Mitäs olette kanssaihmiset mieltä tälläisestä tilanteesta?
Olemme seurustellee avon kanssa kohta kaksi vuotta. Siitä vuosi asuttu kimpassa Helsingin seudulla. Ei lapsia. Seurustelumme ensimmäinen vuosi oli katkonainen ja vaikea, koska mieheni on minua vanhempi ja silloin en itse vielä halunnut kovin tiivistä suhdetta.
Mies kuitenkin oli/on vieläkin erittäin rakastunut minuun. Välillä tuntuu että liikaakin, imee minut kuiviin. On huomaavainen, hellä(välillä tätäkin liiallisuuksiin saakka kun koko ajan pitäisi olla pussaamassa), osaa keskustella. Rakastan kyllä miestäni ja suhteemme kehittyi lopulta niin että muutimme yhteenkin. Mies on halunnut jo pitkään kihloihinkin, minä jarruttelen.
Suhteessamme on kaksi riidan aihetta: minun ystäväni ja ulkona käymiseni. Olen hyvin sosiaalinen ihminen ja pitkäaikaiset ystäväni ovat minulle tärkeitä. Mieheni mielestä heidän näkemisensä on meidän ajastamme pois ja minun kuuluisi laittaa hänet aina etusijalle. Miehellä itsellään ei juuri ole ystäviä eikä hän sellaisia tunnu kaipaavan, minun kanssani haluaisi olla koko ajan. Itse olen aikamoinen laumasielu, välillä on rentouttavaa että ympärillä on ihmisiä. Myöskin juomisesta tulee huutoa, koska itse haluan käydä viihteellä, miehen saa taas sinne väkisin kantaa. Ja kyse ei ole siitä että joka päivä tai edes viikko olisin änkyräkännissä, ei todellakaan! Hoidan työt ja kodin moitteettomasti ja yhteistä aikaakin on. Mies ei vaan ymmärrä sitä että itse saan jotain sellaisesta asiasta josta hän ei, sanoo että mulle on tärkeämpää&kivampaa olla viihteellä ku hän.
Mies ei myöskään halua olla tekemisissä ystävieni ja heidän puolisoidensa kanssa kun ovat "eri aaltopituudella". Tästä asiasta tulee riitaa paljon koska mies kokee etten välitä hänestä, minun mielestäni taas koko elämää ei voi täysin omistaa vain toiselle ihmiselle...
Riidat vaikuttavat yhteiseloon ja myös K-18 puuhiin. Mitä siis teen...mies on joiltain puoliltaan todella hyvä mies, mutta kumpi tässä vaatii liikoja?
Olemme seurustellee avon kanssa kohta kaksi vuotta. Siitä vuosi asuttu kimpassa Helsingin seudulla. Ei lapsia. Seurustelumme ensimmäinen vuosi oli katkonainen ja vaikea, koska mieheni on minua vanhempi ja silloin en itse vielä halunnut kovin tiivistä suhdetta.
Mies kuitenkin oli/on vieläkin erittäin rakastunut minuun. Välillä tuntuu että liikaakin, imee minut kuiviin. On huomaavainen, hellä(välillä tätäkin liiallisuuksiin saakka kun koko ajan pitäisi olla pussaamassa), osaa keskustella. Rakastan kyllä miestäni ja suhteemme kehittyi lopulta niin että muutimme yhteenkin. Mies on halunnut jo pitkään kihloihinkin, minä jarruttelen.
Suhteessamme on kaksi riidan aihetta: minun ystäväni ja ulkona käymiseni. Olen hyvin sosiaalinen ihminen ja pitkäaikaiset ystäväni ovat minulle tärkeitä. Mieheni mielestä heidän näkemisensä on meidän ajastamme pois ja minun kuuluisi laittaa hänet aina etusijalle. Miehellä itsellään ei juuri ole ystäviä eikä hän sellaisia tunnu kaipaavan, minun kanssani haluaisi olla koko ajan. Itse olen aikamoinen laumasielu, välillä on rentouttavaa että ympärillä on ihmisiä. Myöskin juomisesta tulee huutoa, koska itse haluan käydä viihteellä, miehen saa taas sinne väkisin kantaa. Ja kyse ei ole siitä että joka päivä tai edes viikko olisin änkyräkännissä, ei todellakaan! Hoidan työt ja kodin moitteettomasti ja yhteistä aikaakin on. Mies ei vaan ymmärrä sitä että itse saan jotain sellaisesta asiasta josta hän ei, sanoo että mulle on tärkeämpää&kivampaa olla viihteellä ku hän.
Mies ei myöskään halua olla tekemisissä ystävieni ja heidän puolisoidensa kanssa kun ovat "eri aaltopituudella". Tästä asiasta tulee riitaa paljon koska mies kokee etten välitä hänestä, minun mielestäni taas koko elämää ei voi täysin omistaa vain toiselle ihmiselle...
Riidat vaikuttavat yhteiseloon ja myös K-18 puuhiin. Mitä siis teen...mies on joiltain puoliltaan todella hyvä mies, mutta kumpi tässä vaatii liikoja?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ainakin kaveri on pysyny kihlattunsa kanssa koko ajan yhdessä, vaikkakin on ollut muutamia kriisejä. Hän rakastaa poikaystävänsä niin paljon, ettei pystyis olla erossakaan. Kaverin ystävänä näen sivusta, että mies menee välillä liiallisuuksiin rajoituksiensa kanssa. Hän suuttuu hirveästi, jos kaverini esim. lähtee ulos tanssimaan tai juomaan. Yhestä bileillasta niil saattaa jatkuu riitaa pariksi päiväksi eteenpäin.
Miehesi vaatii liikoja. Se on selvä.
Mielestäni sinun pitäisi tahollasi pystyä hyväksymään se, ettei miestäsi kiinnosta esimerkiksi tavata ystäviäsi tai käydä viihteellä, ja ehkäpä tämän hyväksytkin. Vai raahaatko miehesi mukaan maistelemaan väkeviä vasten hänen tahtoaan?
Toisaalta miehesi pitäisi tahollaan kyetä hyväksymään se, että sinä haluat välillä käydä viihteellä ja tavata ystäviäsi yms. En tiedä, miksi miehesi on niin joustamaton, että ryhtyy tunteelliseen kiristykseen ("sinä et välitä minusta, koska...") ja toisaalta, miksi hän ei voi sallia sinulle omia menoja. Ehkäpä hän pelkää menettävänsä sinut, jos antaa sinun käydä tuulettumassa. Ja tuohon päälle ehkä pienikin juopumisesi kasvattaa hänen pelkoaan?
Joka tapauksessa tällaisista asioista pitäisi pystyä keskustelemaan rauhallisesti ja järkevästi. Turhanpäiväinen riitely vain nakertaa suhdetta.
itsesi ikäinen seurustelukumppani.. niin saat juosta siellä kapakassa kyllästymiseen asti.. kun kasvat kapakkaiästä ulos niin sitten sua vituttaa kun hyvä mies meni sivu suun.. joten olipa niin tai näin koskaan ei ole hyvä.
Siinäpä se...juuri tuota olen miettinytkin että jos tää homma kaatuu niin löydänkö sit myöhemmin jostain hyvän miehen...Ollaan tietenkin yritetty puhua ja sopia asioista, mutta ne sopimukset sotii sit aina pahasti omia ajatuksia vastaan (molemmilla). Sanomista tuntuu tulevan kompromissiyrityksistä huolimatta.
Vikaa on varmaan meissä molemmissa, mutta siinä vaan tuppaa käymään niin että mitä enemmän se mua yrittää kontrolloida ni sitä enemmän ahistaa...
Ja kiitos vastauksistanne! Lisääkin saa laittaa!
Hyvä mies ei mielestäni ole joustamaton eikä kontrollihirmu.
Aikuisen miehen pitää kyetä käsittelemään asioita muullakin tasolla kuin pikkulapsen lailla valittamalla sitä, ettei hänestä välitetä tarpeeksi vain koska mamma haluaa käydä ystävien kanssa ulkona.
Hyvällä miehellä on niin hyvä itsetunto, ettei hänen tarvitse pakottaa toista sellaiseen muottiin, johon tämä ei sovi. Hyvän miehen ei tarvitse yrittää rajoittaa toisen normaalia sosiaalista elämää. Hyvä mies ei vingu ja marise, jos ei saa olla 24/7 kontaktissa. Ei miehesi kuulosta ollenkaan hyvälle miehelle. Hän kuulosta ahdistavalle. Jos sinua nyt jo ahdistaa hänen riippuvuuteen menevä kontaktin tarpeensa, se tulee ahdistamaan sinua aina vain enemmän ja enemmän.
Sekin kuulostaa oudolle, että miehellä on niin kiire kihloihin ja naimisiin. Olette olleet niin lyhyen aikaa yhdessä, ettei vielä muutaman vuoden seurustelu ilman kihloja olisi mitenkään huono ajatus. Etenki, kun riitoja tulee merkittävistä luonteen ja toimintatapojen eroavuuksista. Oletko ajatellut, että ehkä olette ihan liian erilaisia toisillenne? Joskut luonteen eroavuudet on niin perustavaa laatua, ettei niitä voi sovittelemalla sivuuttaa. Jos perus arvot on ihan erilaiset, ei kompromissit taida kovin hyvin onnistua...
Onko miesystävälläsi ollut aikaisempia suhteita? Miten ne ovat päättyneet? Onko mies ollut aikaisemmissa suhteissa yhtä rakastunut? Vastaukset näihin kysymyksiin voivat kertoa jotakin. Miesystäväsi on ehkä vasta nyt ensimmäistä kertaa rakastunut; siksi hän on omistushaluinen. Hänellä voi olla myös jonkinasteinen alemmuudentunto suhteessa sinuun, jos hän ei aikaisemmin ole seurustellut sinun tyyppisen naisen kanssa. Hän on saattanut aikaisemmissa suhteissaan olla dominoiva osapuoli, ja nyt hän on tilanteessa, joka on hänelle uusi.
Hän ei osaa suhtautua tilanteeseen.
Ymmärrän, että haluat tavata ystäviäsi ja käydä pitämässä heidän kanssaan hauskaa. Mutta onko sinun ihan pakko ryypätä? Humalainen ihminen, varsinkaan nainen, ei ole kaunista katsottavaa eikä kuultavaa. Minunkin avovaimoni käy silloin tällöin -onneksi vain muutaman kerran vuodessa- "bilettämässä" ja silloin ollaan sovittu ettei hän soittele minulle tai ota mitään yhteyttä koska on vastenmielistä ja pelottavaa nähdä oma rakas siinä kunnossa. Äitini joi paljon kun olin lapsi ja aina sain pelätä pahinta. Nyt aikuisena en enää halua samaa kauhua perheeseeni.
Eikö miehen, joka inhoaa humalaista naista kannata valita puolisokseen sellainen nainen, joka jakaa hänen ajatusmaailmansa? Miksi pitäisi yrittää muuttaa ihmistä, joka ei siihen omaan muottiin ollenkaan sovi?
joskus samanlaista...minä vaimoa vanhempi..enkä oikein tykkää että hän "kännää" joskus harvoin työkavereidensa kanssa "virkistysmatkoilla", suurin osa miehiä, yhteismajoitus, yökerhoissa pari yötä ym...yhdessä emme koskaan käytä, emmekä yksinkään, en yhtään edes tiedä kuinka vaimo käyttäytyy humalassa...olen kokenut ja nähnyt (aiemmassa suhteessa ym., kun on tuota reissumiehen kokemusta)humalassa tapahtuvan asioita joita en haluaisi oman perheen kohdalle koskaan..olen AIDOSTI huolissani noista reissuista, viinan kanssa on niin moni elämä ja suhde saanut ikävän suunnan...
Miehesi on riippuvainen sinusta. Jos lähdet hän todennäköisesti joutuu henkisesti tuuliajolle ja tyhjänpäälle. Miehesi ei saisi rajoitaa menemisiäsi, hän pelkää menettävänsä sinut. Keskenkasvuista. Tuntuu että olet kuin äiti jonka hameenhelmassa miehesi roikkuu että älä äiti jätä. Ja tuo tunne että imetään kuiviin, ei ole kiva. Se on kamalan ahdistavaa olla toiselle Elämän Tarkoitus.
kiitos sulle et ymmärrät tunteen...on tosiaan ahdistavaa olla se elämän tarkoitus.