Tahtoisin miehen, jolla olisi kissoja tai koiria. Koiranomistajiin on aika helppo törmätä, mutta entäs kissanomistajiin? Tuntuu, että kaikki nuoret miehet täällä kaupungissa opiskelee, eikä opiskelijakämpissä useinkaan pitää lemmikkejä. Samoin yksityisillä markkinoilla lemmikeille on laitettu rajoituksia. Eli onkohan kellään nuorella miehellä lemmikkejä? Saattaa kuulostaa hassulta kysymykseltä, mutta tämä on tärkeä asia minulle.
Mistä löytäisin eläinrakkaan miehen?
Kissanainen
533031
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 53
Vanhimmat
jos jonku elukan haluaa sotkemaa elämää.
nuin minäki aattelisin,jos oisin kissa =D
Minulla on pieni chihuahua koira. Se ei ainakaan petä, jätä tai järkkää muille, niinkun naiset tekevät.
mikä mamis.
Tuollainen mies joka noin eläimestä tykkää ei voi olla paha mies. Itse asetan aina eläinrakkaat ihmiset (miehet) etusijalle jos vaihtoehtoja on. Eläimet ovat tärkeä osa elämääni, ilman niitä en voi si elämää kuvitella. Joten en voisi olla elämistä tykkäämättömän miehenkään kanssa. Very simple. Niitä kissamiehiä todellakin on vähän, koiramiehiäkin on enemmän. Missä kaikki kissamiehet?
t.KissaNainen
olla päässä vikaa, jos haluaa tollasen"faktamiehen" sotkemaan omaa elämäänsä.
koiramiehet=mulkkuja nipottajia ja ehkä demareita.
koiranaiset=pirttuhirmuja eli lähes sama kuin yllä olevat.
kissanaiset=hankalia
kissamiehet=jaaja ehkä homoja ei ole vielä yhtään tullut vastaan.
Ei kyl ole sellaista, muuten vaan kyselen.
muuten pitkään harkinnu käärmeen hankkimista.
Ne on sulosia otuksia :)
Eikös sellaset miehet kelpaa, joilla ei ole (vielä) sitä kissaa ? Olen harkinnut kissan hankintaa, ja sellaista on jopa tarjottu, mutta ensin asuinpaikan on muututtava elukoille suotuisammaksi.
PS: kennoelämä ei ole ihmiselämää, elukoista puhumattakaan
Sellainenkin mies kelpaa, joka on ihan pian hankkimassa lemmikkiä. Mutta aiotko muuttaa jonnekin landelle? Itse olen kaupungissa, mutta suuressa talossa, jossa on oma piha.
No, landelle ja landelle. Olen nähnyt kaupunkielämää riittämiin, joten sopivan tilaisuuden tullen muutan vaikka sinne "landelle". Kaupungin ja erämaan välille kun mahtuu paikkoja joka lähtöön...
Ja minulla on kissa vaikka olenkin opiskelija. Eipä se ketään haittaa kun on oma kämppäki.
eivät pidä koiria tai kissoja kaupungissa, jonne ne eivät sovi.
totta.
Minä ainakin ulkoilutan kissaani säännöllisesti ja leikitän päivittäin. Ei kaupunki asumisesta ole sille mitään haittaa uskoakseni ollut. Tai no jos tätä kylää voi edes kaupungiksi sanoa.
Eiköhän tärkeintä ole se, että eläintä rakastetaan ja pidetään siitä huolta. Sitä paitsi monet kissat ovat kaupunkikissoja, eivätkä edes pidä ulkoilusta. Eikä tarvitse pelätä matoja tai tautejakaan. Pahempi olisi, jos ottaisi vaikka kesämökille kesäkissan, joka joutuisi itse metsästämään omat ruokansa, ja syksyllä se jättettäisin oman onnensa nojaan.
Kissan pitäminen on nykyään eläinrääkkäystä kun niitä ei saa päästää ulos. Kissaa ei ole tarkoitettu sisällä pidettäväksi tai narun päässä ulkoilutettavaksi. Koirille tämä sopii hyvin, koska elävät kuten ihmisetkin, ovat sopeutuneet ihmiseen.
"Eiköhän tärkeintä ole se, että eläintä rakastetaan ja pidetään siitä huolta."
Luuletko, että eläimellä on jokin tarve ihmisen rakkaudelle? Oman lajinsa yksilöt niitä kiinnostavat. Ja hyvä elinympäristö, jollainen ei ole ahdas kerrostaloasunto kaupungissa. Paras on, kun jättää ne eläimet kokonaan hankkimatta. Maaseudulle ne sentään edes jollain lailla sopivat.
Tätähän on kuultu kyllästymiseen asti. Siinä tapauksessa suurin osa suomalaisista ei voisi pitää mitään eläimiä, vain harvat ja valitut maaseudun asukkaat. Millä perusteella maalla muka on eläimillä parempi olla? Haluaisinpa kuulla.
Kaupungissa eläintä voidaan hoitaa jopa paremmin, kuin maalla. Esim.ulkona juoksunarussa oleva koira, jota ei pahemmin lenkitetä verrattuan kaupunkilaisserkkuunsa jonka kanssa harrastetaan, ulkoillaan ja pidetään perheenjäsenenä. Tai navettakissa joka joutuu elämään pelkillä rotilla ja on jatkuvasti alttiina lukuisille vaaroille vapaana vaeltaessan verrattuna kaupunkilaiskissan turvalliseen elämään. Sellaisen kissan jota ulkoilutetaan, jonka kanssa leikitään, paijataan, hoidetaan. Nämä vain esimerkkeinä.
En väitä mustavalkoisesti, että maalla eläinten on huono olla ja kaupungissa parempi. Asia on aivan tapauskohtainen, molemmissa paikoissa on sekä huonosti, että hyvin pidettyjä eläimiä. Mutta tuo argumentti, että eläimet eivät kuulu kaupunkiin on täysin paikkansa pitämätön väite.
Muistettakoon myös se, että eläimellä on ihmisen henkiselle hyvinvoinnille merkittävä vaikutus tai siis sellaisten, jotka niistä tykkäävät. Tutkimustenkin mukaan eläimen (esim.kissan/koiran) silittäminen vähentää stressiä, alentaa verenpainetta ym. Ovat tärkeitä nykyajan kiireiselle ja stressaantuneelle ihmiselle. Ehkäpä ei aina tarvitse ottaa sitä mieliala pilleriäkään.
Olet ;))) Kaikki ei ulkoiluta, itselläni on rivitalon pihallani ulkotarha kisuilleni. Siinä niiden on turvallista haistella maailanmenoa. Valjaisiin eivät suostu. Varmasti ei ole mitään haittaa kaupunkiasumisesta kissallesi, päinvastoin. Eipähän ole vaarassa joutua ketun suuhen tms.kuten maalaisserkkunsa.
Minä en luule mitään, vaan tiedän. Eläin kuten kissa tai koira ei ole mikään "luonnonelukka" joka pärjäisi itsekseen luonnossa, metsästäisi ruokansa tmv.tai viihtyisi vain maalla. Se on vuosisatojen tai peräti tuhansien saatossa ihmisen kanssa ja rinnalla elänyt olento, ihmiseen leimautunut (koira vielä kissaa enemmän) ja ihmisestä täysin riippuvainen hoivan, ruoan ja seurankin suhteen.
Kissat ja koirat ja muutkaan ihmisen itseensä totuttamat ja itseään palvelemaan opettamaan eläimet eivät ilman ihmisen tarjoamaa suojaa pärjää. Villieläimet on asia erikseen jota lemmikkieläimet eivät siis ole.
Ihminen on itse tuhansia vuosia sitten kesyttänyt koiran itseään palvelemaan ja suojelemaan, sekä kissan alunperin huolehtimaan viljavarastoistaan. Nykyäänkin hyödyntää näitä elämiä. Ja on tänäkin päivänä velvollinen suojaa ja hoivaa niille tarjoamaan. Eli niillä todellakin on tarve ihmisen huolenpidolle, jota voi rakkaudeksikin kutsua. Ihan miten vaan kukin haluaa. Tämä on fakta.
Ja kaupungissahan on muunkinlaisia elinympäristöjä kuin mainitsemasi ahdas kerrostaloasunto, ihan vain tiedoksesi jos et koskaan ole moisesta sattunut kuulemaan. On jopa tilavia omakotitaloja, rivitaloja ja sitten niitä kerrostaloasuntoja ahtaita tai tilavia. Että ei ne ihan kaikki eläimet kaupungissakaan asu juuri niissä ahtaissa asunnoissa. Ja vaikka asuisivatkin niin niillä voi olla ihan hyvät oltavat. Jos huolenpito ja virikkeellinen ympäristö puuttuvat siinä ei auta mitkään hehtaaritalot tai mannutkaan. Olipa maalla tai ei.
Älä vaan koskaan ota eläintä.
"Ihminen on itse tuhansia vuosia sitten kesyttänyt koiran itseään palvelemaan ja suojelemaan, sekä kissan alunperin huolehtimaan viljavarastoistaan. Nykyäänkin hyödyntää näitä elämiä."
Aivan. Ne on kesytetty ihmisen avuksi, mutta nykyään niille ei ole (etenkään kaupungissa) edes todellista tarvetta. Ne ovat käytännössä leikkikaluja ihmisille.
"Ja on tänäkin päivänä velvollinen suojaa ja hoivaa niille tarjoamaan."
Niin, ne mitä on jo "tuotettu", täytyy hoitaa pois, mutta uusien lemmikkien tuotanto ihmisen leikkikaluiksi on epäeettistä.
"Jos huolenpito ja virikkeellinen ympäristö puuttuvat siinä ei auta mitkään hehtaaritalot tai mannutkaan. Olipa maalla tai ei."
Sanoin, että maaseutu on parempi paikka kuin kaupunki, mutta parempi olisi, kun huvituslemmikkejä ei hommattaisi kumpaankaan paikkaan.
"Älä vaan koskaan ota eläintä."
En ole ottamassa. Minua eivät jumalaleikit kiinnosta. Annan nimittäin arvon myös eläimille. Minulle ne eivät ole ihmisen kulutustavaraa.
Minua iljettää koko lemmikkieläinbisnes. Häkkielämää, tehotuotantoa ja omistajien vaihdoksia.
Ja ostamalla lemmikkejä kaupasta niitä ei pelasteta, vaan ostaminen merkitsee vain tuotannon lisäämistä, homman rahoittamista.
Sinulla on todella outo ja fanaattinen käsitys asioista.
Onko esimerkiksi maatiaiskissojen lisääntyminen tuotantoa? Eiväthän todelliset eläinten ystävät hylkää lemmikkejään (ks. mainitsemasi omistajien vaihdokset).
"Onko esimerkiksi maatiaiskissojen lisääntyminen tuotantoa?"
Puhuin lemmikkieläinbisneksestä. Miten se liittyy maatiaiskissoihin? Katsopa viestini uudelleen.
"Eiväthän todelliset eläinten ystävät hylkää lemmikkejään (ks. mainitsemasi omistajien vaihdokset)."
Omistajanvaihdos tapahtuu jo siinä, kun eläin lähtee kaupasta uuteen kotiin. Lisäksi kaikki ostajat eivät ole "todellisia eläinten ystäviä". Ei niissä kaupoissa valvota, millainen ihminen niitä elukoita ostaa.
"Sinulla on todella outo ja fanaattinen käsitys asioista."
Henkilökohtaisuuksiin meneminen on heikkoa argumentointia. Keskustelussa ei ole tarkoitus arvostella toisten näkemyksiä henkilöön viitaten, vaan keskustella väitteiden perusteista.
En näe mitään fanaattista siinä, että en pidä hyvänä toimintana sitä, mitä olen nähnyt lemmikkieläinkaupoissa tehtävän. Enkä pidä "eläinrakkautena" sitä, että hommaa itselle elukan, jota voi helliä silloin kun tahtoo ja laittaa häkkiin kun se kyllästyttää. Se on silloin ihmisen "leikkikalu", eikä mikään kumppani. Ihmisen ja eläimen suhde on tällöin viisaan jumalan ja palvelijan suhde.
Tämä on mielestäni aivan looginen ja kiihkoton näkemys. Jos olet eri mieltä, niin osoita se loogisilla perusteluilla.
Ainakin koiralla on hyvin selvä tarve miellyttää ihmistä, saada hyväksyntää ihmiseltä ja touhuta ihmisen kanssa (tietysti joillakin käyttöroduilla muut vietit ovat voimakkaammat, mutta eipä niitä juuri kaupungissä näykään). Siitä tietysti voi keskustella, onko se sitten rakkauden tarvetta vai eloonjäämisen edellytys.
Jos jätät lauman koiria metsään, niin aika onneton ja lyhyt elämä niillä tulee olemaan. Jos hoidat niiden fyysiset tarpeet kuntoon, eli ruoan, puhtauden ja terveyden, mutta et tee niiden kanssa mitään, niin tylsää niillä on. Kun vielä touhuat niiden kanssa mielenkiintoisia juttuja ja osoitat hyväksyntää (rakkautta?), niin alkaa koiran elämä olla jo aika mallillaan.
Ja tietysti koiria kiinnostavat oman lajinsa yksilöt, ja kontaktit niiden kanssa ovat varmaan välttämättömiäkin. Jos kömpelö vertaus sallitaan, niin koira ilman koirakontaktia on kuin lapsi kasvamassa yksin aikuisten keskellä.
"Ne on kesytetty ihmisen avuksi, mutta nykyään niille ei ole (etenkään kaupungissa) edes todellista tarvetta. Ne ovat käytännössä leikkikaluja ihmisille."
Esim. koirilla metsästetään, hallitaan väkivaltaisia tilanteita, niillä etsitään huumeita, haavoittuneita kolarihirviä ja loukkaantuneita ihmisiä raunioista, ne toimivat avustajakoirina apua tarvitseville ihmisille jne. Ilman laajaa "seurakoirakantaa" ei olisi mahdollista kouluttaa koiria noihin hommiin.
Mielestäni myös kotikoiralla on selvä hyödyllinen tehtävä: henkisen hyvinvoinnin, sosiaalisuuden ja vastuullisuuden tukeminen. Erityisesti lapset, jotka kasvavat koirien lähellä, hyötyvät niistä ihmisinä.
"Minua eivät jumalaleikit kiinnosta. Annan nimittäin arvon myös eläimille. Minulle ne eivät ole ihmisen kulutustavaraa."
Syötkö lihaa tai käytätkö mitään eläinperäisiä tuotteita? Varmaankin olet samaa mieltä siitä, että ahtaissa tiloissa kasvatettu käytännössä ilman elämää lihova lehmä, sika tai muu eläin on paljon enemmän kulutustavaraa kuin lemmikkieläin perheenjäsenenä? Se on vähän julmempi ja tehokkaampi jumala se, joka kasvattaa lihaa kuin rehua pellolla.
Tietääkseni ihmisen ei tarvitse syödä lihaa elääkseen terveenä.
Voit tietysti väittää, että ei lihansyönnin epäeettisyys poista lemmikin pitämisen epäeettisyyttä. Siihen voin vastata, että tekopyhät laittakoon arvonsa tärkeysjärjestykseen.
Jos taas olet ihan oikeasti vegaani, niin kunnioita mielipidettäsi lemmikeistäkin.
"Minua iljettää koko lemmikkieläinbisnes."
Niin minuakin. Onneksi monet lemmikit syntyvät ja kasvavat hyvissä kodeissa, onneksi kasvattaja haluaa kuulla niistä jatkossakin ja onneksi hän välittää niistä niin paljon että on valmis neuvomaan omistajaa ongelmatilanteissa.
Näkemyksesi on jossain määrin looginen mutta ei kiihkoton - tai sitten jossain määrin kiihkoton mutta epälooginen.
Päättelet siitä, mitä joissakin eläinkaupoissa ja -bisneksessä tapahtuu, että kaikki lemmikit päätyvät omistajilleen noita reittejä ja että kaikki omistajat pistävät lemmikkinsä häkkiin, kun ei enää kinnosta. Näin ainakin asian ymmärsin, koska edellä ilmoitit, että mielestäsi uusia lemmikkejä ei pitäsi enää tuottaa:
"Niin, ne mitä on jo "tuotettu", täytyy hoitaa pois, mutta uusien lemmikkien tuotanto ihmisen leikkikaluiksi on epäeettistä."
Siinä on päättelyvirhe. Samanlainen kävisi, jos toteaisin, että kun naapurin lapset on jätetty heitteille ja kärsivat, niin lapsien tekeminen on epäeettistä.
"Esim. koirilla metsästetään, hallitaan väkivaltaisia tilanteita, niillä etsitään huumeita, haavoittuneita kolarihirviä ja loukkaantuneita ihmisiä raunioista, ne toimivat avustajakoirina apua tarvitseville ihmisille jne."
Se, että pienelle osalle lemmikeistä on todellinen hyötyfunktio, ei tee tyhjäksi sitä, että suurin osa niistä on olemassa vain huvittelua varten. Metsästyskin on pääosin huvittelua.
"Ilman laajaa "seurakoirakantaa" ei olisi mahdollista kouluttaa koiria noihin hommiin."
En tiedä tästä koulutusasiasta mitään, mutta kysymyshän on siitä, voidaanko tehdä paljon pahaa, jotta saadaan vähän hyvää aikaiseksi, näin lemmikkieläimen pitoa vastustavasta näkökulmasta. En näe, että hyvä (oikea käyttötarve koirille vaikkapa palokunnassa jne.) ylittää pahaa, joka on näkökulmastani lemmikkieläinbisneksen haitat.
"Syötkö lihaa tai käytätkö mitään eläinperäisiä tuotteita? Varmaankin olet samaa mieltä siitä, että ahtaissa tiloissa kasvatettu käytännössä ilman elämää lihova lehmä, sika tai muu eläin on paljon enemmän kulutustavaraa kuin lemmikkieläin perheenjäsenenä? Se on vähän julmempi ja tehokkaampi jumala se, joka kasvattaa lihaa kuin rehua pellolla."
Lihan hankkiminen on mielestäni huomattavasti perustellumpi tarve eläinten tehotuotannolle kuin lemmikkieläimiksi kasvattaminen. Ihmisellä on lihan syöntiin tarvittava kalusto, joten näen lihan ihmiselle luontaisena ravintona. Lemmikkieläin on huvitus, sille ei ole todellista tarvetta mielestäni.
"Voit tietysti väittää, että ei lihansyönnin epäeettisyys poista lemmikin pitämisen epäeettisyyttä. Siihen voin vastata, että tekopyhät laittakoon arvonsa tärkeysjärjestykseen."
Lemmikin pitäminen on turhamaista huvittelua verrattuna siihen, että lihaa käytetään ravintona, tavoitteena eloonjääminen. Ilman lihaakin toki pärjää, mutta lihan syöminen on ihmiselle luontaista. Tiettyjä aineita, joita lihasta saa, on hyvin vaikea löytää luonnon kasvustosta.
Näen lemmikkieläinten tehotuotannon turhanpäisenä. Mikäli pitää ihmistä ylempiarvoisena "jumalana" eläimille ja ei näe eläimillä arvoa, niin lemmikkieläinten hankkiminen palvelijaksi ei olekaan ongelmallista. Minä taas koen henkilökohtaisella tasolla inhottavaksi toiminnan, jossa lemmikkieläimet ovat palvelijoita, joita hyppyytetään oman pillin tahdissa vain turhamaisuudesta.
Toki koirat ovat suhteellisesti hyvässä asemassa, ja niille joissakin tilanteissa on perusteltu käyttötarkoitus, mutta mitä tulee koko lemmikkieläinbisnekseen, joka oli pääaiheeni, se on kokonaisuudessaan turhamaista. Etenkin häkkieläinbisnes kuvottaa minua.
Tiivistys vielä: lemmikkieläin ei ole millään tavoin välttämätön, vaan turhamainen hankinta, mutta lihan syöminen on - ellei välttämätöntä - niin ainakin hyvin perusteltua mielestäni. Molemmissa eläimiä kohdellaan kehnosti esineinä, mutta tarkoitusperillä on aivan erilaiset painoluokat.
"Päättelet siitä, mitä joissakin eläinkaupoissa ja -bisneksessä tapahtuu, että kaikki lemmikit päätyvät omistajilleen noita reittejä ja että kaikki omistajat pistävät lemmikkinsä häkkiin, kun ei enää kinnosta. Näin ainakin asian ymmärsin, koska edellä ilmoitit, että mielestäsi uusia lemmikkejä ei pitäsi enää tuottaa:
"Niin, ne mitä on jo "tuotettu", täytyy hoitaa pois, mutta uusien lemmikkien tuotanto ihmisen leikkikaluiksi on epäeettistä."
Siinä on päättelyvirhe. Samanlainen kävisi, jos toteaisin, että kun naapurin lapset on jätetty heitteille ja kärsivat, niin lapsien tekeminen on epäeettistä."
En toki oleta, että kaikki noin tekisivät. Mitä tulee äskeiseen aiheeseesi, koen lemmikkituotannon haitat sellaisina, että onnistuneet tapaukset eivät tee bisnestä kokonaisuutena hyväksi. Mutta perimmiltään kysymys on siitä, että en pidä koko lemmikki-hoitajasuhdetta hyvänä asiana. Siis yksikään lemmikki-hoitajasuhde, jolle ei ole todella perusteltua syytä (esim. huumekoira) ei ole minun silmissäni hyvä.
Vanhempien ja lasten suhde on lähtökohdiltaan aivan erilainen kuin omistajan ja lemmikin. Lasta ei nähdä yhteiskunnassamme omaisuutena, vaan itsenäisenä olentona, jolla on erityiset ihmisoikeudet.
Ok, melkein voidaankin tässä jo todeta, että eri mieltä ollaan.
Mutta mutta, kerropas että miksi ihan oikeasti se lihan syönti on perusteltua muuten kuin nautinnon kannalta? Ihminen pystyy valitsemaan mitä syö, eikä lihan syönnillä ole eloonjäännin eikä terveyden kannalta mitään merkitystä (voin kaivaa linkkejä tästä, jos kaipaat "faktoja").
Minun pointtini tiivistettynä: Lemmikeistä pieni osa kärsii ja suuri osa elää hyvän ja pitkän elämän (kyllä, uskon että eläin pystyy tuntemaan onnellisuutta). Tuotantoeläimistä taas melkein kaikki kärsivät liikunnan ja virikkeiden puutteesta koko lyhyen elämänsä, ihan samalla tavalla kuin häkissä elävät eläimet. Mielestäni molempien pääasiallinen hyöty ihmiselle on nautinto (tosin näen lemmikeissä muitakin hyötyjä, joista kirjoitin aiemmin). Kun tähän lisätään se, että tuotantoeläimiä tarvitaan järjetön määrä nykyistä lihankulutusta varten, johtopäätös on varsin selvä: lihantuotanto aiheuttaa niin paljon eläimellistä kärsimystä, että huonosti kohdeltujen lemmikkien kärsimys on sen rinnalla mitätön asia.
Mitähän tällä keskustelulla on muuten tekemistä sinkkuna olon kanssa? Toivottavasti nuo muut kestävät tällaista jauhantaa...
Sori, ihan pakko kommentoida vielä:
"Lasta ei nähdä yhteiskunnassamme omaisuutena, vaan itsenäisenä olentona, jolla on erityiset ihmisoikeudet."
Kuuluuko lapsen oikeuksiin saada oppia vastuullisuutta ja hellyyttä ja kokea huolenpidon iloa siitä, että saa elää uskollisen ja rakastavan eläimen kanssa?
Loogista tai ei, mutta jotain oleellista sinun argumentoinnistasi puuttuu. Se oleellinen on elämän myönteinen voima.
Muuten sopisi kyllä mutta olen pahasti allerginen noille elukoille.
Ei niitä koiramiehiäkään niin helpolla löydy. Tietenkin oma tilanteeni on hiukan erikoinen, sillä harrastan rekikoiria. Niitä on oltava riittävästi, että reki kulkee. Tarhassa on tällä hetkellä 9 elukkaa. (Huom. Asun maalla)
Tommonen koiramäärä säikäyttää pääsääntöisesti kaikki miehet. On ajeltava valjakollaan yksin. No, meneepähän lujempaa.
miekii tahtosin tollasen koiralauman! pihalla iso tarha oottaa asukkeja.
Ai, pitäisikö tuo ymmärtää niin, että sulle kelpaisi vaan nuo koirat?
Ikävä kyllä niiden mukana kylkiäisinä tulisi niiden nelikymppinen emäntä ;)))
Semmone maatiaskolli.
Kissanäyttelystähän niitä löytyy... ja koira ihmisiä löytyy koiranäyttelystä kaikkein helpoiten ja jutteleminenkin on helppo aloittaa vaikkapa kyselemällä siitä kissasta (tai koirasta)
Itse en ole koskaan ymmärtänyt, miksi on olemassa kissa- ja koiranäyttelyitä. Aika epäilyttävää. Vähän kuin veisi lapsensa johonkin näyttelyyn raadin arvioitavaksi.
Minulla on muuten kissoja, mutta tuskinpa sitä voi ulkopuolinen mistään etukäteen arvata.
Kissoista en osaa sanoa juuri mitään, mutta koiranäyttelyjen merkitys on alkanut valjeta minullekin viime aikoina.
Kysymys on aika lailla puhtaasti jalostuksesta, näyttelyissähän pyritään palkitsemaan ne koirat, jotka edustavat rotuaan mallikelpoisesti. Jalostuksesta taas on se hyöty, että rodulla pysyy sen ominaispiirteet, kun näyttelyissä (ja kokeissa) palkittuja koiria käytetään jatkamaan sukua. Silloin koiraa hankkivan on edes jotenkin mahdollista odottaa koirassa aikuisena tiettyjä piirteitä, jotka rodulle kuuluvat.
Jos koiraa käytetään vaikkapa metsästykseen, niin noiden ominaisuuksien arvioiminen on ennalta todella tärkeää. Ja jos koira on "vain" perheenjäsen, niin usein on mukava valita sellainen koira, joka soveltuu paremmin esim. tiettyyn asumisympäristöön tai vaikka lapsiperheeseen kuin jokin toinen rotu.
Näyttelyiden (ja kokeiden) tarkoitus on siis se, että eri rodut sopivat erilaiseen elämään jatkossakin. Ilman näyttely- ja jalostusjärjestelmää pakka menisi aika pian sekaisin.
Jälkihuomautuksena: kaikki tapaamani sekarotuiset (tai siis nykyään "monirotuiset") ovat olleet aivan mahtavia olioita.
Tuo on ihan rotukohtaista. Oma koirarotuni niihin tapauksiin, jossa kasvatus on jakautunut selvästi kahteen linjaan. Itse harrastan käyttöpuolta. Näyttelyihin otuksiani ei juurikaan kannata viedä. Tosin on olemassa kourallinen tuomareita, jotka arvostavat käyttölinjaisia huskyja.
Onneksi kasvatus ei perustu pelkästään näyttelytuloksiin. Kilpailukokeista saa erilaista tietoa koirista. Myöskään toiseen ääripäähän ei ole syytä mennä.
Tämän ketjun aloittaja harmitteli kuitenkin ihan muuta ongelmaa, kuin jalostusta. Siinä mielessä olen kyllä samaa mieltä. Koiria harrastavan naisen on vaikea löytää miesystävää. Ainakin minun tapauksessa, kun koiria pitää olla useampia.
Käyttölinjaisia huskyja, ne on varmaan aika vesseleitä :)
Oikeassa olet, joillakin roduilla ja varsinkin niiden käyttölinjoilla jalostusta ohjaavat koe-, ei näyttelytulokset.
Tuli tuosta ihan alkuperäisestä kysymyksestä mieleen, että kuinka lajikohtaista tuo eläinrakkaus on? Pitävätkö esim. kissanomistajat yleensä koirista? Tai vaikkapa hevosrakkaat jyrsijöistä?
Minulle tietysti tuo oma koira on se maailman tärkein otus, mutta kyllä mielelläni esim. kissojen ja hevosten kanssa touhuan. Mitenkäs muilla?
Juu, kolme nettimiestä tyrmänneet minut vain siksi,koska mulla on koira.Tykkäävät kyllä, mutta asuminen saman katon alla ei käy.Ihmettelen vielä, miksi alkoivat kirjoittamaan, vaikka tiesivät koirasta. Yhdenkään miehen takia en koiraani ala tappamaan.
Koirista tosissaan tykkääviä miehiä on tosi harvassa.Missä te ootte???
Minustakin näyttää siltä, että naiset puuhaavat koirien kanssa paljon enemmän kuin miehet. Tuon otuksen kanssa kun ollaan jossain harrastuksissa käyty, niin melkein aina kaikki muut ihmiset on naisia. Sama juttu lenkillä muihin taluttajiin törmätessä.
No, minä en voi valittaa, kun olen mies ja sinkkukin vielä :)
Minulla oli joskus eläinrakas tyttöystävä. Hän oti kaksi söpö kissanpentua, ja hankkiutui niistä kahden kuukauden päästä eroon kun piti päästä kaverin kanssa käymään ulkomailla.
De fakto olisi, että otsikko kuuluisi "eräs eläinrakas nainen", eikö?
Eikä kysessä edes ollut eläinrakas, vaan todella itsekäs henkilö, jonka ei koskaan pitäisi hankkia eläimiä eikä lapsia.
unohtui otsikosta lainausmerkit, tuota ajoinkin takaa, ensin otetaan kissa ja kun halutaan kaverin kanssa etelään dokaamaan niin kissat hävitetään "parhaaksi katsotulla tavalla"
eittämättä eläinrakkaat ihmiset ovat suuremmalla todennäköisyydellä vastuuntun- ja myötätuntoisempia mikä on aika kovaa valuuttaa mielestäni
Huh, tulipas tästä pitkä keskustelu, kun nuo kaksi tuolla väittelivät. Mutta ihan hyvä.
Edelleen on eläinrakas mies hakusessa. Kissanäyttelyitä pidän epäeettisinä, joten niistä en miestä halua etsiä. Suurin osa kissanomistajistahan ei vie kissojaan näyttelyyn.
Kohta varmaan teen niin, että pistän merkille, aina kun nään jossain ilmoituksen kissanpennuista, ja kyselen omistajalta, onko kukaan nuori mies tulossa hakemaan kissoja :) Sitten käyn paikan päällä tsekkaamassa, onko siellä seurusteluun kelpaavia miehiä :D
Toinen vaihtoehto olisi katsoa netissä profiileita -- jos siis on kiinnostunut tällä tavalla tutustumaan -- kissan silmin. Usea kissarakas (tai koirarakas tai mikä tahansa) mies oletettavasti toteaa olevansa sellainen. Tai sitten laitat omaan profiilisi tuon ominaisuuden listalle. Jos siis teet profiilin.