Tapasin ihanan, kunnollisen ja hyvän miehen. Fiksun, hyväkäytöksisen, minusta tykkäävän, kaikin puolin ihannemiehen. Ei vastenmielinen, suht.isokokoinen (mistä tykkään). MUTTA kun ei sytytä seksuaalisesti, ei sitten millään. Ei aiheuta mitään vipinää, intohimoa tms.
Kuitenkin tykkään, arvostan häntä ja haluaisin tuntea sitäkin vetoa ja intohimoa häntä kohtaan, mutta kun ei, vaikka yritän suggeroida itseäni. Ja ajatella, että ehkä se tulee pikkuhiljaa se fyysinen vetovoima. Mutta ei ole tullut. Parempaa miestä tuskin tulee. Pitäisikö tyytyä siihen, että ei sitä intohimoa tarvitse olla, vain mukavaa yhdessäoloa. Kuitenkin haluaisin sitäkin kokea.
Onko tästä miehestä sitten luovuttava tai jäätävä vain ystäväksi? Odottamaan sitä intohimoista suhdetta (ainakin aluksi). Jos sitä ei ole edes alussa, voiko sitä koskaan tullakaan?
Kuitenkin tykkään, arvostan häntä ja haluaisin tuntea sitäkin vetoa ja intohimoa häntä kohtaan, mutta kun ei, vaikka yritän suggeroida itseäni. Ja ajatella, että ehkä se tulee pikkuhiljaa se fyysinen vetovoima. Mutta ei ole tullut. Parempaa miestä tuskin tulee. Pitäisikö tyytyä siihen, että ei sitä intohimoa tarvitse olla, vain mukavaa yhdessäoloa. Kuitenkin haluaisin sitäkin kokea.
Onko tästä miehestä sitten luovuttava tai jäätävä vain ystäväksi? Odottamaan sitä intohimoista suhdetta (ainakin aluksi). Jos sitä ei ole edes alussa, voiko sitä koskaan tullakaan?
Vastaukset 47
Vanhimmat
Oman kokemukseni mukaan jos intohimoa ei ole edes alussa, sitä ei ole tulossakaan.
Muutoin en ota kantaa siihen mitä pitäisi tehdä, tuo tilanne ei ole kenellekään helppo. Elämä on valinta. ;)
Miehillähän ei tällaista ongelmaa ole, sillä nainen kuin nainen saa alapään tuleen.
tuskinpa nyt sentään...nainen kuin nainen. Ei kai ne miehet mitään koneita ole. Tuskinpa sinunkaan alapäätäsi saisi tuleen joku 70v, jo parhaat päivänsä nähnyt eläkeikäinen naishenkilö. Tai sumopainijan näköinen, karvainen ja finninen nuorempi nainen.
Nainen kuin nainen tarkoittaa tietysti kaikkea mikä jää ääripäiden väliin. Pointti oli se, että harvemmin miehen kiinnostus kaatuu intohimon puutteeseen ellei nainen tosiaan ole karvainen, finninen, visvainen, rupinen, molluskainen, möykkyinen, yksisilmäinen, nenätön, harvahampainen, jättiläiskorvainen, roskalaatikon muotoinen ja mädän kalan hajuinen yksilö.
Intohimo tuskin muotoutuu siis esteeksi. Miehet valikoivat naisensa aivan muilla kriteereillä kuin pelkän intohimon perusteella.
Alkuvaiheessa miehen on helppo syttyä vähemmänkin täydellisestä naisesta, mutta jos nainen on esimerkiksi täysi lahna, niin kyllä siinä voi pidemmän päälle miehen intohimot karista kovastikin.
Itse olen ollut useammankin kerran tällaisessa tilanteessa. Kyllä homma alkaa maistua aika puulta, jos nainen ei ole yhtään aktiivinen eikä suostu mihinkään uusiin juttuihin.
Nuoret pojankoltiaiset ovat eri asia, mutta kyllä vanhemmalla iällä seksiltä vaatii vähän muutakin kuin että nainen makaa alla jalat levällään.
Itse en jaksa olla kiinnostunut samasta naisesta vuosi toisensa jälkeen, oli nainen aktiivinen, passiivinen tai aivan millainen tahansa. Kiinnostuksella tarkoitan palavaa intohimoa. Luonnon laki ja tottumus tekee naisesta kuin naisesta "tylsän" verrattuna tuntemattomiin naisiin.
Lahnamaisuus sen sijaan on vain ja ainoastaan henkinen ominaisuus.
Elätkö yhä jossain unelmissasi vai etkö ole ymmärtänyt elämän perusasioista. Tuollaiset "5 min ja lopullinen elämän intohimo" osuu vain yhdelle miljoonasta.
Ei kyllä osu lopullinen elämän intohimo edes yhdelle miljardista. Että siltä pohjalta voi neiti etsiä elämänsä tarkoitus. Intohimo ei pidä ihmisiä yhdessä, sen ainoa tarkoitus on tuoda ihmiset yhteen. Mutta ihmiset kykenevät pariutumaan muutenkin, kehittyneemmin kuin pelkän sukuvietin varassa.
Joillekin ihmisille on tärkeää se, että he ovat alun perin pitäneet toisistaan ja tunteneet intohimoa toisiaan kohtaan. Joillekin ei.
joillekin se on tärkeää vaikka kaikkien tiedossa on, että intohimo ei kestä ikuisesti ja muuttaa luonnettaan.
On varmasti joillekin tärkeää. Itselleni se ei ole ydinasia. Jos satun törmäämään unelmieni naiseen, ei siinä paljon ole minulle merkitystä, onko intohimoviisari asteikolla 1-10 alkuhetkellä kohdassa 5 vai 9.
Meitä on erilaisia. Minulle se on tärkeää, koska seksin tyydyttävyys suhteessa on minulle tärkeä asia. :)
Katsos miehelle seksi on ainakin jossain määrin tyydyttävää, kunhan sitä on. :)
Joskus sitä miltei toivoo, että olisi tuossa suhteessa kuin mies. ;)
Ei minua tyydytä kukaan "yleisesti".En edes ala mihinkään hätäiseen sorkkimiseen,koska omanarvontuntoni ei kestä jättää naistakin tyydyttämättä.Vasta silloin seksillä on merkitystä.Lienen outo lintu,mutta naiset on kovastikin pitäneet.
Et taida nyt oikein ymmärtää, mistä tässä oli kyse. Ei ollut kyse mistään yleisestä tyydytyksestä vaan valinnoista. Ei ole sellaista naista, joka olisi kaikin puolin miehelle täydellinen, muttei herättäisi miehessä mitään intohimoa ja olisi siksi epäkelpo.
Ihan kiva, että kerroit omanarvontunnostasi (so. suorittamispakosta) ja siitä miten naiset sinusta pitävät, mutta jos nyt hetken ajattelisit, mistä intohimoon rajoittunut keskustelu polveutui.
Vaikeaahan se on, kyl täytys sitä jotain kipinääkin olla ;)
Miten kauan olette tuntenut? Joskus kun se kipinä syttyy hitaasti..
Mä itse kyl ajattelen et hyvät ystävät ovat ihania ja kullanarvoisia, mut kumppanikseni haluan sellaisen miehen joka saa syttymään.
Eihän se muuten olisi kaveruutta kummempaa ja enkä usko miehenkään pitemmän päälle tyytyväinen olevan jos toinen ei ole täysillä mukana.
Vähän sama ongelma mulla. Tapasin tosi mukavan tyypin jonka kanssa synkkaa tosi hyvin, mutta tuntuu että "se jokin" puuttuu..ei ole sellaista kipinää..harmittaa kyllä
Kannattaa pitää mielessä että kestävät suhteet perustuu ystävyyteen. Olen kuullut sanottavan että kunnialla pitkään naimisissa olleilla siitä kumppanista tulee se kaikkein paras kaveri/ystävä.
Eli kyllä se intohimo tosiaan katoaa mutta jäljelle jää tosirakkaus. Ja onhan ystävystenkin välillä rakkautta, se vaan on hieman erilaista kuin parisuhteessa olevien rakkaus.
Intohimo on luonteeltaan joko sokeaa (ihmisten ominaistuoksut joita ei voi aistia tietoisesti) tai itseään ruokkiva illuusio, joka perustuu vastapuolen käyttäytymiseen.
Kiltit ja mukavat miehet eivät aiheuta kipinöitä naisissa lähes koskaan, koska heidän käytöksessään mikään ei kiihdytä naisen alitajuisia prosesseja.
Mikä se on sitten se jokin mikä sen kiihtymisen saa aikaan naisessa? Miehen tuoksu, naisen hormonitasot, feromonit vai mikä? Kun joidenkin kanssa tuntuu siltä, että sukat pyörii jalassa ja sisällä kipinöi. Ja joidenkin kanssa ei. Toisaalta onko oikein, jos ylläpitää jo alussa intohimotonta suhdetta (tietysti sekin vuosien myötä hiipuu, mut jos ei oo alussakaan)? Täytyy sitten näytellä sängyssäkin innostunutta tai vaihtoehtoisesti maata kuin lahna.
Just kuin lukisin omia ajatuksiani.
Mua ei sytytä kiltit miehet , mutta TOSI maskuliininen , macho, tosimies sytyttää.
Tästä on tullut mulle jo ongelma , koska
tuon tyyppinen mies saattaa olla elämänkumppanina aika vaikea persoona. Kokemusta on.
Onko teillä muilla , sisaret , samoja ongelmia?
Käsittääkseni seksistä voi nauttia muutenkin. Vai mitä nainen tekee masturboidessaan? Kyllä seksissä aika olennaista on myös se mekaaninen osuus. Lahnana makaava nainen ei voi olla kovin hyvissä väleissä kehonsa kanssa. Eikä naisen tarvitse näytellä mitään, ei tarvitse kuin nauttia seksuaalisuudestaan.
Luulen, että aika harvassa ovat ne naiset, jotka nauttivat seksuaalisuudestaan kenen hyvänsä kanssa. Itse en nauti, enkä haluaisikaan pystyä siihen. Niin ihanaa se seksi on niiden sukanpyörittäjien kanssa, ei tarvitse teeskennellä eikä pettää itseään ja toista.
Totta, mutta eihän se mukava ja ihana mies ole kuka tahansa, vaikkei hän sukkia osaisi jaloissasi pyörittääkään.
Kukaan ei ole kuka tahansa sen jälkeen kun häneen luo erityisen suhteen, vaikkapa hyvän kaverisuhteen.
Ei sellaisesta voi kuitenkaan väkisin vääntää jotakin sellaista, mihin siitä ei ole. Tai minä en voi, tiedän ihmisiä jotka tekevät niin, enkä heitä ihan ymmärräkään. Sitten he kärvistelevät suhteissaan, valittavat ympäriinsä ja pettävät kumppaneitaan. No niin.
Nimimerkki 'xxx' kirjoitti alla mainiosti parisuhteen henkilökemioista, en voisi olla enempää samaa mieltä.
Iän myötä saattavat mielipiteet muuttua. Nuorena monet asiat ovat kiveen hakattuja, mutta myöhemmin ne ovatkin piirroksia vedessä...
En tunne yhtäkään ihmistä, jonka näkemykset ja käsitykset seksuaalisuudesta olisivat pysyneet samana 20-vuotiaasta 40-vuotiaaksi.
Juu-u kyllähän ne sytyttää...alkuun ainakin. Ne machot. Vaan kandeeko tuhlata elämäänsä samojen ongelmien kanssa?! Mitä järkee hakata päätään seinään ja valittaa ettei sitä "oikeaa" löydy?! Pitää ottaa opikseen ja viisastua! Eikö?!
Enkä oletakaan, että mitkään näkemykseni pysyisivät samoina. En voi kuitenkaan muuta kuin kunnioittaa omia kulloisiakin tuntemuksiani sekä omaa vartaloani.
Tiedän kokemuksesta, miltä tuntuu tehdä kroppaansa ja itseään vastaan. Pahalta, ei ainoastaan silloin vaan erityisesti jälkikäteen.
Mielipiteet muuttuvat iän myötä. Mielestäni on vain sangen heikkoa ja epäkunnioitettavaa perustella jotakin tiettyä näkemystä sillä, että on jonkin tietyn ikäinen. "Minun ikäisenäni tulet kuitenkin olemaan tätä mieltä, joten miten jos toimisit jo nyt näin..." ;)
Mahdoton ajatus alkaa toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan jonkun 50-vuotiaan "kypsän" ihmisen toiveiden ja näkemysten mukaisesti. Kun se on kuitenkin se oma seksuaalisuus ja psyyke, joka vaikuttaa oman elämän onnellisuuteen.
Ei voine juuri paremmin tehdä kuin kunnioittaa itseään, sieluaan ja ruumistaan näissä asioissa. Vai onko tämäkin liian kiveenhakattu mielipide, pitäisiköhän sitten kunnioittaa vähemmän...?
Tunteilleen ei voi mitään. Mä pähkin samojen asioiden kanssa kuin aloittaja. En vaan tiedä onko oikein ottaa sellaistakaan miestä , ns.kilttiä , jonka kanssa ei ole sitä oikeenlaista kemiaa.
Voihan jonkun kiltinkin miehen kanssa OLLA sitä oikeanlaista kemiaa. Ei se kilttiydestä tai tuhmuudesta ole kiinni, vaan kemiasta. ;)
Itse tuntisin käyttäväni hyväkseni, jos valitsisin jonkun jota kohtaan en tunne mitään. Väärin molempia kohtaan, enemmän sitä toista, mutta viime kädessä myös itseä.
MIES!
Sellainen nykypäivän melko lailla feminiininen joka meikkaa ja viettää kylppäris enemmän aikaa kun minä,on helkkarin muotitietoinen ei kyllä sytytä mua millään!
Ovatko tosimiehet kohta uhanalaisia??
jos suhde perustuu pelkkään ystävyyteen se ei todennäköisesti kestä.
jos suhde perustuu pelkkään seksiin se ei kestä.
mutta jos voi olla toisen ystävä/kumppani, seksuaalisen elämän menetettyä terävin kärki on parisuhde kestävä ja hyvä. oman miehen koen parhaana ystävänä ja läheisyys ja seksi tulee sen perässä. uskon että on hyvät edellytykset pitkään suhteeseen.
mutta toisaalta jos toinen kiinnostaa seksuaalisesti yhtä vähän kuin villasukka... kannattaa varmaan miettiä että miten käy toisen seksuaalisuudelle kun kokee että ei ole haluttava... ja entä omat trpeet.. tunnetko itsesi naiseksi jos mies ei saa sinua syttymään... paljon kysymyksiä tuo valinta ei tule olemaan helppo
on kaksi eri asiaa. Jos ei kipinää ole, sitä ei tule. Kokemuksellani ainakaan.
aloittamaan seurustelua ystäväpohjalta. Kyllähän totuus on se, että ihmisten välinen kemia on suhteessa kaikkein olennaisin asia.Ei kaikki syty toisiinsa, vaikka kuinka järkisyyt puoltaisi. Niin miehillä kuin naisillakin se on sama asia, vaikka täällä muuta väitetään. Teet väärin kunnon miestä kohtaan, jos aloitat suhteen hänen kanssaan. Ei tule toimimaan, etkä sinä voi asialle mitään etkä voi pakottaa itseäsi tuntemaan tunteita, joita sinulla ei ole. Keho ei näes koskaan valehtele.
Kai se sitten niin on. Tosin muutama kerta vasta tavattu (sitä ennen muutama viikko viestittelyä), ajattelin, että jospa se siitä vielä roihahtaisi. Jos vielä katsoisin hetken aikaa ja jos ei sittenkään niin kai se on annettava olla. Olen kai sitten "viettieni vietävissä".
Minusta muutama tapaamiskerta ei toisaalta ole paljon. Käsitin avauksestasi, että olisit ollut suhteessa jo jonkin aikaa.
Jos ensimmäisillä tapaamiskerroilla sinänsä pitää ihmisestä ja hän herättää positiivisia tunteita monella tavoin, minusta kannattaa jatkaa asian tutkimista. Itse tiedät, mutta älä lopeta liian aikaisin.
Ainakin minulla naisena seksuaaliset tunteet ja toiveet uskaltavat herätä vasta, kun olen vähän saanut ihmisestä selvää... vaikka ensivaikutelma olisi miten myönteinen ja jopa seksuaalinen, varsinainen roihahdus tapahtuu vähän myöhemmin.
......normaali. Mies on varmasti tosi hyvä, mutta tämä nettideittailu vaan on liian uusi rakastumistapa meidän psyykkeelle.
Tuskin sinä käskystä naurat saati sitten rakastut.
Näin ollen netti on hyvä väylä saada uusia kavereita, mutta rakastumista tuskin kannattaa odottaa ensisilmäyksellä. Siispä etene välivaiheittain tämän miehen kanssa.
Mulla on ystävänä ihan samanlaisen tyyppinen mies. Olen joskus miettinyt, että miksen voisi tuntea häntä kohtaan jotain, koska hän kuitenkin on juuri noita ominaisuuksia ja täydellinen, mutta... nykyäänkin ollaan vaan kavereita. Missään vaiheessa ei ole tullut sitä kipinää. Mutta oma tapauksesi voi olla erilainen...
ei riitä. Etsi sellainen mies, joka syttyttää sinut sekä henkisesti että fyysisesti.
Olen kyllä kuullut muutamalta naiselta, että intohimo miestä kohtaan oli syttynyt vasta myöhemmin, ei siis suhteen alussa. Eli ei kannata ihan heti heittää hanskoja tiskiin, vaan katsella vähän pitempään. Miehillä taitaa olla niin, että jos ei alussa heti sytytä, niin ei sitten koskaan. Mutta miehet ovatkin erilaisia.
Toi kuullostaa hyvin minulta!Ja itse lähdin tällaiseen suhteeseen "odottamaan" intohimoa sillä se on hyvin tärkeää mulle!
Mutta ei sitä tullut...
Lopetin suhteen ja satutin lopulta toista.
Ei näin enää ikinä!
Tämä keskustelu keikauttaa ylösalaisin stereotyyppiset käsitykset. Miehiä syytetään siitä, että he ajattelevat alapäällään. No, ehkäpä miehet ajattelevat alapäällään ryhtyessään virittelemään pelkkää seksisuhdetta. Sen sijaan tässä keskustelussa on moni nainen jo todennut, että he ajattelevat vakavaa seurustelusuhdetta ensisijaisesti alapäällään.
Lähes pelottavaa, kun tuota alkaa ajattelemaan tarkemmin. Erittäin mielenkiintoista.
Asia on juuri noin vaikka kaikkialla näilläkin palstoilla leidit ihan muuta hymistelevät.
Olen huomannut, että mitä enemmän kukkasia ,tunnelmointia ja kaikenlaisia elämän-filosofisia ajatuksia naisen kotoa/sivuilta löytyy, sitä enemmän on sitten se alapää kun päätökset tekee, loppupeleissä.
Luin juttusi, ihme. tiedän jutun jujun .. olen 51,sairaanhoitaja.. olin yxin 7v. olen aina ihannoinut pitkää komeaa miestä . tummaa. ja olen saanutkin mutta.. niin halusi moni muukin..Sitten eräänä yönä aamutunneilla tapasin lyhyen lihavan pönäkän miehen ,, siitä alkoi valtava rakkaustarina joka on kestänyt 5v.. mutta niin kävi että niín häntä halusi moni muukin ja olen saanut hänet ansaan monesti.. mitä teen..aion lopettaa koko jutun vaik hän on rikas,lapseton ja kapteeni arvoltaan. jatkan vain pientä elämääni ja ajattelen että tulin toimeen 45v ilman häntä. joten älä katso ulkonäköä,Hän tulee joskus odottamatta, ei väkisin.
En ehkä ihan tajunnut, mutta ehkä mun ei tarvitsekaan... ??