Olet Harry Potter-Käyttäydy sen mukaisesti.

JÄRKEVÄ kirjoittaja

Nimi: Olet Harry Potter - käyttäydy sen mukaisesti.
Kirjoittaja: Hanski
Beta: Magica
Ikäraja: K-13–15
Pairing: Harry/?, Ron/Hermione, James/Lily, Sirius/Remus
Summary: Harry suree Siriuksen menetystä ja kohtaloaan.
Juuri kun hän on luovuttamassa tapahtuu jotain odottamatonta.

A/N: Ensimmäinen luku ei ole mikään romaani, mutta lupaan että pidempiäkin tulee varmasti.Tää on mun eka ficci täällä jossa (ainakin omasta mielestäni)on jotain järkee.

Luku 1

Likusteritie 4:ssa ei oltu koskaan nähty sellaista päivää.
Ensin Harry tuli keittiöön haudankalpeana, kasvot kyyneleiden juovittamina.
Vernon ja Petunia Dursley katsoivat Harrya kuin olisivat nähneet hänet ensimmäisen kerran elämässään.
”Mikä hätänä?” Petunia-täti kysyi nenäänsä nyrpistäen.
”Jos sinua se todella kiinnostaa, niin näin painajaista”, Harry mutisi saaden porsasmaisen serkkunsa nauramaan kuin hullu ja putoamaan tuoliltaan, tai oikeastaan tuoleiltaan.

Harry katseli masentuneena serkkunsa röhkimistä ja muisteli viimeöistä painajaistaan.
Se oli ollut aivan samanlainen, kuin monta kertaa aiemminkin.
Ensin hän oli taistelemassa kuolonsyöjiä vastaan, kunnes yhtäkkiä hän näki Siriuksen kaatuvan verhon taakse.
Harry huokaisi, ja lysähti tuolille istumaan Vernon-sedän ja Dudleyn entisen tuolin väliin, vaikkakin heti kun Harryn istuuduttua Vernon-setä siirsi penkkiään kauemmaksi, saaden Harryn huokaisemaan uudestaan.

”Syö äkkiä, ja mene sitten ulos tai huoneeseesi!” Petunia kivahti Harrylle ja tyrkkäsi tämän eteen puolikkaan pannukakun.
”Oi, noinko paljon taas tällä kertaa?” Harry kysyi sarkastisesti ja iski haarukkansa pannukakkuun samalla, kun iso sarvipöllö lehahti aukinaisesta ikkunasta sisään.
”Ei taas noita hiivatin pöllöjä!” Vernon-setä karjahti naama punaisena.
Harry kiirehti pöllön luo, ja otti kirjeen sen jalasta.
”Lue se ääneen!” Vernon-setä vaati.

”Hyvä Hra Potter,
Haluaisimme muistuttaa teitä siitä, että kuudes lukukautenne Tylypahkan koulussa alkaa 1. syykuuta.
Tylypahkan pikajuna lähtee laiturilta 9 ja 3/4 tasan kello 11.00.
Oheisessa pergamentissa kerromme, mitä uusia ja vanhoja kirjoja tarvitsette seuraavalle lukukaudellenne.
Muistutamme myös, että nyt kun ministeriö on todistanut tiedät-kai-kenen paluun, muutamia muutoksia on tehty Tylypahkan sääntöihin.

1. Käytävillä ei saa kävellä yksin enää kello viiden jälkeen.

2. Käytäville on langetettu näkymättömyysviitan paljastusloitsut.

3. Keittiöön johtavan salakäytävän ovi on lukittu, sillä jotkut oppilaat ovat hakeneet sieltä kouluarkeen sopimattomia juomia ja liemiä.

Terveisin,
Vararehtori Minerva McGarmiwa.”

Harry oli hetken hiljaa maahan tuijottaen, kunnes vihdoin nosti katseensa tätiinsä ja setäänsä, jotka kumpikin tutkailivat häntä mietteliään näköisinä.
”Mene huoneeseesi”, Petunia-täti puuskahti lopulta ja Harry juoksi heti vauhdilla yläkertaan.
”Mikä tuota poikaa oikein vaivaa?” Petunia-täti kysyi Vernonilta heti Harryn kadottua portaisiin.
”En tiedä, eikä voisi vähempää kiinnostaa, mitäs kuuluu niihin friikkeihin” Vernon-setä vastasi kohauttaen välinpitämättömästi olkapäitään ja käännähti mennäkseen keittiöön.

Harryn huone oli aivan erilainen kuin muu talo, sillä heti ensimmäisenä kesäloman päivänä hän oli heitellyt suutuksissaan tavaroitaan hujan hajan, ja suurin osa niistä lojui nyt särkyneenä lattialla.
Harryn tyhjennettyä sänkynsä tavaroista, hän lysähti sen päälle ja kuuli pahaa enteilevän ”räks!” –äänen, joka ennusti jousen katkeamista.
”Ei helvetti!” Harry huudahti suutuksissaan ja kiskaisi taikasauvan taskustaan.
”Entistus”, Harry mutisi osoittaen sohvaa, välittämättä tippaakaan säännöistä.
Kun Harry viimein pääsi makaamaan sängylleen, hän nukahti melkein heti levottomaan uneen.

******

”Huomaatko, Matohäntä, kuinka hän alkaa lipsua?”
”Kyllä, mestari, huomaan sen, mestari!”
”Kun suunnitelmani ensimmäinen vaihe on valmis, niin Potter on meidän”
”Mitä tarkoitat, mestari?”
”Tarkoitan, että pidä suusi kiinni ja tee mitä minä käsken.”

”Ei, taas!” Harry ärähti itsekseen herätessään kolmen aikaan aamuyöllä.
Harry oli taas nähnyt painajaista, mutta tällä kertaa se oli ollut erilainen.
Hän oli kylläkin nähnyt taas unta Voldemortista, mutta tällä kertaa hän oli puhunut Matohännän kanssa.
Harry ei tajunnut, miksi suri vielä Siriusta. Hän tiesi itsekin, miten typerältä kuulosti haikaillessaan kummi-setänsä perään, mutta silti.
Harry otti yöpöydältään kuvan hänen vanhemmistaan. Ensin hän tunsi outoa kihelmöintiä sormissaan, kun yhtäkkiä outo, valkea valo täytti huoneen ja valokuva tippui Harryn käsistä.
Heti kun kuva oli osunut maahan, se hajosi kehyksineen kaikkineen sadoiksi pirstaleiksi, ja osa niistä lensi Harryn päälle.
Harry kaatui säikähdyksestä lattialle.
”Mitä hemmettiä sinä riehut, poika!?” Harry kuuli Vernon-sedän huutavan alakerrasta.
Heti, kun Vernon tuli huoneeseen, hän näki Harryn huoneessa miehen ja naisen. Ja mies näytti erehdyttävästi Harryltä..
Naisessa ei ollut muuta erityistä, kuin taianomaiset, vihreät silmät.

A/N: Toivon että tää ficci sai kommentteja.

9

894

Vastaukset

  • juu

    • Jatkoa saa kirjoittaa.. :)


  • niin kuin sanottu BravO! toi olis kai kandennu sanoo lopussa mutta´voihan sen näin alussakin sanoa....hyvältä vaikuttaa...kirjoita lisää...

    • Toi on hyvä tarina tääl palstal ei oo ikinä nähty tällästä!! lol tääl on vaan jotaan mis harry on joku juoppo! Kirjota äkkii en jaksa oottaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaah!!!!!!


  • tälläset tarinat on kivoja!!! Niin, että kirjota säkin vaan tähän lisää!

  • Noita/Velho

    Group: Members
    Posts: 206
    Member No.: 1,206
    Joined: 22-August 05

    A/N: Tää on taas tämmönen ruikkuluku, mutta viimeinen kommenttini selveyttää asioita.
    KAUHEEN LYHYT LUKU!!!!BYYYÄÄÄHH!!!!! ;( ;( ;(

    Luku 2:

    ”Mitä sinä taas olet tehnyt?!” Vernon-setä karjui naama punaisena Harrylle ja otti askeleen tätä kohti. Mies ja nainen estivät hänen kulkunsa.
    ”Älä pelkää, Vernon. Se olen minä!” nainen sanoi rauhoittavasti ja laski kätensä Vernon-sedän olkapäälle.
    ”Älä koske minuun, kummitus!” Vernon huudahti ja perääntyi monta askelta taaksepäin, kunnes hänen selkänsä tömähti seinään.
    ”Isä, äiti?” Harry kuiskasi hiljaa. Lily ja James Potter käänsivät katseensa häneen.
    ”Onpa ihanaa nähdä sinua, Harry-kulta!” Lily huudahti ja syöksyi halaamaan Harrya. ”Mu-mutta…mi-miten te palasitte?” Harry soperteli hämillään ja vilkuili ihmeissään vanhempiaan.
    ”Hei, älkää unohtako minua!” joku huudahti huoneen nurkasta, ja Harryn kääntäessä katseensa hän näki Sirius Mustan istuvan nurkassa.
    ”Sirius!” Harry huudahti ja riensi halaamaan kummisetäänsä.
    ”Ette vastanneet vielä kysymykseeni”, Harry muistutti vanhempiaan hymy huulilla ja käännähti heitä päin.
    ”Itse asiassa emme tiedä itsekään”, James sanoi ja haroi hermostuneena hiuksiaan saaden Harryn tyrskähtämään.
    ”Tulkaa, mennään keittiöön, ei tässä talossa kuitenkaan kukaan enää nuku”, Harry naurahti ja lähti ulos ovesta ohittaen samalla kauhusta kankean Vernon-sedän.
    ”Mitä siellä mölistään”, keittiöön tullut Petunia-täti kysyi suuttuneena, mutta hänen matkansa katkesi jo keittiön ovelle hänen nähdessään, ketkä Harryn kanssa olivat.
    ”Ku-kuinka, miten?” Petunia-täti änkytti ja perääntyi kohti portaita.
    ”Et ole muuttunut yhtään, Petunia”, James mutisi ja Harry joutui puraisemaan kieltään ettei olisi ruvennut puhjennut nauruun.
    Keittiöön laskeutui painostava hiljaisuus jonka aikana Harry sai naurunpuuskansa loppumaan.
    ”Voisiko joku ystävällisesti kertoa mitä ihmettä täällä tapahtuu!” Petunia-täti kiljaisi ja käänsi katseensa Harryyn, joka kiemurteli syyllisen näköisenä tuolilla johon oli juuri istuutunut.
    ”No tuota”, Harry aloitti. ”Heitin suutuksissani valokuvan seinään, sitten näin kirkkaan valon ja seuraavaksi näin äidin, isän ja Siriuksen huoneessani”, hän lopetti vetäen syvään henkeä.
    ”Eli suoraan sanottuna tämä kaikki on sinun syytäsi!” Vernon-setä huusi Harrylle.
    ”Ei se ollut Harryn syytä!” James tiuskaisi Vernon-sedälle.
    ”No mistäs sinä sen voit tietää?” Vernon-setä kysyi Jamesilta saaden hänet hiljaiseksi..
    ”En mistään”, mies mutisi hieman hämillään.
    Yhtäkkiä Harry tunsi ikävän pistoksen arvessaan ja hän hengähti kivusta.
    ”Harry!” Lily huudahti ja riensi Harryn luokse. ”Kaikki hyvin, äiti”, Harry sanoi, mutta hän piteli silti kättään arpensa päällä.
    ”Eikä ole”, Lily sanoi vakavana ja lähti hakemaan jääkaapista kylmäpussin ohittaen Vernon-sedän, joka perääntyi kalpeana askeleen taaksepäin.
    Lily toi pussin Harrylle ja hän painoi sen pojan arpea vasten.
    "Onko tuo tavallista?" James kysyi ja kyykistyi Harryn eteen.
    "Nyt on", Harry kuiskasi ja katsoi isäänsä silmät hehkuvan punaisina.

    • tee noppeesti kolmonen!!!


    • HopHop!!! Lisäää! Just hyvä tarina lisäälisää!!! ja nopee kans!!!


  • Nyt se kolmonen tänne tää on super hyvä

suomi24-logo

Osallistu keskusteluun

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

Luetuimmat keskustelut

  1. 50
    1145
  2. Ota vielä kerran yhteyttä

    Ole kiltti. Koko ajan mietin miten voisin sanoa sulle että rakastan sua ja haluan sut ja meidät. Kun saisin siihen selvän merkin sulta niin en epäröi.
    Ikävä
    89
    871
  3. Samu Huberille myös syyte huumerikoksesta

    Pääseekö Samu samaan selliin Sohvi-bimbon kanssa?
    20
    431
  4. Vieläkin on taikaa...

    Juuri sinussa. Hyvä mieli tulee kun saan sinua aina nähdä. En tiedä miksi? Sinussa vain on jotain maagista. Mietin tässä tarkistettuani yhden jutun,
    Ikävä
    63
    415