MUIJA JÄTTI???

käytännössä mun kulta jätti koska me ei riidelty, se keräs kaiken paha sisäänsä, ja sitten se hajosi ja purki ne kaikki samalla ja tuli siihen tulokseen ettei se rakasta mua enää.

sulle olis nyt parasta:
1. anna itsellesi ja tytöllesi aikaa ajatella
2. keskustelkaa kasvotuseten, että mikä mätti, ja voiko asialle tehdä mitään. ja keskustelkaa siitä että haluatteko olla vielä ystäviä vai ette.

eli ehdottaisin, että molemmat mietitte ensin asioita yksin. kun toinen on sitä mieltä että on miettinyut tarpeekis, hän voi vaikka lähettää tekstarin ja sitten kun se toinenkin on miettiyt asiaa tarpeeksi yksin, voi hän vastata viestiin. sitten sovitte tapaamisen, ja juttelette perinpohjaisesti.

oli kuin omasta elämästäni noin puoltoista kuukautta sitte ja ajattelin antaa sellaisen neuvon että älä tapaa häntä ennen kuin haavat ovat arpeutuneet sillä olo on vain vittumaisempi tapaamisen jälkeen kuin ennen sitä. Toipuminen kestää aikansa mutta lopulta elämä voittaa niin se omalla kohdallanikin on pikkuhiljaa ruvennut tapahtumaan. Paskamaisin olo on tosiaankin silloin kun on yksin kotona ja miettii mitä hän nyt tekee ja kenen kans. Jos tästä sekavasta kirjoituksesta nyt oli apua niin hyvä, minä jatkan itsesäälissä rypemistä ja elämä voittaa vielä se on varma.

... seurustelun jälkeen onnistuu ystävyys, jos on vielä noin voimakkaasti tunteet pelissä. Ehdottaisinkin nyt selkeetä etäisyyttä, että ei tapaamisia, ei puheluita, ei tekstareita, ei mitään yhteydenpitoa ainakaan kuukauteen.

Vanha sananlaskukin sanoo, että mitä korva ei kuule, mitä silmä ei näe, sitä sydän ei itke. Tarkoitan sitä, että kun hän on kerran jättänyt sinut, niin pysyköön päätöksessään ja antakoon ajan parantaa haavasi. Jatkuva näkeminen ja yhteydenpito vain pitää turhaa toivoa yllä ja satutat vaan itseäsi enemmän.

Se että tyttö sanoo edelleen rakastavansa sinua, niin oletteko tosiaankin eroamassa? Vai pitäskö selvittää, että mistä teidän riidat ehkä turhatkin aiheutuu ja yrittää päästä niistä, eikä lopettaa suhdetta.

Siinäpä sulle/teille mietittävää...

samma här, elikkä n. 2 viikkoa sitten erosimme yhteisymmärryksessä ystävinä. On satunnaisia tapaamisia ja tekstareilla yhteydenpitoa aika usein. Tuntuu todella pahalta varsinkin yksin sohvalla työpäivän jälkeen saati sitten öisin. Kyseessä on siis ero eikä mitään toivoa että palattaisiin yhteen. Ehkä olisi parempi niin että ei pitäisi minkäänlaista yhteyttä pariin kuukauteen koska koko ajan näkee ja kuulee jotain asioita mitkä sitten satuttaa.

Sanotaanko että todella orpo olo, en pysty ajattelemaan mitään seurustelua jatkossa oli niin raskas paukku. Ainut ilon lähde on kun entinen tyttöystäväni pitää yhteyttä tekstarein ja satunnaiset tapaamiset. Vaikka oltiin reilu vuosi yhdessä mutta silti elämäni kovin paukku.

Onhan sitä kaverit ja ravintola elämä mutta ei vedä vertoja seurustelulle.

Ehkä joskus, jossakin tuolla tulevaisuudessa olemme vielä muutakin kuin kavereita.

.. paha olla, yritetään jaksaa.

Mulla oli just samanlainen tilanne n. puolitoista kuukautta sitten. Tosin ero lähti musta ja mun ahdistuksesta, mutta en olisi lopulta enää halunnut erota.. Sattuu.. Rakastan niin paljon! Ja sekin sanoo välittävänsä yhä musta ja uskovansa, että tulevaisuudessa olemme jälleen yhdessä. Näkee kuulemma tulevaisuutensa mun kanssani..? Mut sen mielestä meidän aika ei oo vielä.. Eli kai mun täytyy vaan antaa sille aikaa. Etkä säkään muuta oikein voi. Mä tunnen itsekin vahvasti, että jonain päivänä meidän tiet jälleen kohtaa ja löydämme toisemme uudelleen. Mä aavistan sen jotenkin, en osaa selittää sitä, mutta se tunne on vahva. Mutta nyt en voi tehdä muuta kuin odottaa ja jatkaa elämääni. Tee säkin niin. Se sattuu ja helppoa se ei todellakaan ole, mutta rukoile voimia. Niin mäkin oon tehnyt (vaikka ennen en uskonut Jumalaa edes olevan olemassakaan) ja voimia olen myös saanut. Päivän kerrallaan. Niin olen elänyt. Yhteyttä ollaan pidetty ja ollaan nähtykin joitakin kertoja eli ystäviä ollaan yhä, mut alussa se ei koskaan oo helppoa. Kannattaa pitää aluksi pientä rakoa.. Sen neuvon annan. Säästät sillä itseäsi. Vielä olet niin haavoittuvainen.. Mutta voimia sulle! Kyllä me pärjätään, vai mitä? Elämä voittaa, eikö? Hymyä huuleen ja iloista mieltä =) Kyllä se aurinko jonain päivänä paksunkin pilven takaa kurkkaa =)
Jaksamisia!

Moikka

Munkin muija jätti 4kk jälkeen sen takii ku ei tienny mitä haluu... sano mulle et haluu olla vaan kaveri ja mulla kans sama juttu et ku saa puhuu sen kaa niin sillon on parempi fiilis.Paras tapa päästä yli ois se et ei näkis sitä ex-tyttö ystäväänsä ja keksii muuta mietittävää meikäläiselle se on kyllä mahdottomuus... mut koita kestää et ole yksin...

Sama tapahtu mulle. Kännissä mokasin,seuraavana päivänä vielä pelästytin sen
ja siitä alko mun alamäki...vittu kaikki on vielä niin vaiheessa,oon just vaihtamassa työpaikkaa ja nyt vetäsin maton altani...Mä olin rohkea vaan hänentakia nyt en
usko että pääsen tästä yli, parempi ois kai päättää päivänsä

hei frendi älä jää kaipaa enään kaipaa sitä! mun muija jätti mut pari päivää sitten. ei millään pahalla mut kaikki naiset on huoria joka ikinen! ei oo enään olemassa kunnon naista joka ikinen on huora mun muija jätti ku välillä kysyin että missä se menee ja kenen kanssa se on sil oli poika kavereita paljon pyysin että ei liiku enään niitten kanssa , mut se huora valitsi ne ja jätti mut. mut ei auta muu ku uuteen nousuun älä jää kaipaa sitä mä tiiän että se on vaikea unohtaa mut kyllä siihen sitten tottuu ja äläkä enään ota sitä takas vaikka se tulisikin koska myöhemmin se taas jättää ja jos se soittaa tai tekstaa älä vasta sille näin se ymmärtää että mitä se menetti SEMMONEN NEUVO KAIKILLE JÄTKILLE ETTÄ ÄLKÄÄ IKINÄ RAKASTUKO RAKKAUS ON PERSEESTÄ!!!

Ketjun aloittaja on jo vanhainkodissa.

Ja sillä yhdeksällä kuukaudella pyyhitään tänään jonkun toisen takapuolta, kun naisesi makaa jonkun häntä arvottomasti kohtelevat ähkijän jyystettävänä. Ne suloiset huulet, jotka sinua kosketti, kiertyy haisevan poarrun ympärille, käsi tarttuu tukasta ja parru työntyy syvälle kurkkuun.

Elämä on. Lähde naisiin, vielä tänään.

Älä välitä. Tällä palstalla oleskelevat ukkomiehet on jätetty kuukauden välein ja joka kerta he palaavat tänne mainostamaan itseään....