teidän mielipidettänne nyt kysyisin tietääkseni, että reagoinko hieman yli!
siis. Kysyin miesystävältäni, että jos hän olisi sinkkumies, saattaisiko hän mahdollisuuden tullessa muhinoida erästä tuttuani, tai tuttuja ylipäätänsä. Hän vastasi että kyllä.
Vastaus ärsyttää minua, ja suuresti, koska itse en sekaantuisi missään nimessä poikaystäväni ystäviin, vaikka ero olisi tullut. Jotain kunnioitusta peliin...
Vai mitä mieltä olette? onko minulla oikeus tuntea näin?
siis. Kysyin miesystävältäni, että jos hän olisi sinkkumies, saattaisiko hän mahdollisuuden tullessa muhinoida erästä tuttuani, tai tuttuja ylipäätänsä. Hän vastasi että kyllä.
Vastaus ärsyttää minua, ja suuresti, koska itse en sekaantuisi missään nimessä poikaystäväni ystäviin, vaikka ero olisi tullut. Jotain kunnioitusta peliin...
Vai mitä mieltä olette? onko minulla oikeus tuntea näin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
MITÄH!
Oletko tosissasi, ettei sinkkunakaan saisi muhinoida kenen kanssa haluaa? Huhhuh.
Sinulla on kunnioitettavat mielipiteet, jotka säästävät sinut ikäviltä tunteilta ja kokemuksilta. Pidä ihmeessä arvosi arvossa, äläkä kuuntele toisten marmatusta.
Älä kuitenkaan käy poikaystäväsi kimppuun ja nosta meteliä hänen asenteistaan. Se ei nimittäin hyödytä mitään. Jos raivoat ja vaadit häntä muuttumaan/muuttamaan mielipiteensä, saat aikaan vain sen, että hän pitää sitä tiukemmin kiinni siitä. Ja lisäksi monta ikävää riitaa, jotka hajottavat suhdettanne.
Yritä hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on, sillä et voi muuttaa häntä. Ole rauhassa sitä mieltä, ettei hän ymmärrä omaa parastaan. Voit saada hänet korkeintaan pohtimaan asiaa, jos osaat viisaasti perustella ajatuksesi ja suhtautua häneen kiihkottomasti.
Jos sinua kiusaa mustasukkaisuus, selvitä se erillään tästä miehesi mielipiteestä.
Oikeus tuntea tunteita on kaikilla ja kaikille tunteille, vain teot pitää pystyä kontrolloimaan.
Riippuu vähän miten esitit kysymyksen?
Jos kysyit kuten kirjoitit, esitit siis täyden fiktion asiasta. Asia muuttuu hieman, mikäli esitit kysymyksen siten, että jos hän olisi sinkku _teidän_ erottuanne.
Pilkun viilaamista, mutta niin se yleensä on tällaisissa kysymyksissä, mies yleensä ajattelee sen nimenomaan niin, että jos hän olisi sinkku (suhdetta kanssasi ei olisi koskaan ollutkaan), ei siten, että jos hän olisi sinkku teidän erottuanne...ymmärtänet tarkoittamani eron kysymystavassa?
Ymmärrän kyllä, että vastaus ärsyttää, ärsyttäisi varmasti useimpia, niin naisia kuin miehiäkin, ja äkkiähän sitä lähtee mielikuvitus laukkaamaan. Sen takia, mikäli asia vaivaa, kannattaa tosiaan tarkentaa kysymys, niin saatat säästää itsesi todelliselta päänvaivalta ja pahalta mieleltä. Useimmat, niin miehet kuin naisetkin, ajattelevat, että exän kavereihin ei sekaannuta, jos ei sitten satu niin, että se on exälle ok, ja vielä harvemmin muut sekaantuvat kaverin exään.
Tunteisiin meillä kaikilla on oikeus :) Selvitä kuitenkin, onko tunteesi täysin turha tässä tapauksessa...luulen että on :)
Ajattelit asian nimittäin hieman liian pitkälle, mies harvemmin niin tekee, vaan ottaa kysymyksen kysymyksenä :p (ei minään epäkunnioituksena miehiä kohtaan, niin se vain usein menee)
nimenomaan korostin sitä, että eron JÄLKEEN siis suhde meillä olisi jo ollut.
Kaiken huippu on se, että kun kysyin tästä eräästä tutusta(kysymyksen tiedätte), niin petyin vastaukseen nimenomaan osaksi sen takia, että kumpikin tiedämme ihmisen taustoja. En olisi uskonut, että vastaus olisi 'kyllä', koska henkilö on nyt mitä on. Siis miesystäväni veli on joskus 'meuhkannut' sen kanssa ja muutenkin tämä tuttu on nyt NÄITÄ naisia...siis kaikki kelpaa. Jonkinnäköistä tasoa ehkä voisi olla?
Itselläni on kyllä senverran korkealla moraali, etten toista loukkaisi, vaikka seurustelu olisikin päättynyt.
Poikaystäväni perusteli kantaansa näin; 'tällaisia me miehet vaan olemme'..
Ja vielä. En voisi kuvitella palaavani yhteen hänen kanssaan, jos olisin saanut tietää tapahtuneen tällaisia asioita. Ajatuskin yököttää.
Nyt en tiedä mitä tehdä, koska asia TODELLA häiritsee mieltäni.
Hmmm...täytyy kyllä sanoa, että kaikki miehet eivät suinkaan ole samanlaisia. Tuntuu aivan varmasti ikävältä ajatella asiaa, ja mitä enemmän sitä ajattelet, sen ikävämmältä tuntuu. Tulee mieleen lähinnä kaksi vaihtoehtoa. Joko ajattelet asiaa niin, että ensinnäkin te olette edelleen yhdessä, eikä näin tule tapahtumaan, ja mikäli niin käy, että ero tulee, onko sillä siinä vaiheessa enään niin merkitystä? Ts. jos nyt joku ex-poikaystäväsi alkaisi tapailemaan jotakuta tuttuasi, kuinka paljon se oikeastaan vaivaisi? Tuskin kovinkaan paljon, onhan exäsi sinulle jo entistä elämää, ja tunteita häntä kohtaan sinulla juurikaan on.
Vaikeampaa onkin asettaa nykyistä poikaystävää, joka on lähellä ja rakas, exän asemaan, varmasti tulee väkisin paha mieli ja mustasukkaisuuskin mieleen, kun on lähes mahdotonta edes ajatella rakastaan exänä. Ts. tunteesi ajatuksestakin johtuvat pitkälle omista tunteistasi poikaystävääsi kohtaan. Sinun ei tarvitse, eikä pidäkään olla tuntematta niinkuin tunnet nyt, mutta se mikä on fiksuinta, on olla tekemättä fiktiosta faktaa mielessäsi. Menee vähän...eilen oli eilen, huomenna on huomenna ja tänään te olette yhdessä. Mitä enemmän vatkaat asiaa mielessäsi, sen enemmän muutat sen muotoa ja teet siitä pian täysin erilaisen kuin se onkaan.
Tärkeintä on, että sisäistät sen, ettei vastauksella ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, eikä sen takia pidä pilata hyvää suhdetta vatvomalla asiaa mielessään. Anna tuntua pahalta hetki, mutta siirry eteenpäin. Ymmärrä se, että miehesi on nyt _sinun_ kanssasi, ja rakastaa juuri _sinua_, älä pilaa sitä päästämällä näin toisarvoista asiaa väliinne. Se ei ole suhteessanne, ei kuulu suhteeseenne, eikä tule siihen, mikäli sinä et sitä päästä siihen.
Ja toinen vaihtoehto... voit keskustella asiasta miehesi kanssa, mutta jos järjellä ajattelet, siitä ei ole mitään hyötyä. Pikemminkin päinvastoin. Teillä on erilainen ajatusmaailma asian suhteen, ja sillä hyvä. Luultavammin miehesi kunnioittaa sinun ajatusmaailmaasi asian suhteen, vaikka itse et kunniota hänen, tai et halua ymmärtää hänen ajatusmaailmaansa, johtuen siitä, että se selkeästi on kovin kaukana sinun ajatusmaailmastasi asian suhteen. Ja hyvä niin, ihmiset ovat erilaisia, ja tämä on asia, jossa sinä arvostat itseäsi, pidä siitä kiinni. Toista ei aina ja joka asiassa voi, eikä tarvitse arvostaa, mutta itseään ja omia ajatuksiaan on pystyttävä.
Tokihan tiedät, ettei miehesi missään nimessä ole sinua mihinkään vaihtamassa? Jos hän huonomman vaihtoehdon ottaisi, mikäli hänet jättäisit, niin hänen menetyksensähän se olisi, ja viimeistään siinä vaiheessa tietäisi miten hyvän menetti.
Hmmm...ehkä paras mitä konkreettisesti voit asian suhteen tehdä, ei varmasti kuulosta fiksulta, mutta helpottaa varmasti :D Ota hyvä, luotettava kaveri mukaan, lähde ravintolaan tai olkaa kahden jossakin, selvinpäin tai kännissä (asia yleensä hoidetaan ympäri turvat :D) ja hauku "kilpasiskoja" yhteen putkeen kaksi tuntia, muusta ei saa puhua :D Kaiva kaikki mahdolliset huonot puolet mitä mieleesi tulevat, ja näe samalla kuinka paljon parempi vaihtoehto itse olet, ja miksi miehesi ei sinua vaihtaisi. Ts.... yksinkertaistettuna, puhu (tai hauku)asia pois mielestäsi. Miehesi kanssa haukkumishoitoa ei paljon kannata harraastaa, ikävä kyllä miehillä on taipumus olla ymmärtämättä tätä "hoitomuotoa" :D
Kerrohan miten kävi, ja muista ettet moisen jutun (ei ole sen arvoinen asia nimittäin) takia pilaa hyvää suhdetta mieheen josta välität todella.
Kun kerran menit asiaa kysymään ja sait selkeän rehellisen vastauksen, niin kai sun täytyy se kestääkin...
Älä kysele tuollaisia kysymyksiä, jos et ole varautunut kumpaakin vastausvaihtoehtoon. Vika on kokonaan sinun. Ole tyytyväinen, että hän on rehellinen sinulle. Jos nostat metelin asiasat, ensi kerralla hän valehtelee mieliksesi. Olisiko se hyvä?
Mitä menet yleensä tuommosia kysymyksiä esittämään, jos et kestä rehellistä vastausta. Itse asiassa täysin älytön kysymys noin muutenkin. Reagoit kyllä "hieman" yli niin kuin kysymyksesi esitit. Totuus on myös se, että kun ero tulee kunnioitus on mitä suurimmalla todennäköisyydellä mennyt muutenkin siinä samalla ja hienostelu tällaisissa jutuissa myöhemmin on hurskastelua.
Mielestäni omat xäni saavat muhinoida kenen kanssa tahansa - mitä se mulle kuuluu...tällainen tilanne juuri oli, kun xäni kyseli haittaako, jos hän tapailisi erästä kaveriani, sanoin, että mitä sä multa tommosia kysyt, mutta tiesin kyllä jo etukäteen, ettei tuo tyttä huolisi miestä...
Käytännösähän se on niin, että miehet usein kiinnostuvat tutuista tytöistä...mutta vastaavasti omat tyttöystäväni eivät ole kiinnostuneita xistäni. Tietäväthän he minun kauttani, millainen tämä mies on. Sitä paitsi minun poikaystäväni eivät kiinnosta lähimpiä tyttöystäviäni ja päinvastoin - onhan meillä ihan erilainen maku miesten suhteen...
Jos kysyt poikaystävältäsi tuollaista, niin hän saa vastata mitä tahansa. Jos et sitä kestä, niin miksi kysyt? Ilmisesti et arvosta rehellisyyttä...