en oikein tiennyt että minne tämän pienehkön sepistykseni olisin iskostanut,joten tänne sen päätin laittaa,koska anoppikin siihen liittyy.
Olen ollut mieheni kanssa suhteessa piakkoin 4vuotta,kihloihin mentiin puolen vuoden seurustelun jälkeen. olisi varmaan pitänyt jo silloin hälykellojen soida kun kavereita oltiin?
mieheni on 25vuotias,mutta täysin äitinsä manipuloima. silloin kaveruksina ollessa,saattoi anoppikulta soittaa ja käskeä poikansa kotiin heti,eiselittelyjä. suhteen alussa pojan piti aina kysyä lupa äidiltään saako olla luonani yötä?
on anopilla suht tulinen luonne,kun suuttuu saa kaikki kuulla kunniansa. jopa minä,heti kihloihin menon jälkeen,oli minua aina syyttämässä ja haukkumassa kaikessa ja kaikesta. eikä hänen poika kultansa olkaansakkaan letkauta. jouduin vaihtamaan jopa numeroani,että nainen jättäisi minut rauhaan,mutta ei sittenhän lähettelee kirjeitä ja haukkuu minua niissä. voi niitä kaikkia ilkeyksiä miten hän onkaan minua loukannut. tästä syystä en pidä hänestä yhtään.
monet riidat mieheni kanssa on käyty,hänen äitinsä takia.
poika menee ja tulee niin kuin äitinsä sanoo,vielkäkin! jos hän ei ole kaupassa juoruamassa äitinsä kanssa,kyllä puhelin soi koko ajan,ei ollenkaan saada olla kahden,en edes tiedä haluaako mies olla kanssa kahden vai haluaako ennemmin olla äitinsä kanssa. on nainen koko ajan poikaansa tuputtamassa muualle töihin että palkkaa parempaa saa,että rahathan tietty saa hän. tottatosiaan. ei meillä varaa mihinkään,ja nainehan ei niitä takaisinmaksa.
en tiedä että miten tässä nyt enään suhtautua mihinkään,olenko hukkaan heittänyt parhaat vuoteni? onko muilla kokemuksia Mamman pojista???
Olen ollut mieheni kanssa suhteessa piakkoin 4vuotta,kihloihin mentiin puolen vuoden seurustelun jälkeen. olisi varmaan pitänyt jo silloin hälykellojen soida kun kavereita oltiin?
mieheni on 25vuotias,mutta täysin äitinsä manipuloima. silloin kaveruksina ollessa,saattoi anoppikulta soittaa ja käskeä poikansa kotiin heti,eiselittelyjä. suhteen alussa pojan piti aina kysyä lupa äidiltään saako olla luonani yötä?
on anopilla suht tulinen luonne,kun suuttuu saa kaikki kuulla kunniansa. jopa minä,heti kihloihin menon jälkeen,oli minua aina syyttämässä ja haukkumassa kaikessa ja kaikesta. eikä hänen poika kultansa olkaansakkaan letkauta. jouduin vaihtamaan jopa numeroani,että nainen jättäisi minut rauhaan,mutta ei sittenhän lähettelee kirjeitä ja haukkuu minua niissä. voi niitä kaikkia ilkeyksiä miten hän onkaan minua loukannut. tästä syystä en pidä hänestä yhtään.
monet riidat mieheni kanssa on käyty,hänen äitinsä takia.
poika menee ja tulee niin kuin äitinsä sanoo,vielkäkin! jos hän ei ole kaupassa juoruamassa äitinsä kanssa,kyllä puhelin soi koko ajan,ei ollenkaan saada olla kahden,en edes tiedä haluaako mies olla kanssa kahden vai haluaako ennemmin olla äitinsä kanssa. on nainen koko ajan poikaansa tuputtamassa muualle töihin että palkkaa parempaa saa,että rahathan tietty saa hän. tottatosiaan. ei meillä varaa mihinkään,ja nainehan ei niitä takaisinmaksa.
en tiedä että miten tässä nyt enään suhtautua mihinkään,olenko hukkaan heittänyt parhaat vuoteni? onko muilla kokemuksia Mamman pojista???
Vastaukset 5
Vanhimmat
miehesi kumpikaan ihan täys-järkisiä? Sinä et osaa kirjoittaa ollenkaan, eikä miehesi tunnu olevan äitinsä kanssa ihan terveitä! Äiti vie poikansa palkan ja poika antaa...
hyvä että sitten edes joku osaa kirjoittaa.
Lue tekstisi kuin se olisi jonkun toisen kirjoittama. Miten itse neuvoisit noin ikävässä tilanteessa olevaa morsianta?
Olen sitä mieltä, että morsmaikulla ei ole kuin yksi tie: pois tilanteesta.
Se ei mene ohi, vaan pahenee vain vuosien kuluessa. Ponteva anoppi on terve ja voimissaan varmasti vielä vuosikymmenet, joten saat hänestä elämän ikäisen riesan, jos siihen jäät.
miniä huutaa ja huorittelee anoppia..?????
Huoh... kuulostaa kovin tutulta. Mieheni kanssa me muutimme suhteemme alussa kovin nopeasti yhteen ja samaan syssyyn saimme tietää että olin raskaana. No siitähän anoppi riemastui. Tosin erona sinun juttuun on se että anopin jatkaessa esim rahan vonkauspuheluitaan, otin mieheni puhutteluun, ja pistin valitsemaan että joko elää loppu elämänsä äitinsä pillin mukaan, tai sitten elää minun ja lapsen kanssa. Mies oikein heräsi itsekin, ja sanoi äidilleen että hänellä on nyt oma perhe elätettävänä. Yrittihän se anoppi aina kaikkea, mutta olenko sitten sen verran topakka akka ettei sen touhut onnistunu vaan pidin meidän suhteen ja perheen puolia. Vaikkakin se vaati alkuun mieheni kanssa keskustelemista useaan otteeseen. Tossahan se anoppi nyt, ´reilun 4 v jälkeen, asuu n. 300 m päässä mutta tänä päivänä ei olla missään tekemisissä hänen kanssa, ei edes lapsemme. Ja se on jo oma juttus miten hän on sen suhteen sekoillut.. Mutta, tulipas oikein romaani.. Pistä miehesi kova kovaa vastaan äläkä jää siihen suhteeseen roikkumaan ellet ole hänelle tärkeintä maailmassa. Ja ole kovana tämän asian suhteen. voimia