ollaan useampi vuosi seurusteltu ja nyt poikaystäväni sanoo, että hänen rakkautensa on hiipunut. se tuntuu minusta niin pahalta, että en voi kestää sitä ja sekoan (oikeasti).
kummastakin tuntuu kuitenkin vaikealta erota ja olen pyytänyt häneltä, että jos teen kaikkeni, voisiko hän rakastua minuun uudelleen. siihen hän ei ole osannut vastata. olen nyt tehnyt ihan konkreettisia tekoja, jotta voisin muuttua paremmaksi ihmiseksi. olen hakenut apua.
(helmikuusta asti olen kiertänyt lääkäriltä psykologille jne, toukokuussa vihdoin aika mielenterveystoimistoon - byrokratian ja lääkärien ammattitaidottomuuden takia olen meinannut menettää henkeni.)
joten mitä sanotte, voiko rakkaus koskaan palata? olisiko jollain jopa kokemuksia siitä - puolin tai toisin?
olisin hyvin kiitollinen vastauksestasi.
kummastakin tuntuu kuitenkin vaikealta erota ja olen pyytänyt häneltä, että jos teen kaikkeni, voisiko hän rakastua minuun uudelleen. siihen hän ei ole osannut vastata. olen nyt tehnyt ihan konkreettisia tekoja, jotta voisin muuttua paremmaksi ihmiseksi. olen hakenut apua.
(helmikuusta asti olen kiertänyt lääkäriltä psykologille jne, toukokuussa vihdoin aika mielenterveystoimistoon - byrokratian ja lääkärien ammattitaidottomuuden takia olen meinannut menettää henkeni.)
joten mitä sanotte, voiko rakkaus koskaan palata? olisiko jollain jopa kokemuksia siitä - puolin tai toisin?
olisin hyvin kiitollinen vastauksestasi.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Minusta rakkaus ei voi palata. Olen jo nähnyt elämää melkein 40v ja minusta rakkaus ei palaa, sellaisen kuvan minä olen saanut.
Rakkaus on ainut kertaista, jos se hiipuu sammuu se kuin palava tulitikku..
tsemppiiiii
Jos mies ei enää sinua rakasta niin ei hän silloin rakasta. Turha ruveta mielistelemään kun ei ne tunteet sitten aitoja ole miehen puolelta.
Turha sinun on myös itseäsi muuttaa miehen takia. Jos et kelpaa sellaisena kuin olet niin tuskin kelpaat muunkaanlaisena. Koitappa löytää nyt jotain muuta ajateltavaa tai sure asia rauhassa. Turha kenenkään takia on päätään sekoittaa vaikka eihän niillekään asioille mahda mitään.
sitä vähän pelkäsinkin.
on helppo sanoa, että keksi jotain muuta ajateltavaa. minun elämässäni ei ole enää mitään ajateltavaa. suremallakaan tämä suru ei lopu.
mikään muu ei ole pitkiin aikoihin merkinnyt minulle mitään kun hän.
onnkesi ihminen saa itse päättää elämänsä kulusta ja siitä, milloin ja mihin se loppuu.
kuule pakertaa itsaria juustohöylällä. kyllä sulle joku löytyy tai sitten voit napauttaa. ei ihmisen takia kannata kuolla.
Älä nyt ainakaan välitä tuon edellisen vittuilusta. Ei itsemurhaa tms kannata ajtella. Paistaa se päivä vielä risukasaankin vaikka joskus tuntuisikin todella toivottomalta. Vielä löytyy se mies joka rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet eikä sinun tarvitse tuhlata aikaa tai energiaa muuttaaksesi itseäsi sellaisksi kuin muut haluavat
Minkätakia kysyt täältä tällaista? Täällä ihmiset vastaavat tietenkin ei. Kaikkea ei ole pakko uskoa! Rakkaus ei ainakaan heti palaa... mutta miksi ei kaikkeen hyvään saisi uskoa. Saat rakastaa ja yrittää. Voit antaa tilaa miehelle ja aikaa kaikelle. Jos olette alle 25v, voi olla että kannattaakin vaihtaa kumppania. Saatat löytää upean miehen, sellaisen että tuo mies kalpenee ohueksi varjoksi sen rinnalla. Oikea rakkauden energia vetää puoleensa... aika näyttää. Mutta tosiaan jos olette kovin nuoria, aika varmasti voit löytää OIKEAN, sen parhaimman. Voit olla myös ystävä tuon kanssa, jos ei muuta tulisi. Älä kuuntele ihmisten negatiivista p...*; mieti itse miten asiat on. Aina on toivoa. Mieti itse mikä on järkevintä. Älä murehdi turhia. Halaan sinua sinne.... älä tee mitään itselles, sulle tulee vielä hyväolo ja toivoa.... ole kärsivällinen elämässä, sitä aina tarvii.
Tosin yksi ratkaisu olisi erilleen, ja eikun uutta....
Mutta sinä päätät ja tiedät oman elämäsi parhaiten. Ota rauhallisesti ja malta vielä, ei hyvä katoa maailmasta
niin siis tarkoitin että minkäikäinen vaan voi löytää oikean, -teksti näytti siitä "OIKEAN" kohdalta siltä, että korjaan näin. Tarkoitin et nuorella on kaikenlaisia vaihtoehtoja kuitenkin..
ei koskaan kuihdu, eikä silloin tarvitse sanoa toiselle että jättää hänet.
Oletko (n) koskaan oikein korviasi myöten rakastunut. Itse ainakin kuvailisin sitä niin etten koskaan voisi jättää toista. No joo, voihan sitä yrittää odottaa, mutta jos rakkaus on hiipunut tuskin se koskaan enään samaan ihmiseen palaa.. näin yli 35 sanoisin.. tosin en tiedä minkä ikäinen olet.
Mutta se on totta nuorena kannattaa jatkaa oikean etsimistä jos toinen jättää..tai se rakkaus hiipuuuu
Sellaisiakin ihmisiä on jotka ovat palanneet yhteen. Rakkaus on palannut, tai palannut toiselle. Tiedäpä sitten aina ihmissuhdekiemuroista. Jos ei ole alunperin mennyt oikean kanssa yhteen, vaan lähtenyt vaan seurustelemaan -niin voipi olla ettei rakkaus palaa. En tiedä onko mitään sääntöä olemassa. Joskus se ei kai sitten palaa.
Jos olet törmännyt koskaan missään muodossa hiipumattomaan, edes vähääkään, (kummankin osapuolen kannalta) ilmoittele tännepäin. Rakkautta pitää ruokkia, hoitaa, tai tehdä jotakin jomman kumman tai kummankin, harvoin se mitään tekemättä ainakaan vaan on. Ellei jokin illuusio ole toisesta. Rakkaus voi hiipua toisen törttöilyyn tai loukkaukseen myös...
Yrittäisivätkö ihmiset ylipäätään mitään tai säilyisivätkö liitot jos rakkauden hiipumisen myötä, kumpikin sanoisi heti "moi", niin ettei toinen enää yrittäisi vähäistäkään.
--Ap:n tapauksessa kun puhuttiin poikaystävästä, oletan että on nuorista kysymys, voi olla että kannattaa vaan jatkaa etsintää.--
Jokaiselle tulee "arkipäivä" ja silloin tosirakkauskin on rakastamista, varmaan intoakin, rakastumista aina uudelleenkin, pientä väärinymmärrystä aluksi jos ei toisia tunneta.. ei siellä silti kai välttämättä olla korvia myöten rakastuneina koko ajan ja poket punaisena hehkuen. Jos heti natsaa, ja kukat kukkii... on onni potkaissut pepulle ja lujaa.
Minä uskon tosirakkauteen, joillekin se voi tulla ensikontaktista, toisille pikkuhiljaa, toiset voivat yrittää, -luoda parempaa kontaktia toiseen ja muuttaa itseään. Ei aina tapaamisessa kiinnostus ole heti molemminpuolista.
Ja voihan olla että ollaan rakastuneita aina, mutta onko elämä niin helppoa... Voihan rakkaus loppua, mutta onko silloin menty alunperin oikean kanssa yhteen. Siksi olisi parempi mennä oikean kanssa, eikä aloittaa kevyesti mitään.
Piti vielä sanoa että väkisin ei voi. Ei pakolla voi ketään koskaan. Vain jos kumpikin haluaa. Rakkaus on kahden, ei yhden. Joskus rakkaus loppuu, oikea rakkaus on ja jää.
Jos rakkaus loppuu voi olla ystävä jos pystyy ja toinen haluaa.
Ja usein rakkaus ei palaa. Mutta kuka osaa varmasti sanoa miten maailmankaikkeus toimii.
Nuo ajatuksesi ovat niin naiiveja. Ei ole olemassa ikuisesti kestävää romanttista rakkautta. Pitkät avioliitot eivät perustu sellaiseen vaan rakastavaan kumppanuuteen, mikä on eri asia ja vaatii yksilöltä kykyä rakastaa muutenkin kuin romanttisessa huumassa (johon sanalla 'rakkaus' kovin usein viitataan).
Oikea rakkaus on sellainen, joka on ihmissydämessä pysyvästi elävä tunne, mutta se ei ole tunne, joka on kohdistettu johonkin yhteen ainoaan ihmiseen. Ikuisia romansseja ei ole koskaan ollut olemassa, ne eivät kuulu todelliseen elämään.
että jos toinen on toisesta ollut tunteella "tosi rakkaus" pelissä ja toinen jättää, niin kyllä se vaikea enään on olla toisen kanssa silloin ystävä. Enkä usko että suurimmissa tapauksissa toinen edes haluaa.
Ja mikä on SUURI RAKKAUS..minusta se on tunne. Sitä en vain ymmärrä itsekkään miten ihminen pystyy sanomaan sellaista toiselle ja sitten lähtemään (kokemusta on). Minusta sellainen henkilö ei vielä valitettavasti tiedä oikeesti mitä suuri rakkaus tarkoittaa ja miten se vaikuttaa ihmiseen.
Mutta olen kyllä edelleen sitä mieltä ettei suuri rakkaus voi palata..välittää toisesta voi, mutta ei se rakkaus kovinkaan usein palaa jos toisen ensiksi jättää.. ei ei.
Nuorille vaan katse eteenpäin ja älkää jääkö ihmettelemään ja odottelemaan. Heh, näin vanhana sitten on aikaa..päälle 35:na.
Tsemppiä
Eli tee just niinkuin susta tuntuu hyvälle.
En usko, että palaa. Ja ilmeisesti ette ole kumpikaan edes kovin vanhoja. Ei pidä ripustaa koko elämäänsä ja kaikkea toivoaan yhden ihmisen varaan. Eikä ole mitään mieltä yrittää muuttumista vain jotta saisi poikaystävänsä pidettyä. Oikeaan muutokseen voi päästä vain sillä, että muutoshalu ei ole sidottu pelkästään ulkopuolisiin ihmisiin.
Kaikkiin suhteisiin tulee vuosien varrella aina kaikenlaista ylimääräistä painolastia eikä tuosta painolastista voi päästä eroon. Siksi rakkaus ei palaa.
On ehkä parempi että keskityt nyt itseesi. Myöhemmin tulet huomaamaan että toinen ihminen ei tee sinua kokonaiseksi vaan sinä itse. Ihminen lopettaa rakastamasta toista siitä syystä että ei näe toisessa enää niitä piirteitä joita itse rakastaa. Se ei tarkoita sitä että et olisi arvokas ja tärkeä ihminen puolisosi silmissä. Rakkaus on tunne joka ei pysy samanlaisena. Se joko kehittyy tai sitten jos ihminen kokee että ei jaksa pulata sen kanssa käy juuri niin kun sinulle on käymässä. Mutta älä hätäile sinulla on uudet seikkailut edessä!
Itselläni rakkaus mieheeni palasi. Aloimme seurustella parikymppisiän ja pari vuotta sitten minusta alkoi tuntua, että rakkauteni häntä kohtaan oli kuollut...erosimme ja lähes vuoden kesti, kunnes tajusin, että rakastan häntä ja haluan ehdottomasti palata takaisin hänen luokseen...Nyt olemme olleet yhdessä vuoden ja hyvin menee :)
Eli kyllä se rakkaus VOI palata!
Jokaisen pari on erillinen "yksikkö". Jos toisella parilla rakkaus kuolee, se ei tarkoita, että muille käy samoin. Taitaa olla niin että kun oma itsetunto saa loven, niin rakastettavuus kärsii mukana. Mutta ei kannata vertailla... Aika tuo sulle vastauksen...mä toivon omalle kohdalle samaa...