Jotkut pyytää treffeille melkein heti muutaman sähköpostin jälkeen. Sitten treffien jälkeen alkaa täysi hiljaisuus - posteihin ei edes vastata. Jää paska fiilis että oli vain näytillä kuin joku tarjoustuote joka ei käynytkään kaupaksi.
Jos treffikumppani taas on tosi tuttu pitkän ajan takaa ja suuren sähköpostimäärän jälkeen, niin ainakaan mulle ei ole käynyt niin että treffien jälkeen olisi alkanut "radiohiljaisuus". Jonkinlainen kiva olo on kuitenkin jäänyt, että olipas hauska jutella vihdoin kasvokkainkin. Ja kuulumisiakin on vaihdeltu mm siitä millaisia uusia treffejä on ollut ja miten on käynyt.
Pitkien nettijutteluiden huono puoli on taas se että niihin menee niin kamalasti aikaa että muu elämä kärsii.
Kumpi on huonompi vaihtoehto: Heti treffeille vai vasta pitkän tutustumisen jälkeen?
Jos treffikumppani taas on tosi tuttu pitkän ajan takaa ja suuren sähköpostimäärän jälkeen, niin ainakaan mulle ei ole käynyt niin että treffien jälkeen olisi alkanut "radiohiljaisuus". Jonkinlainen kiva olo on kuitenkin jäänyt, että olipas hauska jutella vihdoin kasvokkainkin. Ja kuulumisiakin on vaihdeltu mm siitä millaisia uusia treffejä on ollut ja miten on käynyt.
Pitkien nettijutteluiden huono puoli on taas se että niihin menee niin kamalasti aikaa että muu elämä kärsii.
Kumpi on huonompi vaihtoehto: Heti treffeille vai vasta pitkän tutustumisen jälkeen?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Aika nopeasti treffeille on oma mielipiteeni. Ei tunnu kivalta jos kuukausitolkulla kirjoittelee ja sitten tutustuminen loppuu kuin seinään. Mietin joskus että montakohan sataa viestiä olen kirjoittanut turhaan ihan sen takia?
Paremmin toiseen tutustuu kasvokkain kuin pelkän tekstin perusteella. On kuitenkin joitakin henkilöitä jotka kuvittelevat että toiseen voi tutustua kokonaan pelkästään netin kautta eivätkä edes suostu antamaan puh. numeroaan.
Semmoisten kanssa olen lopettanut kirjoittelun aika nopeasti sillä ei ole mitään mieltä jatkaa jos toinen ei haluakaan oikeasti tutustua vaikka onkin niin ensin antanut ymmärtää! En ymmärrä miksi yleensä hakevat seuraa netistä jos eivät sitten uskalla tavata oikeasti.
Viikon parin sisällä haluaisin itse päästä treffeille, se on kyllä ehdoton maksimi. Siinä ajassakin ehtii jo kertoa jonkin verran itsestään.
Noin mäkin ajattelen!
Miksi sitä puh.numeroa ei voi antaa, tulee mieleen, että onko jotain salattavaa.
Mulla on kaikkien mun treffikumppaneiden puhelinnumerot ja niillä mun.
Hyvä on kuitenkin muistaa, että kun antaa puhelinnumeron, niin silloin kertoo myös kuka on ja missä asuu katuosoitetta myöten, jollei numero satu olemaan salainen. Nykyäänhän myös kännykkänumerot on Eniron numerotiedustelussa netissä. Tämä on pikkuinen riski jos vastapuoli sattuu olemaan joku sekopää.
ja saatte kaupan päälle prepaidin ja puheaikaa. Eikä kukaan tiedä osoitettanne, paitsi Keijo...
Mun puhelut maksaa firma enkä mä rupee ostaa mitää prepaideja muutaman treffin takia.
yhtä köyhiä kuin sinä. Minullakin on firman puhelin mutta saan sen verran palkkaa että voin muutaman euron pistää turhuuteenkin. Ja voihan sillä prepaidilla soittaa vaikka pilareita pomolle jos oikein alkaa jurppimaan.
Hei, ei voi eikä saa luottaa ihmiseen muutaman kirjoittelun jälkeen niin paljoa, että antaa numeronsa, ja siis henk.koht. tiedot siinä samalla! Jos seuranhaku on oikein harrastus, niin kai sit voi tosiaan hankkia prepaidin ja toisen kännyn, muuten se tuntuu aika överiltä. Jossain tapauksissa tapaamisen sopiminen netin välityksellä voi tietysti olla hankalaa...
... vaan olen liian laiska.
Ja jos joku tärähtänyt alkaisi häiriköidä mua, niin kyllä mä sen kuriin saisin.
Mä en voi soittaa mun pomolle - kun olen itse mun pomo ;D
monenlaista. Ei tainnut mennä perille?
Nopeasti sovittava tapaaminen, jutustelu ja jatko määräytyy tavatessa. Jos ei toisesta mitään kuulu niin se siitä.
Muutaman harjoituskerran tarvii, sitten se ei enää satu. Siis se hiljaisuus toisen puolelta.
Mielipiteeni kokemuksesta sanoo, että on hyvä tutustua kaverin chatin ja sähköp kautta ensin jonkun aikaa. Kyllä siinä pian huomaa, onko yhteistä vai ei. Tämä perustuu tietty rehellisyyteen.
heip..ei ihan heti, mutta aika pian kuitenkin, sillä muuten sitä alkaa luomaan jotain ihmeellistä virtuaalikuvaa toisesta, joka ei ehkä sitten pidäkkään paikkaansa..näin säästyy turhilta yllätyksiltä:)
Tuohan kuulostaa aivan mun repliikiltä, jossa perustelin kuvien vaihtoa mahdollisimman nopeasti kuvattomalle profiilille. (Itsekin olen kuvaton.)
Osa treffikumppaneista on ollut aika erilaisia kuin olen olettanut juttujen ja kuvien perusteella.
Tai se olisi tehtävä selväksi, jos ollaan yhdessä pidempään voi tulla tunteet, toinen vain treffailee,tulee väärinkäsityksiä,vai väärin käyttäytymistä
kannata kirjoitella, eikä soitellakkaan. Itse ehdottelin miehelle jo parin puhelun jälkeen että jos tavattaisiin mutta ei käynyt herralle. Soitteli kyllä jatkuvasti. Meni hermot jutella niitä näitä blablablaa kun hän oli lastensa kanssa mökillä käymässä. No sit yhtäkkiä hän olikin omalla paikkakunnallani yllätyskäynnillä, välimatka 200 km. Eip enää kiinnostanut herran jutut.
Voi olla katoamisen syy , vaihtavat seurusteluun jonkun kanssa ,jolloin ei notkuta enää sivuilla,tasaamassa tietoja, ja katkaistaan muut suhteet, yleisempää kai se kuitenkin,kuin vuosia riippua satunnaisissa suhteissa,tietysti samanlaiset lapset leikkivät parhaiten.
Se aika mikä menee lukuisten pitkien sähköpostien kirjoittamiseen, on hukkaan heitettyä aikaa, jos naama ei sitten miellytäkään. Kirjoitteluun käytetyn ajan voisi käyttää paremminkin, esim. siivoamiseen tai käyntiin moikkaamassa vanhaa äitä. Siis muu elämä kärsii.
Huutakaa HEP kaikki ne jotka esim. laiminlyö siivoamista netissä roikkumisen takia.
Niin käy joskus mulla, vähän turhankin usein.
Sitä juuri tarkoitin ,sen ajan voi kayttää muutenkin.Eikös parit siivoa , ja käy vanhojen äitiensä luona,sitähän moni etsii, ilman vuosia riippumatta jos lisää saisi katsastettavaa ,autoja sunmuita vuosittain...ei joka päivä niitäkään
Ensinnäkin syynä oli ehkä se, että kummallakaan ei ollut kuvaa ja en halunnut, että itse tai hän alkaisi mielessään muodostamaan kuvaa täydellisestä naisesta. Tässä tapauksessa homma toimi hyvin, vieläkin yhdessä.
Kyllä se musta on ihan hyvä vaan rohkeasti mennä, näkeepähän ihmisen ihan luonnossa. Nooh, joillekin sopii, toisille ei.
Ei kannatte pitkittää tapaamista,muuten se menee pelkäksi kirjoitteluksi,nm:kokemusta on!
Tapasimme viikon päästä ( viikonloppuna) ja sen jälkeen joka päivä ,kaikki natsasi heti.
Kysyimme vain toisiltamme " missä ihmeessä sinä olet ollut " kaikki nämä vuodet!
Nyt onnellisia kuin mitkä!
Kaikkea hyvää ja kaunista kevättä.
Kahdeksan vuotta sitten tapasin yhden naisen treffipalstan kautta. (Se ei ollut Suomi24 vaan muu ja paljon alkeellisempi.) Se oli ensimmäinen treffi ja heti natsas ja menimme myöhemmin kihloihinkin ja asuimmekin yhdessä. Puolitoista vuotta sitten suhde kuitenkin valitettavasti loppui. (Minut jätettiin.) Nyt toisella kierroksella ei näytä millään natsaavan, vaikka on ollut sekä pitkiä että lyhyitä kirjeenvaihtoja ennen treffejä.
Tuo vuosien takainen tapaus oli taustoiltaan sellainen "keskipitkä kirjoittelu"- tapaus eli lyhyen ja pitkän välimaastosta.
Kovin yksiselitteistä vastausta ei tuohon alkuperäiseen kysymykseeni liene. Taitaa olla tapauskohtaista.
Kiitos toivotuksista ja toivotan teille onnea suhteesanne, jota minulla ei ollut. Puheistasi päätellen sulla on kyllä erittäin hyvä alku.
tutustua ensin kunnolla vaikkapa sähköpostilla,mesellä ja kännykällä.Ainakin silloin,jos etsii pidempää ja vakavampaa suhdetta.
Ensimmäinen tapaaminen ratkaisee kaiken.Jos sen jälkeen viestittely ja ikävöinti vain lisääntyy,suhteenne tulee toimimaan ainakin toistaiseksi.
Käytin suomi24 aikoinani pitkäänkin, juttelin mukavien tyyppien kanssa, tavattiin...mutta ei natsannut. Yleensä syynä oli mielikuva nettityypistä vastaan todellinen kuva tyypistä kasvotusten. Netin kautta on helppo antaa itsestään hyvä ja miellyttävä kuva kun on aikaa jutella viikkoja tai jopa kuukausia.
Itse juttelin nykyisen poikaystäväni kanssa 2 tuntia, jonka jälkeen annoin numeroni ja tavattiin. En kuitenkaan olisi toiminut niin, jos olisin suuresti epäillyt epärehellisyyttä. Jotenkin vain loksahti saman tien yhteen...ja yhdessä ollaan edelleen.
Tilanteen mukaan siis...joskus täytyy tehdä spontaaneja riskipäätöksiä...joskus ne onnistuu...joskus ei.
Ihmissuhteet on niin kinkkisiä, että järkipeli ei riitä. Pitää tosiaan luottaa vaistoon. Se oli kumppanin valinnassa käytössä jo silloin kun olimme karvaisia pikkunisäkkäitä. Vaisto on miljoonia vuosia vanha, toisin kuin jotkin psykologian kirjat tai järkiperäinen mietiskely. Me ei olla enää mitään pikkunisäkkäitä, joten se vaisto on ilmeisesti toiminut. Parin valintahan on oleellinen osa evoluutiota.