Miehen "urheiluhimo"

Puhut kyllä asiaa. Kundi vaikuttaa vähän itsekeskeiseltä. Eikä ihan vähänkään.

Kuulostaa tutulta. Nytkin tässä kirjoitellessa olen yksin, mieheni on ensin harkoissa ja sitten saunaillassa. Huomenna on taas peli.

Samassa seurassa suurin osa on perheettömiä, taitaapa olla kaikki... He ovat 80-luvulla syntyneitä eli mieheni on "vanhus" heidän keskellä.

Itse en myöskään harrasta juuri mitään. Nautin myös perhe-elämästä ja siitä mitä me yhdessä tehdään. Haluan, että harrastetaan perheenä myös jotain sellaista, mihin kaikki voi osallistua.

Minua suututtaa se, että on asia mikä tahansa, mikä liittyy perheeseen, niin hän unohtaa asioita, mutta jos joku liittyy hänen harrastukseensa, niin ei varmaan unohda. Tulee sellainen tunne, että harrastus on tarkeämpää, kuin perhe. Monesti olenkin hänen kuullut sanovan, "enhän mä nyt voi kaikkea muistaa", johon mä totean, että kaikki tarkeät asiat vaan muistetaan ja viittaan harrastukseen. Sitten uskon, että hänellä on tosiaan muistissa jotain vikaa, kun unohtaa mennä peliin tai harkkoihin...

Kotona ollessa emme juurikaan puhu mitään, minä puhun ja hän kuuntelee, eikä hän välillä edes kuuntele. Kysyn häneltä jotain, niin sit hän sanoo, et "häh".

Se suututtaa myös, että hän tulee töistä, jos ei netti tai telkkari ole päällä, niin kohta on. Sit syö, menee lapsen kaa päikkäreille ja herätessä juo kahvit ennen harkkoihin lähtöä. Harkoista tulee joskus 22.00. Eli se siitä päivästä... Eipä huomioi, et on perhe ja velvollisuuksia perhettä kohtaan. Harkkoihin kyllä jaksaa lähteä vaikka nukuttais kuinka paljon. Miksi ei ole hereillä päivällä ja jätä harkkoja väliin ja menisi ajoissa yöunille?

Hän lukee lehdet, katsoo teksti tv:stä urheilu uutiset ja istuu netissä lukemassa seurojen sivuja ja urheilu uutisia sekä katsoo urheiluuttiset tv:stä. Siis urheilua, urheilua...

On se ihan hienoa, et harrastaa ja vieläpä urheilee, mutta kyllä mielestäni täytyisi myös tajuta, että on perustanut perheen ja on aika tehdä muutakin, kuin sitä mitä on poikamiesvuosina tehnyt.

Sanoo minulle, että harrasta sinäkin jotain. Kuka sitten hoitaa lapsia??? Nuorin on 13kk eli ei pärjää yksin. Olin yhdessä vaiheessa menossa keppijumppaan, kun minulla on niskat aina jumissa, niin se kaatu siihen, kun jumppa olisi ollut samaan aikaan, kun hänen harkat. Niinpä, mieheni olettaa, että hän harrastaa ja minä olen "kotirouva", joka hoitaa lapset, kun hän harrastaa. Eipä ole kysynyt, että voiko mennä peliin tai harkkoihin. Sopiiko, että katson meidän lasta tai onko minulla menoa? Minun mielestäni parisuhteessa sovitaan yhdessä, jos toisella on jotain menoa tms. Ehkä olen väärässä.

Siitä tietysti saan olla kiitollinen, että hän harrastaa urheilua eikä käy ravintoloissa. Osallistuu hän kotitöihinkin ja hoitaa lapsia, ei siinä ole mitään valittamista, mutta olisi ihan mukavaa, että hänellä olisi aikaa minullekin jo koko perheelle. Hän aina sanoo, et teenhän kotitöitä, hän luulee, että isänä olo on pelkästään työssä käymistä, laskujen maksamista ja siivoamista.

Kesäkin kuulemma täytyy suunnitella hänen peliensä mukaan, mut voin sanoa jo nyt, että en tule suostumaan, jos on menoa, niin menen vaikka ilman miestäni.

Kaikki olisi muutenkin ok, jos hän näyttäisi, että perhekin on tärkeä ja haluaisin huomata, että olemme ykkösiä ja urheilu tulee vasta kakkosena.

Alussa, kun hän aloitti uudelleen harrastuksensa, niin sovimme, että se on pelkkä harrastus, että jos perhe tarvitsee, niin perhe menee edelle, mutta olen saanut huomata monesti, ettei asia ole niin. Ehkä hän ei vaan viihdy kotona, kun ei keskustelustakaan minun kanssani tule mitään, muiden kanssa hän kyllä juttelee ja vitsailee. Välillä mietin, että vetääkö hän muiden nähden jonkinlaista roolia, että on mukavampi mitä todellisuudessa on tai haluaa antaa paremman kuvan muille itsestään. Tiedä tuota. Olen kyllä sanonutkin siitä.

Mukavaa kevättä kuitenkin teille kaikille!

Tuota samaahan se meilläkin on. Kerran olen onnistunut kysymään sen ainoan kysymyksen, johon mies ei osannut vastata. "Miksi sun aikaas ei riitä meille?" Kuulin vakiojutut työstä ja omasta ajasta. Kysyin uudelleen. Vastausta en saanut. Hän ei tuntunut ymmärtävän mitä ajoin takaa. Selitin, että tahdon tietää, miksi aikaa riittää muille, muttei meille. Sanoin myös, että tahdon hänen viettävän näin alkuun vaikka tunnin meidän kanssa viikossa. Ei pidä ruveta ahnehtimaan :) Lupasin myös, että yritämme osallistua hänen harrastuksiinsa, käymme katsomassa pelejä jne. Siitä (tietysti) kovasti tykkäsi. Ja minäkin, koska kun kuljetaan samalla kyydillä, niin ei voi jäädä jätkien kanssa mihinkään. Lapset kun pitää saada ajoissa kotiin ja nukkumaan. Ja simsalabim! Noin jäi heti vähän lisää kahdenkeskistä aikaa. Lisäksi mies tykkää, kun lapset nykyään pyytää isiä lukemaan ja ulos leikkimään, sekin innostaa iskääkin enemmän yrittämään. Ja antaahan nyt harrastaa, kyllä se meidänkin aika vielä koittaa :)

Nytkin on ukko suihkimassa rullaluistimilla!! Minä kun yritin tuputtaa itseäni mukaan niin kuulemma hidastan sen vauhtia!?! Mistä pirusta se sen tietää? En sentään mikään rapakuntonen ole.. Se vielä pakuttaa sellasilla sykkeillä että kohta sydärin saa, niin en muka pysy perässä.. Tai sitten ei kestä sitä noloutta jos mun syke oliskin matalampi ja jaksaisin paremmin :) Kuten huomaatte, olen saanut kuulla tarpeekseni matalan sykkeen reeneistä ja sitten välillä pitää mennä isommalla sykkeellä.. hohhoijaa!