siis te, jolle niitä pätkiä heruu harvakseltaan ja suurimman osan ajasta sitä ihmettelee, että mitä seuraavaksi ja laskupinot kasvaa samaa tahtia kuin ahdistuskin...
kertokaa pätkätyöläiset
miten jaksatte
111524
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
pätkätyö ja ilmaistyöt ovat aikamme vitsauksia
-- ei ihmisarvoa!!
Palkan pitäisi olla huikea - jotta tulisi toimeen!
--välttäkää työvoiman välitys/vuokraus huijareita !!!!
valtion laitokset, kaupungit ja kunnat mm.
Mutta nämä työpaikat on niitä, joita halitus lupaa 100th uutta! Jyväpäämiehen johdolla. Työttömyyshän vähenee.
Yksi kunnon työpaikka lopetetaan, mutta tilalle syntyy 5 osa-aikaista pätkätyötä...
Kysykää hallitukselta, työttömyys vähenee!
kieltäytyä mistään, muutoin loppuu näkkileipä...
Valmistuin sairaanhoitajaksi -91. Siitä saakka olen tehnyt pätkätöitä, kahdessa eri sairaalassa. Työsuhteiden kesto on vaihdellut yhdestä yöstä lähes vuoteen, monilla eri osastoilla. Välillä saan ansiosidonnaista päivärahaa, joten ei tämä taloudellisesti kovin huono vaihtoehto ole. Olen tehnyt niin monenlaista työtä tässä, että kokemus on ainakin ihan toista kun sellaisella joka tekee samassa paikassa koko ajan. "Varmaa epävarmuutta" on takana jo viisitoista vuotta.
Kuinka ihmeessä olet onnistunutkaan tekemään pätkätöitä noin pitkään???
Olen itse työskennellyt hoitoalalla 10 vuotta enkä tehnyt yhtään pätkätöitä eikä tarvinnut edes hirveästi yrittää!
Sellainenkin hyvä puoli tässä (opetusalan) pätkätyöläisen asemassa on, että eri työnantajilla erilaisissa tehtävissä toimiessani olen saanut paitsi monipuolista kokemusta myös täydennyskoulutusta, jonka puutetta monet paikallaan pysyneet vikovat: Joku työnantaja on houkutellut tarjoamaansa atk-koulutukseen, joku toinen vaikkapa erityispedagogiikan opintoihin. Yhden atk-painotteisen koulutusalaan liittyvän työllisyyskurssinkin olen käynyt.
Mielestäni minulla on monia muita paremmat valmiudet tehdä tulevaisuudessa vaikkapa vakituisenakin omaa uusia haasteita kohtaavaa työtäni: On kokemusta verkko-opinnoista ja -opetuksesta, maahanmuuttajista ja muista erityisryhmistä, joita ei riittävästi varsinaisissa opinnoissa kyetä huomioimaan. Varttuneemmilta työntekijöiltä (joita itsekin edustan) nämä opinnot puuttuvat yleensä kokonaan.
Ehkä tätä kaikkea pätkätyön määrää ei ilman taukoja olisi jaksanutkaan. Siispä voi hyvällä omalla tunnolla olla välillä ansiosidonnaisella, koska meiltä eivät sijaisuudet koskaan tule loppumaan, ja vakituisia paikkojakin on eläköitymisen myötä luvassa.
Kyllä elämää ei voi suunnitella kovin kauas eteenpäin kun ei tiedä työkuviota.
Jatkuva epävarmuus on raastavaaaaa!
Kaikkea oppii suvaitsemaan kun muuta vaihtoehtoa ei ole ja vielä jos kuuluu siihen sukupolveen ettei muusta ole kokemustakaan.
Itse kuulun liittoon joten totaalista taloudellista katastrofia en ihan heti joudu kokemaan vaikka kyllä monesta asiasta joutuukin karsimaan jotta on sitten jotain pahanpäivänkin varalle. Onneksi sentään avopuolisoni on vakitöissä ja melko mukavalla palkalla joten kuulun pätkäläisten parempiosaisiin. Mikäli en olisi liitossa en saisi rahaa mistään ja joutuisin pyytämään avopuolisoltani rahaa omaan puhelinlaskuuni, vaatteisiini, hygieniatuotteisiin sekä mahdollisiin matkoihin eli kaikkeen. Mielestäni on raukkamaista, että yhteiskunnalle on joissakin tapauksissa täysin mahdollista lykätä toinen kokonaan puolisonsa siivelle. Monasti kun pariskunta on täysin syytön ko. tilanteeseen.
pätkäkierre on kyllä yhden asian opettanut. Työ ei ole elämäni, minä en uhraa itseäni firman puolesta. Työni kyllä hoidan hyvin ja ripeästi eikä ole työnantajillani mitään moitteen sijaa ikinä ollut. Yritysten kannalta pätkäkierre tulee puremaan takalistosta. Nykyinen yhteiskunta on itse kasvattamassa kovaa vauhtia sellaista sukupolvea joka on opetettu, että on pidettävä itsestään huolta joka tilanteesta, viis firmasta. Joten jos työvoimapula on oikeasti tulossa riistäjäfirmat ovat kusessa, kunnat ja valtio ovat jo.
epävärmuuden vuoksi burn outin tapaisen olotilan, jolloin työnantaja jätti uusimatta pätkätyösopimuksen. Nyt sitten ollaan poissa töistä ja alkaa näyttämään siltä, ettei takaisin tarvitse mennäkkään, on se "viidakkorumpu" vain niin tehokas väline..
Jotenka, jos vähänkään tuntuu siltä, ettei sitä epävarmuutta kestä, niin älkää kirjoittako määräaikaiseen sopimukseen nimeä, töihin nimittäin ei pääse takaisin, jos menee hermot.. :)
ja sit noi pätkät ei riitä, elää toisen "siivellä" vaikka taitoja olis niin ei kukaan ota