Alkaa olla pinna ihan piukalla tän perheen yhden lapsen aknssa. Täällä on poika 9v. ja tytöt 5v. ja 14v. muiden lasten kanssa menee mainiosti ja ovta tosi sulosia, tän vanhemman tytön kanssa on sukset ihan ristissä.
En tiedä minkä ihmeen takia tyttö tuntuu minua suorastaan vihaavan. Mistään ikäeron vähyydestäkään ei pitäisi olla kysymys kun olen kuitenkin jo 23v. itse. Aluksi ajattelin, että ovat vaan tytön rajojen kokeilua kaikki kiukuttelut, mutta olen ollut täällä kohta 3kk ja sama meininki jatkuu, ellei pahempana.
Tehtäväni on lähinnä hänen suhteen valvoa läksyjen tekoa, valmistaa välipala koko poppoolle ja olla kotona iltapäivisin valvovana silmänä. Tyttö ei siedä ollenkaan neuvoja tms minulta, hutaisee läksyt tai jättää välillä tekemättä ja huutaa ja kiroilee pienempien kuullen jos siihen puutun. Edellinen au pair käsittääkseni ei jaksanut tapella läksyistä tai muustakaan tytön kanssa, joten on tottunut siihen meininkiin vuoden verran.
Viimeisen kuukauden aikana hommaan on tullut mukaan myös valehtelu ja ihan päättömien juttujen keksiminen ja vierittäminen mun niskoille/syyksi.Esimerkkinä vaikka herkkujen häviäminen kaapista -> minä kuulemma rohmuan keksit ja muut, en todellakaan!Tai että hänen huoneestaan häviää rahaa, meikkejä millon mitäkin sälää jne ja aina syy on minun tai joku huulikiilto tms löytyy yllättäen mun huoneesta (mihin tytöllä ei edes olisi mitään asiaa!!!)!!! Alkaa vaan niin ottaa päähän.
Perheen äiti ei saa mitään otetta tyttöön javälillä tuntuu, että oikeesti uskoo tyttöä ennemmin kun mua, sain mm. valituksia siitä että kiroilen lasten kuulle, vaikka pienemmät lapset sanoivatkin ettei se ole totta. Ja muutenkin tuntuu, että epäilee minua syylliseksi, eikä tunnu tajuavan tätä "lavastusta" ja tytön yrityksiä hiillostaa minut ulos talosta!!!
Mieli tekisi todellakin lähteä, mutta välillä tuntuu, että pitää varmaan ihan kiusan päitenkin jäädä. Jos tyttö saa tällä käytöksellä tahtonsa läpi (just esim. läksyjen valvomatta jättäminen) nyt, niin varmasti jatkuu seuraavan au pairin kanssa samaan malliin, niin kauan, että löytyy taas sellainen auppari joka antaa periksi ja alkaa kaveeraamaan liiaksi tytön kanssa/tai on välinpitämätön hänen käytöksensä suhteen. Pahalta tuntuisi myös jättää pikkumuksut, he ovat ihan silmäteriäni:)!
Oisko teillä tarjota jotain käytännön vinkkejä mitä pitäis tehdä? Periksi en mitenkään haluisi antaa ja siten viestittää tytölle, että tällä käytöksellä hän saa tahtonsa läpi tulevaisuudessakin!!!
En tiedä minkä ihmeen takia tyttö tuntuu minua suorastaan vihaavan. Mistään ikäeron vähyydestäkään ei pitäisi olla kysymys kun olen kuitenkin jo 23v. itse. Aluksi ajattelin, että ovat vaan tytön rajojen kokeilua kaikki kiukuttelut, mutta olen ollut täällä kohta 3kk ja sama meininki jatkuu, ellei pahempana.
Tehtäväni on lähinnä hänen suhteen valvoa läksyjen tekoa, valmistaa välipala koko poppoolle ja olla kotona iltapäivisin valvovana silmänä. Tyttö ei siedä ollenkaan neuvoja tms minulta, hutaisee läksyt tai jättää välillä tekemättä ja huutaa ja kiroilee pienempien kuullen jos siihen puutun. Edellinen au pair käsittääkseni ei jaksanut tapella läksyistä tai muustakaan tytön kanssa, joten on tottunut siihen meininkiin vuoden verran.
Viimeisen kuukauden aikana hommaan on tullut mukaan myös valehtelu ja ihan päättömien juttujen keksiminen ja vierittäminen mun niskoille/syyksi.Esimerkkinä vaikka herkkujen häviäminen kaapista -> minä kuulemma rohmuan keksit ja muut, en todellakaan!Tai että hänen huoneestaan häviää rahaa, meikkejä millon mitäkin sälää jne ja aina syy on minun tai joku huulikiilto tms löytyy yllättäen mun huoneesta (mihin tytöllä ei edes olisi mitään asiaa!!!)!!! Alkaa vaan niin ottaa päähän.
Perheen äiti ei saa mitään otetta tyttöön javälillä tuntuu, että oikeesti uskoo tyttöä ennemmin kun mua, sain mm. valituksia siitä että kiroilen lasten kuulle, vaikka pienemmät lapset sanoivatkin ettei se ole totta. Ja muutenkin tuntuu, että epäilee minua syylliseksi, eikä tunnu tajuavan tätä "lavastusta" ja tytön yrityksiä hiillostaa minut ulos talosta!!!
Mieli tekisi todellakin lähteä, mutta välillä tuntuu, että pitää varmaan ihan kiusan päitenkin jäädä. Jos tyttö saa tällä käytöksellä tahtonsa läpi (just esim. läksyjen valvomatta jättäminen) nyt, niin varmasti jatkuu seuraavan au pairin kanssa samaan malliin, niin kauan, että löytyy taas sellainen auppari joka antaa periksi ja alkaa kaveeraamaan liiaksi tytön kanssa/tai on välinpitämätön hänen käytöksensä suhteen. Pahalta tuntuisi myös jättää pikkumuksut, he ovat ihan silmäteriäni:)!
Oisko teillä tarjota jotain käytännön vinkkejä mitä pitäis tehdä? Periksi en mitenkään haluisi antaa ja siten viestittää tytölle, että tällä käytöksellä hän saa tahtonsa läpi tulevaisuudessakin!!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hei! Todella voimia vieva tilanne, tiedan koska sama on mullakin meneillaan, tosin nyt jo hieman helpottaa kun muutaman kuukauden olen taman murkun kanssa elellyt. Neuvoni on se etta ole johdonmukainen. Jos vaadit tekemaan jotain pida huoli etta se tulee tehtya; jos sanot EI niin silloin se on ei, ala anna perriksi. Alussa on hankalaa ja tahtojen taistoa mutta kun tytto oppii etta jos sanot jotain niin se pita, niin silloin alkaa sana menna paremmin perille. Esimerkki: Tytto on 13v. ja samanlainen tapaus kuin omasi (kuten sanottu niin nyt jo parempi). Aika tehda laksyt, han ei halua. Mina seison oviaukossa ja sanon etta huoneesta ei ole tulemista edes wc kayntia varten ennen kuin laksyt on tehty ja naytetty etta tehty on. Huutaminen ja raivoaminen, joskus kimppuun kayminenkin siita seurasi, ei enaa. Nyt tytto tietaa etta pidan "uhkaukseni" eli huoneesta ei todellakaan poistuta ennen kuin laksyt on tehty.Pida pintasi!
vaikuttaako tuo perheen sisaisiin suhteisiin? esim suhteisiin muiden perheenjasenien kanssa? enta suhteesi tahan kiukuttelijaan?
Heippa! Isä on arkipäivät poissa kaupungista työn takia ja äitikin tekee aika pitkää päivää. Minä olen pienten kanssa eniten, joten meillä on läheiset välit. Välillä on hellyyttävää huomata, miten pienemmät yrittävät puolustaakin minua äidilleen ja välillä jopa siskoaan vastaan. Äidin kanssa on ihan ok välit, ehkä vähän etäiset kun ei nähdä kuin vain iltaisin. nyt kuitenkin tuntuu, että hänkin alkaa jo hermostumaan tilanteeseen ja pelkään että voi enemmän suuttuessaan jopa vaikka antaa potkut. Hänen pienessä murkussaan ei vikaa ole tai ei suostu sitä näkemään, vaikka kuinka yritän sanoa, että läksyjen kanssa ongelmia jne.
Minä olisin aivan valmis "aselepoon" tytön kanssa, en tunne tarvetta kostaa hänelle ilkeää käytöstä tms., lapsihan hän kuitenkin on vielä iältään. Mutta vaikea tällaisessa tilanteessa on mitään sympatiaa tuntea häntä kojtaan tai yrittää nähdä mitään hyvää toisessa, kun vaikka kuinka yritän olla ystävällinen (vaikkakin jämäkkä) niin sillä ei ole mitään vaikutusta.
Ja kommenttiin siitä, että pitää olla johdonmukainen muutama lisäys... Eli olen todella vaatinut läksyjen tekoa, takavarikoinut kännykän kun se kiinnosti läksyjä enemmän, käännyttänyt kaverin ovelta kun läksyt kerran oli tekemättä ja juuri tuota samaista systeemiä käyttänyt kuin joku mainitsikin, että sulkenut huoneeseen niin pitkäksi aikaa, että hommat on hoidettu. Silti tuntuu, että meidän tilanteessa asiat vain pahenee. Tyttö tietää, että periksi en anna hänelle ja siksi kaikin keinoin yrittää saada minut pois perheestä. Tämä on kaiketi se perimmäinen syy vihata minua.Kun muut antavat periksi loppujen lopuksi, mutta minä en.
myös vanhempia, on luonnollista uskoa ennemmin omaa lastaan tuollaisissa tapauksissa.
se on sitä vanhemmuuden luomaa sokeutta !
Minä sanon lapsille yleensä, että tämä on heidän parhaaksi ja että se ei ole minun vika että läksyt ym hommat on hoidettava. Eli että mene valittamaan äidille/isälle/opettajalle jos ei läksyjen tekeminen maistu. Samalla myös lapsiinhan toimii lahjonta/uhkailu ja mitäs muuta kaikkea. Välillä pitää siis antaa samalla mitalla takaisin!
Hei,
hienolta tuntuu lukea kuinka sinä tavallaan taistelet murkkuikäisen kanssa ja otat niskoillesi kovan vastuun ja sitten lisäksi joudut puolustelemaan itseäsi perättömistä jutuista joita tyttö levittää.
MUTTA, kyllä perheen äidin sekä isän pitäisi ottaa tuo asia vastuulleen ja keskustella murkun kanssa...minusta ei ole sinun vastuullasi murkkuikäisen asioista huolehtiminen vaan se kuuluu vanhemille.
tsemppiä!
yrittää saada tyttö sun puolelle. Voit vaikka kehua jos se on tehny jotain hyödyllistä tai vaikka sanot että onpa nätisti hiukset tai jotain vastaavaa. Ehkä se kohta tajuaa, että olet hyvä tyyppi etkä halua hänelle mitään pahaa.
oli kanssa ongelmia 14v tytön kanssa, ei tosin yhtä pahoja kuin sinulla. Vaikea tilanne. Kannattaisiko keskustella tytön kanssa kahden kesken siitä että miksi hän haluaa tehdä kiusaa sinulle ja minkä takia tilanne on tälläinen. Jotenkin täytyyhän tytön ymmärtää että olet auttamassa perhettä ja teidän olisi tultava toimeen. Voitko kertoa että jos tämä jatkuu ja joudut lähtemään, tulee jokatapauksessa uusi aupair perheeseen. Voisiko huomio auttaa tai yhdessä asioiden tekeminen. Kumminkin kinkuttelevat teinit haluavat huomiota, vanhemmilta rajoja ja isonsiskon joka neuvoo.
Sinun ei kyllä pitäisi olla se rajojen asettaja perheessä vaan vanhempien! Heidän kanssa kannattaa myös ottaa asia suoraan puheeksi, että he ymmärtävät totuuden.
Voitko ehkä sanoa tytölle, että hän saa suoraan kertoa sinulle tunteistaan ja mikä vaivaa, mutta sinusta tuntuu tosi kujalta jos syytetään perättömistä jutuista. Jotenkin yrittää saada tyttö ymmärtämään asia ja kunnioittamaan sua paremmin. Varmasti olet yrittänyt jo kaikkesi. Tsemppiä!!!
Joo siis, lapsi jota mä olen vahtimassa on viime kuukausina kovaa vauhtia syöksynyt murrosikään, mutta ei tuon kaltaisia ongelmia ole ollut. Mulla tietysti positiivista, että tulin ennen kuin tämä tapahtui (silloin kun lapsi oli vielä pieni ja söpö ;).
No joo, mutta on tullut vastaan näitä tilanteita, joissa lapsi on vierittänyt syyn mun niskoille jostain jutusta. Kun edes kuulen sen sanovan jotain tuollaista niin tulee heti kamalan kurja olo jne. Mitä mä voin tehdä jos vanhemmat vaan uskoo lapsiaan, se olisi uskomattoman kamalaa mulle. Mutta olen hyvässä tilanteessa siinä mielessä, että äiti tuntee lapsensa todella hyvin, eikä ole kertaakaan edes puolella sanalla epäillyt mua. Mä en kestäisi sellaista tilannetta ollenkaan, huolehdin ihan liikaa kaikista pienistä jutuista ja tuollainen luottamuksen menetys repisi mut varmaan kappaleiksi.
Joo siis, jaksamista sulle. Oli taas piristävää tää mun teksti. Mutta siis kyllä vanhempien pitäisi tuntea lapsensa, vaikka kyllä mä tietenkin ymmärrän että vanhemmat ekaksi uskoisi lastaan. Siksi mä ekalla kerralla kun se lapsi syyttikin mua jostain istui ihan henki kurkussa, että nyt ne käy syyttämään mua.
Sekä aikuisten että pienten lasten äitinä voisin kuvitella tuon murkkuikäisen tosi ikävän toiminnan syyksi puhtaan huomionkipeyden. Todennäköisesti on omien vanhempien huomiota kovasti vailla ja sitä yrittää saada sitten keinolla millä hyvänsä. Samaten mustasukkaisuus siitä että aupairina sinun tehtäväsi on vahtia pienempiä lapsia ja siitä hommasta pidät ja pienet pitävät sinusta. Tyttö tuntee todennäköisesti itsensä vallan ulkopuoliseksi. No, tuon ikäiset tytöt osaavat olla suorastaan pirullisia. Rohkeutta ja voimia sinulle vaikeassa tilanteessa. Hyvä neuvo sinänsä on antaa pienimmästäkin mahdollisesta asiasta aina suoraan positiivista palautetta, siis ihan mitättömistäkin asioista. Tiedä sitten auttaako se, mutta yrittää kannattaa. Vaikka hän rajoja vastaan kapinoikin niin kovasti niin se on kumminkin ainoa asia mikä hänelle tuo turvallisuutta, eli olet hyvä tyyppi!!!
näin se valitettavasti menee. ja on varmasti mennyt perheessä jo ennen sinun tuloasi, perheen äidin ja isän huomio usein keskittyy vauvaan tai pieniin lapsiin koska he eivät ilman apua selviä, toisin kuin isommat lapset jotka ovat jo melko itsenäisiä. huomiota kuitenkin kaipaavat myös vanhemmat lapset (kuten myös aikuiset, ei kukaan halua olla "huomaamaton täysi nolla", kaikki kaipaa rakkautta).
tietysti sen lisäksi että yrittää pienimmistäkin asioista kehua tai muuten positiivisesti huomioida häntä, voisit yrittää kehitellä mahdollisuuksien mukaan jotain yhteistä mukavaa tekemistä. se voi tietysti olla melko vaikeaa, varhaisteinit eivät ole kiinnostuneita leikkimään aupairin kanssa barbeilla... mutta kenties on joku yhteinen peli josta hänkin pitää (monopoly, korttipelit, trivial pursuit?) tai voisitte joskus vaikka kuunnella musiikkia yhdessä aluksi vaikka ohimennen perheen olohuoneessa ja myöhemmin vaikka kutsut hänet kuuntelemaan lempikappaleitasi/hänen lempikappaleitaan omaan huoneeseesi tms. voitte myös kommentoida biisejä yms. oma innostumisesi on tärkeää, osoita hänelle että olet oikeasti kiinnostunut viettämään aikaa hänen kanssaan (vaikka välillä satunnaisesti oman työaikasi ulkopuolella jos satut olemaan kotona) ja voithan tietysti vaivihkaa kysellä häneltä esim. vinkkejä itsellesi vaikkapa siihen mikä paita hänen mielestään sopisi sinulle kun lähdet ulos, laitatko hiukset auki/kiinni, missä paikalliset käyvät ulkona, mitkä ovat paikalliset trendit, mistä saa parhaita irtokarkkeja, onko hän kuullut uusista elokuvista jotka on tulossa ensi-iltaan tms. ja vastaavasti kun hän kertoo sinulle asioita, voit kertoa samalla kuinka suomessa toimitaan vastaavissa tilanteissa. tietysti tällaiset asiat (kuten millaisen paidan laitat päällesi) ovat täysin omia asioitasi ja varmasti osaat päätöksen tehdä itsekin, mutta se voisi olla aihe joka kiinnostaisi perheen teiniä ja olisi siten yhteinen aihe josta voisitte jutella ja lähteä kehittämään "ystävyyttänne". ylipäätään, tuon ikäisten kanssa kannattaa mielestäni ensisijaisesti yrittääkin ystävystyä eikä leikkiä "hoitotätiä".