Mitä mun pitäisi tehdä naiseni kanssa, kun se ei halua selvittää riitojamme se haluaa vaan unohtaa kaiken ja on hyvä siinä toisin kuin minä selvittämättömät riidat jää vaivaamaan minua sillä haluaisin aina tehdä kaiken selväksi, mutta ei naiseni ei suostu puhumaan minulle niistä...
Jos yritän selvittää niin se pistää mun syyksi kaikki riidat minä olen se paskapää joka aiheuttaa riidat ja hän on se täydellisyys joka aina on oikeassa ja on se pyhimys joka ei koskaan loukkaa ketään.
Nooh mä olen tällänen tossun alla elävä ystävällinen kiltti mies joka ei oikein sano vastaan peläten loukkaavani naistani, mutta ystävien mielestä se on tyhmää sillä mun pitäs sanoa jotain vastaan joo tiedän niin pitäs tehdä, mutta ainahan ne riidat on mun syytä Naiseni on tehnyt sen selväksi ja jos joku pyytää anteeksi niin sen pitää olla minä =(
Kertokaas mitä mun pitäs tehdä miten saisin hänet vähän kunnioittamaan minua ja miten saisin hänet selvittämään riidat???
Auttakaa..........
Jos yritän selvittää niin se pistää mun syyksi kaikki riidat minä olen se paskapää joka aiheuttaa riidat ja hän on se täydellisyys joka aina on oikeassa ja on se pyhimys joka ei koskaan loukkaa ketään.
Nooh mä olen tällänen tossun alla elävä ystävällinen kiltti mies joka ei oikein sano vastaan peläten loukkaavani naistani, mutta ystävien mielestä se on tyhmää sillä mun pitäs sanoa jotain vastaan joo tiedän niin pitäs tehdä, mutta ainahan ne riidat on mun syytä Naiseni on tehnyt sen selväksi ja jos joku pyytää anteeksi niin sen pitää olla minä =(
Kertokaas mitä mun pitäs tehdä miten saisin hänet vähän kunnioittamaan minua ja miten saisin hänet selvittämään riidat???
Auttakaa..........
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kun seuraavan kerran naisesi riitelee, ala mene mukaan.Ole hiljaa vaan.Vaikka kuinka tekisi mieli sanoa jotain, anna hanen riidella yksin.Kun han on riidellyt jotakin kertoja ihan yksikseen, niin eikohan tule halu selvittaa "riita".Ja kun /jos sitten puhutte asiasta olisi hyva kayttaa ilmaisuja:MINUSTA tuntuu....MINA koen... ei:SINA olet...SINA teet.Etenkin:SINA AINA teet/sanot...pahentaa vain tilannetta.Valta myos muiden (ystavien,sukulaisten)nimien esilletuomista erityisesti riitojen aikana.Se on vihon viimeista!Toivon etta paaset puusta pitkaan:)Itse olen hieman samaa sorttia kuin naisesi, vaikka muita neuvonkin.Vika on aina olevinaan muissa:))
Hei!
Annatko todellakin kohdella itseäsi noin?
Selvittämättömät riidat maksat vielä jonain päivänä. Hänestä saamani kuvan perusteella hän kaivaa ne jossakin vaiheessa esiin.
Itse olin aina se, joka pyysi anteeksi, sovitteli jne.
Anteeksi vain, mutta et kunnioita itseäsi ja sen vuoksi hänkään ei sua kunnioita, eikä tule kunnioitamaan.
Tuntuu, että suntaat katsetta väärään suuntaan.
tuttu tilanne...meillä asiat on vaan toisin päin...minä haluan selvittää ja mies unohtaa..se mies on muutenki täys kusipää...oon viime aikoina huomannu.
sen mielestä naiset on miesten alapuolella ja esim. siivous on pelkästään naisten hommaa.
on ruvennu pikkasen keittämään..on seurusteltu yli 6 vuotta ja six on vaikeeta päättää, et nyt se on loppu..saas nähä miten käy.
ja tuosta mainitsemastasi anteeksipyynnöstä; ikinä ei meidän äijä anteex pyydä. kyllä se on mun hommaa..sen mielestä.
Oletko varma ettei hän kunnioita sinua?Ja oletko varma että olet ystävällinen ja kiltti?Kunnioitatko itse häntä, arvostatko häntä ihmisenä, hänen mielipiteitään? Jospa hän haluaisi selvittää riidat, mutta se on mahdotonta sinun kanssasi?Asiassa on aina kaksi puolta."pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin."
Kuulostaa hiukan hataralta annun kommentti. Kyllähän ajatella saa mitä tahansa, mutta jos vain tyhjästä keksii tuollaisia ehdotuksia, on hakoteillä. Keskustelu perustukoon siihen mitä on aikaisemmin sanottu tai mistä on kiistatonta näyttöä.
Minullakin on naiseni kanssa vastaavanlainen ongelma. Aina riidan aiheuttaja ja syypää olen minä. Ja minä myös enemmin tai myöhemmin aina olen se, joka alkaa sovitella riitaa. Naiseni ei koskaan ole pyytänyt anteeksi tahi alkanut sovitella. Pitemmän päälle on vaan hirveen raskasta olla aina se, joka on "syypää" ja joutuu aina lepyttelemään toista vaikka syy ei yksin ole minussa. Miten saan naiseni ymmärtämään ettei hän ole ole mikään itse täydellisyys ja että myös hänessä on vikaa? Olen huomannut sellaisen asian, että kun olen tosissaan yrittänyt tehdä töitä riitojen vähenemiseksi, naiseni vaan alentaa kynnysta riidan aikaansaamiseksi. Eli aina vaan pienemmistä asioista pitää sanoa sitä mukaa kun parantelen asioita. Haluaisin elää tasapuolisessa parisuhteessa jossa moilemmat myöntävät vikansa ja tekevät työtä sen eteen. Naiseni on nyt raskaana, joten toisaalta ymmärrän hänen stressinsä raskauden suhdeen (hänellä on ollut keskenmenoja) ja mielialavaihtelut, mutta raja se minullakin on mitä pääkoppani kestää.
Heips.. Ajattelin oman korteni kantaa kekoon ja tunnustaa olevani se joka ei pyydä anteeksi ja joka riitelee..= ( Se on järkyttävän huono tapa, mutta en osaa muuta! Mä en tiedä miksi usein teen niin..selittelyjä on. Ensinnäkin, isäni ja veljeni olivat aina ne jotka määräsivät, "isäntiä talossa", nyt kun seurustelen ja asun avoliitossa mieheni kanssa, yritän välttää sen ettei hän pääse ns. niskan päälle. Eli yritän vältellä lapsuuden kaavaa! Isä löi ja siksi itse olen monesti väkivaltainen, julma ja kova. Pelkään että muuten jään taas alakynteen jos en taistele! Vaikka ilman syytä. Toisaalta, aina tiedän tekeväni väärin ja haluaisin pyytää anteeksi, suudella mies puhki ja sanoa että olen syyllinen riitaan! Mutta kynnys on korkea.. Usein en saa sanaa suustani vaikka mielessä hoen asian moneen kertaan..En uskalla näyttää olevani heikko! Se on aina ennenkin vain aiheuttanut ongelmia-isäni kohdalla, ei mieheni. Tiedän että mieheni on nallekarhu, kiltti kuin mikä.. Mutta en saa sitä iskostettua mieleeni noin vain! Yritä ymmärtää vaimoasi, ehkä hänelläkin on ollut raskasta ja jos hänkin on saanut todeta että selviytyäkseen elämästä ilman selkäsaunaa, tulee olla kova kuin kivi.. Hiljalleen itse olen opppinut rauhoittumaan ja sanomaan anteeksi.. usein miehen täytyy vain se aloittaa, jotta itsekin uskallan. Ajan ja yrittämisen kanssa kaikki usein onnistuu. Joskus hermot vain eivät riitä tarpeeksi pitkälle.