Ukon retale lähti kiitämään. Annoin kaksi vaihtoehtoa: juo ja häivy tai valitse perhe. Tein eropaperit tänään ja tässä oli tulos, miksi en ole yllättynyt. No alkoholi vie miestä, ei ole miehessä MIESTÄ eikä lapsille isää. Ei jaksais enää peräänkään ruikuttaa, olo on vaan jokseenkin tyhjä. Pelottaa tuntematon tulevaisuus kolmen pienen kanssa, joskin ei se hyvää ole nytkään ollut. Onko muita samassa jamassa olevia, kuinka olette pärjänneet? Jospa se paistaisi päivä risukasaankin! :(
MIES RELLESTÄÄ, MUUT KÄRSII
tyytymätön
4706
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä sun elämä on parempaa ja tasapainoisempaa kun pääset pahemman ikävän yli. Keskity itseesi ja lapsiin ja elämään. Etsi ystäviä ja harrastuksia jos ei jo ole. Nauti elämän pienistä iloista niin tuska kaikkoaa ja huomaat kuinka ihanaa ja ainutkertaista tämä elämä on.
Mulla oli rankkaa aluksi lapsen kanssa yksin, mutta sitten aloin nähdä kuinka ihanaa elämä on ja kuinka olen tasapainoisempi ja parempi äiti lapselleni nyt, kun mies ei ole pilaamassa elämääni.
Nyt on uusi mieskin ja elämä hymyilee. Kaikki miehet eivät jaksa ravintoloissa ravata...
Sinussa oli ainakin tarpeeksi naista tehdäksesi tuollaisen päätöksen ja sille pitää nostaa hattua! Turhan moni nainen jää roikkumaan johonkin alkoholisoituneeseen renttuun, siinä ei elämä parane, vaan huononee kokoajan. Alkoholisti kun pilaa valitettavasti monen muunkin ihmisen elämän, ei vain omaansa.
Nyt sinulla on kuitenkin huolehdittavanasi "vain" lapset, helppoahan se ei tule olemaan, mutta ihan varmasti selviät. Koska sinulla oli rohkeutta esittää miehellesi nuo vaihtoehdot, taatusti selviät lasten kanssa yksinkin.
Älä jää kotiin, vaan hakeudu toisten ihmisten seuraan, ainakin täällä päin Suomea on seurakunnan kerhoja ja muitakin vastaavia, joissa pääsee keskustelemaan ihmisten kanssa ja lapsillakin on seuraa. Lapset ja heidän hyvinvointinsa sinun täytyy asettaa etusijalle, omaa hyvinvointiasi unohtamatta. Äläkä pelkää hakea apua, jos siltä tuntuu, tukiverkkoja tästä maasta löytyy.
Päivä ihan varmasti paistaa joskus sinne "risukasaankin" eikä siihen välttämättä mene kauan :)
Niinhän se on. lähteminen on kuitenkin niin vaikeeta. Miettii kärsiikö lapset erosta, mutta nytkään ei ole hyvä olla, ehkä olisi parempi lähteä. Pelottaa myös yhteishuoltajuus, mies juo joka viikonlopun niin ei siitä olisi lasten perään katsojaksi ja huoltajaksi, pelkään jo pelkkää ajatustakin. Yksinhuoltajuutta hän varmasti vastustaisi. Tuli yöksi kotiin kuitenkin vaikka lähtiessään sanoi ettei takasin tuu. Oli entinen hyvännäköinen heilakin lähennellyt kuulema, mutta ukko oli antanut lähtöpassit. Ei kuulema voi sietää sitä yksinkertaista ihmistä. Ja mitähän mun pitäs tästä ajatella? Olla tyytyväinen kun miehellä ois vielä vientiä? Tietäis vaan kaikki akat että siinä on narsisti juoppo niin vois enin kutka hävitä. Vaikka en ole ihan hulluimmasta päästä näöltäni itsekään. Myös elatusmaksuasiat mietityyttää, niitä ei varmaan sais kuuna kullan valkeana. Nyt maksaa entisestä liitosta poikansa maksuja, tai hups! ei maksakaan. Aina on kusessa. Olen aivan rättipoikki tämän tilanteen kanssa. Varmaan masennus vaivaa jo itseänikin.
Elän melko erilaisessa elämäntilanteessa kuin sinä, mutta ongelma on samantapainen.
Mieheni oli eronnut juuri ennen kuin hän tapasi minut; hän ei käsitellyt eroaan eikä ole selvinnyt siitä. Alkoholi auttaa, ainakin näköjään miehellä. Meillä menee mukavasti, mutta aina silloin tällöin mieheni häipyy odottamatta jonnekin; juo ensin muutaman ja vauhti senkun kiihtyy; hän jää tulematta kotiin, ei vastaa puheluihin eikä tekstiviesteihin. Hän saattaa kadota päiväkausiksi ilman että kuulen hänestä mitään. Syyksi hän ilmoittaa alkoholin, mutta on joskus myös kertonut, kuinka rankka ero rassaa häntä usein. Mitään hän ei näytä ulospäin silloin kun elämme 'normaalielämäämme'. Ymmärrän hänen tilannettaan hyvin, mutta se ei riitä. Nämä katoamiset jatkuvat. Apua hän ei halua etsiä, vaikka tiedostaa ongelmansa. Hän itse sanoi, että "kai tämä loppuu aikanaan".
Vain mies voi tehdä näin, se on kylmä totuus. Nainen ei koskaan. Jos neinen toimisi samalla tavalla, hän olisi kaikkien silmissä pohjasakkaa. Ymmärrän hyvin, miltä sinusta tuntuu. Toivottavasti oman tilanteeni kertominen ei ainakaan pahentanut oloasi :)