Mä olen tässä miettinyt, että meillä naisilla olisi aika hyvä sauma ryhtyä vähentämään pettämistä (ja kyllähän sitä tehdäänkin). Kuinka monta kertaa mun elämän aikana on ollut tilaisuus lähteä varatun miehen matkaan jos olisin halunnut. Usein tilanne on ollut niin, että tyttöystävä/vaimo on ollut poissa kaupungista tms. ja mies on vain... niin mitä..? Tilaisuus tekee varkaan vai kännissä tulee mokailtua? Useimmat näistäkin miehistä olen tuntenut jo aiemmin, ja tiedän että kotona on periaatteessa kaikki hyvin. En keksi oikein muutakaan selitystä, kuin että miehillä tuo on jotenkin sisäsyntyistä, täysin irti tunteista ja kai sitä metsästysviettiä(kö).
Tuossa tilanteessa on sitten ihan turha myöskään ajatella, että pelissä olisi mukana suuria tunteita. Että tuossa sitä on minun elämäni mies. Jos haluan pelkkää seksiä, niin sitähän saa sinkkumiehiltäkin ja pienemmällä omantunnonpistoksella.
Ja näissä aatoksissa olen tullut siihen tulokseen, että jos miehillä ei ole näissä tilanteissa selkärankaa, niin miksi me naiset emme se olisi. Miksi yleensä lähtee varatun miehen mukaan? Sitä voi naurahtaa ja lyödä asian leikiksi ja sanoa vielä, että olisi varmaan aika soittaa vaimolle. Meillä naisilla olisi tässä asiassa aika paljon valtaa. Ja miksikö tekisimme tällaisen palveluksen sille poissaolevalle tyttöystävälle/vaimolle? Koska olen varma, että joku päivä se sinun tai minun tuleva elämänmies on siellä baaritiskillä ja silloin se merkkaa, eikö?
Tästä tulee varmaan monta vastaanväitettä siitä, että ei saa yleistää, ja on kunnon miehiä, ja kun niillä menee niin huonosti, avioliitto ihan justiinsa särkymässä... niinpä. Mutta silloin kun tilanne tulee vastaan, niin voi tehdä myös oikein. (Niin ja tottakai naisetkin pettää, mutta se on eri tarinan paikka.)
Tuossa tilanteessa on sitten ihan turha myöskään ajatella, että pelissä olisi mukana suuria tunteita. Että tuossa sitä on minun elämäni mies. Jos haluan pelkkää seksiä, niin sitähän saa sinkkumiehiltäkin ja pienemmällä omantunnonpistoksella.
Ja näissä aatoksissa olen tullut siihen tulokseen, että jos miehillä ei ole näissä tilanteissa selkärankaa, niin miksi me naiset emme se olisi. Miksi yleensä lähtee varatun miehen mukaan? Sitä voi naurahtaa ja lyödä asian leikiksi ja sanoa vielä, että olisi varmaan aika soittaa vaimolle. Meillä naisilla olisi tässä asiassa aika paljon valtaa. Ja miksikö tekisimme tällaisen palveluksen sille poissaolevalle tyttöystävälle/vaimolle? Koska olen varma, että joku päivä se sinun tai minun tuleva elämänmies on siellä baaritiskillä ja silloin se merkkaa, eikö?
Tästä tulee varmaan monta vastaanväitettä siitä, että ei saa yleistää, ja on kunnon miehiä, ja kun niillä menee niin huonosti, avioliitto ihan justiinsa särkymässä... niinpä. Mutta silloin kun tilanne tulee vastaan, niin voi tehdä myös oikein. (Niin ja tottakai naisetkin pettää, mutta se on eri tarinan paikka.)
Vastaukset 31
Vanhimmat
monenlaisia. On niitä, joiden ukot on pettäneet avioliiton aikana. Sen jälkeen naisilla herää kosto toisia naisia kohtaan. Tosi tarina omasta elämästäni, kun ukkoni oli kärähtänyt vuosien pettämisestä, niin hän oli kertonut horolleen, että muija haluaisi nähdä tämän. Niin horo olikin vastannut, että olisihan helpompi vihata, kun olisi kasvot. Kertoo jotain hänen omista tapahtumistaan vuosien aikana. Ei naisista saa koskaan solidaarisia toista naista kohtaan, se täytyy aina muistaa, vaikka ajatus sinänsä on hyvä. Se pelastaisi monta avioliittoa ja niitä riitoja ei olisi lasten kuultavana.
naisesta sen horompaa kuin sinustakaan, jos on sattunu ukolles antamaan. Niinhän olet sinäkin tehnyt. Tuollainen turha nimittely osoittaa vain kirjoittajan suurta katkeruutta. Ja se katkeruus kohdistuu väärään sukupuoleen.
molemmille. Sekä naiselle että miehelle. Jos nainen tietää että on perheellisen seksileluna niin yhtä sika on kuin mieskin.
Itseä tosin ei kannata satuttaa katkeruudella ja pilata omaa elämää. Kannattaa unohtaa ja keskittyä vaan itseensä ja parempaan tulevaan. Tollaset ihmiset voi jättää oman onnensa nojaan. Ei niistä ikinä onnellisia tule.
Todella harvoin varatuista miehistä löytää sitä elämän miestä, kokemuksella voin kertoa, että siinä vaiheessa kun kotipaikkakunnalla (...), työpaikalla, vaimon kotipaikkakunnalla (...) ystävät alkavat puhua ja sana menee vaimon korviin, viimeistään siinä vaiheessa mies pyörtää kaiken ja saa vaimon uskomaan ettei koskaan ole tavannutkaan ketään yhtä herttaista kuin oman vaimonsa.
Eronneet on asia erikseen, heistä on mahdollisuus poimia elämän mies saamoin kuin sinkuista, mutta taas vanhat pojat... he eivät ikinä eroa äidistään.
ja itsekin olin päättänyt toimia näin, mutta jouduin perumaan päätökseni, kun mukaan pyytänyt varattu mies oli kuin suoraan unestani.. En pystynyt vastustamaan, tapaamisemme oli muutenkin kuin jostakin rakkauselokuvasta, taustalla vahva tunne siitä, että kohtalolla oli sormensa pelissä. Hän on mies, jota en vain voinut torjua. Ajattelin, että vaikka mitä tapahtuisi, haluan edes yhden viikonlopun tämän unelmieni miehen kanssa. Se oli aivan uskomatonta onnellisuuden tunnetta meille molemmille. Seksiä harrastettiin vasta monen tapaamisen jälkeen eikä läheskään jokaisella tapaamisella. Suhde päättyi hänen muuttaessa pois paikkakunnalta eikä siitä ollut tarkoituskaan tulla sen enempää (liikaa erilaisia esteitä), erittäin läheisiä ystäviä kuitenkin olemme edelleen (soitellaan) eikä tunteet ole kummaltakaan kokonaan kadonneet, vaikka emme ole vuoteen tavanneetkaan. En elättele mitään haaveita meidän suhteemme mahdollisesta jatkumisesta joskus myöhemmin, olen jatkanut elämääni ja nyt seurustelen ihanan miehen kanssa suunnitellen tulevaisuutta hänen kanssaan, mutta.. En silti voi koskaan unohtaa enkä kadu, että lainasin hetken tätä ihanaa miestä niin väärin kuin se hänen vaimoaan kohtaan olikin. Ai niin, en ole mikään tyttönen enää, ja minutkin "lempattiin" pitkästä avioliitosta hyvän ystävättäreni toimesta, mutta kyseessä ei ollut kosto, en haluaisi aiheuttaa kenellekään sitä pahaa oloa, minkä itse olen kokenut. Asiat vain aina eivät mene niinkuin on suunnitellut tai mikä on moraalisesti oikein. Ja loppujen lopuksi, se varattuhan kuitenkin on se, joka pettää ja todennäköisesti se tapahtuisi joka tapauksessa jonkun muun kanssa, jos tyyppi on "pettävää" sorttia, ei sitä pysty estämään.
Ei edes omaatuntoa nykyajan narsisteilla. En usko että ikinä saat onnellista liittoa ja se on sulle oikein.
"..todennäköisesti se tapahtuisi joka tapauksessa jonkun muun kanssa, jos tyyppi on "pettävää" sorttia, ei sitä pysty estämään."
Tuota "perustelua" en ikinä ole pystynyt ymmärtämään... Ihan sama kuin sanoisi "hän varastaisi joka tapauksessa joltain muulta, jos tyyppi on varastavaa sorttia", "hän valehtelisi joka tapauksessa jollekin, jos on valehtelevaa sorttia" tai jos vaikka yrittäisi laittaa jotain myönteistä "hän rakastaisi joka tapauksessa jotain muuta, ellen minä sattuisi nyt juuri olemaan tässä..."
edes ole ketään jolle olisit uskollinen.
Kylmä,tunteeton , katkeroitunut ikuiseen yksinäisyyteen tuomittu piruparka joka saa nautintonsa itsesäälistä...
Ei ole edes kiusausta. Olen sen verran nätti että sinkkujakin saan ;)
Oikeesti kuka alentuu olemaan varatun kanssa? Itseähän siinä rikkoo. Toiseksi ei ne pettämiseen valmiit miehet ansaitse naista...
Ei ole edes kiusausta. Olen sen verran nätti että sinkkujakin saan ;)
-miten tuo ulkonäkösi liittyy saamiseen, varsinkaan sinkkujen tai ukkomiesten?
-taidat olla sellainen "ikuisuusprojekti" joka luulee että ulkonäkö on se jolla miehet ja naiset saadaan?
-ja ei ole koskaan varattu kiinnostanut?
buahhahhahh, kyllä niitä komeita ukkoja (kuten minä) löytyy meistä varatuistakin joita kaltaisesi kauniit naiset sitten koittaa saada "tuliaisiksi" pilkun jälkeen....me vaan ei huolita kaltaistasi "näsä-pa-likkaa" mukaamme, meillä on kotona kauniimpi vaimo, ja kaikilla!
-nyt menet kotiin ja opettelet itsehillintää, kirjoitat sitten muutakin kuin läpipaistavan kommentin josta huokuu se kuinka sinua on petetty joskus aikaisemmin.....???
Olen samaa mieltä kanssasi molemmista väitteistäsi. Kakkosena oleminen ja varatun vapautumista odottaminen on tyytymistä toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon. Jos vapaa nainen kykynee saamaan vapaita miehiä, miksi hän tyytyisi varatun suomiin murusiin?
Yleensä kolmoisdraaman häviäjä on nimenomaan kakkonen ainakin sellaisissa tapauksissa, missä kakkosen tavoitteena on päästä ykköseksi. Kakkonen jää usein nuolemaan haavojaan yksin, kun pettäjä ja petetty nuolevat haavojaan yhdessä. Kakkonen ei ole vastuussa teoistaan petetylle, mutta itselleen on. Kakkonen valitsee itse osansa ja siksi jopa omien ystävien on välillä vaikea häntä tukea suhteen mennessä poikki.
Aivan... pitäkööt vaimo sen toiseksi parhaan ihan kaikessa rauhassa... samaa mieltä olen kanssasi. Koska paras vaihtoehto ei tosiaan ole mies joka on valmis pettämään.... Jos pettää niin pettää, mutta minulle riittää se jo että toinen haluaisi (yrittäisi) pettää... Hyi hitto, sääli niiden vaimoja. Ei kiitos, semmoista miestä en huoli itselleni.
Käännän asiaa vähän ylös alaisin. Pettäjä ja petetty yhdessä sitten haavojaan nuolee ja petetty anteeksi antaa pettäjälle tarkoittaa minun mielestäni sitä että petetty ns. mahdollistaa pettäjän toistavan touhunsa. Ei käynyt tämän pahemmin joten otampa uusiksi(petetylle kyllä lupaillaan ettei enää ikinä, pah).... Vaikka itse päättää olla koskematta varattuun oli kyseessä mies tai nainen löytyy aina joku joka sen tekee. Anteeksi antamalla petetty puoliso hyväksyy pettäjän teon. Edelleen, ei kiitos, ei varattua minulle, eikä myöskään eronnutta pettäjää. Ei ne ikinä tavoistaan pääse.
ei ole omana ryhmänään =(
Siitähän tämä ajatus on lähtenytkin, kun on huomannut, kuinka helposti miehet lähtee pettämään - ihan kuka tahansa!
On tietysti olemassa miehiä (ja naisia) jotka pettävät ihan kroonisesti, ja joista pettäminen on korkeintaan vaihtelua elämään. Mutta kun on olemassa niin paljon miehiä, jotka pettävät vain... hmm... hetkellisessä heikkoudessa(?). Se voi tapahtua yhden ainoan kerran, tai toistua vaikka kymmenen vuoden välein, ja varmasti se saa jälkeenpäin näiden miesten omantunnon soimaamaan. Ja tämä on se mihin haluaisin iskeä ja peräänkuuluttaa meidän naisten vahvuutta. Koska me se pettäminen pystytään estämään jos joku.
Näiden miesten naisia on turha sääliä, tai uskotella itselleen, ettei minun mies koskaan... Ainoa joka voi peiliin katsoa ja miettiä tekikö oikein on se mukaan lähtenyt "toinen nainen". Ja mä haluaisin, edes itseni vuoksi, katsoa peiliin ilman huonoa omaatuntoa.
Ja sanottakoon vielä, että en kuitenkaan halua moralisoida meitä naisia, enkä ainakaan sanoa, että meissä olisi syy. Vaan haluan yhä edelleen korostaa, että me voimme pettämistä vähentää jos haluamme.
Ja jos ajattelee, että kyllä joku muu kuitenkin lähtee pettäjän mukaan, jos mä en lähde, niin aika ollaan kyynistyneitä. Se on vaan todella huono tekosyy oman toiminnan oikeuttamiseksi.
Ainoa joka voi peiliin katsoa ja miettiä tekikö oikein on se mukaan lähtenyt "toinen nainen" eli syy on ainoastaan toisessa naisessa ei pettäjässä? Osa pettäjistä kun sattuvat vahingossa valehtelemaan olevansa vapaita. Eli pettäminen on sallittua mutta toisena oleminen ei?
Siksi en halua itselleni edes eronnutta pettäjää.... tai miestä joka yrittää pettää...
Seuraava kappale olisi sanonut, että ei syy ei todellakaan ole siinä "toisessa naisessa", eikä mikään anna oikeutta pettäjälle. Mutta mä vaan uskon, että ainoa, jolla on vahvuutta ja selkärankaa on se nainen (hyvä me=). Ja silloin hän voi ratkaisullaan vaikuttaa asiaan.
En siis syytä, kehun...
kumpaanko kuuluu pettäjä joka pettää kerran mutta pitkään(esim. 1/2 - 2 vuotta), kroonisiin vai niihin hairahtuviin sinun mielestäsi?
oli varmaan mulle=)
Tuo on sitä mitä minä en henk.koht käsitä ollenkaan. Mä en tiedä käsittämättömämpää ja itsekkäämpää ja paskempa tekoa kuin elää kaksoiselämää. Siinä on sitten ihminen joka haluaa itselleen kaiken, muista viis veisaamatta. (Huomasitko, että sohaisit muurahaispesää=)
Mä en edes miettinyt tätä pettämisen muotoa noita aikaisempia kirjoittaessani, joten ei kuulu kumpaankaan. Ja tämähän oli vain minun mielipide...
sinulle oli kysymys ja tarkoituksellisesti vähä sohaisin =) mutta semmoista se on... pettäjiä on monenlaisia. Siksi muuten sohaisin koska tunnen vastaavanlaisia tapauksia sinun mainitsemiesi lisäksi. Pistää vihoiksi kun petetty ei arvosta ITSEÄÄN niin paljon että etsisi paremman kun niitä löytyy. Pahalta tuntuu vierestä katsoa kun ystäväni kärsii. Tämä yksi syy miksi en edes eronneisiin pettäjiin halua koskeakaan.
lämpöinen ja makuinen? onko sädekehäsi kullan - vai hopeanhohtoinen...perkeleen kirkas ja hohtava se ainakin on.
Ensimmäisen kiven heittäjäksi Sinua varmasti kysytään yhtenään...
noin puhdas,moraalinen ja kaikkitietävä...
vaude...*miettii oliko Jeesus sittenkin nainen?*
Onko häviäjä se, joka katkaisi välit pettäjään. Vai se, joka elää ehkä loppuelämänsä ihmisen kanssa, jota tietää pettäneensä. Ei yksi pettäjä tee kenestäkään muusta häviäjää tai voittajaa, vain itsestään pellen. Itse lopetin suhteen varattuun, siitä oppi paljon. Mutta onnellisempi olen nyt kuin hänen kanssaan. Turha sellasista miehistä on itkua pakertaa. :)
laivaristeilyillä olisi ollut mahdollisuus päästä
ukkomiesten kanssa harrastamaan seksiä. Niitä on kuule monta kenet saatoin humalassa hytin ovelle ja siinä käännyin kannoillani ja toivotin hyvät yöt. Hauskoja ilmeitä sai nähdä. Jokaisesta on oma omatuntoni kiittänyt. Ja on siinä ollut kaiketi ukkomiehilläkin ihmettelemistä kun ei sitten se flaksi käynytkään. Ajattelin joskus että niiden koko reissu taisi mennä mönkään kun jäivät ilman. No ainakin kotiin menivät "pettämättä".
Loppujen lopuksi olen tullut hyvälle mielelle tämän ketjun lukemisesta. Kun me naiset vielä vähän vähemmän pitäisimme toisiamme uhkana, niin tästähän voisi vielä tulla jotain! =)
Kun joskus teemme toiselle naiselle hyvän teon, niin voihan se joskus palata takasin, eikö...
Ja mä tiedän, että haaveilen joskus ne ruusunpunaiset lasit päässä, mutta ei sitä aina jaksa uskoa vaan pahimpaan.
KIITOS TEILLE!
nämä palasivatkin takaisin. Näiden "sinkkuvuosien" jälkeen nimittäin tapasin nykyisen aviomieheni ja joskus olen ihmetellyt mitä olen tehnyt että tällaisen onnen vielä olen saanut kokea.
PS. Siitä todellakin saa taitolajin kun ensin härnää ukkomiestä ja saa luulemaan että on varma nakki ja sit sanookin nätisti että EI!
Kyllä kuvailemiasi naisia onkin olemassa "lyödä asian leikiksi ja sanoa vielä, että olisi varmaan aika soittaa vaimolle.." Sitten on sellaisia miehiä, jotka myös kiittävät myöhemmin tuon tapaisesta vastauksesta. On myös miehiä ja naisia , jotka kieltäytyvät kohteliaasti niin varatun kuin vapaankin naisen/miehen ehdotuksesta!
Eräs tunnettu poppari sanoi ystävälleen, myös minun ystävälleni - sinun kanssa on sitten hyvä olla, kun et vonkaa seksiä... Itsekin rockpiireissä heiluneena tiedän seksin olevan suuri rasite joillekin himoituille artisteille (ei tietenkään kaikille :D)... Monet puoli- sekä täystutut :) miehet uskoutuvat minulle vasta sitten, kun vakuuttuvat siitä, etten ole tyrkky. Tietysti pientä flirttiä voi silti pitää...
Kaikenkaikkiaan: Vain omiin tekemisiin voi vaikuttaa.
Olen tehnyt ehdottamallasi tavalla lukemattomia kertoja... Kivaa kun joku muu ajattelee samoin.
harrastan erotiikkaa varattujen kanssa kun oon itsekin varattu.
Ei uhme että te "pakastebroilerit" olette vailla miestä loppuelämänne,kun ette ymmärrä erotiikan päälle pätkääkään....
Varatuilla on sanaton yhteys keskenään...sellainen jota te frigidit ette koskaan tule tuntemaan.
Ei Sinunkaan varmasti kannattais olla niin tarkkana sen tavarasi kanssa...siinä kuule se "best before" on ihan oikea takaraja sen käytölle :-)))
Tiesitkö, että älykkyyden loppuminen näkyy lapsellisena nimittelynä, henkilökohtaisuuksiin menemisenä.
Mutta ihan hauskoja sanan väänteitä olit kehitellyt. Mutta mistään et olisi voinut niitä kaikkia tietää, ellei sinulla itselläsi olisi naisena noista kokemuksia ;) Eli nyt tunnemme sinut paremmin =)))
Entäs sitten nainen joka on varattu, ja vonkaa kyytiin, kun "varmistaa" ensin että olen vapaa?
Sitten kun selvisi että olen myös varattu, tuli kiire kotiin,lakanoiden välistä.
Teillä naisilla on totisesti miettimistä logiikassa.. lihakun on heikko