Miten saa mielestä pois ajatukset että jää yksin? Tässä kärsii työt sun muu elämä. Jos käy niin että jää ilman naista 30v asti. Silloin on jo liian myöhäistä
Jos jää yksin
lonely
243449
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ei todellakaan!
Ota asenne, että et välitä saatko jonkun omaksesi vai et! sitten se kolahtaakin.
Näin kävi mulle ikää 32-vuotta ja takana suhteita nolla.
miten sinulle kävi? olit epätoivoinen ja mietit tuota ja suhteita nolla 32 vuotiaana? no mut miten pystyy nauttimaan elämästä koska tietää että toisilla on suhde naisen kanssa mutta itselle ei onnista mikään. Toisille on itsessäänselvyys että saa naisen. Itselle se on pelkkää miettimistä mistä saa kumppanin. Kaupassakin on kiva käydä vaan katsomassa naisia ja pareja. Siinä sitten kateellisena ajattelee tuokin poika on onnellinen kun on saanut tuon naisen
mutta ette ymmärrä että ei se parisuhde ole mitään kivaa ja hauskaa. Monet avioliitossa elävät ovat kateellisia yksinäisille sinkuille kun saavat lennellä vapaasti. Toki nuoremmat pilkkaavat, kun ne yrittää esittää jotain.....
et ymmärrä kun olet itse kaiken kokenut. Mieti jos itse olisit samassa tilanteessa, ei kunnon suhdetta ensimmäistäkään. Ja ajattelen myös niin, että jos elämästä alkaa nauttia ilman naista, niin silletasolle se myös jää.
tilanteessa, joskin hieman nuorempi.
Ei valittamista.....Mun motto menee niin, että ei pitäisi valittaa mitä ei ole vaan olla iloinen mitä on.
Muista nyt kuitenkin piinaavissa mietelmissäsi, että parisuhteet eivät todellakaan ole niin auvoisia ja naiset niin ihmeellisiä kuin sinä kokemattomana kuvittelet. Tosin itse seurustelin ensimmäisen kerran olikohan se nyt 18-vuotiaana, eli en voi sanoa, että kokemukseni olisi sama kuin sinulla, mutta sitä ennen itsekin kuvittelin, että naisen löytäminen olisi jotain mitä ei voi kunnolla edes kuvitella, jotain elämän täydellistävää. No, se ei todellakaan ole mitään niin kauhean ihmeellistä, ja tämä on totinen tosi. Turha vaipua tuollaisen asian vuoksi epätoivoon. Ymmärrän kyllä tuntemuksesi, mutta sinun täytyy myös käsittää, että liioittelet tuota asiaa mielessäsi juuri siksi, ettei sinulla ole kokemusta.
Joskus olen jopa ajatellut, että olisi ehkä sittenkin kiinnostavampaa kokea elämä juuri sellaisesta näkökulmasta, ettei olisi koskaan ollutkaan naisen kanssa, sillä silloin nainenkin vaikuttaisi jo ihan sukupuolensa edustajana hehkeämmältä, ihmeellisemmältä ja raikkaammalta kuin se on mahdollista sen jälkeen, kun on seurustelusuhteessa ollut.
Rakkauttahan on ilman suhteitakin. On siis aivan tarkoituksetonta vaipua epätoivoon. Opi rakastamaan itseäsi ja ympäröivää maailmaa kiduttamatta itseäsi ajatuksilla seurustelemisesta. Toimi maailmassa niin kuin ihminen, jonka sydän on täynnä rakkautta. Ei ole sanottu, ettei sinun kohdallesikin joskus sattuisi se sopiva nainen, mutta turha sinun on asiasta kehittää pakkomiellettä.
Naiset ja miehet on ohjelmoitu biologisesti hakeutumaan toistensa läheisyyteen, mutta juuri tässä on se juju, se biologinen ohjelmointi voi hämärtää todellisuudentajua, jos ei ole asioista kokemusta. Se voi aiheuttaa juuri tuollaisia kuvitelmia ja päähänpinttymiä kuin sinulla on. Jos sinulla olisi kokemusta, naurahtaisit näille kirjoituksillesi hyväntahtoisesti. Oikeasti. Elämä ei ole niin kuin elokuvissa.
> Monet avioliitossa elävät ovat kateellisia yksinäisille sinkuille kun saavat lennellä vapaasti.
Lentäminen. Hienoa, jos pää kestää korkeita paikkoja. Tarkoitit varmaan kukasta kukkaan lentämistä ? Niin no, kadehdittavaa se on sellaiselle, jolle oma vaimo/mies ei riitä/kelpaa. Tuskaa sellaiselle, joka niitä ei syystä tai toisesta harrasta.
Kyllä, sinkun vapaus on todellista vapautta. Saa tehdä kaiken itse ml. päätökset, maksaa kaiken elämisen täysmääräisenä yhden tuloista. Asioita ei voi jättää toisen tehtäväksi.
mutta oletko ollut rakastunut?
Olen tietenkin.
Kyseisestä ikäryhmästä voipi löytyä naisia, jotka potevat vauvakuumetta ja ovat jo valmiita sitoutumaan.Sitä nuoremmat ehkä haluavat vielä bilettää ja rokkailla yökerhoissa.Uraputki vaikuttaa myös.Ongelma yksinjäävissä 25v.-29v.:issa on
*mahdollinen queer-aspekti
*paniikki
*muiden painostus
*ei tiedetä, miten terveydentilan laita on.
HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!
tämä "mahdollinen queer-aspekti" ???
Kurkkaahan housuihisi!!!Miten kukaan voi etsiä, ja noin kapean ikähaarukan mukaan! Sitäpaitsi ei kirjoittaja nyt varmaan ihan tätä tarkoittanut. Mitä ihmeen järkeä hänellä olisi rajata kiinnostuksensa tietyn ikäisiin, jos täky ei ole käynyt kiinni muutenkaan.
Niin, ja luuletko tosiaan, että tuon ikäinen on niin epätoivoinen hankkimaan lapsen, että ottaa lapsen isäksi kenet vaan. Kyllä välillä täytyy ihmetellä mitä miehen päässä pyörii!!
Ongelma naisesta tulkintoja tekevissä usein on
* pelko kys sukupuolta kohtaan
* jätetty/ petetty
* huono äitisuhde
* tunnustusta vaille jäänyt homous
>Ongelma naisesta tulkintoja tekevissä usein on
>* tunnustusta vaille jäänyt homous
Vaikka homous on tällä hetkellä trendikästä, onko sitä aivan pakko sotkea joka asiaan ? Terve mies tietää sukupuolisen suuntauksensa ihan itse ilman ulkopuolisia analyyseja.
Onko tullut luettua liikaa naistenlehtiä ?
Sitten vielä jotkut puolitutut puolileikillään kysyy, ettet vain ole homo... vittu että se syö! Joskus tekisi mieli päntätä päin näköä, kun ei se kaikille tosiaan ole itsestään selvyys että saa kumppanin.
Ja hirveintä vielä on ku oot komee etkä "saa" naista. Tottakai luullaan pian homoksi jo ystävä/tuttava piireissäkin. Mutta ei mulle kaikki kelpaa,,, Kun hyvää en saa ja huono ei kelpaa niin ollaan sitten ilman
Tsäsä suomi24 keskustelupalstallakin on naisten kuvia. Mainoksia ja sitten tuo etusivun juttu. Nekin muistuttaa sitä mitä ei saa
Itsekin joskus ajattelin, että jos johonkin tiettyyn ikään mennessä ei ole vaimoa ja perhettä niin silloin on mukamas myöhäistä. Pötypuhetta! Meille miehillehän moinen ei koskaan ole liian myöhäistä. Naisille tietysti biologiset tekijät pistävät jonkinlaisen ikätakarajan mutta mies voi elää pinttyneen poikamiehen elämää vaikka viiskymppiseksi ja sitten löytää elämänsä naisen.
Sitä paitsi jos jokin ikä olisi ns liian myöhäinen ikä löytää kumppani niin silloinhan kukaan yli 30v ihminen ei uskaltaisi erota koska pelkäisi että ei enää löydä ketään mutta tuohan on ihan täyttä bullshittiä.
Itse olen ollut 3v yksin ja minulle on muodostunut sellainen ajatusmaailma, että jos kumppani löytyy niin sitten löytyy mutta jos ei löydy niin kenties niin ei olla kohdallani tarkoitettukaan. Ne suhteet mitä minulla on takanapäin niin niistä voi sanoa, että ei ole ollut oikea ihminen.
Muutenkin kun katselen kavereitani ja heidän suhteitansa niin eipä kovinkaan montaa heistä käy kateeksi. Mielestäni hyvä motto on se, että "jos ei hyviä naisia saa niin ei silti kannata huonojakaan huolia".
"Muutenkin kun katselen kavereitani ja heidän suhteitansa niin eipä kovinkaan montaa heistä käy kateeksi."
Tuossa on hyvä pointti. Itseänikään eivät kaverien suhteet ole koskaan käyneet kateeksi, ei etenkään enää siinä vaiheessa, kun parisuhteesta on itse saanut kokemusta. Ehkä joskus teininä viimeksi tunsi oikeasti jäävänsä jostain paitsi.
Tämä kannattaisi pitää mielessä niiden yksinäisten, joilla ei suhdetta ole ollut ja jotka kuvittelevat parisuhteesta ties minkälaista autuutta. Tilanne ei todellakaan ole sellainen katastrofi kuin he kuvittelevat, ei se ole katastrofi ensinkään. On niin surullista, että ihmiset kiduttavat itseään omilla ajatuksillaan ja vaipuvat yhä syvempään alakuloon.
Sulla on kaks vaihtoehtoa.
Voit ajatella yksinäisyyttäsi kokoajan ja asetella määräaikoja, jonka jälkeen on jo ehdottoman myöhäistä saada aikaiseksi parisuhdetta. Näin masennut ja katkeroidut ja sinut perii hukka lopulta.
Tai sitten unohdat koko jutun ja keskityt elämääsi ja työhösi ja ennen pitkää huomaat löytäneesi sen elämäsi naisen. Tai sitten et löydä, mutta sillä ei ole mitään väliä, koska unohdit koko jutun jo alussa :)
Ei vaan, älä ota ressiä. Kyl se siitä. Et ole ainoa
Niin sitten itsari. Mä en elä ainakaan ilman naista!
Toivottavasti viestisi oli provo. Miksi naisista/naisettomuudesta niin kauhea stressi? Kesä tulossa ja kaikkea, voi ottaa rennosti ja ryypiskellä ynnä muuta mukavaa.
Ei minullakaan mitään naista ole ollut kolmeen vuoteen, mutta ei se haittaa
Provo. Oikeasti kuolen kohta tähän yksinäisyyden
ja läheisyyden puutteeseen. Enkä tykkää ryypiskellä
juuri olleenkaan. Se vaan siirtäisi sitä pahaa oloa.
usko pois tiedän fiiliksen, itselläni oli tuo masennusvaihe vuosi/kaksi sitten, jossain vaiheessa kai sekosin tai jotain, sillä lakkasin välittämästä ja rupesin dokailemaan satunnaisesti, en kuitenkaan unohtaakseni tai suruuni, vaan puhtaasti pitääkseni hauskaa.
Sieltä masennuksen ahdingosta kukaan ei pysty ihan äkkiä pois nostamaan, paitsi se odotettu satuprinsessa, joka ei taasen ikinä ilmesty.
Toivottavasti unohdat koko asian pian, sillä sen märehtiminen syö miestä. Kun siitä sitten pääsee eroon niin olo on kyllä uskomattoman vapautunut "hällä väliä" fiilis jonka jälkeen koko olemus on rennompi, mikä vetää osaltaan satuprinsessoja puoleensa.
Opiskelu, kaiken moiset harrasteet ja ystävät tarjoavat tietysti kaikenlaisia virikkeitä ja kiinnostavia asioita elämään, mutta eivät elämän merkityksellisyyden kokemusta. Elämä ei tunnu täydeltä, kun on yksin. Yksinäiset päivät ovat ajankulutusta vailla merkitystä. Iloja tai suruja, mitä vain, mutta tyhjyyden tunne sisällä.