Tässä sitä ollaan sukka toisessa jalassa. Mies otti ja lähti, kun minä oon niin pirun määräävä ihminen, kuulemma. Enpä tiedä, mihin se häipy, jossain kaverillaan punkkaa.
Eniten vituttaa se, että se ei oo ollu yhteydessä lapsiin sen jälkeen, ku häipy. Eihän tässä oo menny ku pari päivää, mutta silti...
Toiseksi eniten vituttaa (jos nyt ihan pitää listata) se, että minä rakastan sitä, ku hullu puuroa. Mitähän tässä vois tehdä?? Ei kyllä oo yhtään ainutta järkevää ajatusta päässä. Sitten ku tässä yrittää vielä pitää ittensä koossa, ettei lasten nähden aivan hysteeriseksi ala.
Minä en osaa kyllä olla ilman sitä ihmistä (justiin niin, läheisriippuvainen tietysti). Miksi se ei voi käsittää, että minä yritän apinan raivolla tehdä tän suhteen eteen kaikkeni? Pitäs vissiin miehen logiikka palstalla kysyä, että miksi suomalainen mies ei osaa puhua. Ei sitten kirveellä uhattunakaan. Ennemmin se ottaa ja lähtee ja jättää kaikki silleen, ku että istuis alas ja selvittäis puhumalla asiat.
Mikähän lie ollu tänkin kirjoituksen idea... Ei oikein itekkään pysy kärryillä.
Ja ennen ku tulee kamalasti "eroa heti siitä"-viestejä, niin sanonpa vaan, ettei mulla ole eroon syytä. Se mieshän on aivan ihana, oikeesti. Nyt vaan tuntuu jotenkin dr Jekyll & Hyde-tyypiltä. Korjattakoon jo sekin valmiiksi, ettei sillä ole toista naista ;-)
Eniten vituttaa se, että se ei oo ollu yhteydessä lapsiin sen jälkeen, ku häipy. Eihän tässä oo menny ku pari päivää, mutta silti...
Toiseksi eniten vituttaa (jos nyt ihan pitää listata) se, että minä rakastan sitä, ku hullu puuroa. Mitähän tässä vois tehdä?? Ei kyllä oo yhtään ainutta järkevää ajatusta päässä. Sitten ku tässä yrittää vielä pitää ittensä koossa, ettei lasten nähden aivan hysteeriseksi ala.
Minä en osaa kyllä olla ilman sitä ihmistä (justiin niin, läheisriippuvainen tietysti). Miksi se ei voi käsittää, että minä yritän apinan raivolla tehdä tän suhteen eteen kaikkeni? Pitäs vissiin miehen logiikka palstalla kysyä, että miksi suomalainen mies ei osaa puhua. Ei sitten kirveellä uhattunakaan. Ennemmin se ottaa ja lähtee ja jättää kaikki silleen, ku että istuis alas ja selvittäis puhumalla asiat.
Mikähän lie ollu tänkin kirjoituksen idea... Ei oikein itekkään pysy kärryillä.
Ja ennen ku tulee kamalasti "eroa heti siitä"-viestejä, niin sanonpa vaan, ettei mulla ole eroon syytä. Se mieshän on aivan ihana, oikeesti. Nyt vaan tuntuu jotenkin dr Jekyll & Hyde-tyypiltä. Korjattakoon jo sekin valmiiksi, ettei sillä ole toista naista ;-)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eroa heti siitä miehestä. Sillä on toinen nainen.
???
sinä siihen vitutukseen kuolet vaikkei se helppoakaan ole, en itse ainakaan ole vielä kuollut.
Ehdottaisin, että menisitte parisuhdeterapiaan, perheneuvolaan tai jonnekkin muualle. Ja ennen sitä voisit harrastaa hieman itsetutkiskelua, onko siinä yhtään totuuden siementä, että miehesi moittii sinua niin määrääväksi ihmiseksi.
miehellesi kirje ja kerro miltä sinusta tunttuu. Menkää terapiaan, puhukaa ja tietysti voisit kysyä mieheltäsi esim. mikä voisi tehdä suhteestanne senverran paremman, ettei tarvitse lähteä "pakoon".
Justiin sitä tässä kirjoittelenkin. On meillä aiemmin ollu puhetta tästä mun luonteesta, ja kyllä minä oon petrannukin niin pirusti. Enempää en kai osaa muuttua. Hitto, ku se hyväksyis mut tällaisena; äkkipikaisena ja välillä hiton harkitsemattomana, mitä puheeseen tulee... Minä kyllä muutan mieltäni usein miten myönteisemmäksi, ku saan hieman aikaa harkita. (Pessimistit ei pety...)
Sentään 12 yhdessä vietettyä vuotta.
Minä oon kyllä oppinu mieheni heikkoudet ja luonteenoikut, ja pakkohan niitä on hyväksyä, ei kait täydellistä ihmistä olekaan. Täh? vai häh?
Onkohan minun mieheni sinun miehesi veli :) Hän, suuri rakkauteni häipyi myös vähin äänin, vaikka takana on yhdeksän yhteistä vuotta. Syytä en siihen vieläkään tiedä, koska mies ei halua keskustella. Muutamaa kuukautta ennen hänen lähtöään huomasin, että teinpä mitä vain, niin mikään ei koskaan kelvannut ja yritin puhua (kauniisti) asiasta ja ehdottaa jopa ulkopuolista apua, mutta olisin yhtä hyvin voinut puhua seinälle. Maailman mukavin mies muuttui kiukkuiseksi, kovaksi ja välillä jopa hyvin ilkeäksi suustaan, mutta odotin koko ajan, että hän muuttuu ennalleen ja yritin itse suhtautua hänen mielialoihinsa rauhallisesti ja tyynesti, koska hänen raivonsa kohdistui niin pieniin asioihin esim. puhuin hänelle tylsistä asioista, olin ostanut liikaa ruokaa jääkaappiin, koira riehui liikaa, koska en ollut sitä tarpeeksi opettanut jne. jne.. Tätä kesti muutaman kuukauden ja sitten mies ilmoitti yllättäen, että hän lähtee, koska ei kestä riitojamme! Se tuntui vähintään oudolta, mutta ehkä minut oli helpompi jättää, kun tuo outo kiukkuilu epätärkeistä asioista olikin vain ja ainoastaan minun aiheuttamaani, vaikka näin jälkeen päin ajatellen taisin käyttäytyä vähän liiankin kiltisti...
Minäkin olen miettinyt, että on ihme, etten ole jo näihin tuntemuksiini vähintään haljennut. Pettymyt, ihmetys ja suru on vielä niin suurta. Uskon olleeni kaikin puolin hyvä vaimo ja tosiaan kuvittelin, että vanhenemme yhdessä. Ainut mihin mies on vastannut, on se, ettei hänellä ole ketään uutta... mutta miksi hän sitten lähti, eikä pidä yhteyttä edes poikaan? Niin, ja minusta hän oli ihan hyvä ja kunnollinen mies, joten hänen nykyinen käytöksensä on todella kummallista. Mies otti myös muutama vuosi sitten koiran, jota melkein jumaloi. Nyt tuntuu, ettei hän muista lapsen lisäksi myöskään lemmikkinsä olemassa oloa... Tuntuu, etten tainnut sittenkään tuntea häntä kovin hyvin tai sitten katselin elämäämme vaaleanpunaisten lasien takaa. Pojan vuoksi tuntuu minustakin kaikkein pahimmalta, mutta uskon ja luotan siihen, että aika hioo pahimman pettymyksen pois ja jonain päivänä on taas parempi olla. Voimia ap kirjoittajalle! Pakko tästä on selviytyä!
Tällä avioeropalstalla kirjoitteli jokin aika sitten hauska nainen nimimerkillä keittiosykologi.
Vastaanotolle oli mahdoton tunku.
Lueskelin eilen uusinta Seuraa. Siellä on järkyttävä juttu äidistä, jonka alle 20-vuotias Marko poika veti itsensä hirteen.
Poliisit tulivat paikalle ja antoivat äidille diapamia. Mitään muuta he eivät osanneet neuvoa.
Jonkin ajan päästä nainen hakeutui läheisten ryhmään ja voi jo melko hyvin.
Kun tuon tarinan lukee, niin näkee omassa murheeessaan paljon valoisia puolia.
Pois karannut mies on kuitenkin elossa. Hän toipuu pikkuhiljaa.
Jutussa puhutaan siitä, että naiset osaavat puhua asioistaan. Miehet saattavat olla erittäin iloisia ja sosiaalisia ja siitä huolimatta yhtenä päivänä kaikkien yllätyksekseksi tehdä itselleen pahaa.
Ei miesten ajatuksen juoksua aina voi ymmärtää. Ehkä toinen mies paremmin.
Luulisin Iines, että miehelläsi on joku kriisi meneillään. Masennuskin aiheuttaa luonteen muutoksen. Alkoholi jouduttaa masennuksen puhkeamista.
Anna miehen olla rauhassa. Kyllä hän ajan oloon ottaa sinuun ja poikaan yhteyttä.
Olet tehnyt parhaasi, mutta mies katsoi parhaimmaksi häipyä pois kotoa. Ehkä sinä, poika ja koirakin voitte nyt paremmin. Ei tarvitse koko ajan jännittää, että mies hermostuu.
Ap. vaikuttaa oikein mukavalta naiselta. Pippurinen minäkin olin liitossamme, mutta riidat aina sovittiin. Näköjään tyttäreni on perinyt paljon piirteitä minusta. Välistä otamme melko kiivaastikin yhteen.
Nyt minun pitää olla hiirenhiljaa. Neidit opiskelevat. Kotirauha on erittäin tärkeää lapsille. Minäkin nautin suunnatomasti tästä kiireettömästä elämästä. Kohta ajattelimme syödä ison suklaapupun.
Levollista pääsiäistä molemmille. Kyllä elämä kantaa.
nainen kuvioissa. Syy miksi hän käyttäytyy noin on se, että hän ei kestä kohdata omaa syyllisyyttään.Miehen psyyke ei kestä sitä että hän itse tekee väärin - silloin on pakko nähdä vaimo syypäänä ongelmiin; siten on helpompi irrottautua hänestä. Mutta ootapa vaan kun menee aikaa ja hänen on pakko myöntää tekemänsä epäoikeudenmukaisuus - silloin on helvetti hänen päässään irti. Ja jos siinä vaiheessa vielä uusi nainen häipyy viereltä, on mies sekaisin. Katsopa vaan. Olen itse tuon kokenut - mies tuli takaisin armoa naellen. Arvaa otinko takaisin? EN!
Yleensä tollaseen yht`äkkiä lähtöön on syynä toinen nainen. Sillä on varmaan venäläinen tai thaimaalainen uusi akka, kun niitä niin helposti kuulemma saa; käy vaan hakemassa. Ovat kuulemma suomalaisia naisia kaikin puolin parempia. Mies ei kestä kuunnella nalkutusta, vaan haluaa "kiltin" vaimon, joka on aina valmiina petipuuhiin. Tällainen on suomalisen miehen ajatusmaailma, ainakin näillä nettisivuilla.
Jos olet suhteen eteen kaikkesi tehnyt, olet sikäli voiton puolella, ettei sinun tarvitse itsestäsi ensimmäisenä vikaa etsiä. Ehkä se mies vain ei osaa arvostaa sinua - keväällä monelle tulee juoksuaika, ja me miehet nyt olemme hiukan koiria. Voi siis olla, että mieskultasi on löytänyt uuden ihastuksen ja kenties palaa lassiena kotiin, kunhan on tajunnut, ettei toinen naikkonen ole muuta kuin lihaa ja verta, kuten entinenkin.
Toisaalta jokainen on melko sokea itsensä suhteen. Ehkä sinä olet sellainen ihminen, jolla on vahva näkemys siitä, kuinka asioiden pitää mennä, ja joka sitten ei tule kuunnelleeksi toista? Ihmissuhteethan olisivat varsin helppoja, mutta kun niissä on aina se toinen ihminen. Jokainen päivä avioliitossa on uusi kompromissi, ja jos toinen alkaa tuntea, että joutuu tekemään enemmän myönnytyksiä ja elämään toisen elämää toisen ehdoilla, voi iskea paniikki ja pakoreaktio.
Ehkä mies palaa, ehkä ei. Ehkä se kannattaa ottaa takaisin, ehkä ei. Olennaista on, että kokoat itsesi ja näet kaikki hyvät puolesi, joille karkurisi on ehkä käynyt sokeaksi. Laittaudu hieman ja mene peilin eteen - moni varmaankin ottaisi sinut mieluusti? Sinä päätät. Elämäsi ei ole yhdestä ihmisestä kiinni, vaikka se siltä voisi jonkin aikaa tuntuakin.
Hyvä, jos vituttaa. Älä anna masennukselle valtaa, vitutus on terveempi ilmiö.
ja juuri näin keväällä se alkoi ja se miehen pakoreissu kesti puoli vuotta. Isesyytökset olivat hirveät ja mies kun oli omasta mielestään syytön kaikkeen. Ei ole vieläkään asioista tiliä minulle tehnyt eikä omia virheitänsä tunnustanut ja minä huolin sen takaisin. Ilman sitä ukkoa olen niin yksin.
Kyllä siitä hengissä selviää, aika tekee tehtävänsä. Koeta löytää joku mielekäs harrastus että saat muuta ajateltavaa. Kyl se siitä!
Luota wanhaan sananlaskuun: "Se mikä ei tapa vituttaa."
Tossa sanotaan selvästi ettei vitutukseen kuole, vaan se vaan muuten jäytää sua jos annat sen jäytää. Hoida homma kuntoon ja pisteet kotiin.