niin, olen nyt parina päivänä vuodatellut sydänsurujani näillä sivuilla. ongelmani on, että rakastan tyttöäni ja kerron sen hänelle päivittäin ja lähetän lahjoja ja pidän häntä kuin kukkaa kämmenellä, siis hemmottelen häntä . olen kertonut, että haluan viettää hänen seurassaan kaiken vapaa-aikani. olen kuitenkin mielestäni antanut hänelle omaakin aikaa hoidella asioitaan ja miettiä tätä kaikkea. tuntuu vain, että hän ei osaa päättää ( ei halua ) mitä kanssani tekisi. olen tosissaan ja hän kyllä tietää sen. tai sanoo tietävänsä, mutta yhdessäolo on kiinni hänen omista tunteistaan ja haluistaan. tuntuukoos hänestä, että olen hänessä kuitenkin liikaa kiinni ja siksi tämä epävarmuus?? olenkoos ollut joku itsestäänselvyys?? voi olla, mutta en oikein pysty olemaan hänestä erossa. kokoajan hän pyörii mielessäni. olen niin pettynyt itseeni, kun en osaa toimia oikein. olen aina kuvitellut, että kun rakastaa toista, niin silloin rakkain ihminen on aina kaikessa etusijalla ja yhteistä aikaa saadaan järjestettyä ja tehtyä kompromisseja. itse olen ainakin järjestänyt asiani siten, että rakkaani voisi olla kanssani mahdollisimman paljon. sain teiltä ihan mukavasti vastauksiakin, kiitos vaan. vastauksissa muutama teistä olisi halunnut ottaa mut itsellensä. kiitos vaan, mutta rakastan tuota tyttöäni, enkä halua hänestä luopua. sitten sanoitte vielä, että olen mukava ja kympin arvoinen. kiitos tuostakin, mutta sen ihmisen silmissä kenen kanssa haluaisin valssin tanssia, en vaan tunnu olevan mukava ja hänen silmissään olen täyden nollan arvoinen. olette neuvoneet ottamaan etäisyyttä, eikä pidä olla itsestäänselvyys. miten voin auttaa tyttöäni avaamaan silmänsä, luottamaan tunteisiinsa ja poistamaan epävarmuutensa?? tiedän millaiseen tyttöön olen rakastanut ja häneltä tunnetta kyllä löytyy. haluaisin nytkin tuntea hänen läheisyytensä ja tuntea hänen lämpönsä. haluaisin vain ottaa tyttöäni kädestä kiinni ja painaa hänen huulilleen hellän suukon ja kertoa, että rakastan häntä, ikuisesti. jos vain tietäisitte, kuinka paljon nytkin häntä kaipaan,…
voiko liikaakin rakastaa???
1111
7876
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen nainen ja mulla mies jota rakastan todella paljon. Juttusi on kuin minun kirjoittama ja olen paininut samojen asioiden kanssa nyt pari kuukautta. Epätoivo rupeaa hiipimään päähän ja välillä tuntuu että pitäisi pistää koko juttu poikki. Mutta en vaan ole kyennyt vielä siihen.
=rakastunut=
Ihan sama täällä. En tiedä olenko miehelle joku laastarisuhde vai mitä. Minä otan aina yhteyttä, minä ehdotan tapaamista... Nytkin mietin koko ajan että soittaisinko heti, illalla vai aamulla. En tahtoisi käydä maanvaivaksi mutta toisaalta pitäisi tietää missä mennään.
Mietin onko järkeä hajottaa itseäni näin epämääräisessä ihmissuhteessa. Mutta kun minäkin taidan piru vie rakastaa sit miestä! Tämä raastaa mut rikki.
"mutta sen ihmisen silmissä kenen kanssa haluaisin valssin tanssia, en vaan tunnu olevan mukava ja hänen silmissään olen täyden nollan arvoinen. olette neuvoneet ottamaan etäisyyttä, eikä pidä olla itsestäänselvyys"
Sinun ON otettava etäisyyttä ja lopetettava tuo sekoilu ...
Mulla oli joskus nuorena poikaystävä, joka oli aivan "ylirakastunut" minuun. Rakastamisessa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta joskus se voi suorastaan tukahduttaa! Tuntui, ettei hetken rauhaa saanut, kokoajan puheluita, lahjoja, kirjeitä. Kyllä häntä rakastin, mutta joskus hän teki sen todella vaikeaksi liialla palvonnallaan.
Vaikka se kuullostaakin klisheeltä, niin anna hänelle sitä tilaa ja aikaa enemmän, älä tunkeudu liikaa hänen elämäänsä, se on varmin keino saada hänet poispäin.
Osoita ja näytä, että rakastat, mutta älä sitä ihan joka päivä sano ja niin kovasti näytä, ettei häneen iske pakokauhu.
Olet ihan varmasti upea kundi, jos tämä tyttö ei sitä ymmärrä, niin häviö on hänen, ei sinun.
Ja muista elää välillä ihan omaakin elämääsi, ei tyttöystävän tarvitse siihen kuulua 100%, vaikka ihana onkin.
PS. Tytöt/naiset ihan oikeasti pitävät joskus pojista/miehistä, jotka ovat hieman mystisiä ja salaperäisiä, eivätkä liian helppoja :)
niin et voi toisen ihmisen tunteita tai käytöstä sinua kohtaan kontrolloida. Kun pelissä on enemmän kuin yksi ihminen, tilanteen tuottaminen sinua täysin miellyttäväksi on mahdotonta pelkästään omin toimin. Mitä jos vaikka välillä kuuntelisit sitä tyttöäsi ja kysyisit mitä hän haluaa sen sijaan että vaadit häntä ottamaan vastaan kaiken mitä sinulla on sanottavaa?
ja rakastamisen välinen ero on melko pieni ja kuulostaa hiukan siltä, että olet rakastunut, mutta myös ripustautunut vähän liikaa.
Ainut keino saada ajatuksia hallintaan ja tilannetta normalisoitumaan on ottaa etäisyyttä, vaikka et haluaisikaan, sillä ellet sinä ota itse etäisyyttä, niin joudut väistämättä työnnetyksi etäämmälle tyttöystäväsi toimesta, niin kuin tapahtuu koko ajan.
Mieti asiaa siltä kannalta, että jos alat itse psyykkaamaan itseä "itsenäisemmäksi" niin se on paljon kivuttomampaa, kuin joku toinen tekee sen vasten tahtoasi.
Tuo "itsenäistyminen" auttaa varmasti myös siihen, että tyttöystäväsi alkaa näkemään sinut omatahtoisena ja jos hän työntää edelleen sinua etäämmälle, niin et ainakaan anna hänen ymmärtäää, että hän teki sen, vaan annat hänen ymmärtää, että SINÄ teit sen, koska tilanne on tämä.
Näin tyttöystäväsi alkaa ehkä kokemaan, että luisut hänen ulottuviltaan ja voi hätääntyä tilanteesta niin, että pääsette normaalisti puhumaan tilanteesta ja miettimään siihen yhteistä ratkaisua, johon molemmat ovat tyytyväisiä.
Se on totta, että kokoipa kumpi tahansa toisen osalta ripustautumista, niin se ahdistaa ja tekee kahlitun olon.
siis, naisen puolelta. Olin itse tuollainen melkein samanlainen. En kyllä lahjonut oikeastaan mitenkään, mutta halusin nähdä useammin kuin kerran viikossa. Oli kyllä riitaakin, joten homma kaatui. Keskustelin asiasta ennen eroamme siskoni, kanssa joka sanoi, että ota etäisyyttä. No, olin niin rakastunut, että tuntui kiusaamiselta jos en olisi soittanut illalla, miten päivä meni (en siis pommittanut koko ajan soitoilla tms.) Hän vain ahdistui. Eli nyt olen jälkiviisas, mutta niinhän sitä aina. Ota vaan sitä etäisyyttä vaikka väkisin. Anna hänen ottaa yhteyttä, äläkä soittele.