, että uni on unta ja päähäni on tullut kova kipu. Tai ei kipu, mutta semmonen tunne. Kuulen myös tosi korkeaa ääntä. Samantapaista kun sillon kun korvat soi. Nään myös päässäni kaikenlaisia välähdyksiä ja tuntuu, että tavallaan irtaantuisin ruumiistani. Esim. viime yönnä tuntui, että joku olisi imenyt mua pois mun huoneesta, mutta pidin kiinni sängystäni, etten olisi lähtenyt pois.. Hm. Olen kummallakin kerralla koittanut huutaa, mutta ei kuulemma ole mitään kuulunut. Kummatkin unihalvaukset on sattunut parituntia nukkumisen menon jälkeen.

Ainakin näin aluksi pidän ilmiötä tosi kiinnostavana, eikä haittaa yhtään vaikka tulisi tänä yönä uudestaan. Nyt en vaan vastustele yhtään vaikka kipu päässä olisi iso.. Haluun nimittäin nähdä mitä tapahtuu jos vaan olen.

Kohtauksia kirjoitti:

Itse olen kaksi kertaa tälläsistä unihalvauksista kärsinyt. Kummallakin kerralla muistan, että olen nähnyt unta ja sitten tajunnut, että uni on unta ja päähäni on tullut kova kipu. Tai ei kipu, mutta semmonen tunne. Kuulen myös tosi korkeaa ääntä. Samantapaista kun sillon kun korvat soi. Nään myös päässäni kaikenlaisia välähdyksiä ja tuntuu, että tavallaan irtaantuisin ruumiistani. Esim. viime yönnä tuntui, että joku olisi imenyt mua pois mun huoneesta, mutta pidin kiinni sängystäni, etten olisi lähtenyt pois.. Hm. Olen kummallakin kerralla koittanut huutaa, mutta ei kuulemma ole mitään kuulunut. Kummatkin unihalvaukset on sattunut parituntia nukkumisen menon jälkeen.

Ainakin näin aluksi pidän ilmiötä tosi kiinnostavana, eikä haittaa yhtään vaikka tulisi tänä yönä uudestaan. Nyt en vaan vastustele yhtään vaikka kipu päässä olisi iso.. Haluun nimittäin nähdä mitä tapahtuu jos vaan olen.

Lue lisää

Ei nuitten ryynien syönti varsinaisesti auta mitään. Ne saattaa tulla pahempina takas jos syöt niitä ja lopetat joskus. Paras lääke noihin on ihan vaan perus ittensä psyykkaaminen, normaalit unirytmit jne.. En usko että nappien popsiminen sua noilta möröiltä loppupeleissä pitkäksi aikaa pelastaa.

meizi76 kirjoitti:

Ei nuitten ryynien syönti varsinaisesti auta mitään. Ne saattaa tulla pahempina takas jos syöt niitä ja lopetat joskus. Paras lääke noihin on ihan vaan perus ittensä psyykkaaminen, normaalit unirytmit jne.. En usko että nappien popsiminen sua noilta möröiltä loppupeleissä pitkäksi aikaa pelastaa.

Lue lisää

Bentsoista saat hetken helpotuksen, mutta koukku on sen hetken helvettiä kauheampi. Kunno yläasteen huumevalistus :D

Itsekin koin juuri unihalvauksen.. "Heräsin" ja olin aivan sekaisin, sekava tunne ja ei saanut ääntä suusta. Sain jotenkin liikuttua peilille joka on eteisessäni (nukuin siinä aivan vieressä). Ehdin näkemään vain pienen vilkaisun itsestäni (eihän omaa naamaa jostain syystä kuuluisi unissa nähdä? vai musitanko väärin). Yritin katsoa itseäni silmiin, näin vain vilauksen silmistäni ja kaaduin maahan ja kurkkuun tuli outo tunne. Tunne oli kuten olisin oksentanut ja oksennus jäänyt kurkkuun. Rojahdin maahan ja taivuin pakonomaisesti sikiöasentoon, ajattelin että halvaannutaanko tässä, mitä olen syönyt? Pääsä vilisi kokoajan tämä hullunruoho skandaali päässä. Mutta en ollut mitään epänormaalisa syönyt enkä ottanut huumeita tai lääkkeitä. Vilaisu silmistäni näin oikean puoleisen silmäjn olevan ok, pupillit tosi laajat, vasen silmä oli aivan musta, tässä aiheessa sitten rojahdin alas.

Sain jossain vaiheessa ryömittyä sohvalleni missä nukuin, tai jotenkin vain yhtäkkiä ilmestyin siihen sitä kuitenkaan tajuamatta. Siinä jo tunsin olevani suorana nukkumisasennossani. Koitin avata suutani, hampaita ja leukaa kiristi niin pirusti. Kun koitin avata suutani niin siinä oli järjetön kipu ja hampaat jotenkin narskuivat vain, parempi oli pitää suu kiinni -asennossa. Hamusin käsilläni kissaani jonka tunsin olevan lähellä, sainkin kiinni siitä ja pidin lujasti kiinni, turvauduin siis siihen. Ajattelin kokoajan että kuka ja milloin joku minua kaipaisi. Jospa vaikka huolestuisivat ja tulisivat pelastamaan minut. Tämä kaikki tuntui kestävän todella kauan. Koitin huutaa apua mutta ääntä ei tullut. Kuulin kuinka kappale vaihtui youtuben soittolistalla, ajattelin siis että totta tämä on että halvaannutaanko tässä oikeasti tai jotain. Huh.

Siitä sitten aloin tokenemaan hitaasti, kuin olisin noussut makuulta hitaasti yläkroppa nousten. Tämäkin kävi kerran aiemmin mutta unihalvaus vain jatkui. Onneksi tuolla kertaa oikeasti sitten tokenin.
Hirveä kokemus :D mutta erittäin kiehtovaa ja jännää.

Itse olen saanut unihalvauksia ihan pienestä lapsesta asti silloin tällöin, varmasti ainakin jostain 4-vuotiaasta eteenpäin. (Olen nyt 30-vuotias.) Olen aina nukkunut todella rauhattomasti, edelleenkin joskus aamuisin saattaa olla peitto puoliksi ulkona pussilakanasta tai muuta vastaavaa. Pyörin ja potkin ja kääntyilen (kärsin myös levottomista jaloista nukahtaessa). Juuri tästä levottomasta nukkumisesta johtuen olen nyttemmin alkanut ihmetellä miten edes olen saanut unihalvauksia, kun tuntuu etten pysy paikallani juuri ollenkaan nukkuessani. Silti vain herään toisinaan kahteen kertaan, ensin unihalvaustilaan ja sen jälkeen oikeasti.

Joskus unihalvaustilassa näen ja koen hallusinaatioita jotka voivat olla maailman pelottavimpia, mitkään thrillerit tai kauhuelokuvat eivät tunnu miltään verrattuna unihalvauksen pahimpiin hallusinaatioihin.
Sain vasta muutama kuukausi sitten tietää että näille kokemuksille on oikeasti jokin nimi ja selitys, olin jo lähes vakuuttunut että olen tulossa oikeasti hulluksi.

Kouluissa pitäisi jo ehdottomasti terveystiedon tunnilla tms. puhua tästä aiheesta, koska tämä on paljon yleisempää kuin mitä varmasti kukaan on kuvitellutkaan. Eikä kaikki uskalla varmaan edes puhua näistä kun pelkäävät että luokitellaan just hulluks tai muuta vastaavaa.
Sen jälkeen kun sain tietää unihalvauksesta, luin paljon aiheesta ja nykyisin ei enää pelota mennä nukkumaan, ennen olin ihan kauhuissani, kun pelkäsin että saan taas "kohtauksen" yöllä. Nyt luulen, että opin tulemaan toimeen kohtausten kanssa, koska tiedän ettei se kestä ikuisesti enkä kuole siihen. (Vaikka siltä edelleen joskus tuntuu.)


Pitäisi vain koittaa ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa harrastaa enemmän liikuntaa, sillä kun joku sanoi päässeensä eroon unihalvauksista. Tosin omalla kohdallani epäilen jotain muuta syytä, koska olen tosiaan kärsinyt näistä koko ikäni. Mutta jos se edes helpottaisi vähän...

Ehkä kymmenen "kohtausta" vuodessa tulee keskimäärin minulle. Jo puolet vähemmän olisi suuri saavutus.

Varmasti helpottais monia kirjoitti:

Itse olen saanut unihalvauksia ihan pienestä lapsesta asti silloin tällöin, varmasti ainakin jostain 4-vuotiaasta eteenpäin. (Olen nyt 30-vuotias.) Olen aina nukkunut todella rauhattomasti, edelleenkin joskus aamuisin saattaa olla peitto puoliksi ulkona pussilakanasta tai muuta vastaavaa. Pyörin ja potkin ja kääntyilen (kärsin myös levottomista jaloista nukahtaessa). Juuri tästä levottomasta nukkumisesta johtuen olen nyttemmin alkanut ihmetellä miten edes olen saanut unihalvauksia, kun tuntuu etten pysy paikallani juuri ollenkaan nukkuessani. Silti vain herään toisinaan kahteen kertaan, ensin unihalvaustilaan ja sen jälkeen oikeasti.

Joskus unihalvaustilassa näen ja koen hallusinaatioita jotka voivat olla maailman pelottavimpia, mitkään thrillerit tai kauhuelokuvat eivät tunnu miltään verrattuna unihalvauksen pahimpiin hallusinaatioihin.
Sain vasta muutama kuukausi sitten tietää että näille kokemuksille on oikeasti jokin nimi ja selitys, olin jo lähes vakuuttunut että olen tulossa oikeasti hulluksi.

Kouluissa pitäisi jo ehdottomasti terveystiedon tunnilla tms. puhua tästä aiheesta, koska tämä on paljon yleisempää kuin mitä varmasti kukaan on kuvitellutkaan. Eikä kaikki uskalla varmaan edes puhua näistä kun pelkäävät että luokitellaan just hulluks tai muuta vastaavaa.
Sen jälkeen kun sain tietää unihalvauksesta, luin paljon aiheesta ja nykyisin ei enää pelota mennä nukkumaan, ennen olin ihan kauhuissani, kun pelkäsin että saan taas "kohtauksen" yöllä. Nyt luulen, että opin tulemaan toimeen kohtausten kanssa, koska tiedän ettei se kestä ikuisesti enkä kuole siihen. (Vaikka siltä edelleen joskus tuntuu.)


Pitäisi vain koittaa ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa harrastaa enemmän liikuntaa, sillä kun joku sanoi päässeensä eroon unihalvauksista. Tosin omalla kohdallani epäilen jotain muuta syytä, koska olen tosiaan kärsinyt näistä koko ikäni. Mutta jos se edes helpottaisi vähän...

Ehkä kymmenen "kohtausta" vuodessa tulee keskimäärin minulle. Jo puolet vähemmän olisi suuri saavutus.

Lue lisää

Mullakin menee aina pussilakana puoleen peittoon en oo nukkunu varmaa 1 vuoteen hyvin joka yö kuulluu askelii ja taulut liikkuu.. aika karmeeta koitan pitää vaan silmii kiinni.

Nukkuma-asennolla on tosiaan merkitystä. Selällään nukkuessa halvaus iskee varmemmin, mutta olen saanut halvauskohtauksen myös mahallaan nukkuessa joten mikään varma konsti sekään ei ole.Onneksi tila ei kestä kauan, vaikka onkin pelottavaa.

rsm kirjoitti:

Nukkuma-asennolla on tosiaan merkitystä. Selällään nukkuessa halvaus iskee varmemmin, mutta olen saanut halvauskohtauksen myös mahallaan nukkuessa joten mikään varma konsti sekään ei ole.Onneksi tila ei kestä kauan, vaikka onkin pelottavaa.

Lue lisää

Ei ole, koska saan unihalvauksia joka kuukausi vaikka nukun aina kyljellään.

Heipä hei kaikille. Oon 21v tyttö ja halausin tietää onko nämä mun kokemat jutut unihalvauksesta, kun en oo täysin varma. Tätä samaa on toistunut nyt 2kuukauden aikana n. 5 kertaa. Koskaan aikasemmin ei ole tapahtunt.Te selvästi ootte kokenu unihalvausta ja osaatte ehkä analysoida tätä mulle tapahtunutta. :)


Eli kun olen unessa tiedostani itseni olevan unessa (ainakin loppuvaiheella), usein uni on pelottava ja minulle halutaan jotain pahaa. Jossain vaiheessa tiedostan sitten että tämä on unta ja haluan herätä äkkiä tästä ja sitten herään (todellisuussa siis nukun vielä). Ensimmäinen asia mitä aina yritän tehdä "herätessäni" on nousta ja laittaa jalkalamppu päälle, ikinä se ei onnistu! Valoa en koskaan saan päälle ja sitten alan taas vajoamaan maahan ja liikuntakyky huononenee ja taas tulee se tunne että jotain pahaa tapahtuu. Tämän jälkeen herään sitten ihan oikeasti sydän hakaten. Ekalla kerralla kun tämä tapahtui en saanut silmiäni auki vaikka kuinka yritin avaa niitä, joku paine tuntu niitä vetävän kiinni koko ajan. Lopulta sainki ne auki ja olin peloissani ja nousin hetkeks aikaa ylös, koska pelkäsin unen jatkuvan. Kerran uni on jatkunut jos en ole noussut sängystä ja mennyt ns. uudestaan nukkumaan.
Unissani oon useasti jaloista voimaten, niinkuin kamalassa humalassa olisi ja se tunne ettei pääse liikkumaan on hirvee.
Tämmösiä kokemuksia itselläni oli juuri viime yönä.

Luin että selällään nukkuminen voi laukaista tämän ja väsyneenä oleminen. Itselleni on aina silloin kyllä laukaissut nämä "kohtaukset". Ja ehkä pientä stressin poikasta saattaa olla juu.

^ Mä koin tänää unihalvauksen. En tienny aiemmin koko ilmiöstä, joten tilanne oli hyvin pelottava ja hämärä.
Se tapahtui aamulla. Kuulin alakerrasta isoveljeni äänen. Päätin mennä moikkaamaan häntä, mutta en saanut silmiä auki. Lopulta sain siristettyä ne väkisin auki. Huoneeni näytti sumuiselta, enkä voinu liikuttaa mitään. Yritin nousta, mutta se tuntui mahdottomalta tehtävältä. Hengitykseni tihentyi ja luulin, että kuolen. Ajattelin huutaa äidin apuun, että hän soittaisi ambulanssin. Tunnetusti en saanut ääntä ulos. Se oli tosi ahdistavaa. Tilannetta pahensi se, että näin yhtä`kkiä, että ruumistani irtosi himmeänä pääni ja yläkroppani ja lensi kattoon. Itse en päässyt ylös, mutta katsoin pelonsekaisin tuntein "sieluani" --> siksi sitä luulin. Rukoilin pikaisesti ja pyysin syntini anteeksi. Samassa kuulin pianon soittoa ja melankolista haitarin ääntä. Olin tässä vaiheessa varma, että se kuului korkeuksista. Siellä oli joitain ottamassa mua vastaan. Olin sairaan panikissa ja yritin karjua tuloksetta apua.
Noin kymmenisen minuutin kulutta otin sängyn reunoista kiinni ja revin itseni ylös. Juoksin alakertaan olohuoneeseen ja purskahdin itkuun. Selitin tilanteen broidille ja iskälle. He antoivat heti diagnoosin: sait unihalvauksen.
Tulin nyt googlettaa lisätietoa ja helpotti paljon huomatessani, että muillakin on samoja kokemuksia. BTW, onneksi olen elossa. (:

Muutama vuosi sitten sain ensimmäisen unihalvauskohtaukseni, enkä tajunnut mistä oli kyse. Jotenkin laitoin sen vaikean masennukseni piikkiin, kun muutenkin nukuin huonosti ja epäsäännöllisesti.

Minulla kohtaus alkaa usein huminalla, joka voimistuu vaihtelevalla nopeudella hirveäksi, päätä repiväksi surinaksi. Pelkään, että pääni oikeasti hajoaa siitä äänestä, korviin koskee ja pään sisällä tuntuu hirveätä "painetta". Seuraavaksi silmäni revähtävät auki, käsitän, mitä ympärilläni tapahtuu ja missä olen, mutten kykene liikkumaan, en edes räpyttämään silmiä, ja se kauhea humina vain voimistuu ja voimistuu. On vaikea hengittää, niinkuin jotain tajuttoman raskasta makaisi rinnan päällä. Ainoa, mitä kykenen ajattelemaan on, että mun on nyt pakko päästä ylös tästä, muuten mun pää repeää.

Sitten se humina loppuu ja nukahdan nopeasti uudelleen, vaikka pelkään koko ajan, että kohtaus tulee uudestaan.

Pitkään aikaan ei ole ollut kohtauksia (viimeksi alkusyksystä?) mutta nyt viime yönä sain kaksi kohtausta peräkkäin.

mie kanssa kirjoitti:

Muutama vuosi sitten sain ensimmäisen unihalvauskohtaukseni, enkä tajunnut mistä oli kyse. Jotenkin laitoin sen vaikean masennukseni piikkiin, kun muutenkin nukuin huonosti ja epäsäännöllisesti.

Minulla kohtaus alkaa usein huminalla, joka voimistuu vaihtelevalla nopeudella hirveäksi, päätä repiväksi surinaksi. Pelkään, että pääni oikeasti hajoaa siitä äänestä, korviin koskee ja pään sisällä tuntuu hirveätä "painetta". Seuraavaksi silmäni revähtävät auki, käsitän, mitä ympärilläni tapahtuu ja missä olen, mutten kykene liikkumaan, en edes räpyttämään silmiä, ja se kauhea humina vain voimistuu ja voimistuu. On vaikea hengittää, niinkuin jotain tajuttoman raskasta makaisi rinnan päällä. Ainoa, mitä kykenen ajattelemaan on, että mun on nyt pakko päästä ylös tästä, muuten mun pää repeää.

Sitten se humina loppuu ja nukahdan nopeasti uudelleen, vaikka pelkään koko ajan, että kohtaus tulee uudestaan.

Pitkään aikaan ei ole ollut kohtauksia (viimeksi alkusyksystä?) mutta nyt viime yönä sain kaksi kohtausta peräkkäin.

Lue lisää

Olimme pari yötä sitten vuokra mökillä lomalla. Heti ensimmäisenä yönä tunsin, että joku veti peittoa päältäni.Rupesin ääntelemään ja tyttäreni joka nukkui vieressä herätti minut. Seuraavani yönä en nukahtanut ilman valoa.Nukahdin. Tunsin kesken unen jonkun nostavan peittoa pääpuolelta, tartuin kiinni ja vedin takaisin alas ja taas sitä vedettiin ja taas tartuin. Heräsin aivan kauhuissani. Mitä tämä on? Onko tämä ns. unihalvausta.

SAIDARJA kirjoitti:

Olimme pari yötä sitten vuokra mökillä lomalla. Heti ensimmäisenä yönä tunsin, että joku veti peittoa päältäni.Rupesin ääntelemään ja tyttäreni joka nukkui vieressä herätti minut. Seuraavani yönä en nukahtanut ilman valoa.Nukahdin. Tunsin kesken unen jonkun nostavan peittoa pääpuolelta, tartuin kiinni ja vedin takaisin alas ja taas sitä vedettiin ja taas tartuin. Heräsin aivan kauhuissani. Mitä tämä on? Onko tämä ns. unihalvausta.

Lue lisää

Lueskelin noita vanhempia ja vähän uudempiakin juttuja noista halvauksista.. Toisaalta on huojentavaa kuulla että moni kärsii samasta ongelmasta mutta toisaalta se tekee pahaa.. en nimittäin haluais kenenkään kärsiä sellasista kohtauksista. Mulla itelläni ne halvauskohtaukset niin todentuntusia että oikeen pelottaa. En nimittäin tiedä viekään onko se totta vai "unta".. Oon kärsinyt niistä jo monta vuotta mutta mitä nyt luin muiden juttuja niin ketään ei oo kertonut sellasista "oireista" tai hallusinaatioista kun mulla on.. En nimittäin näe ikinä mtn taikka kuule, vaan koen sellasen tilanteen jossa mun leuat puristuu hirveellä voimalla yhteen niin että sattuu ihan tuskasesti ja tuntuu että leuat alkaa murentua ja kun koetan huutaa apua tai edes inistä niin en saa pihahdustakaan.. se on hirveetä kun poikaystävä on vieressä eikä huomaa mtn kun en voi liikkua enkä edes tönästä sitä vaikka se nukkuis ihan mussa kiinni. Mut mulla ainakin on niin että mä tunnen olevani koko ajan hereillä ja itken.. en siis "herää" tai havahdu misään vaiheessa. Se kipu vaan hellittää pikkuhiljaa ja poikaystävä vihdoin ja viimein kuulee mun uikutuksen. Siinä vaiheessa olen jo ehtinyt itkemään niin et tyynyliina on märkä ja kun kroppa toimii taas, alan porata ihan täysillä. Se lähinnä arvelluttaa kun mulla on leukanivel alkanut niristä niin ku sie ois hiekkaa ja särkee välillä inhottavasti että onko ne kohtaukset sitte ihan todellisia? Tunnen aina kun kroppa vetää kauheeseen kramppiin ja kun koetan liikkua että se loppus niin en saa käännettyä ees päätä.. Se tieto kyllä helpotti kun kaveri sano et ne tuntemukset ei oo todellisia vaan johtuvat unihalvauksista. Tosin mä en ole oppinut hallitsemaan niitä vaan sama paniikki iskee aina kun se tuskallinen kipu alkaa.. Ja sen olen muuten huomannut että olen kas aina selälläni kun halvaus iskee. Se ei tosin hyödytä kun käännyn aina unissani selälleen.. Tarvis varmaan sitoa itteni kyljelleen tai mahalleen :))

_hanttu_ kirjoitti:

Lueskelin noita vanhempia ja vähän uudempiakin juttuja noista halvauksista.. Toisaalta on huojentavaa kuulla että moni kärsii samasta ongelmasta mutta toisaalta se tekee pahaa.. en nimittäin haluais kenenkään kärsiä sellasista kohtauksista. Mulla itelläni ne halvauskohtaukset niin todentuntusia että oikeen pelottaa. En nimittäin tiedä viekään onko se totta vai "unta".. Oon kärsinyt niistä jo monta vuotta mutta mitä nyt luin muiden juttuja niin ketään ei oo kertonut sellasista "oireista" tai hallusinaatioista kun mulla on.. En nimittäin näe ikinä mtn taikka kuule, vaan koen sellasen tilanteen jossa mun leuat puristuu hirveellä voimalla yhteen niin että sattuu ihan tuskasesti ja tuntuu että leuat alkaa murentua ja kun koetan huutaa apua tai edes inistä niin en saa pihahdustakaan.. se on hirveetä kun poikaystävä on vieressä eikä huomaa mtn kun en voi liikkua enkä edes tönästä sitä vaikka se nukkuis ihan mussa kiinni. Mut mulla ainakin on niin että mä tunnen olevani koko ajan hereillä ja itken.. en siis "herää" tai havahdu misään vaiheessa. Se kipu vaan hellittää pikkuhiljaa ja poikaystävä vihdoin ja viimein kuulee mun uikutuksen. Siinä vaiheessa olen jo ehtinyt itkemään niin et tyynyliina on märkä ja kun kroppa toimii taas, alan porata ihan täysillä. Se lähinnä arvelluttaa kun mulla on leukanivel alkanut niristä niin ku sie ois hiekkaa ja särkee välillä inhottavasti että onko ne kohtaukset sitte ihan todellisia? Tunnen aina kun kroppa vetää kauheeseen kramppiin ja kun koetan liikkua että se loppus niin en saa käännettyä ees päätä.. Se tieto kyllä helpotti kun kaveri sano et ne tuntemukset ei oo todellisia vaan johtuvat unihalvauksista. Tosin mä en ole oppinut hallitsemaan niitä vaan sama paniikki iskee aina kun se tuskallinen kipu alkaa.. Ja sen olen muuten huomannut että olen kas aina selälläni kun halvaus iskee. Se ei tosin hyödytä kun käännyn aina unissani selälleen.. Tarvis varmaan sitoa itteni kyljelleen tai mahalleen :))

Lue lisää

Niin, suosittelen opetteleen hengittään halvauksen aikana niin raskaasti kun pystyt. Oikeen muuta tapaa saada poikakaverisi huomio ei ole. Eli ens kerralla alat vaan hengittää nii paineella ku pystyt. Onnee yritykseen.

jepjepzzzzzzzz kirjoitti:

Niin, suosittelen opetteleen hengittään halvauksen aikana niin raskaasti kun pystyt. Oikeen muuta tapaa saada poikakaverisi huomio ei ole. Eli ens kerralla alat vaan hengittää nii paineella ku pystyt. Onnee yritykseen.

Lue lisää

Olen kärsinyt unihalvauksista lapsesta asti. En edes muista koska ne alkoivat. Taisin olla alle kymmenen vuotias. Silloin en todellakaan tiennyt mistä on kyse, mutta en myöskään ajatellut asiaa pahemmin. Niitä tuli sillointällöin. Makasin aloillani, en kyennyt liikkumaan tai huutamaan apua. Hallusinaatioita tai harhoja en vielä lapsena kokenut. Silloin asuin äitini kanssa kaksiossa ja nukuimme samassa huoneessa, joten keksin helpon keinon herätä halvaustilasta. Aloin hyperventiloimaan. Äiti aina heräsi kiihtyneeseen hengitykseeni ja herätti minut. En pelännyt, olin lähinnä hämmentynyt. En muista puhuneeni asiasta kellekkään. Kun myöhemmin sain oman huoneen, ei äiti enään ollut vieressä tökkimässä hereille halvauksen sattuessa. Opin säpsäyttämään itse itseni hereille. Pyrin esim. nostamaan käsivarteni ilmaan ja läväyttämään sen vauhdilla alas. Se on kuulemma monilla unihalvauksen kokijoilla täysin mahdotonta. Minä saan kyllä pinnistelyllä käden ilmaan, mutta alas se tulee hyvin hitaasti ja vaivalloisesti. Pystyn siis liikkumaan, mutta saan taistella toden teolla saadakseni itseni hereille:)
Nyt olen 23 vuotias ja kärsin edelleen satunnaisista unihalvauksista. Olen huomannut, että nykyään en juurikaan nää painajaisia toisin kuin lapsena, mutta unihalvaukseni ovat muuttuneet rajummiksi. Minä saan halvauksia niin yö- kuin päiväunienkin aikana. Niitä voi tulla juuri nukahdettuani, kesken unen tai ennen heräämistä. Joskus niitä voi tulla peräkkäisinä öinä, useamman kerran yössä ja joskus on yli kuukausikin väliä. Monesti olen ikäänkuin kokenut halvauksen ja unen näkemisen samanaikaisesti. Kerran mm. heräsin vuoteessa, tajusin, että olen unihalvaustilassa ja yritin räpiköidä itseni hereille. Lopulta aloin hengittää kiivaasti toivoen avopuolisoni heräävän siihen. Sitten tajusin ettei hän ole vieressäni. Nousin ylös ja kävelin jopa ulos makuuhuoneesta. Eteisessä lysähdin mieheni jalkojen juureen ja voimattomana odotin hänen herättävän minut, mutta hän vain katseli vierestä kun kieriskelin lattialla peloissani...Sitten heräsin oikeasti ja ihan omasta sängystä. Minä tunnen aina kun unihalvaus on tulossa ja näen edessäni pelottavat keltaiset silmät. Sitten avaan silmäni ja olen unihalvaustilassa.Minua ei pelota, enkä koe esim. kuoleman pelkoa, mutta en myöskään kykene rentoutumaan ja "antamaan virran viedä". Tahdon aina herätä jotta voin sitten yrittää nukahtaa uudelleen. Olen kokenut näkö-,kuulo- ja kosketusharhoja. Olen nähnyt TV:n olevan päällä vaikka sammutin sen ennen nukahtamista ja jos nostan käteni silmieni tasolle en näe sitä vaikka tiedostan ja tunnen sen olevan siinä. Kerran sain unihalvauksen kun nukuin päiväunia sohvalla. Olin yksin kotona. Tunsin kamalaa ahdistusta, joka helpotti kuullessani mieheni askeleet huoneistossamme. Kuulin jopa hänen hupparinsa vetoketjun vaimean kilahtelun. Sitten ahdistus palasi kun hän ei tullut herättämään minua ja tajusin ettei hän edes ollut huoneistossamme. Kamalin unihalvaukseni oli sellainen jossa heräsin pakokauhun vallassa ja yritin kiinnittä avopuolisoni huomion kiivaalla hengitykselläni. Kun se ei tehonnut aloin tuuppia häntä ja lopulta raavin hänen kasvojaan. Aamulla kysyi olinko yöllä satuttanut häntä ja hän vastasi etten ollut.
Olen lueskellut viimeaikoina aika paljon juttuja unihalvauksista ja keskustellut erään ihmisen kanssa joka myös kärsii niistä. Netistä löytyy aika hyvin tietoa ja nyt kun vielä löysin tämän keskustelupalstan ilahduin todella! Luin muiden kokemuksia ja turhauduin kun moni kertoi yrittäneensä hakea apua, mutta tulleensa väärinymmärretyiksi tai kokevansa ettei heitä oteta vakavasti! TIEDOTUS KAIKILLE UNIHALVAUKSISTA KÄRSIVILLE: Ette todellakaan ole yksin. Luin äsken jonkun artikkelin unihalvauksista netistä ja siinä sanottiin ettei unihalvaus ole sairaus. Se voi olla muita yleisempää narkoleptikoilla. Siitä kärsii kuulemma joka toinen suomalainen jossakin elämänsä vaiheessa! Itse uskon, että unihalvaukset ovat yksilöllisiä. Jotkut saavat niitä useammin kuin toiset ja jotkut kokevat ne voimakkammin. Myös eri ihmiset taitavat suhtautua unihalvauksiin eri tavoin. Itslläni halvaukset eivät varsinaisesti haittaa elämää, mutta kyllä niitä pelkää varsinkin kun on yksin kotona. Eikä valveilla ollessa voi sanoin kuvata miltä se tuntuu... Kun keho ei reagoi aivojen käskyihin, kun et voi huutaa apua, kun koet pakottavaa tarvetta herätä, mutta et kykene. Olkoot kyse tieteellisesti selitettävästä asiasta tai jostakin yliluonnollisesta, on unihalvaus silti joka kerta ahdistava kokemus joka saattaa jäädä mieleen pitkäksikin aikaa.
Ei kannata jäädä yksin. Puhukaa asiasta ja niille jotka eivät usko, näyttäkää vähän tekstejä ja sivuja aiheeseen liittyen:) Minua helpotti jo pelkästään tänne kirjoittaminen. On hyvä jakaa kokemuksia niiden kanssa jotka ovat itse kokeneet samaa.

Ensimmäisen kerran sain unihalvauksen hyvin nuorena. Keskustelimme kavereiden kesken spiritismistä sinä iltana, ja yöllä nukkuessani heräsin askeliin. Hiljalleen etenevät askeleet tulevat kohti. Näen käytävässä mustan hahmon, joka juoksee sivusuunnassa ohi. Ihan vitun pelottavaa. Yritän huutaa ja tempoa itseäni irti sängystä, kunnes se onnistuu ja kaikki palautuu normaaliksi. Tuolloin en tiennyt unihalvauksista saati psyykeestä mitään, josta johtuen kokemus vaivasi päätäni vuosia. Taisi olla wikipedian artikkeli mistä luin ensimmäisen kerran unihalvauksesta. Valaistumisen hetki. Sen jälkeen tulleet unihalvaukset ovat olleet helppoja. Tai ainakin suurin osa. Ei ole kivaa, kun saatana koskettaa tai isoäiti kuristaa.

Joskus 9 vuotiaan koin unihalvauksen, näin ovella saatanan jolla oli kruunu päässä, en pystynyt liikuttaa, toinen kerta oli se kun näin noidan ikkunan takana lentelemässä. Iha perseestä noi oli mut pääsin yli

Meinasin lähettää tämäntapaisen viestin luettuani joka ikisen palstalla olleen viestin:

"Miettikääpä, miksi unihalvauksien aikana tapahtuu lähes aina jotain pahaa, tunnette pahan läsnäolon, pahoja henkilöitä/olentoja ympärillä, joku painaa rintaanne tai yrittää tappaa teidät, ylipäätään jotain NEGATIIVISTA.

Miksei kellään ole ainoitakaan pelosta-vapaita kokemuksia (Noh, viestiketjun alkupuolella jotkut kyllä kertoivat hallitsevansa tätä ongelmaa, mutteivat kuitenkaan kertoneet nähneensä mitään suuria positiivisiakaan asioita), kuten esimerkiksi että oma paras ystävänne tulee vierailemaan, keittää kahvit ja tarjoaa teille, ihmettelette ehkä kuitenkin miksette pysty liikkumaan, muttette tunne ainuttakaan PAHAA asiaa unessa, enintään liikkumisen kykenemättömyyden tuoman paniikkitilan? Tai että joku hyvä haltiatar, värikkäisiin pukuihin pukeutuneena ja kaunista taikasauvaa heiluttaen vie/taikoo ympärillenne jonkin kauniin "maailmaan", jossa kaikki ovat onnellisia eikä kukaan tunne pahaa, kunnes kykenette liikkumaan vähitellen ja heräätte?

Jos unihalvaukset ovat kerran unia, on pahojen unien lisäksi olemassa hyviä unia, joten miksei unihalvauksetkin voisi olla positiivisia ja hyviä?

Tästäpä seuraakin muutama kysymys. Jos todellakin kaikissa unihalvauksissa esiintyy pahoja olentoja, käsittämätöntä tai hieman alempaa pelkotilaa ja muita negatiivisia tuntemuksia, ovatko ne sittenkään vain unia, jotka nähdään heräämisen aikana kuitenkin fyysisesti kehon ollessa vielä unitilassa? Ovatko sittenkin unihalvauksen mukanaan tuomat tuntemukset, näyt ja tapahtumat osa jotain suurempaa todellisuutta, josta meillä ei vielä ole virallista tietoa tässä skeptisessä maailmassa? Jos todellakin aivot käyttäisivät valveilla olon aikana käyttämään kapasiteettiin verrattuna moninkertaisesti suuremman kapasiteetin, ja me todellakin mielen ollessa avoinna voimme nähdä ympärillämme, kenties vain suurella, "alitajuntaisella" aivotyöllä näkemisen mahdollistavat elävät olennot ja asiat?? Niinpä, miksi parhaimmat ideat tulevat juuri unen jälkeen tai jopa unessa, vaikka silloinhan aivojen pitäisi ainoastaan levätä ja vain käsitellä päivän aikana saatua informaatiota, ei auttaa luomaan uusia ideoita? Ehkäpä unen aikana käytämmekin suurempaa osaa aivoistamme, kun tietoiseen raajojen ym. liikuttamiseen ja vaativaan aivotyöhön ei tarvi "käyttää aivoja"...

Kuinkas on, uskotteko tähän kaikkeen? Kaikki pahat olennot, demonit, "henkilöt", joita olette nähneet ja joiden läsnäolon olette tunteteet unihalvauksen yhteydessä, eivät ne välttämättä olekaan mielikuvituksen tuotetta, eivät suinkaan. Niinpä juuri, entäpä jos...

The Truth is out there. "

MUTTA, ei hätää. Tuo oli viimeisin muoto viestistäni, jonka aioin jättää tänne. Pohdittuani asiaa ja erittäin silmiä avaavan viestin luettuani aloin ymmärtämään asiaa paremmin. Lainaus "haamu"-nimimerkillä kirjoitetusta viestistä:

"Tuo onkin mielenkiintoista...olisiko selitys löydettävissä alitajunnasta ja omista pahimmista peloistamme? Aivothan ovat tämänkin setin takana ja siellä ovat kaikki ajatuksemme, joten jos minä näin unihalvauksen aikana hahmon jota pelkäsin nuorempana (Indiana Jones-elokuvan lentävä haamu), olisiko peloillani ja alitajunnalla sopimus tuottaa juuri tämä minulle kamala hahmo."

Kaikki pahat, negatiivisia tuntemuksia tuovat olennot ja hahmot voivat todellakin olla merkki jostain ikävästä asiasta tai ongelmasta (ESIMERKIKSI jollain ihmisillä orastavasta sairaudesta), joka alitajunnassa vaivaa ja tiedostetaan, mutta tietoisessa tilassa sitä ei TODELLAKAAN tiedosteta (esimerkiksi aivan aluillaan oleva syöpä, josta ei tutkimuksissakaan löydettäisi vielä merkkiäkään). Tosin selitystä ei tarvi hakea noin isosta asiasta, unihalvauksen "pahat olennot" voivat olla merkki esimerkiksi tiedostetusta riidasta kaverin kanssa tai vaikkapa työpaikan uudesta pomosta, sillä unihalvauksien riskiä lisää STRESSI. Näiden olentojen tuottama pelkotila vain osoittaa sen, ettei teillä ole elämässänne kaikki hyvin, mutta koskapas olisikaan kaikki asiat täydellisesti?

Ei ole kuitenkaan mitään syytä pelkoon, sillä viestissä, jonka aioin lähettää, pohtimani olentojen "todellisuus" ei ole ollenkaan realistinen vaihtoehto, ja olen tullut siihen tulokseen muiden viestiketjun kirjoittajian kanssa, että olennot todellakin ovat alitajunnan tuotetta.



Vai...
ovatko sittenkään?

Vaihtoehtoteoria. kirjoitti:

Meinasin lähettää tämäntapaisen viestin luettuani joka ikisen palstalla olleen viestin:

"Miettikääpä, miksi unihalvauksien aikana tapahtuu lähes aina jotain pahaa, tunnette pahan läsnäolon, pahoja henkilöitä/olentoja ympärillä, joku painaa rintaanne tai yrittää tappaa teidät, ylipäätään jotain NEGATIIVISTA.

Miksei kellään ole ainoitakaan pelosta-vapaita kokemuksia (Noh, viestiketjun alkupuolella jotkut kyllä kertoivat hallitsevansa tätä ongelmaa, mutteivat kuitenkaan kertoneet nähneensä mitään suuria positiivisiakaan asioita), kuten esimerkiksi että oma paras ystävänne tulee vierailemaan, keittää kahvit ja tarjoaa teille, ihmettelette ehkä kuitenkin miksette pysty liikkumaan, muttette tunne ainuttakaan PAHAA asiaa unessa, enintään liikkumisen kykenemättömyyden tuoman paniikkitilan? Tai että joku hyvä haltiatar, värikkäisiin pukuihin pukeutuneena ja kaunista taikasauvaa heiluttaen vie/taikoo ympärillenne jonkin kauniin "maailmaan", jossa kaikki ovat onnellisia eikä kukaan tunne pahaa, kunnes kykenette liikkumaan vähitellen ja heräätte?

Jos unihalvaukset ovat kerran unia, on pahojen unien lisäksi olemassa hyviä unia, joten miksei unihalvauksetkin voisi olla positiivisia ja hyviä?

Tästäpä seuraakin muutama kysymys. Jos todellakin kaikissa unihalvauksissa esiintyy pahoja olentoja, käsittämätöntä tai hieman alempaa pelkotilaa ja muita negatiivisia tuntemuksia, ovatko ne sittenkään vain unia, jotka nähdään heräämisen aikana kuitenkin fyysisesti kehon ollessa vielä unitilassa? Ovatko sittenkin unihalvauksen mukanaan tuomat tuntemukset, näyt ja tapahtumat osa jotain suurempaa todellisuutta, josta meillä ei vielä ole virallista tietoa tässä skeptisessä maailmassa? Jos todellakin aivot käyttäisivät valveilla olon aikana käyttämään kapasiteettiin verrattuna moninkertaisesti suuremman kapasiteetin, ja me todellakin mielen ollessa avoinna voimme nähdä ympärillämme, kenties vain suurella, "alitajuntaisella" aivotyöllä näkemisen mahdollistavat elävät olennot ja asiat?? Niinpä, miksi parhaimmat ideat tulevat juuri unen jälkeen tai jopa unessa, vaikka silloinhan aivojen pitäisi ainoastaan levätä ja vain käsitellä päivän aikana saatua informaatiota, ei auttaa luomaan uusia ideoita? Ehkäpä unen aikana käytämmekin suurempaa osaa aivoistamme, kun tietoiseen raajojen ym. liikuttamiseen ja vaativaan aivotyöhön ei tarvi "käyttää aivoja"...

Kuinkas on, uskotteko tähän kaikkeen? Kaikki pahat olennot, demonit, "henkilöt", joita olette nähneet ja joiden läsnäolon olette tunteteet unihalvauksen yhteydessä, eivät ne välttämättä olekaan mielikuvituksen tuotetta, eivät suinkaan. Niinpä juuri, entäpä jos...

The Truth is out there. "

MUTTA, ei hätää. Tuo oli viimeisin muoto viestistäni, jonka aioin jättää tänne. Pohdittuani asiaa ja erittäin silmiä avaavan viestin luettuani aloin ymmärtämään asiaa paremmin. Lainaus "haamu"-nimimerkillä kirjoitetusta viestistä:

"Tuo onkin mielenkiintoista...olisiko selitys löydettävissä alitajunnasta ja omista pahimmista peloistamme? Aivothan ovat tämänkin setin takana ja siellä ovat kaikki ajatuksemme, joten jos minä näin unihalvauksen aikana hahmon jota pelkäsin nuorempana (Indiana Jones-elokuvan lentävä haamu), olisiko peloillani ja alitajunnalla sopimus tuottaa juuri tämä minulle kamala hahmo."

Kaikki pahat, negatiivisia tuntemuksia tuovat olennot ja hahmot voivat todellakin olla merkki jostain ikävästä asiasta tai ongelmasta (ESIMERKIKSI jollain ihmisillä orastavasta sairaudesta), joka alitajunnassa vaivaa ja tiedostetaan, mutta tietoisessa tilassa sitä ei TODELLAKAAN tiedosteta (esimerkiksi aivan aluillaan oleva syöpä, josta ei tutkimuksissakaan löydettäisi vielä merkkiäkään). Tosin selitystä ei tarvi hakea noin isosta asiasta, unihalvauksen "pahat olennot" voivat olla merkki esimerkiksi tiedostetusta riidasta kaverin kanssa tai vaikkapa työpaikan uudesta pomosta, sillä unihalvauksien riskiä lisää STRESSI. Näiden olentojen tuottama pelkotila vain osoittaa sen, ettei teillä ole elämässänne kaikki hyvin, mutta koskapas olisikaan kaikki asiat täydellisesti?

Ei ole kuitenkaan mitään syytä pelkoon, sillä viestissä, jonka aioin lähettää, pohtimani olentojen "todellisuus" ei ole ollenkaan realistinen vaihtoehto, ja olen tullut siihen tulokseen muiden viestiketjun kirjoittajian kanssa, että olennot todellakin ovat alitajunnan tuotetta.



Vai...
ovatko sittenkään?

Lue lisää

imekää munaa ja menkää itteeni ( toivoo janne )

Vaihtoehtoteoria. kirjoitti:

Meinasin lähettää tämäntapaisen viestin luettuani joka ikisen palstalla olleen viestin:

"Miettikääpä, miksi unihalvauksien aikana tapahtuu lähes aina jotain pahaa, tunnette pahan läsnäolon, pahoja henkilöitä/olentoja ympärillä, joku painaa rintaanne tai yrittää tappaa teidät, ylipäätään jotain NEGATIIVISTA.

Miksei kellään ole ainoitakaan pelosta-vapaita kokemuksia (Noh, viestiketjun alkupuolella jotkut kyllä kertoivat hallitsevansa tätä ongelmaa, mutteivat kuitenkaan kertoneet nähneensä mitään suuria positiivisiakaan asioita), kuten esimerkiksi että oma paras ystävänne tulee vierailemaan, keittää kahvit ja tarjoaa teille, ihmettelette ehkä kuitenkin miksette pysty liikkumaan, muttette tunne ainuttakaan PAHAA asiaa unessa, enintään liikkumisen kykenemättömyyden tuoman paniikkitilan? Tai että joku hyvä haltiatar, värikkäisiin pukuihin pukeutuneena ja kaunista taikasauvaa heiluttaen vie/taikoo ympärillenne jonkin kauniin "maailmaan", jossa kaikki ovat onnellisia eikä kukaan tunne pahaa, kunnes kykenette liikkumaan vähitellen ja heräätte?

Jos unihalvaukset ovat kerran unia, on pahojen unien lisäksi olemassa hyviä unia, joten miksei unihalvauksetkin voisi olla positiivisia ja hyviä?

Tästäpä seuraakin muutama kysymys. Jos todellakin kaikissa unihalvauksissa esiintyy pahoja olentoja, käsittämätöntä tai hieman alempaa pelkotilaa ja muita negatiivisia tuntemuksia, ovatko ne sittenkään vain unia, jotka nähdään heräämisen aikana kuitenkin fyysisesti kehon ollessa vielä unitilassa? Ovatko sittenkin unihalvauksen mukanaan tuomat tuntemukset, näyt ja tapahtumat osa jotain suurempaa todellisuutta, josta meillä ei vielä ole virallista tietoa tässä skeptisessä maailmassa? Jos todellakin aivot käyttäisivät valveilla olon aikana käyttämään kapasiteettiin verrattuna moninkertaisesti suuremman kapasiteetin, ja me todellakin mielen ollessa avoinna voimme nähdä ympärillämme, kenties vain suurella, "alitajuntaisella" aivotyöllä näkemisen mahdollistavat elävät olennot ja asiat?? Niinpä, miksi parhaimmat ideat tulevat juuri unen jälkeen tai jopa unessa, vaikka silloinhan aivojen pitäisi ainoastaan levätä ja vain käsitellä päivän aikana saatua informaatiota, ei auttaa luomaan uusia ideoita? Ehkäpä unen aikana käytämmekin suurempaa osaa aivoistamme, kun tietoiseen raajojen ym. liikuttamiseen ja vaativaan aivotyöhön ei tarvi "käyttää aivoja"...

Kuinkas on, uskotteko tähän kaikkeen? Kaikki pahat olennot, demonit, "henkilöt", joita olette nähneet ja joiden läsnäolon olette tunteteet unihalvauksen yhteydessä, eivät ne välttämättä olekaan mielikuvituksen tuotetta, eivät suinkaan. Niinpä juuri, entäpä jos...

The Truth is out there. "

MUTTA, ei hätää. Tuo oli viimeisin muoto viestistäni, jonka aioin jättää tänne. Pohdittuani asiaa ja erittäin silmiä avaavan viestin luettuani aloin ymmärtämään asiaa paremmin. Lainaus "haamu"-nimimerkillä kirjoitetusta viestistä:

"Tuo onkin mielenkiintoista...olisiko selitys löydettävissä alitajunnasta ja omista pahimmista peloistamme? Aivothan ovat tämänkin setin takana ja siellä ovat kaikki ajatuksemme, joten jos minä näin unihalvauksen aikana hahmon jota pelkäsin nuorempana (Indiana Jones-elokuvan lentävä haamu), olisiko peloillani ja alitajunnalla sopimus tuottaa juuri tämä minulle kamala hahmo."

Kaikki pahat, negatiivisia tuntemuksia tuovat olennot ja hahmot voivat todellakin olla merkki jostain ikävästä asiasta tai ongelmasta (ESIMERKIKSI jollain ihmisillä orastavasta sairaudesta), joka alitajunnassa vaivaa ja tiedostetaan, mutta tietoisessa tilassa sitä ei TODELLAKAAN tiedosteta (esimerkiksi aivan aluillaan oleva syöpä, josta ei tutkimuksissakaan löydettäisi vielä merkkiäkään). Tosin selitystä ei tarvi hakea noin isosta asiasta, unihalvauksen "pahat olennot" voivat olla merkki esimerkiksi tiedostetusta riidasta kaverin kanssa tai vaikkapa työpaikan uudesta pomosta, sillä unihalvauksien riskiä lisää STRESSI. Näiden olentojen tuottama pelkotila vain osoittaa sen, ettei teillä ole elämässänne kaikki hyvin, mutta koskapas olisikaan kaikki asiat täydellisesti?

Ei ole kuitenkaan mitään syytä pelkoon, sillä viestissä, jonka aioin lähettää, pohtimani olentojen "todellisuus" ei ole ollenkaan realistinen vaihtoehto, ja olen tullut siihen tulokseen muiden viestiketjun kirjoittajian kanssa, että olennot todellakin ovat alitajunnan tuotetta.



Vai...
ovatko sittenkään?

Lue lisää

Ihan asiaa kirjoitit Entäpä jos. Eli hyvä kysymys, miksi nämä unihalvauksiksi kutsutut tunnelmat ovat aina negatiivis- ja pelolla väritettyjä, miksei posiviisia ole ollenakaan. Saattaa todella tulla alitajunnasta nuo pelot. Heitin ajatuksen jossain tämän unihäiriöt-otsakkeen alla, että entäpä jos nämä eivät olekaan mitään unihalvauksia, vaan oikeasti totta, mitä tapahtuu siellä ns. rinnakkaistodellisuudessa, kun keho on tavallaan unitilassa, mutta tämä ns. valveilla oleva kehosto (siis astraalikeho mikä lie) on vapaa liikkumaan ilman fyysisiä rajoitteita. Tiedän, että menee huuhaan puolelle, mutta itse en ole koskaan oikein hyväksynyt tuota unihalvaus-sanaa, vaikka itsekin olen sen monta kertaa kokenut eli pystynyt liikkumaan ilman fyysisen kehon rajoitteita tietoisesti unessa oman kehon jäädessä sänkyyn ja havainnut näitä hahmoja sänkyni ympärillä.

Itse olen pystynyt vapautumaan tuosta tilasta, jossa ei mikään kehon osa liiku, kohdistamalla ajatuksen esim. vaikka peukalooni ja siinä samassa tuo ns. halvaustila vapautuu ja on vapaa liikkumaan. Eli oli sitten kyse tietoisesta unesta vaiko vieläkin scifimmästä, mutta omalla ajatuksella pystyy saamaan kehon taas vapaaksi tuosta ns. halvaannustilasta. Jos sitten tuossa tilassa näkee joitain olentoja sängyn vierellä, niin onko se pelko ainut vaihtoehto. Heitin tuollaisia ajatuksia ilmaan. Itse olen tavallaan voittanut pelkoni ko. asian suhteen, sillä turhaan uhraan energiaa pelkämiseen.

Toki

Minä vain kirjoitti:

Ihan asiaa kirjoitit Entäpä jos. Eli hyvä kysymys, miksi nämä unihalvauksiksi kutsutut tunnelmat ovat aina negatiivis- ja pelolla väritettyjä, miksei posiviisia ole ollenakaan. Saattaa todella tulla alitajunnasta nuo pelot. Heitin ajatuksen jossain tämän unihäiriöt-otsakkeen alla, että entäpä jos nämä eivät olekaan mitään unihalvauksia, vaan oikeasti totta, mitä tapahtuu siellä ns. rinnakkaistodellisuudessa, kun keho on tavallaan unitilassa, mutta tämä ns. valveilla oleva kehosto (siis astraalikeho mikä lie) on vapaa liikkumaan ilman fyysisiä rajoitteita. Tiedän, että menee huuhaan puolelle, mutta itse en ole koskaan oikein hyväksynyt tuota unihalvaus-sanaa, vaikka itsekin olen sen monta kertaa kokenut eli pystynyt liikkumaan ilman fyysisen kehon rajoitteita tietoisesti unessa oman kehon jäädessä sänkyyn ja havainnut näitä hahmoja sänkyni ympärillä.

Itse olen pystynyt vapautumaan tuosta tilasta, jossa ei mikään kehon osa liiku, kohdistamalla ajatuksen esim. vaikka peukalooni ja siinä samassa tuo ns. halvaustila vapautuu ja on vapaa liikkumaan. Eli oli sitten kyse tietoisesta unesta vaiko vieläkin scifimmästä, mutta omalla ajatuksella pystyy saamaan kehon taas vapaaksi tuosta ns. halvaannustilasta. Jos sitten tuossa tilassa näkee joitain olentoja sängyn vierellä, niin onko se pelko ainut vaihtoehto. Heitin tuollaisia ajatuksia ilmaan. Itse olen tavallaan voittanut pelkoni ko. asian suhteen, sillä turhaan uhraan energiaa pelkämiseen.

Toki

Lue lisää

Itselläni nuo klassiset unihalvaukset alkoivat ollessani reilu kaksikymppinen. Havahduin unesta hereille, liikuntakyvyttömyys, pelon tunteet. Myöhemmin kuvioihin tulivat erilaiset harhat mm. jyskyttävä ääni tai voimakas humina, pahan läsnäoleminen.. Nykyään lisänä tuntoharhat (kai ovat harhoja); kieli ja kasvolihakset väpättävät. Tuntuu, että lähtee taju, pyörryttää. Juuri se aiheuttaa pelontunteita kun kuvittelee kuolevansa jos "sallii" itsensä pyörtyvän. Saikohan kukaan selvää mitä yritin kertoa? Onko kellään samanlaisia kokemuksia?

muutenkin uneton kirjoitti:

Itselläni nuo klassiset unihalvaukset alkoivat ollessani reilu kaksikymppinen. Havahduin unesta hereille, liikuntakyvyttömyys, pelon tunteet. Myöhemmin kuvioihin tulivat erilaiset harhat mm. jyskyttävä ääni tai voimakas humina, pahan läsnäoleminen.. Nykyään lisänä tuntoharhat (kai ovat harhoja); kieli ja kasvolihakset väpättävät. Tuntuu, että lähtee taju, pyörryttää. Juuri se aiheuttaa pelontunteita kun kuvittelee kuolevansa jos "sallii" itsensä pyörtyvän. Saikohan kukaan selvää mitä yritin kertoa? Onko kellään samanlaisia kokemuksia?

Lue lisää

Ymmärrän just mitä aikaisempi tyyppi meinaa. Meikäläisen kimpussa on ollut haamut, Zombiet, linnut, lepakot, hämähäkit, raateleva koiralauma, selän päällä polvella painava hullu kuristaja ja kaikkea maan ja helvetin välillä. Ihan fyysiseltä kivulta se tuntuu ja paikat on herättyä monesti niin kipät, että ihan kuin olisi oikeasti pomppinut päällä. Kai sitä jäykkää kroppaansa vastaan taistellessa riuhtoo paikat kipeäksi.
Se on todella rasittavaa jos on niin väsynyt, että pystyy oikeasti tuntemaan kun kroppa rupeaa pikkuhiljaa lamaantumaan ja hämähäkit nousemaan selkää pitkin ylös. Siinä vaiheessa vielä voi liikuttaa kroppaansa jos heti tajuaa havahduttaa itsensä. Tulee kyllä sitten lopulta sellainen että antaa mennä vaan. Ei vaan ole mukava antaa periksi jos on ollut jo hetken hengittämättä, mutta kai sitä jotenkin pätkimällä menee. Nyt olen 23 ja on tätä nyt jonkun kolme-neljä vuotta ollut. On kyllä tottunut melko hyvin. Tasainen unirytmi ja liikunta auttaa ainakin mulla.
Sitten näitä Lucid-unia eli tietoisia unia on mulla muutenkin melkein joka yö jossain vaiheessa. Herään yleensä ainakin pari kertaa yön aikana ja unen aiheet vaihtelee useasti yössä. Noi nyt on yleensä ihan positiivisia kokemuksia joiden toivoisi jatkuvankin, mutta sitten on taas sellaisia joiden tietää olevan unta, mutta ei pysty heräämään. Siinä vaiheessa unta menee vaikka talon katolle ja hyppää sieltä katuun, niin uni alkaa alusta siitä kohdasta mistä kaikessa epämielyttävyydessään alkoikin. Noi unet tuntuvat kestävän ikuisuuden ja viimeistään muutaman kerran uudelleen aloitettuaan rupeaa sekoilemaan ihan vain ajan kuluksi ja tekemään kaikkea uhkarohkeaa. Samat tyypit samoineen juttuineen tulevat samoissa paikoissa vastaan ja siinäpä voi vaikka lätäistä huvikseen pomoa turpaan tai vaikka ajella varastetulla autolla seinään. :)

Joo ja mulla on pitkäaikainen paniikkihäiriö ja masennusta myös. Tulipas hölötettyä.

2 yö jo unetta kirjoitti:

Ymmärrän just mitä aikaisempi tyyppi meinaa. Meikäläisen kimpussa on ollut haamut, Zombiet, linnut, lepakot, hämähäkit, raateleva koiralauma, selän päällä polvella painava hullu kuristaja ja kaikkea maan ja helvetin välillä. Ihan fyysiseltä kivulta se tuntuu ja paikat on herättyä monesti niin kipät, että ihan kuin olisi oikeasti pomppinut päällä. Kai sitä jäykkää kroppaansa vastaan taistellessa riuhtoo paikat kipeäksi.
Se on todella rasittavaa jos on niin väsynyt, että pystyy oikeasti tuntemaan kun kroppa rupeaa pikkuhiljaa lamaantumaan ja hämähäkit nousemaan selkää pitkin ylös. Siinä vaiheessa vielä voi liikuttaa kroppaansa jos heti tajuaa havahduttaa itsensä. Tulee kyllä sitten lopulta sellainen että antaa mennä vaan. Ei vaan ole mukava antaa periksi jos on ollut jo hetken hengittämättä, mutta kai sitä jotenkin pätkimällä menee. Nyt olen 23 ja on tätä nyt jonkun kolme-neljä vuotta ollut. On kyllä tottunut melko hyvin. Tasainen unirytmi ja liikunta auttaa ainakin mulla.
Sitten näitä Lucid-unia eli tietoisia unia on mulla muutenkin melkein joka yö jossain vaiheessa. Herään yleensä ainakin pari kertaa yön aikana ja unen aiheet vaihtelee useasti yössä. Noi nyt on yleensä ihan positiivisia kokemuksia joiden toivoisi jatkuvankin, mutta sitten on taas sellaisia joiden tietää olevan unta, mutta ei pysty heräämään. Siinä vaiheessa unta menee vaikka talon katolle ja hyppää sieltä katuun, niin uni alkaa alusta siitä kohdasta mistä kaikessa epämielyttävyydessään alkoikin. Noi unet tuntuvat kestävän ikuisuuden ja viimeistään muutaman kerran uudelleen aloitettuaan rupeaa sekoilemaan ihan vain ajan kuluksi ja tekemään kaikkea uhkarohkeaa. Samat tyypit samoineen juttuineen tulevat samoissa paikoissa vastaan ja siinäpä voi vaikka lätäistä huvikseen pomoa turpaan tai vaikka ajella varastetulla autolla seinään. :)

Joo ja mulla on pitkäaikainen paniikkihäiriö ja masennusta myös. Tulipas hölötettyä.

Lue lisää

Mulla on ollu unihalvauskohtauksia 15vuotiaasta asti.. Ne on aina ollu tosi "voimakkaita". Eli pää herää ennen kroppaa ja niihin on liittynyt myös "hallusinaatioita". Oon siitä asti pelännyt nukkumista, ja siinä on suurin syy,että oon alkoholilla tai lääkeillä turruttanut itseni uneen.(oon nyt 35vnainen)ja nyt oon vähentänyt alkon käyttöä radikaalisti----> ja tämä painajainen on tullut takas!!En tiedä miten jaksan mun tilannetta nyt.pelottaa mennä nukkumaan,koska pelkään,että aamulla taas tuo helvetti kohtaa minut.(jos näistä jutuista sanoisin lääkärille niin enköhän kohta ois suljetulla..)

HyväElämä???!!!! kirjoitti:

Mulla on ollu unihalvauskohtauksia 15vuotiaasta asti.. Ne on aina ollu tosi "voimakkaita". Eli pää herää ennen kroppaa ja niihin on liittynyt myös "hallusinaatioita". Oon siitä asti pelännyt nukkumista, ja siinä on suurin syy,että oon alkoholilla tai lääkeillä turruttanut itseni uneen.(oon nyt 35vnainen)ja nyt oon vähentänyt alkon käyttöä radikaalisti----> ja tämä painajainen on tullut takas!!En tiedä miten jaksan mun tilannetta nyt.pelottaa mennä nukkumaan,koska pelkään,että aamulla taas tuo helvetti kohtaa minut.(jos näistä jutuista sanoisin lääkärille niin enköhän kohta ois suljetulla..)

Lue lisää

Olemme tekemässä dokumenttielokuvaa unihalvauksesta ja sen erilaisista esiintymismuodoista. Elokuvan tavoitteena on jakaa tietoa; mitä useampi unihalvauksesta tietää, sitä helpompi on elää häiriön kanssa ja hakeutua tutkimuksiin. Jo pelkkä elokuvan näkeminen voi antaa selityksen yöllisille kokemuksille.

Keräämme mahdollisimman paljon tietoa ja kokemuksia unihalvauksesta. Toivoisimmekin, että vastaisit meille omin sanoin seuraaviin kysymyksiin:
-Milloin koit ensimmäisen unihalvauksen? Minkä ikäisenä? Millainen se oli?
-Kuinka usein kärsit häiriöstä? Huomaatko stressin ym. lisäävän unihalvauksen esiintymistiheyttä?
-Miten unihalvaus ilmenee? Näetkö harhoja? Millaisia?
-Pystyisitkö unihalvauksen aikana liikkumaan ja esimerkiksi kommunikoimaan hallusinaatioiden kanssa?
-Pystytkö itse päättämään unihalvausepisodin? Millä keinoin?
-Oletko käynyt asiasta lääkärissä? Kokemuksesi terveydenhuollon suhtautumisesta unihalvaukseen?
-Mitä selviytymiskeinoja olet kehittänyt unihalvauksen kanssa elämiseen?

Voit kertoa kokemuksistasi joko sähköpostilla: [email protected] tai kirjeellä Elina Ala-Korpula, Mäkitorpantie 3, 00620 Helsinki.
Suurkiitos avustasi!

>Jos todellakin kaikissa unihalvauksissa esiintyy pahoja olentoja, käsittämätöntä tai hieman alempaa
>pelkotilaa ja muita negatiivisia tuntemuksia

Tätä nyt täytyy vielä kommentoida edelleen. Unihalvaukset ovat aina kuitenkin 'näkijän' puolella. Itse tämän havaitsin viimeistään siinä vaiheessa kun en enää jaksanut pelätä niitä. Nämä unihalvaukset ovat virallisestikin todettu liittyvän stressiin, tai sellaiseen luonteenpiirteeseen, joka on tunnollinen ja 'kantaa vastuuta' asioista. Unihalvauksen fysiologinen peruste on mielestäni lähinnä mielen tasapainottaminen, ja itselläni ne herätessäni jollain tavalla ajavat endorfiineja liikkeelle - aivan samalla tavoin, kuin olisin käynyt pitkällä lenkillä.

- kaikella on tarkoituksensa. Antakaa niille (=sinulle) mahdollisuus toteuttaa haluamansa. Pahuutta ei ole, pahuus on vain ihmisen omaa inhimillistä pelkoa tuntematonta kohtaan.

Dreamer. kirjoitti:

>Jos todellakin kaikissa unihalvauksissa esiintyy pahoja olentoja, käsittämätöntä tai hieman alempaa
>pelkotilaa ja muita negatiivisia tuntemuksia

Tätä nyt täytyy vielä kommentoida edelleen. Unihalvaukset ovat aina kuitenkin 'näkijän' puolella. Itse tämän havaitsin viimeistään siinä vaiheessa kun en enää jaksanut pelätä niitä. Nämä unihalvaukset ovat virallisestikin todettu liittyvän stressiin, tai sellaiseen luonteenpiirteeseen, joka on tunnollinen ja 'kantaa vastuuta' asioista. Unihalvauksen fysiologinen peruste on mielestäni lähinnä mielen tasapainottaminen, ja itselläni ne herätessäni jollain tavalla ajavat endorfiineja liikkeelle - aivan samalla tavoin, kuin olisin käynyt pitkällä lenkillä.

- kaikella on tarkoituksensa. Antakaa niille (=sinulle) mahdollisuus toteuttaa haluamansa. Pahuutta ei ole, pahuus on vain ihmisen omaa inhimillistä pelkoa tuntematonta kohtaan.

Lue lisää

viime yönä koin taas tuon halvantumisen,useampaan otteeseen. Vaikka noita kohtauksia on tullut jo parin vuosikymmenen ajan, kun kohtaus tulee se aina säikäyttää. Ja ahdistusta lisää joidenkin mielipiteet siitä että joku "paha" on todella ottanut minut yöllä valtaansa. :(

pelokas........ kirjoitti:

viime yönä koin taas tuon halvantumisen,useampaan otteeseen. Vaikka noita kohtauksia on tullut jo parin vuosikymmenen ajan, kun kohtaus tulee se aina säikäyttää. Ja ahdistusta lisää joidenkin mielipiteet siitä että joku "paha" on todella ottanut minut yöllä valtaansa. :(

Lue lisää

Ensimmäistä kertaa kuulin hirveetä ääntä (kuin suhinaa), ja tunsin pahan olon (Taas kerran) huoneessani. Sain kuitenkin käännettyä päätäni sen verran, että näin miehen varjon

mulla kävi juuri samallai tässä pari kuukautta sitten, eli heräsin enkä pystyny liikkumaa ja sit tuli joku musta varjo eteen ja alko kauhee suhina korvissa ja tuntu ku joku ois tullu päälle mut ei siinä muuta ku silmät kiinni joksiki aikaa ni siitä sit jo herääkin mutta aika outo oire tosiaan jos se noin tarkalleen tapahtuu muillakin :D

woottt kirjoitti:

Ensimmäistä kertaa kuulin hirveetä ääntä (kuin suhinaa), ja tunsin pahan olon (Taas kerran) huoneessani. Sain kuitenkin käännettyä päätäni sen verran, että näin miehen varjon

mulla kävi juuri samallai tässä pari kuukautta sitten, eli heräsin enkä pystyny liikkumaa ja sit tuli joku musta varjo eteen ja alko kauhee suhina korvissa ja tuntu ku joku ois tullu päälle mut ei siinä muuta ku silmät kiinni joksiki aikaa ni siitä sit jo herääkin mutta aika outo oire tosiaan jos se noin tarkalleen tapahtuu muillakin :D

Lue lisää

Miten tieteellisesti määritelty vaiva antaa taikauskoisia oireita? Miksi ei näe ja koe mitään hyvää, vaan juuri aistii pahan läsnäolon? Onko se paha pään sisällä mielikuvituksena vai ulkopuolella todellisena olentona?

fgdffdfdf kirjoitti:

Miten tieteellisesti määritelty vaiva antaa taikauskoisia oireita? Miksi ei näe ja koe mitään hyvää, vaan juuri aistii pahan läsnäolon? Onko se paha pään sisällä mielikuvituksena vai ulkopuolella todellisena olentona?

Lue lisää

humpuukiin usko. Pelko johtuu varmaan siitä, että tajuaa olevansa hereillä vaikkei voi liikkua ja osittain aivot saattavat vielä pyörittää unifilmiä. Olen saanut kaksi kertaa peräkkäin unihalvauksen lyhyen ajan sisällä. Toisella kertaa tuntui, ihan kuin joku olisi vetänyt peittoa päältä X) Jälkeenpäin ajateltuna huvittavaa kuinka aivot tekevät kepposen.

Unihalvaukokemuksiini liittyy, että joku pitää tiukemmin ja tiukemmin kädestäni kiinni...se on paha asia.
Siiinäkin tilanteessa rukoilen, että Jeesuksella on kaikki voima ja valta, näin tuo ote irtoaa. Se on ilkeä kokemus, ja päivääkin usein varjostaa tuo asia.
Unihalvauksista kuulee harvoin ihmisten puhuvan, vaikka olisi hyvä, että asiaa tutkittaisiin enemmän. Se voi liittyä myös omaan sisäiseen pahaan oloon.

Mua on vuosikaudet hämmästyttäny tilani..
Olen tehnyt paljon vuorotöitä ja nyt yötyötä..joten nukkuminen ollut välistä sitä sun tätä.
Varsinaista stressin tai painon vaikutusta alttiuteen en ole havainnu.. Väsymyksen kylläkin. Kun olen ns. liian väsynyt tapahtuu helpommin tätä.
Mulla ilmiö tekee vain halvaantuneen,mutta tiedostavan tilan. En tunne mitään,hengitys normaalia,mieli rauhallinen,en näe hallusinaatioita. Olen vaan. Mutta tiedostan kokoajan olemiseni,en pysty liikkumaan,mutten myöskään tunne tarvetta siihen. Saatan olla kyseisessä tilassa jopa viisi-kuusi tuntia.
Ja olo on pökkyräinen "herätessäni",joskin kroppa tuntuu jossain määrin levänneen..
Hyvä et ny löysin tällekki nimen..Unihalvaus.

mulla ollut unihalvauksia nuorena, ja puhunut neurologille, tehty kokeet yms . todettu että näitä nyt vain tulee, sille ei voi mitään.
-Kuulemma painottuu nuoreen ikään ja toistuviin stressaaviin aikoihin.

Nyt olen lähes viiskymppinen ja edellisestä kohtauksesta jo vuosikymmeniä.
Muistan sen kuitenkin aiemmin ahdistaneen ja pelottaneen.
Mitään mörköjä tai levitoimiskokemuksia, saati hyvän tai pahan kokemuksia ei ole ollut, vain hengityksen vaivalloisuutta ja täydellistä lihaslamaa.
Lama laukesi, kuten täälläkin on kerrottu, kun onnistui liikuttamaan jotain, kättä, silmiä, mitä tahansa omatoimisesti. Se, että havaitsee tv:n äänen tai muitten puhumisen, on kiusallista vaan ei vaarallista.

Joissain tutkimuksissa näyttää unihalvaus korreloivan muusta kuin henkisistä syistä johtuvaan ( ns. primaariin) unettomuuteen. Siis, että vanhemmiten on odotettavissa unihäiriöitä tuntemattomasta syystä. Mulla ainakin pitänyt paikkaansa, välillä vaikea nukkua, ei kuitenkaan varsinaista masennusta, ei edes alakuloa, mitä nyt normimasiksia, joita kaikilla, kun vaikeaa elämässä on. Ainahan tämä elo ei ole ruusuilla tanssimista.
Auttaa kuulemma sekin, että lisää kasvisten ja täysjyväleivän määrää ravinnossa, ja välttää päiväunia.

Mulla ei ole ollut muulloin näitä kokemuksia kuin päivätorkkujen yhteydessä.

D-vitamiinin syönti on sekin joissain ulkomaisissa tutkimuksissa koettu auttavan subjektiivisesti tarkastellen.
D-vitamiininsaantisuositustahan ollaan muutenkin hilaamassa ylöspäin, joten eipä siitä haittaakaan ole, jos pari 20 mikrogramman tablettia / vrk nauttii ja kokeilee.
Auttaahan se mm. luukatoon ja hiustenlähtöönkin , mielialaankin tietääkseni.
Ei paha, jos auttaa.

En ole varma onko tämä unihalvaus.

Menin joskus 23:30 aikoihin yksin nukkumaan. Havahduin noin tuntia myöhemmin siihen, kun joku musta hahmo käveli sänkyä kohti. En voinut liikkua. Menin paniikkiin ja aloin huutaa ja potkia. Se tuntui kuin unelta; tiedostin olevani sängyssä, mutta en tuntenut mitään, ja vaikka huusin, huutoa ei kuulunut. Seuraava asia mitä tajusin, oli että huoneessa oli valot päällä ja poikaystäväni kyseli huolestuneena, että olenko kunnossa. Luulin senkin olevan unta, enkä hetkeen pystynyt liikkumaan. Hän pyysi antamaan peittonsa ja vasta silloin tajusin että olen hereillä.

Olin käpertynyt pienelle mykkyrälle, kietoutunut poikaystäväni paksuun peittoon ja kääntynyt väärin päin sängyssä. Oli todella kuuma. Hän kyseli, että mistä hitosta oikein näin unta kun huusin ja sätkin niin kovasti. Minä siihen, että huusinko oikeasti. Hän sanoi, että no joo todellakin. Olin kuulema krampannut kuin epilepsiakohtauksen aikana (minulla ei ole edes mitään sairauksia) ja huutanut. Kun hän oli laittanut valot päälle, olin lopettanut ja mumissut, että "ai se oletkin vain sinä" ja lysähtänyt sängylle.

Tuon jälkeen ei kyllä hetkeen uskaltanut nukkumaan mennä, vaan mentiin katsomaan telkkaria. Oloni oli todella voipunut. Olin ilmeisesti koko ajan tiedostanut että lähestyvä musta hahmo oli nukkumaan tullut poikaystäväni, mutta en ollut jostain syystä tunnistanut häntä.

Eli mahtoiko kyseessä olla unihalvaus? Minä kun en tiedostanut olevani hereillä ja pystyin kyllä liikkumaan. Pari lyhyttä hetkeä oli etten voinut liikkua, ennen ja jälkeen kramppaamiseni, mutta olinkin oikeasti liikkunut ja huutanut, vaikka luulin näkeväni unta. Melkeinpä kaikki unihalvaukselle altistavat tekijätkin kyllä täyttyvät: valvominen, unenpuute, väsymys ja epäsäännöllinen unirytmi. En ole nukkunut päiviin kunnolla helteiden takia. Lisäksi olin selälläni kun tilanne alkoi.

Huihelkkari kirjoitti:

En ole varma onko tämä unihalvaus.

Menin joskus 23:30 aikoihin yksin nukkumaan. Havahduin noin tuntia myöhemmin siihen, kun joku musta hahmo käveli sänkyä kohti. En voinut liikkua. Menin paniikkiin ja aloin huutaa ja potkia. Se tuntui kuin unelta; tiedostin olevani sängyssä, mutta en tuntenut mitään, ja vaikka huusin, huutoa ei kuulunut. Seuraava asia mitä tajusin, oli että huoneessa oli valot päällä ja poikaystäväni kyseli huolestuneena, että olenko kunnossa. Luulin senkin olevan unta, enkä hetkeen pystynyt liikkumaan. Hän pyysi antamaan peittonsa ja vasta silloin tajusin että olen hereillä.

Olin käpertynyt pienelle mykkyrälle, kietoutunut poikaystäväni paksuun peittoon ja kääntynyt väärin päin sängyssä. Oli todella kuuma. Hän kyseli, että mistä hitosta oikein näin unta kun huusin ja sätkin niin kovasti. Minä siihen, että huusinko oikeasti. Hän sanoi, että no joo todellakin. Olin kuulema krampannut kuin epilepsiakohtauksen aikana (minulla ei ole edes mitään sairauksia) ja huutanut. Kun hän oli laittanut valot päälle, olin lopettanut ja mumissut, että "ai se oletkin vain sinä" ja lysähtänyt sängylle.

Tuon jälkeen ei kyllä hetkeen uskaltanut nukkumaan mennä, vaan mentiin katsomaan telkkaria. Oloni oli todella voipunut. Olin ilmeisesti koko ajan tiedostanut että lähestyvä musta hahmo oli nukkumaan tullut poikaystäväni, mutta en ollut jostain syystä tunnistanut häntä.

Eli mahtoiko kyseessä olla unihalvaus? Minä kun en tiedostanut olevani hereillä ja pystyin kyllä liikkumaan. Pari lyhyttä hetkeä oli etten voinut liikkua, ennen ja jälkeen kramppaamiseni, mutta olinkin oikeasti liikkunut ja huutanut, vaikka luulin näkeväni unta. Melkeinpä kaikki unihalvaukselle altistavat tekijätkin kyllä täyttyvät: valvominen, unenpuute, väsymys ja epäsäännöllinen unirytmi. En ole nukkunut päiviin kunnolla helteiden takia. Lisäksi olin selälläni kun tilanne alkoi.

Lue lisää

Luultavasti voisi ollakin unihalvaus jos et pystynyt huutamaan ja liikkumaan, ja ilmeisesti "heräsit" siinä vaiheessa kun poikaystäväsi puhutteli sinua. (ainakin lukemani mukaan jos puhutellaan tai kosketetaan niin unihalvauskesta pääsee hereille)

Itselläni oli ensimmäinen unihalvaus n. 2kk sitten, ja sen jälkeen ollut vielä kaksi kertaa ja pelkään että uusiutuu vielä.. Viimeisimpään kertaan liittyi halluja.

------------- kirjoitti:

Luultavasti voisi ollakin unihalvaus jos et pystynyt huutamaan ja liikkumaan, ja ilmeisesti "heräsit" siinä vaiheessa kun poikaystäväsi puhutteli sinua. (ainakin lukemani mukaan jos puhutellaan tai kosketetaan niin unihalvauskesta pääsee hereille)

Itselläni oli ensimmäinen unihalvaus n. 2kk sitten, ja sen jälkeen ollut vielä kaksi kertaa ja pelkään että uusiutuu vielä.. Viimeisimpään kertaan liittyi halluja.

Lue lisää

Onko kukaan ajatellut, että kyse olisi ruumiistairtautumisesta?
Itselläni on näitä ja muitakin kokemuksia paljon, mutta ne ovat selkeästi yliluonnolisia, eivätkä mitään hallusinaatioita.
No, mitä selityksiä kukakin haluaa niille antaa, mutta on mielestäni vähän arveluttavaa alkaa etsimään syytä ihmisten korvien välistä.
Jos uskot Jumalaan ja Jeesukseen, niin kannattaa rukoilal iltarukous ja pyytää suojelusta. On syy sille, miksi ihmiset ovat vuosisatojen aikana oppineet nimenomaan -ilta-rukouksen ennen nukkumaanenoa.

hvy5ch5dx kirjoitti:

Onko kukaan ajatellut, että kyse olisi ruumiistairtautumisesta?
Itselläni on näitä ja muitakin kokemuksia paljon, mutta ne ovat selkeästi yliluonnolisia, eivätkä mitään hallusinaatioita.
No, mitä selityksiä kukakin haluaa niille antaa, mutta on mielestäni vähän arveluttavaa alkaa etsimään syytä ihmisten korvien välistä.
Jos uskot Jumalaan ja Jeesukseen, niin kannattaa rukoilal iltarukous ja pyytää suojelusta. On syy sille, miksi ihmiset ovat vuosisatojen aikana oppineet nimenomaan -ilta-rukouksen ennen nukkumaanenoa.

Lue lisää

hahhah. joo o, samaa täällä ekaa kertaa pari yötä sit kokenu :D se oli kyl pelottavaa, tunsit et joku/jokin yritti päästä mun pään sisään. avaan silmät mutten pysty liikkumaan ja hengitys tuntu ihan hetken vaikeelta. siinä sit peloissaan tärisin liikkumattomana. ja selälleen kans nukuin sillon. oli pelottava mut samalla huvittava kokemus :D vois tulla uudestaakin muttei noin friikillä aiheella!

ihih. kirjoitti:

hahhah. joo o, samaa täällä ekaa kertaa pari yötä sit kokenu :D se oli kyl pelottavaa, tunsit et joku/jokin yritti päästä mun pään sisään. avaan silmät mutten pysty liikkumaan ja hengitys tuntu ihan hetken vaikeelta. siinä sit peloissaan tärisin liikkumattomana. ja selälleen kans nukuin sillon. oli pelottava mut samalla huvittava kokemus :D vois tulla uudestaakin muttei noin friikillä aiheella!

Lue lisää

Itse sain näitä viime viikolla taas pitkän taon jälkeen. Olin pahassa flunssassa (nenä tukossa kurkku kipeä) ja olo oli hyvin tukala. Heräsin keskellä yötä ja huomasin etten pysty liikuttamaan itseäni. Aiemmin unihalvauksen kokeneena ja asiasta lukeneena tiesin mistä oli kysymys. Koitin olla ajattelematta mitään, jottei tulisi hallusinaatioita ja sain itseni hereille. Katsoin sitten kelloa se oli jotain puoli viisi. Koitin sitten taas nukkua, mutta vaivuin takaisin tähän halvaustilaan. Ilmastointi laitteen äänet voimistuivat, kunnes ääni oli todella kova lisäksi näin valoja. Pääsin lopulta hereille eikä aika ollut kulunut kuin muutama minuutti. Jaloittelin vähän aikaa ja yritin taas nukkua. Jäin kuitenkin taas halvaukseen ja "kokeilu mielessä" päätin ajatella kaikkea pahaa. Pelotti todella paljon, kuulin ääniä ja näin kaikellaista. Kokeilin ajatella myös "ruumiista irtautumista", tunsin ja näin nousevani. Tässä vaiheessa pelotti niin hemmetisti, etten uskaltanut jatkaa. Heräsin taas, mutta pian vaivuin taas. Muutama kerta peräkkäin kävi vielä näin.

Itseni kohdalla näissä on auttanut tilanteen tiedostaminen. Toinen hyvä keino on puhua jonkulle. Kannattaa näyttää vaikka wikipediasta artikkeli aiheesta kaverille, jossei usko.

Huihelkkari kirjoitti:

En ole varma onko tämä unihalvaus.

Menin joskus 23:30 aikoihin yksin nukkumaan. Havahduin noin tuntia myöhemmin siihen, kun joku musta hahmo käveli sänkyä kohti. En voinut liikkua. Menin paniikkiin ja aloin huutaa ja potkia. Se tuntui kuin unelta; tiedostin olevani sängyssä, mutta en tuntenut mitään, ja vaikka huusin, huutoa ei kuulunut. Seuraava asia mitä tajusin, oli että huoneessa oli valot päällä ja poikaystäväni kyseli huolestuneena, että olenko kunnossa. Luulin senkin olevan unta, enkä hetkeen pystynyt liikkumaan. Hän pyysi antamaan peittonsa ja vasta silloin tajusin että olen hereillä.

Olin käpertynyt pienelle mykkyrälle, kietoutunut poikaystäväni paksuun peittoon ja kääntynyt väärin päin sängyssä. Oli todella kuuma. Hän kyseli, että mistä hitosta oikein näin unta kun huusin ja sätkin niin kovasti. Minä siihen, että huusinko oikeasti. Hän sanoi, että no joo todellakin. Olin kuulema krampannut kuin epilepsiakohtauksen aikana (minulla ei ole edes mitään sairauksia) ja huutanut. Kun hän oli laittanut valot päälle, olin lopettanut ja mumissut, että "ai se oletkin vain sinä" ja lysähtänyt sängylle.

Tuon jälkeen ei kyllä hetkeen uskaltanut nukkumaan mennä, vaan mentiin katsomaan telkkaria. Oloni oli todella voipunut. Olin ilmeisesti koko ajan tiedostanut että lähestyvä musta hahmo oli nukkumaan tullut poikaystäväni, mutta en ollut jostain syystä tunnistanut häntä.

Eli mahtoiko kyseessä olla unihalvaus? Minä kun en tiedostanut olevani hereillä ja pystyin kyllä liikkumaan. Pari lyhyttä hetkeä oli etten voinut liikkua, ennen ja jälkeen kramppaamiseni, mutta olinkin oikeasti liikkunut ja huutanut, vaikka luulin näkeväni unta. Melkeinpä kaikki unihalvaukselle altistavat tekijätkin kyllä täyttyvät: valvominen, unenpuute, väsymys ja epäsäännöllinen unirytmi. En ole nukkunut päiviin kunnolla helteiden takia. Lisäksi olin selälläni kun tilanne alkoi.

Lue lisää

Nyt tuli toinen samanmoinen melko lyhyen ajan sisään. Olin selälläni kun nukahdin. Näin unta, että nukuin poikaystäväni kanssa eri sängyissä (vaikka oikeasti nukutaan siis samassa). Taas tämä musta heppu tuli pyörimään huoneeseen. Aluksi vain tuijotin sitä, kun se tuli minun sänkyni luokse, kumartui ylleni ja katsoi. En ole varma, pystyinkö liikkumaan vai en, koska makasin paikoillani enkä muistaakseni edes yrittänyt liikkua. Sitten se suoristautui, käveli poikaystäväni sängyn luo ja kumartui siihen. Silloin aloin kiljua ja potkia hahmoa ja havahduin siihen, kun poikaystäväni ravisteli minua hereille.

Pitäiskö tästä huolestua? Ei ole ennen ollut näin tiheään tahtiin tällaisia ihme kohtauksia; korkeintaan kerran tai pari aikaisemmin ja siinäkin useita vuosia välissä. Elämäntilanne ei ole ainakaan mielestäni mitenkään stressaava tällä hetkellä...

Huihelkkari kirjoitti:

Nyt tuli toinen samanmoinen melko lyhyen ajan sisään. Olin selälläni kun nukahdin. Näin unta, että nukuin poikaystäväni kanssa eri sängyissä (vaikka oikeasti nukutaan siis samassa). Taas tämä musta heppu tuli pyörimään huoneeseen. Aluksi vain tuijotin sitä, kun se tuli minun sänkyni luokse, kumartui ylleni ja katsoi. En ole varma, pystyinkö liikkumaan vai en, koska makasin paikoillani enkä muistaakseni edes yrittänyt liikkua. Sitten se suoristautui, käveli poikaystäväni sängyn luo ja kumartui siihen. Silloin aloin kiljua ja potkia hahmoa ja havahduin siihen, kun poikaystäväni ravisteli minua hereille.

Pitäiskö tästä huolestua? Ei ole ennen ollut näin tiheään tahtiin tällaisia ihme kohtauksia; korkeintaan kerran tai pari aikaisemmin ja siinäkin useita vuosia välissä. Elämäntilanne ei ole ainakaan mielestäni mitenkään stressaava tällä hetkellä...

Lue lisää

unihalvaukseen on rukoileminen. Kun kohtaus iskee päälle, ala rukoilla joko mielessäsi tai ääneen ja mieluiten toistat Jeesuksen nimeä ja pyydät Jeesusta apuun. Homma muuten toimii! Unihalvaus yleensä pian katoaa, pelko vähenee ja se hirveä paniikki alaa sulaa pois. Kannattaa kokeilla! Aika moni on kertonut tämän toimineen kohdallaan, vaikka ei muutoin erityisen uskonnollinen olisikaan. Nimenomaan ne, joilla unihalvaukseen liittyy sellainen out, valtava kauhu ja suunnaton pelon tunne, saavat tästä apua. En tiedä, katoavatko unihalvauskohtaukset kokonaan ja lopullisesti, mutta ainakin kohtauksen aikana olotila helpottaa.

Taas päinvastaisesti , unihalvauskohtauksen saamisen riski voi kasvaa, jos on katsonut esim. illalla kauhuelokuvaa, joogannut, leikkinyt spiritismiä tai jotain muita tällaisia juttuja touhunnut ennen nukahtamista.

Toivottavasti moni kohtalotoveri saa tästä vinkistä apua. Joilla ei ole koskaan uniongelmia, ei helposti ymmärrä niitä, joille rauhallinen ja katkeamaton yöuni ei ole itsestään selvää!

Kokeiltu on! kirjoitti:

unihalvaukseen on rukoileminen. Kun kohtaus iskee päälle, ala rukoilla joko mielessäsi tai ääneen ja mieluiten toistat Jeesuksen nimeä ja pyydät Jeesusta apuun. Homma muuten toimii! Unihalvaus yleensä pian katoaa, pelko vähenee ja se hirveä paniikki alaa sulaa pois. Kannattaa kokeilla! Aika moni on kertonut tämän toimineen kohdallaan, vaikka ei muutoin erityisen uskonnollinen olisikaan. Nimenomaan ne, joilla unihalvaukseen liittyy sellainen out, valtava kauhu ja suunnaton pelon tunne, saavat tästä apua. En tiedä, katoavatko unihalvauskohtaukset kokonaan ja lopullisesti, mutta ainakin kohtauksen aikana olotila helpottaa.

Taas päinvastaisesti , unihalvauskohtauksen saamisen riski voi kasvaa, jos on katsonut esim. illalla kauhuelokuvaa, joogannut, leikkinyt spiritismiä tai jotain muita tällaisia juttuja touhunnut ennen nukahtamista.

Toivottavasti moni kohtalotoveri saa tästä vinkistä apua. Joilla ei ole koskaan uniongelmia, ei helposti ymmärrä niitä, joille rauhallinen ja katkeamaton yöuni ei ole itsestään selvää!

Lue lisää

tarkoittaisi, että jos rukoileminen (Jeesus-nimi esim.) auttaa, kyse on jostain henkivoimiin tai yliluonnolliseen liittyvästä eikä meidän "halvautuvien" omien aivojen tuotoksesta. Sitäkö tarkoitat?

Tuollainen teoria kuulostaa tosi isolta ja pelottavalta jutulta jos näin on. Miksi siitä ei puhuta? Mua alkoi kiinnostamaan, että jos rukoilemalla pääsisin kohtauksista (nyt ei ole ollut, edellisestä puolisen vuotta), miksi sitä ei kukaan ole aiemmin sanonut? Tai jos se toimii, mitä mun pitäisi ylipäätään alkaa ajattelemaan tästä elämästä tai mitä uskon. Siis jos homma on yliluonnollinen, henkivaltasysteemi, munhan pitää alkaa funtsimaan muutenkin, mikä on totta ja silleen.

Oikeastaan tosi pelottavaa, jos aina on vain aatellut, että unihalvaus on mun aivojen tuote. Oon kyllä joskus ajatellut, että miksi unihalvaus oikeastaan kaikilla on pelottava, miksi aivot ei tuota ihania halvauksia, onnellisia kokemuksia ja silleen? Vai onko jollain ollut, ois kiva kuulla.

Halvautuva kirjoitti:

tarkoittaisi, että jos rukoileminen (Jeesus-nimi esim.) auttaa, kyse on jostain henkivoimiin tai yliluonnolliseen liittyvästä eikä meidän "halvautuvien" omien aivojen tuotoksesta. Sitäkö tarkoitat?

Tuollainen teoria kuulostaa tosi isolta ja pelottavalta jutulta jos näin on. Miksi siitä ei puhuta? Mua alkoi kiinnostamaan, että jos rukoilemalla pääsisin kohtauksista (nyt ei ole ollut, edellisestä puolisen vuotta), miksi sitä ei kukaan ole aiemmin sanonut? Tai jos se toimii, mitä mun pitäisi ylipäätään alkaa ajattelemaan tästä elämästä tai mitä uskon. Siis jos homma on yliluonnollinen, henkivaltasysteemi, munhan pitää alkaa funtsimaan muutenkin, mikä on totta ja silleen.

Oikeastaan tosi pelottavaa, jos aina on vain aatellut, että unihalvaus on mun aivojen tuote. Oon kyllä joskus ajatellut, että miksi unihalvaus oikeastaan kaikilla on pelottava, miksi aivot ei tuota ihania halvauksia, onnellisia kokemuksia ja silleen? Vai onko jollain ollut, ois kiva kuulla.

Lue lisää

unihalvauksessa.

Tämä on tosi iso juttu ja ilmeisesti näitä on pakko alkaa ajattelemaan eri tavalla, kun niin moni täällä (ja muillakin keskustelupalstoilla) on kertonut rukoilemisen tai Jeesus-nimen toistelun vievän halvausoireet pois. Ei eikö ne olekaan aivojemme tuote, kuten yleensä väitetään? Onko olemassa jotain pahaa, kun monet halvaantuvat (ja minä myös olen kokenut) jotain pahaa, kummallista uhkan tunnetta, johon liittyy tunne kuin joku olisi huoneessa tms. Onko se siis demoni vai mikä se on?

Voisiko joku uskis vastata näihin, mitä näistä pitäisi ajatella? Miksi joku demoni piinaa toisia yöllä ja toisia ei, jos se on demoni? Miksi näistä ei tosiaankaan puhuta, kuten tuo edellä kirjoittava halvautuva kysyy? Miksi Jumala ei estä sitä jo etukäteen, miksi halvautuvan pitää itse rukoilla? Onko näitä unihalvauksia ns. uskovaisilla, se minua kiinnostaa eniten!!! Jos ei ole, apua, mitä tästä pitää alkaa ajattelemaan.

Voisiko tästä jutusta saada tänne keskustelua ennen kuin moni meistä kärsivistä ihan uupuu yöllisiin kohtauksiin ja kun ei saa (ei uskalla) riittävästi nukuttua!

Toistuvaishalvaus kirjoitti:

unihalvauksessa.

Tämä on tosi iso juttu ja ilmeisesti näitä on pakko alkaa ajattelemaan eri tavalla, kun niin moni täällä (ja muillakin keskustelupalstoilla) on kertonut rukoilemisen tai Jeesus-nimen toistelun vievän halvausoireet pois. Ei eikö ne olekaan aivojemme tuote, kuten yleensä väitetään? Onko olemassa jotain pahaa, kun monet halvaantuvat (ja minä myös olen kokenut) jotain pahaa, kummallista uhkan tunnetta, johon liittyy tunne kuin joku olisi huoneessa tms. Onko se siis demoni vai mikä se on?

Voisiko joku uskis vastata näihin, mitä näistä pitäisi ajatella? Miksi joku demoni piinaa toisia yöllä ja toisia ei, jos se on demoni? Miksi näistä ei tosiaankaan puhuta, kuten tuo edellä kirjoittava halvautuva kysyy? Miksi Jumala ei estä sitä jo etukäteen, miksi halvautuvan pitää itse rukoilla? Onko näitä unihalvauksia ns. uskovaisilla, se minua kiinnostaa eniten!!! Jos ei ole, apua, mitä tästä pitää alkaa ajattelemaan.

Voisiko tästä jutusta saada tänne keskustelua ennen kuin moni meistä kärsivistä ihan uupuu yöllisiin kohtauksiin ja kun ei saa (ei uskalla) riittävästi nukuttua!

Lue lisää

Vanha ketju mut moni voi varmaan googlaila tätä... oon uskovainen ja aattelin kokeilla vastata Toistuvaishalvaukselle.

Miksi kukaan ei puhu tästä että rukous/Jeesus auttaa unihalvaukseen? Tavalliset tallaajat puhuvat, kuten tässä ketjussakin. Virallinen lääketiede ei tunnusta Jumalaa vaan pyrkii selittämään kaiken maallisesti, sellaisista lähtökohdista, joihin Jumala ei kuulu. Eli Jumala on tavallaan suljettu lääkketieteen ja muunkin tieteen ulkopuolelle. Tutkijat/ammattilaiset pelkäävät menettävänsä uskottavuutensa, jos alkavat puhua Jumalasta todellisena olentona ja vaikuttajana. Useimmat ihmiset eivät myöskään taida uskoa Jeesukseen. Kaikenlaisia "tieteellisiä" selityksiä pahoille hengille ja niiden toiminnalle pitää vaan keksiä, koska olisi outoa ja noloa jos menisi sormi suuhun. Mutta eihän tähän mitään varmaa lääkettä ole keksitty.

Onkohan joku tämän ketjun luettuaan kokeillu itse Jeesuksen avuksihuutamista jos on saanut halvauksen? Olisi kiva kuulla...

Miks demoni piinaa toisia ja toisia ei? Ollaanko sotkeuduttu pimeyden voimiin jollain tapaa? Aina ei ole syytä ihmisessä, kuten luulisin olevan ainakin lasten kohdalla, mutta onneksi rukous ja Jeesus auttavat kaikkia samaten. Ja uskoon kun tullaan niin varmaan vähitellen loppuvat kokonaan tai ainakin vähenevät. Vaihtoehtohoidotkin ja muut uskonnot kuin kristinusko avaavat ovia pimeyden voimille. Kaikkea ei-kristillistä yliluonnollista kannattaa tosissaan välttää. Runsas/vahva alkoholikin tuntuu avaavan jotain ovia pahoille hengille.

Miksei Jumala estä etukäteen? Ehkä siksi että muuten ihminen ei kiinnostuisi Jumalasta eikä koskaan tulisi hänen luokseen eikä pelastuisi koska vain Jeesukseen turvautumalla pelastumme.

pari kertaa on mulle tapahtunut....melko järkyttävä se kauhun tunne :/ ei pystynyt viime yönä liikkuun kuin olisi ollut liimattu sänkyyn ja tuntu että jokin on mun naaman vieressä ja puhaltaa viileetä ilmaa mun kasvoille... eka kerralla korvassa oli kauhea puhina ja sama kauhun tunne. ei uskalla aukasta silmiä :D liekkö etes pystys. huomasin kyllä että rukoilu auttoi eka kerralla..toisella kerralla luovutin ku en päässyt ylös :P jospa kirjan luku auttas ennen nukkumista...vähän hirvittää mennä nukkuun

ei tossa uniapneassa muistaakseni ollu sellaisia oireita kuin pahuuden läsnäolon tunne,kauhun tunne ja sellasta mut en tiiä saattaahan se olla tuota uniapneaakin. tosi järkyttävä se kauhun tunne.. kun siinä tilassa ``herää`` järki pelaa ihan samanlailla kuin heräisi normaalisti aamulla, sydän hakkaa satasta .se tunne että jokin tai joku on siinä vieressä on niin todellisen tuntosta (puhaltaa kylmää ilmaa naamalle).... kuin paha henki joka olisi halukas iskemään kyntensä kiinni mut se ei vaan pysty siihen ja kyttää vain vieressä v-mäisyyttään...
ykspäivä oli sellainen tunne juuri kun heräsin ja ennenkuin aukasin silmät.... kuin joku olisi koskenut sormella mun naamaan ihmettelin sitä ja aloin ettiin sängystä että olisiko joku koppakuoriainen tipahtanu katosta naamalle mut ei mitään xD.... nyt ei ole ollut pitkään aikaan mitään heräämistä tai kauhua :P liekkö demoni sai tarpeekseen tai tullut vaan yksinkertaisesti nukuttua paremmin. varmaan liittyy nuo ongelmat verenpaineeseen ja ressiin... ollut myös vuoden aikana rinnassa vihlontaa jaa muuta sellasta :D mut kun otti loparit niin ressi ja v-tutus väheni.

Toi on ihan normaali juttu ei mitään hätää(: Itelläni on ollu unihalvaus ku olin 12-13vee ja nyt oon siis 15-vuotias. Eihän tollasta kokemusta kyllä hevillä unohda mutta onneks ei oo sentään tapahtunu mulla vielä uudestaan. Ja mulla oli ihan samanlainen tunne kun sulla, että tuntu kun en ois ollu omassa kehossani vaan olin henkenä siinä ruumiini ylipuolella ja leijuin vaan ja tuntu että oisin poistunu ruumiistani. En ees sillon tajunnu mikä se oli ja varmaa vuotta myöhemmin kuulin jostain unihalvauksesta ja tajusin että se se oli. Monethan puhuu just siitä että unihalvaus on tosi pelottava ja ahdistava kokemus mutta ite en kokenut sitä mitenkään pelottavana vaan enemmänkin mielenkiintoisena. Tottakai se ensin pelästytti ja aiheutti paniikkia kun oot vaan henkenä ilmassa mutta ei se pelottavaa ollut. Toisaalta oon varmaan onnekas koska mulla tohon halvaukseen ei kuulunut mitään hallusinaatioita tai kuviteltuja ääniä jotka on varmaan niitä pelottavimpia.
Itelleni unihalvaus on jäänyt ihan hyvänä kokemuksena mieleen ja oli mielenkiintoista kokea se. Ja vielä kerran, noi on aivan normaaleja, mulla on ainakin neljä kaveria jotka on myös saanu unihalvauksen ja osa monta kertaakin.

Teille uskovaisille höyrypäille on olemassa ihan omiakin palstoja.

Juu, se alkaa monesti tosi voimakkaalla äänellä. Äänen tunnistaa olemattomaksi sen selkeyden perusteella. Luonnottoman puhdas ääni.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että "kuulisit ääniä". Unen rajamaita ei lasketa. Mulle määrättiin Zyprexaa, kun erehdyin kerran kertomaan näistä tapauksista lääkärille. Onneksi tajusin itse lopettaa turhan lääkkeen käytön. Mutta Vasta, kun se lisäsi painoani 25 kiloa.

Hitto, mitä ammattitaidottomuutta tuolla yleisellä puolella.

Käyppä ulkoilemassa niin mörköt häviävät ihan itsestään.

Joo, en uskonut harhoihin. Mua pelotti hirveästi mutta tajusin sen olevan jotain harhaa. Se on lisättävä että mä aistin jonkun "pahan" liikkuvan huoneessa kosketuksen ja tarraamisen välillä mutta itse ei pysty liikkumaan eikä puolustautumaan.

Luin tuon tapahtuman jälkeen netistä keskusteluja unihalvauksesta ja kyllä se oli unihalvaus. Itselläni tuon unihalvauksen laukaisi todennäköisesti valtava stressi mikä on tällä hetkellä päällä.

Se on sanottava että kaikinpuolin sykähdyttävä kokemus.

Saan kanssa unihalvauksia lähes päivittäin, siksi jatkuva väsymys painaa mieltäni. Unihalvaukset lisääntyivät entisestään, kun muutimme 2-3 vuotta sitten tänne asuntoon toisesta asunnosta. Minua ei kyljellä nukkuminen auta saan niitä silti. Yleensä nään jatkuvasti hallusinaatioita, ja jokin olento satuttaa minua. Se tuntuu niin todelta, se kipu. Olen myös nähnyt läheisiä ihmisiäni unessani, jotka satuttavat minua. Olen kaikintavoin yrittänyt välttää unihalvauksia, mutta silti ne toistuvat aina jatkuvasti. En koe pelkääväni niitä, mutta silti niitä aina tulee. Välillä ollessani halvaustilanteessa olen pyytänyt apua, mutta luultavasti se on ollut vain unessa tapahtuvaa avunhuutoa.

Olit varmaan helpottunut ettet kuollutkaan?

Voiko unihalvausta esiintyä 12 vuotiaalla lapsella

Mulla on tosi samanlaisia unihalvauksia kun sulla! Niitä tulee pari kertaa vuodessa, joskus kaksi saman yön aikana. Aluksi ne oli ahdistavia, mutta nyt ei enää niinkään, kun ymmärrän paremmin ilmiötä tutustuttuani siihen.

Mulla ainakin normaalia kovempi fyysinen rasitus ja nukkuminen ilman unirytmiä lisäävät sen todennäköisyyttä.

Mutta siihen kannattaa tutustua tieteellisessä mielessä, eikä ottaa liian vakavasti. Lisäksi omasta mielestäni helpompaa unihalvauksen aikana vain rauhoittua ja hengitellä, koittaa nukahtaa uudelleen ja ajatella mukavia, toki voi olla helpommin sanottu kun tehty. Mutta itseäni ainakin auttaa! ☺️ tsemppiä.