Kun itkin särkynyttä sydäntäni viisaalle vanhalle kummitädilleni, hän sanoi, että yleensä ihmiset eivät päädykään yhteen sen suuren rakkautensa kanssa. Yleensä on niin että sen suuren rakkauden kanssa ei pärjäisi yhdessä kun siinä suhteessa pelaa tunteet, ei järki.
Et täs maailmassa kohtaa sen miehen jota kohtaan ei ehkä tunne samaa mitä suurta rakkauttaan, mutta jonka kans pystyy elämään ja ajattelemaan järjellä kun tunteet ei enää määrää kaikkea.
Et täs maailmassa kohtaa sen miehen jota kohtaan ei ehkä tunne samaa mitä suurta rakkauttaan, mutta jonka kans pystyy elämään ja ajattelemaan järjellä kun tunteet ei enää määrää kaikkea.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sun kummitäti on kyllä puhunut aivan ylimaallisia totuuksia. Nisukahveet hälle.:)
Homma on vaan niin, että kun tunteet jyllää niin normaali elämä ei ota sujuakseen millään. Mulle kävi juuri noin ja lopulta ero tuli. Nyt on jo tunne helpottanut mutta pitkään piti taistella tunteidensa kanssa vielä yksinkin. Se on sinällään sääli koska ne tunteethan on aivan mahtavia kokemuksia ja jos sitä joutuu tyytyyn arkiseen nyhjäykseen niin melkein vois olla vaikka ilman vaan ei ole yksin hyvä olla, joten jotain kompromissiratkaisua täytyy etsiä.
Kaikkea hyvää sulle ja sydämellesi!:)
kummitätisi, kaikella kunnioituksella häntä kohtaan, olisi tuossa asiassa väärässä. Miksi mennä suhteeseen jossa vain järki on eikä tunteita?
Minulle osui joku viikko takaperin "kohdalle" nainen joka vain muutaman meilin jälkeen kolahti mulle ja kovaa, valitettavasti jouduimme pistämään jutun vähäksi aikaa hyllylle erään asian takia. Ja nyt taistelen tuon "esteen" kanssa jotta pääsisimme jatkamaan, lisäksi joudun päivittäin tekemisiin tunteideni kanssa jotka on voimakkaat. Ei ehkä rakkautta mutta erittäin voimakas ihastus! Rakkaushan tulee kuvioihin vasta vuosien päästä, kun tää menee näin: tykkää-ihastuu-rakastuu-rakastaa.
Tuossa saattaa olla elämäni tuleva suuri rakkaus.
Näinhän se on. Suuri rakkauteni oli ja meni ja siinä sivussa meinasi mennä meikäläisen oma elämä. Hän oli unelmieni mies. Nyt olen rakastunut ja tällä kertaa elämäni mieheen.
Ainakin mun kohdalla tais käydä just noin..menetin elämäni rakkauden ja siinä suhteessa ei mikään muu tainnutkaan sitten olla hyvää, oikeata ja totta kuin rakkaus..nyt tapailen miestä jota kohtaan ei suuria tunteita löydy, mutta muu sitten sujuukin hyvin.
Mä olin exän suuri rakkaus ja unelmien mies
ja nyt on mun vuoro löytää se elämäni nainen ja aito rakkaus.;)
Mistä sen tiesit?
Itkeekö se vieläkin sun perään? Kuinka kauan teiän erosta on?
Hän suorastaan palvoi mua, mikä oli outoa ja hämmentävää. Sanoikin mua joskus unelmaksi. Suhde oli alusta asti kuitenkin hiukan vaikea koska olimme niin erityyppisiä ihmisiä ja lopulta
hän väsyi uskomaan, että yhteiselämä toimisi.
Eikä hän itke perääni vaan on varmaan helpottunut. Ite myös huomasin olleeni erittäin stressaantunut suhteesta. Nyt 8 kuukautta eron jälkeen olen palautunut ja oppinut mitä haluan naiselta. Se on aika paljon se.:)Näillä eväillä on hyvä jatkaa.
Olen kokenut tuon saman.
Ja olen tajunnut, että...
Rakkaus ei pyhitä kaikkea. Se että rakastaa sitä miestä ja haluaa elää hänen kanssaan loppuelämänsä ei tarkoita että hän olisi se oikea...
Sinä teit siitä miehestä itselles jumalan. Et voisi elää ilman häntä.
Ja nyt saat maksaa.
Koska tässä maailmassa ei vain voi elää toista varten, toisen kautta. Toinen ei voi olla se aurinko joka saa kasvin -sut- kasvamaan.
Tuollainen kuuluu tarinoihin, ei todellisuuteen.
Kun sen ymmärrät, olet vapaa. Vapaa kohtuuttoman rakkauden kaipuustasi.
Sä vielä kohtaat miehen johon rakastut. Mutta mieti pystytkö elämään ilman tätä miestä. Jos sanot kyllä -hän on sulle se oikea! Koska elämästä ei koskaan tiedä, aina voi menettää kumppaninsa vaikka onnettomuudessa, sen vuoksi on hullua sitoa täysin sielunsa, sydämensä, ruumiinsa kumppaniinsa.
Se mies ei ehkä herätä sussa hullua halua seurata häntä vaikka maailman ääriin, mutta saat pysyvää ja turvallista rakkautta sen sijaan. Viimein.
..mutta kuka menee naimisiin jollei palavasti toista rakasta? eikö sellaiset "järkiavioliitot" vain päädy helpommin pettämiseen..
Useinhan nämä eivät kohtaa ihmisillä niin, että molemmat olisivat toistensa suuri rakkaus. Pahinta kai silloin, kun tunne ei kohtaa.
Joskus - himppasen kyynisenä vastoin tahtoaan - tulee näitäkin palstoja luettua. Ihmiset kirjoittavat 'nyt olemme onnellisia, olemme niin onnnellisia'. Näkökulma on totta ainakin sille osapuolelle... Joskus ja vain joskus nämä ovat niitä samoja, jotka muutaman vuoden kuluttua kirjoittavat yllättävästä erosta, mistä on tuskallista toipua.
Olkoon rakkaus molemmminpuolista, amen.