Onko teillä kokemusta ihmisestä joka käyttää aseena hiljaisuutta? Mielestäni se on hyvin paljon ärsyttävämpää kuin huutaminen tms. Mitä tahansa sanot (joka ei miellytä toista), asiallisesti tai hyvin epäasillisesti ja vaikka pyytäisi, että toinen vastaisi jotain, niin toinen on kuin sinua ei olisikaan. Ei reagoi millään tavalla. Mistään asiasta ei voi keskustella. Voi puhua pälättää vaikka monta tuntia ja toinen on vaan hiljaa.
Mykkäkoulukin on mielestäni sellaista, että suuttuessa alkaa mykkäkoulu. Mutta en tarkoita sellaista.
Saako toista puhumaan millään? Ja miten sellaisen ihmisen kanssa keskustellaan? Vai onko se vain loputonta yksinpuhelua?
Mykkäkoulukin on mielestäni sellaista, että suuttuessa alkaa mykkäkoulu. Mutta en tarkoita sellaista.
Saako toista puhumaan millään? Ja miten sellaisen ihmisen kanssa keskustellaan? Vai onko se vain loputonta yksinpuhelua?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minä olen jo luovuttanut. Ei toista voi pakoittaa puhumaan, joten lakkasin itsekkin puhumasta. Raivostuttavaa puhua seinille, kun toinen ei edes kuuntele, ei reagoi mitenkään. Sitten tuli kysymys: mikset enää halua puhua minulle? Vastasin: sinä et puhu minulle, joten minä en puhu sinulle. Ja näin on ollut siitä lähtien.
ideaa on elää tuollaisessa suhteessa? Ihmettelempä vain....
Muita syitä. Kyllähän kun näitä palstoja lukee, niin melkein jokaisesta jutusta saa ihmetellä, miksi nuo ihmiset ovat yhdessä.
Väärinkäyttäjät (eli hyväksikäyttäjät - joita myös narsistit ovat) käyttävät hyväkseen, valehtelevat, loukkaavat, halventavat, eivät huomaa (mykkäkoulu), manipuloivat ja kontrolloivat.
On monia tapoja käyttää hyväksi. Väärällä tavalla liian rakkaana pitäminen on väärinkäyttöä. Se on jonkun pitämistä jatkeena, kohteena tai tyydytyksen lähteenä. Ylisuojeleminen, yksityisyyden kunnioittamattomuus, julma rehellisyys, sadistinen huumori, jatkuva tahdittomuus - kaikki ovat väärinkäyttöä.
Liialliset odotukset, vähättely, piittaamattomuus - kaikki ovat väärinkäytön muotoja. On fyysistä väärinkäyttöä, verbaalista väärinkäyttöä, psykologista väärinkäyttöä ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Lista on pitkä. Useimmat hyväksikäyttäjät toimivat vaivihkaa. He ovat "salamyhkäisiä väärinkäyttäjiä". Sinun on itse todella elettävä heidän kanssaan jotta voisit osoittaa väärinkäytön todeksi.
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/abuse.html
Avomieheni on juuri mainitsemasi hiljainen riitelijä, tai ainakin oli ennen. Syyt lienee osittain lapsuudenkodissa, ei heillä ole koskaan "osattu" riidellä, asiat haudataan.
Osittain syy oli myös minussa. Kärsivällisyyteni loppui lyhyeen, eikä mies enää osannut reagoida siinä vaiheessa kun olin "pimahtanut". Hän oli vain hämmentynyt. Hän vaati aikaa saada miettiä vastaustaan pieneenkin asian, ja vastaus saattoi olla sanojen sijaan ele tai kosketus. Tuota en aiemmin tajunnut.
Keskustella osaamme nykyään... en tiedä onko se syy vain seuraus, mutta nyt emme sitten vuorostaan lainkaan riitele. Siis sanan varsinaisessa merkityksessä. Toisen kunnioitus on kasvanut niin, että asiat ratkaistaan ennen riitaa... ratkaisu voi hyvin olla, että olemme asiasta eri mieltä ja piste, se ei suhdetta kaada. Toki toista voi kunnioittaa vaikka "riitelytekniikka" olisi erilainen kuin meillä, mutta meidän kodissa ei yksinkertaisesti huutaminen onnistu. Minulla ei siihen ole enää tarvetta, eikä mies ole sellaista koskaan halunnut tai osannut.
Toista ei saa puhumaan väkisin. Painostaminen pahentaa asiaa. En tiedä mikä muutti oman tilanteemme, kertoisin sen riemusta kiljuen, jos osaisin sen nimetä =) Mutta valitettavasti en osaa. Kärsivällisyyttä ja kärsivällisyyttä.
Äitini neuvoi, että konfliktiasiat kannattaa ottaa ystävälliseen sävyyn esille joskus kun tilanne ei ole akuutti; josko niistä SILLOIN voisi keskustella rauhassa. Mutta ehdottoman tärkeää on, ettei sävy tällaisessa tilanteessa ola syyttävä. Ja anna miehellesi aikaa vastata, vaikka se veisi minuutteja, tunteja tai päiviä. Kun/jos hän huomaa, että reagoiminen tuottaa loppujen lopuksi molempien kannalta positiivisen tuloksen, ehkä se ei jatkossa viekään niin pitkää aikaa... näin minä olen oman tilanteemme tulkinnut.
Tsemppiä ja jaksamista! Muistan aivan liian tarkasti kuinka raastavaa hiljaisuus voi olla.
Olen sellainen hiljainen. En tiennyt olevani, mutta tilanne kehittyi sellaiseksi. Enkä tarkoita että riitelisin, tai olisin mykkäkoulussa. En vain saa sanotuksi mitään. Tuntui että aina kun sanoin jotakin, se vain pahensi asiaa. Vähitellen pienimpiäkin eleitä ylitulkittiin ja nekin sitten loppuivat. Jo aika pitkään olemme olleet erossa. Oli exän päätös, kun en kuulemma rakasta häntä. Ei se ollut totta silloin, eikä nytkään. Tila vain loppui, enkä osannut enää osannut olla niinkuin ennen. Exä ei kyennyt olemaan väärässä tai häviämään väittelyä. Heikko itsetunto, johon en voinut olla avuksi. Omani sensijaan kärsi ja nyt olen ollut pitkää pahasti masentunut.
Olisi pitänyt kovettaa itsensä ja olla välittämättä niistä itku- ja kiljuntakohtauksista, joita hän käytti minun mielipiteitteni torjumiseen. En kuitenkaan kyennyt. Minulle on selvästi tärkeää että pidän toisesta huolta ja että hän on tyytyväinen, mutta tässä tapauksessa se oli suhteemmelle vain vahingoksi.
Olimme toistakymmentä vuotta yhdessä. En taida uskaltaa enää muiden kanssa. Sitäpaitsi en näy pääsevän hänestä emotionaalisesti eroon, joten ei se onnistuisikaan. Ehkä hän olisi valmis yrittämään uudelleen, mutta pelkään etten olisi pitkään terve.
Neuvot:
-älkää jyrätkö yli
-kuunnelkaa ja antakaa tilaa mielipiteille -keskustelusta ei saa olla pelkästään haittaa
-opetelkaa häviämään ja myöntämään itsellenne kun olette väärässä
-yrittäkää oppia mitä toinen voi kestää
Mun oma puoliso ei ole tälläinen, mutta eräs läheinen. On vaikea antaa tilaa mielipiteille, kun hän ei sano niitä. Ja mitä kuuntelisi, kun hän on vain täysin hiljaa? Ei auta vaikka yrittäisi itse olla hiljaa. Ja jos puhuu, ei tiedä kuuleeko hän tai mitä ajattelee siitä. Hän voi olla hiljaa vaikka koko päivän, viikon... Ainakin siitä aiheesta mistä piti keskustella. Vaikka keskustelisi asiallisesti huutamatta, hän on vain tyystin hiljaa. Ja miten voi edes ymmärtää kun toinen ei kerro miksi tekee jotain tai mitä hänen päässään liikkuu.
Minkäänlaista keskustelua ei koskaan synny. Joistakin aiheista hän menee ihan lukkoon, ei sano sanaakaan. Ei siis yhtäkään. Joskus kyllä tulee jotain mutinaa. Ei hän kyllä muutoinkaan kovin puhelias ole.