Olimme ensin työkavereita, rakastuimme, erosimme puolisoistamme ja menimme yhteen. Minun ex-mieheni on tämän hyväksynyt ajan kanssa, mutta rakkaani ex-vaimolle tämä on kauhea shokki.Painostuksen alla olimmekin vähän aikaa erossa, mutta mikäpä rakastuneita ihmisiä voisi erottaa. Hän nyt sitten kertoin exälleen, että olemme uudelleen yhdessä ja siitähän alkoi varsinainen helvetti. Minulle viestejä, ja rakkaalleni soitteluita ja viestejä yötä päivää, jossa purkaa pahaa oloaan. Vihaa minua,ja haluaa nyt kostaa miehelle oikein olan takaa, ei meinaa kertoa lasten kuulumisia, uhkaa muuttaa muualle. Ihmettelee kuinka mies voi olla niin kylmä että asettaa minut lastensa edelle. Näinhän ei ole. Hän on mitä parhain isä, näkeekin lapsiaan tosi paljon.
Tiedän, että olemme tehneet tosi väärin kun olemme rakastuneet toisiimme, mutta niin vain kävi. Mitenköhän noihin soitteluihin ja viesteihin pitäisi reagoida. Viime yönäkin nainen oli soittanut ja he olivat puhuneet pari tuntia puhelimessa...Pitäisikö pyytää olla vastaamatta vai?
Ja he ovat eronneet jo viime kesänä....
Tiedän, että olemme tehneet tosi väärin kun olemme rakastuneet toisiimme, mutta niin vain kävi. Mitenköhän noihin soitteluihin ja viesteihin pitäisi reagoida. Viime yönäkin nainen oli soittanut ja he olivat puhuneet pari tuntia puhelimessa...Pitäisikö pyytää olla vastaamatta vai?
Ja he ovat eronneet jo viime kesänä....
Vastaukset 88
Vanhimmat
miten se onkin niin ettei täydellistä onnea kuitenkaan voi saada. No teidän rakkautenne kantaa varmaan tämänkin vastoinkäymisen yli, eihän onneanne voi kukaan estää.
Sori mutta sympatiaa ei heru. Sitä saa mitä tilaa.
saa mitä tilaa?
Kuka tässä tilasi häiriköivän ex-puolison?
Onhan nää nähty, nää ex-vaimot.
Ykkösiä omasta mielestään, ja mitä vielä.
lyhyt aika jos vasta viime kesänä ovat eronneet, ei se ole todellakaan että jo viime kesänä.
Helppoahan se on olla sun roolissa, et pysty näköjään kuvittelemaan tämän exän tuskaa ja vihaa mitä hän kokee tilanteesta, koska itse olet rakastunut ja tavallaan vienyt miehen perheeltä.
Ei tietenkään tarvii kestää soittoja ja viestejä aamusta iltaan mutta jos tekee tollaista mitä te olette tehneet niin kestäkää nämä kiukunpurkaukset..
se on totta että jos ihminen eroaa että omassa suhteessa kaikki ei ok. ja eihän tunteilleen minkään voi.
no ehkä miehesi ei halua kuunnella ex vaimon mankumista. eli ei välttämättä aseta sinua lasten edelle mutta ei ole kiinnostunut ex-änsä "torailuista".
koska itse olen silleen samassa tilanteessa että miesystäväni erosi vaimostaan aikaa sitten tässä ja kun vaimoke kuuli että hän seurustelee alkoi sinällään käyttää lapsia aseena.. eli voi kun ei jaksa hoitaa ja voikun ei sitä ja tätä. ja soittelujakin tuli päivittäin välillä vähemmän.
mutta mies sanoi suoraan hänelle että takaisin ei tule jne.. mutta lapset on hänelle kovin tärkeitä että heitä ajatellessa hän yrittää olla myös vaimolleen vähän neutraali. eli lähinnä ei tappele. (lapsista tms).
että varmaan rassaavin asia on kai miehen ex joka saa hänet "tylyn oloiseksi".
Jos aviosuhteessa ei kaikki ole ok, niin ratkaisu ei ole pakeneminen vaan asioiden läpikotainen selvittäminen jopa ammattiapuun turvaten. Huom! Yhtälailla "miehesi" voi omia viallisia käyttäytymismalleja, parisuhdetaidottomuutta kokea uudes suhteessa ja taas kerran luulee että vaihto on ainoa keino, koskaan itseä ei pistetä likoon että vaikeudet voitas voittaa. Entäs jos huuman tunne kestää vain vuosi, kaksi ja taas tuntuu tylsälle arkielämälle ja aletaan etsiä uutta huumaa.
Kun naimisiin mennään siinä luvataan tahtoa RAKASTAA kuolemaan saakka, ja mitä silloin rakastaminen tarkoittaa, tahtoa rakastaa! Mikään suhde ei kestä, jos aletaan tunteita seuraamaan johtotähtenä. Ja väite; ettei tunteilleen voi mitään... Todella! Tunteita tulee; vihaa, ihastusta, häpeää yms, mutta mitä niillä tunteilla tehdään!!! Oikeuttaako vihan tunne tappamaan? Oikeuttaako rakastumisen tunne hajottamaan ihmissuhteita? "Puhdas" Rakkaus ei etsi omaansa vaan tahtoo kohteelleen hyvää. Itsekäs, minä-haluan-rakkaus tahtoo ITSELLEEN kaiken, hinnalla millä hyvänsä.
katkeria vuodatuksia. Mies ei rakastu toiseen naiseen jos avioliitossa on kaikki hyvin. Ihan turha haukkua toisia perheenrikkojiksi. Siinä on ollut miehen ja naisen välissä, toisen naisen suuruinen rako jos mies uudelleen rakastuu. Itse tunnen tälläisen parin, mies oli kurjassa avioliitossa ja nyt, ollut vuosikausia onnellinen uudessa liitossa. Huom. itse olen ollut 20vuotta naimisissa, eikä siihen ole kukaan pystynyt kiilaamaan väliin, mutta me olemmekin olleet oikeasti onnellisia, siis ei mitään kulissiliittoa. Noita kulissiliittoja vain tuntuu riittävän....
Niin, alkuperäisenä kerron, että meidän kyseessä kyllä mies kävi vaimonsa kanssa terapiassa ja yritti saada toimimaan suhdetta, mutta kun tavattuaan minut vasta tajusi mitä oikea rakkaus on. Ainakin heidän tapauksessaan, nuorena vaan ajauduttu yhteen ja tehty lapset ym. mitä "kuuluukin". Mutta ilman rakkauden tunnetta.
Ja kahden aikuisen ihmisen suhde on kuitenkin se tärkein, lapset on vaan jatke sille.
Ja olen kyllä sitä mieltä että esim. minun ja tämän rakkaani väliin EI mahdu muita, koska se tunne on niin aito, ollut kohta jo 3 vuotta. Huolimatta näistä vaikeuksista...
ytimeen osuit. Jokaisella on oikeus onneen, elämä on muutenkin välillä hankalaa, joten parempi kun siinä vierellä on todella rakas ihminen eikä vain joku kumppani. Sivusta seuranneena olen juuri tuon ilmiön huomannut, että ajaudutaan yhteen, ja sitten pysytään siinä kun ei parempaakaan ole, kunnes, törmää siihen oikeaan ja tajuaa mitä rakkaus todella voi olla. Itse kokeneena, tiedän ettei tuo tunne häviä mihinkään, päinvastoin muuttuu vuosi vuodelta vain paremmaksi. Syy, minkä takia näitä juttuja seurailen, on poikani. Hän on myös "ajautumassa" tälläiseen suhteeseen jossa ei sitä suurinta rakkautta ole. Toivon hartaasti, että hänkin jaksaa odottaa sitä oikeaa, kuten minäkin aikoinani. Minusta tuon ex vaimon temppuilut kannattaa jättää omaan arvoonsa, jos ei siitä rauhoitu, kai nyt ajanmyötä kuitenkin. Käytöksellään nolaa lähinnä itsensä, ja kieltämättä tekee samalla kiusaa omille lapsilleen. Elä omaa hyvää elämääsi, äläkä mieti tuota asiaa niin paljon.
Joka avioliitossa on huonoja aikoja, se kuuluu suhteen LUONNOLLISEEN KULKUUN ja parhaillaan huono suhteen vointi vie/antaa kimmokkeen kumpaakin osapuolta etsimään parempaa yhteiselämää ja toimivia ratkaisuja tunnesiteen voimistumiseen, ja kuten tiedätte; kasvamiseen kuuluu kasvukivut! Eli JOS AVIOSSA on ongelmia, niitä pyritään ratkomaan ENSISIJAISESTI eikä etsitä uutta rakkautta ongelmanpoistajana. Ja vaikka ehtis hullantumaan kolmanteen, niin pysähtyä tosiasioiden, järjen äärelle eli voimakkaassa ihastumisessa on kyse siitä, että aivot tekee kepposen, kohde on enemmän oma toive/haavekuva unelmakumppanista kuin todellinen persoona, joka näyttäytyy muutaman vuoden sisään. Ja vaikka olisikin kaiken tavoin unelmapakkaus, niin ihminen kun on muuttuvainen olio. Kukaan ei voi mennä takuuseen, että namipala säilyy yhtä hanipalana vielä loput 50v, heh...
Ihmiset eivät useinkaan puhu todellisista tarpeistaan ja toiveistaan. Luullaan, että se toinen on ajatustenlukija. Sitten kun homma ei skulaa, niin ihastutaan vaik sitten naapuriin joka nyt muuten vaan on avoimemempi kysymään suoraan, että mitä rouva kaipaa elämältään ja parisuhteeltaan.
Ja pohdintaa: Avioliitto on sopimus, muuttuuko laillinen sopimus kulissisopimukseksi jos jostain syystä yhteispeli tunne-sänkytasolla ei pelaa parhaimman mukaan? Kuka voi antaa tuomion toisen avioliitolle, et se on vain kulissia??!!
Kiitos sinulle kypsästä ajattelukannastasi. Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Nykyajan suhteet ovat kuin kertakäyttötavaroita. Kun vanhaan kyllästytään, heitetään se pois ja hommataan uusi tilalle. Ja hetkeksi on taas huuma taattu. Mutta entäpä sitten kun arki koitaa tässäkin suhteessa?
Rakkaus on nimenomaan tahtomista. On niin helppo rakastua mutta vaikea rakastaa...
Alkuperäiselle kirjoittajalle haluaisin vielä sanoa, että jos ero on tapahtunut viime kesänä siitä ei todellakaan ole paljoa aikaa. Onkohan tämä sinun nykyinen miehesi kerennyt lainkaa käsitellä eroa, kun olet ollut aina sopivasti lohduttamassa? Varo, ettet ole laastarisuhde.
Ex-vaimo kokee sinut tietenkin avionrikkojaksi. Täysin normaalia jätetylle ihmiselle eikä sinulla ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin kestää tilanne. Hyväksy tosiasiat tosiasioina.
Sepä siinä, ei kai tämä voi olla mitään alkuhuumaa, kun on kestänyt jo kolme vuotta ja tunteet toista kohtaan senkuin vahvenee. Huolimatta näistä sotkuista.
En usko, että olen laastarisuhde, koska minun takia on sieltä lähtenyt ja tehnyt sen hirvittävän ratkaisun, ettei asu omien lastensa kanssa saman katon alla. Ja on myös omalle vaimolleen aikanansa kertonut, ettei ole koskaan häntä rakastanut.
Ihmisellä on yksi elämä. Lapset kasvaa ja aikanaa lähtee pois, mutta itsensä kanssa pitää elää loppuun saakka...Itsensäkö pitäisi uhrata...
'omalle vaimolleen aikanansa kertonut, ettei ole koskaan häntä rakastanut'.. herää vain kysymys millainen on mies, joka menee naisen kanssa naimisiin, tekee lapsia, eikä ole koskaan naista rakastanut. Uskotko todella tuon????
Eli kun olemassa olevassa suhteessa menee huonosti, niin se saa ihmiset rakastumaan johonkuhun toiseen. Mitäköhän mahtaa miettiä se "toinen", kun jonain päivänä tajuaa, että häneen on rakastuttu jostain muusta syystä kuin hänen itsensä takia..?
Tämä ikuinen selitys, ettei hyvään suhteeseen voi tulla kolmatta lienee sitten juuri se selittävä tekijä, miksi uskottomuudesta alkaneet suhteet 95% varmuudella epäonnistuvat. Ja että toisista avioliitoista purkautuu 70%. Rakastuminen ei olekaan silloin todellista, vaan sen on mahdollistanut jokin olosuhde.
Ja yhtä paljon jaksaa ihmetyttää se tarve ymmärtää kyllä pettäjää ja kakkosta tunteineen, mutta petetty - ja etenkin nainen - saa surutta katkeran ihmisen leiman. Mikä petetyn tunteista tekee vähemmän hyväksytyt? Ja eikö suhteessa ole kahden ihmisen vastuulla sekä onni että kurjuus?
Ja edelleen edellä olleisiin tilastoihin liittyen. On olemassa vanha sanonta: Kun lähtee sutta pakoon, tulee karhu vastaan. Näin on käynyt monelle sen uuden kanssa. Lähtijä kun harvoin myöntää omia virheitään, ja se vastaanottaja liian harvoin asettaa kyseenalaiseksi lähtijän tavan hoitaa ihmissuhdesotkuja.
fiksusti. Tältä palstalta löytyy joskus todellisia helmiä. Hienoa nähdä, että joku vielä näinä aikoina pohtii asioita syvällisesti.
Kiitos kirjoituksestasi ja oikein hyvää kevättä!
tuon kertoi, kun oli tajunnut minkälaista rakkaus on...mutta minkälainen on vaimo, joka kaikesta tuosta huolimatta "roikkuu" miehessään....
läheisriippuvainenko? Voiko kukaan "tahtoa rakastaa" loppuelämänsä ihmistä, joka haluaa erota. Ihmiset kasvavat ja muuttuvat vanhetessaan. Harva ihminen on 16 v samanlainen ajatuksiltaan kuin 40v. Silloin on jo ehkä sen verta elämää nähnyt, että tietää mitä haluaa.
Aika monikin mies ajautuu naimisiin, koska nainen haluaa, tehdään lapsia kun nainen haluaa jne.
asiaa puhut, vuosi on todella lyhyt aika, minimi aika selviytyä tuollaisesta.
Mies on paennut heti toiseen syliin ei siinä olen mitään eroa mietitty eikä selvitelty, uutta putkeen vaan ja samat ongelmat kohta edessä ja ex on helppo syntipukki! voi lapsia...nehän siinä kärsii!
kyllä toisten liiton väliin voi tunkea ja sen rikkoa, aina on alamäkiä liitossa ja siihen kun joku tahallaan änkee, niin varsinkin miehet kokee helpoksi tarttua syöttiin, uutta seksiä, ei murjotusta , kaikki on kivaa yhdessä..kunnes...ojasta allikkoon kuten usein käy..mielestäni s ejoka alkaa varatun kanssa suhteen on avionrikkoja se vain tulee myöntää;-) vai mikä se sitten on?
taidat itse olla mustasukkainen ex vaimolle kun soittelee ja pelkäät että vanha suola alkaakin janottaa..niinkuin usein alkaakin...
Monta kertaa käy niin, että kun uudessa suhteessa loppuu se ihana "huumavaihe", palataan entisen luo ja aletaan tekemään töitä parisuhteen hyväksi. Ei ongelmiaan pääse karkuun toisen syliin. Samat ongelmat tulevat vastaan uudessa suhteessa. Osoittaa kypsymättömyyttä, jos lähtee toisen matkaan. Mitä on rakkaus ja sitoutuminen? Rakkaus on tahtomista ja sitoutuminen vastuullisuutta. Usko tai älä.
tulee niitä "huonompiakin" jaksoja, mutta jos rakkaus on tarpeeksi vahva, ei mieskään luovuta heti. Vahva rakkaus kantaa noiden aikojen yli, eikä silloinkaan kukaan pysty kiilaamaan väliin. Kyllä se suhteen perusluonteesta juontaa, jos mies "löytää" toisen naisen.
On teillä jutut. Yritättekö peloitella aloittajaa. Aika läpinäkyvää marinaa. Mielestäni osoittaa kypsymättömyyttä jos ei uskalla ottaa vastuuta omasta elämästään, oikeudestaan olla onnellinen. Kyllä noita "onnellisia" pareja löytyy lähipiiristäkin niin monta, että ihmetellä täytyy kuinka ne miehet näiden naisten kanssa jaksavat. Hukkaan menee elämä, jos sitä hampaat irvessä joutuu sietämään.
'Aika monikin mies ajautuu naimisiin, koska nainen haluaa, tehdään lapsia kun nainen haluaa jne.'.. herra isä minkälaista tekstiä !??? Kukaan täysjärkinen, aikuinen mies/nainen ei AJAUDU naimisiin vasten omaa tahtoaan. Suomessa ei ole pakkoavioliittoja, joten kyllä se sinun nykyinen miehesikin on rakkaudesta mennyt naimisiin ex:sä kanssa. Hyväksy hänen menneisyytensä ja se, että hän on rakastanut jotain muutakin kuin sinua. Tai jos mies toista väittää hänen täytyy olla jollain tapaa tunnevammainen tai kykenemätön käsittelemään vaikeita asiota.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Älkää syöksykö suoraan suhteesta toiseen tai ottako avosylin lähtijää vastaan. En väitä, etteikö siitä voi tulla loppuiän kestävää rakkaustarinaa, mutta eikö se tulisi, vaikka puolin ja toisin vähän mietittäisiin, odotettaisiin ja ennen kaikkea se lähtijä siivoaisi sen entisen pesän.
Myös tuo, ettei hyvään suhteeseen voi tulla kolmatta on mielestäni hömppä puhetta - anteeksi nyt vaan kaikki. Sellaista suhdetta ei olekaan, joka olisi aina hyvä. Tasapaksu se voi olla, mutta hyvään suhteeseen mahtuu niin ylä- kuin alamäkiä. Se, mitä tuolloin alamäki-vaiheessa tapahtuu, riippuu kunkin henkilön itsekurista, tahdosta ym. Kiusaus voi iskeä, tilaisuus voi tehdä varkaan, olosuhde on otollinen, käyrä korkealla, seura tekee kaltaiseksi, esiintymisvimma iskee jne.... Kaikki riippuu kaikesta ja hana voi jäädä auki. Toisena hetkenä, toisenlaisissa olosuhteissa se kolmas ei välttämättä kolahda ollenkaan.
Minä myös olen ihmetellyt puheita katkerasta ex:stä. Kyllä nyt vähän syytä on ollakin vihainen, mutta ei se tietenkään saa jäädä päälle. Tällöin myös tämän jättäjä-pettäjän kannattaisi katsoa peiliin. Totuus on, mikäli sitä mennyttä ei ruodi, kulkeutuu se mukana siihen uuteen suhteeseen. Kaikkien pitäisi muistaa, että siihen parisuhteeseen oikeasti tarvitaan molempien taitoja - niin exän kuin sen lähtijän.
Mistäkö tämän kaiken tiedän? Olen kokenut. Olen ollut se sinisilmäinen uusi onni. Rakkautta kesti 7 vuotta. Siitä kaksi viimeistä ei niin rakkauden täytteistä. Ja arvatkaa, kuinka minulle kävi. Samoin kuin sille exälle, joka ei ymmärtänyt ym. Ex-mieheni käyttäytyi minulle tismalleen samalla tavalla kuin minun edeltäjälleni. Minun exäni osaa olla uskomattoman hurmaava ja ihana ihminen. Valitettavasti vain on niin, ettei hän kestä arkea. Hän on iältään 40, mutta niin kypsästi hän ei valitettavasti osaa käyttäytyä. Hän lähti asioita selvittämättä. Hän jatkoi sitä karkumatkaa, jonka aloitti 7 vuotta sitten.
Hei,
mielestäni on turha syyttää suhteen perusluonnetta, jos kumpi vaan huonona aikana vieraista lohtua hakee. Kysymys on tahdosta eli henkilöstä itsestä. Aivan samoin, kuin alkoholistissa on "vika", kun juo, ei vanhemmissa tai perheessä.
Olen samaa mieltä. Jos avioliiton rikkoo kolmas osapuoli, ei se aina tarkoita, että liitossa olisi mennyt huonosti. Nykyajan materialismia ihannoivassa maailmassa, kun vaan mikään ei tunnu riittävän. Pitää saada enemmän ja parempaa, hommata uusia kokemuksia ja elämyksiä. Tavallisesta arjesta ei osata/kyetä/haluta nauttia. Ja kun se oma vaimo/mies alkaa tuntua tasapaksulta ja tylsältä, hommataan uusi onni ja taas hetkeksi on huuma taattu. Vanhan voi viskata pois, koska uuden kanssa koetaan taas jotain uutta ja houkuttelevaa, kunnes taas arki koitta....
En ota muuten tuohon juttuun kantaa, mutta onko kaikki avioliitot kuten sadusta? Joku haluaa vaan perheen ja elää niinkuin täällä ihmisten odotetaan haluavan. Ehkei tunne suurta rakkautta puolisoonsa, mutta haluaa silti perheen ja ajattelee, että sen kumppanin kanssa sellaisen voisi perustaa.
En usko, että kaikki menevät rakkauden vuoksi naimisiin. Valitettavasti :(
No, minä olen sitä mieltä, että elämässä voi ajautua naimisiin. Jos ajattelee, että tämä on nyt tässä ja elämällä ei ole muuta tarjottavaa.
En puhunutkaan pakkoavioliitosta. Eihän ketään voi pakottaa, mutta kun ei muusta tiedä ja kun toisen kanssa on kersasta saakka, niin eihän muusta ole tietoa..Itse 16 vuotiaasta saman miehen kanssa olleena, niin se vaan oli...Elämässä kuljetaan tiettyä polkua, kihloihin, naimisiin, lapset, talot ym....kunnes tuli se oikea rakkaus!
sinulla on ihan oikea asenne asiaan. ja asiaakin jutussasi. minäkin tarkoitin juuri liittoja jotka ovat nimen omaan: mennään nyt naimisiin kun muut sitä odottavat tms.
asia onkin niin että toinen on henkisesti pahasti sairas. ja masentaa toisen täysin tunteettomaksi.
vaikka mm: narsismi skitsofrenia persoonallisuus häiriö jne. tai vaikka vaan kurja kohtelu toisen puolelta. jee siitä vaan sitten suhdetta jatkamaan.
erään tuttavani toinen puolisko oli eräs näistä. ja lääkärikin oli sanonut että tämä johtaa eittämättä eroon niinkun kävikin.
ja joku psykologi psykiatri tms sanoi palsta kirjoituksessaan. että terveen ihmisen pitäisi ainankin jos hoitaa sairasta ihmistä niin asua eri osoitteessa koska tervekkin ihminen "sairastuu" masennukseen jne.
jotenka aina ne "syytkään" eroon ei ole niin yksinkertaisia.
vai kuinka moni teistä olisi valmis hoitamaan kumppania jolla on joku näistä tai on muuten vaan v..mäinen??
ei varmaan monikaan.. (jos siis katsotaan syytä "muutamasta pahimmasta päästä").
ja joku voi sanoa kyllä lähimmäinen parantuu tai oppii kiltiksi.. valitettavasti niinkään ei aina käy.
toki ihmisellä on oikeus olla "katkera" jos itestään liitto on mennyt mainiosti. mutta kuten joku sanoi kaikki ei ole ajatusten lukijoita. ja sepä se on yksi paha ongelma koska toinen voi kumminkin potea että toinen esim huit hailee välittää hänestä. se voi liittyä seksiin tunteisiin toisen käytökseen jne. mutta minusta kukaan ei ulkopuolinen voi tietää toisten (suhteista, kriiseistä). et näin..
Tästä viestistä tulee niin mieleen oma kriisini. Voin vain sanoa, että kun exä hyväksyy asian ja teidän suhde on ns. kaikkien hyväksymä niin sitten alkaakin arki. Vaikka nyt tuntuu niin tulenpalavalta rakkaudelta niin valitettavasti kaikkeen turtuu.
tuohon mitä kirjoitit vai oletko vain naivi?
Millainen ihminen on niin heikolla itsetunnolla varustettu, että menee naimisiin, koska ajattelee, että 'elämällä ei ole muuta tarjottavaa'. Eikö se osoita ihmisestä tiettyä kypsymättömyyttä? Ei rakasta itseään niin paljoa, että osaisi olla yksin? Tyytyy kakkosvaihtoehtoon? Entäpä millaisen mallin 'avioliittoon ajautuneet' vanhemmat antavat lapsilleen? Miten lapset voivat oppia rakkautta, hellyyttä ja toisen ihmisen kunnioitusta, jos eivät näe sitä vanhemmissaan??
Tämähän on suorastaan kierre heillekin. Kotona opitun roolimallin mukaan kuljetaan tiettyä polkua, kihloihin, naimisiin, lapset, talot ym.. ja avioero, kun tuli se OIKEA rakkaus vastaan!
viestini alkua. Kyse oli avioliitosta, jonka 'rikkoo' kolmas osapuoli (mies/nainen).
Avioerot, jotka johtuvat alkoholismista,narsismista, väkivallasta tai muusta vastaavanlaisesta syystä, ovat mielestäni aivan oikeutettuja.
Niinpä, osuit aivan naulankantaan. Niin tekee ihminen, jolla on huono itsetunto..Meitä on niin monenlaisia.
Ja siksipä onkin hyvä että on tajunnut erota, kun lapset ovat vielä suht pieniä, koska tunteita ei siellä olla näytetty mihinkään suuntaan. Minkä mallin se lapsiin jättää, kun ei näe kiukkua, rakkautta ja hyvänäpitoa. Sillä tunteethan kuuluvat elämään...
Ei se aina ole huonoa itsetuntoa. Nuorena ei paljon maailmasta tai itsestään tiedä. Aloitin seurustelun 16v, avioliitto 21 vuotiaana, liittoa kesti 12 vuotta. Halusin ennenkaikkea perheen ja löysin miehen joka yleisten kriteerien ( lue muiden) perusteella oli hyvä puolisoksi. Kuvittelin että se oli sitä rakkautta, mitä pitääkin olla - olkoonkin että ei ihan elokuvia vastannut. Mutta kun kerran oli naimisissa, opetettiin että naisen on ristinsä kannettava, on vain lakattava höperehtimästä rakkauden, hellyyden ja seksin puutteesta.
Ajattelin että ikä rauhoittaa ja rakkaus löytyy vuosien kuluessa. Niin vaan ei käynyt. Mies oli hyvin tyytyväinen liittoomme erovaiheeseen saakka. Hänellä oli oma tyttöystävä - niitä oli joitakin avioliitomme aikana muitakin. En ikinä ollut edes mustasukkainen.
vasta 45v tapasin miehen johon rakastuin. Kertakaikkiaan. Olen hyvin onnellinen että sain kokea sittenkin tämän ihanan tunteen. Uskon ettei kaikki ihmiset saa rakastua koko elämänsä aikana yhtään kertaa, useimmat yksi tai kaksi kertaa korkeintaan. Syvää rakkautta ei niin vain kohtaa - ihastumisia, hullaantumisia, ystävyys ja kaverirakkautta kyllä vaikka useamminkin.
joka ei ikinä ole konenut tuota todellista rakkautta, ei osaa edes kuvitella mitä se on.
Olen täysin samaa mieltä. Voin olla naiivi, mutta uskon, että jokaiselle on se oikea. Se, että tapasimme näin, on johdatusta...Ja paljon tämä vaatii rakkautta,tämä taistelu, mutta sitten kun helpottaa, niin meillä on vielä pitkä hyvä elämä yhdessä...Jos tämä ei olisi ollut tosirakkautta, olisi se loppunut jo aikoja sitten näiden vastoinkäymisten tähden...
pelotellaan. Totuus se on, jos ei ongelmiaan pysty käsittelemään, niin vastaan ne tulevat uudessakin liitossa. Ja miten onnellisia uusiopareja olet kohdannut? Vähän aikaa jaksaa ehkä iloita, mutta sitten... kaikki tasan valittamassa elämän vaikeudesta ja hankaluuksista.
Uusiosuhteissa sitä voimaa vasta tarvitaankin, mutta miten sitä sieltä löytyisi jos entistäkään ei jaksanut? Nuoret lapsettomat parit ovat sitten erikseen. Heidänkin erot voivat olla vaikeita, mutta suhteet ovat kuitenkin purettavissa täydellisesti.
Kyllä mies tai nainenkin voi rakastua toiseen, vaikka parisuhde on hyvällä mallilla ja onnellinen. Onnelliseen ihmiseen myös rakastutaan helpommin kuin onnettomaan. Juuri silloinhan koetellaan sitä "tahtoa rakastaa" kuten tuossa edellä oli puhetta. Jonkun tahto loppuu lyhyeen, toisen taas ei, mutta OMA TAHTO on aina itsestä kiinni, ei kumppanista!
Oi voi. Ei sitä voi tietää mitä elämä tuo tullessaan. Eräs ystävänikin kirkkain silmin sanoi minulle kaksi vuotta sitten "rakastan miestäni NIIIIN paljon, me olemme aina yhdessä, lopun elämää, ei IKINÄ erota". He olivat tuolloin olleeet yhdessä 5 vuotta. Nyt he ovat eroamassa.
todella tyhmä ihminen, jos muka rakastuu toiseen kun parisuhde on onnellinen. Tuo on taas niiden "onnellisten" suhtautumista jotka eivät edes tiedä mitä se onni on. Moni nainen elää tasapaksussa suhteessa, luullen sitä onnelliseksi, kun arki sujuu ilman suurempia ongelmia. Onnellisuuteen kuuluu rakkaus, kun on rakastunut, ei toisen matkaan lähde, vaikka tyrkytettäisiin.
Nyt meni kirjoittajalla taasen käsitteet rakastua ja RAKASTAA sekaisin. Olen Sarin kanssa samaa mieltä, että kuka tahansa voi ihastua ja jopa rakastua, vaikka on hyvässä parisuhteessa. Mutta kyse onkin siitä kuka onneton haluaa moisen ohimenevän hullaantumisen takia hylätä sen 'tasapaksun'suhteen (joka jokaisessa parisuhteessa joskus koittaa...). Onnea on monenlaista - harvalla vaan on kypsyyttä huomata sitä normaalissa arjessa, jossa kyky rakastaa parhaiten testataan.
kokemuksella, voin sanoa, etten ole kertaakaan edes ihastunut kehenkään toiseen. Rakastuin mieheeni ja rakastan yhä edelleen, niin ja suhteemme on todellanki oikeasti onnellinen, puolin ja toisin.
Olet taatusti poikkeus ihmiskunnassa, jos et ole 20 vuoden aikana edes ihastunut kehenkään.
Itse olen ollut 'vasta'kymmenen vuotta naimisissa mutta olen kyllä ollut ihastunut tänä aikana toiseen ihmiseen. Nauttinut itsekseni siitä tunteesta - tekemättä kuitenkaan asian eteen mitään. Ei ole käynyt pienessä mielessä edes rikkoa avioliittoa ja perhettä moisen huuman takia. Ja tiedoksesi.. samaan aikaan olen koko ajan rakastanut omaa miestäni. Ihmeellinen on ihmismieli - kykenee ihastumaan ja rakastamaan samaan aikaan eri ihmisiä...
ja kuka ei. Juuri tuo ero rakkauksissamme onkin. Minulla ei ole tilaa ihastuksille. Kyllä, olen todella huomannut, miten harvinaista tuo täydellinen rakkaus onkaan. Juuri sen takia puolustan aloittajaa, hänellä on oikeus nauttia tuosta tunteesta, jonka, todellakin niin harva pääsee kokemaan. Ihastun, rakastun ja rakastan aina vain samaa ihmistä, joka ei sitä ole kokenut, ei nähtävästi sitä pysty ymmärtämään.
voivasi arvostella toisten kokemaa rakkautta. En jaksa uskoa, että 'täydellistä rakkautta' (samoin kuin täydellisiä ihmisiä)on olemassakaan. Niin kauan, kun on kyse kahden ihmisen välisestä suhteesta, siihen mahtuu sekä ylä- että alamäkiä - eikä silloin voi puhua adjektiivista 'täydellinen'. Rakastan täydestä sydämestäni miestäni ja olen onnellinen mutta niin naivi en ole, että kehtaisin käyttää sanaa täydellinen rakkaus.
Kirjoitat niin samalla tyylillä kuin alkuperäinenkin kirjoittaja, että väkisinkin tulee mieleen aatos, oletteko yksi ja sama henkilö...
mutta en sama henkilö. Turha tuosta on väittelemään ruveta, kukin taablaa tavallaan. Ihmetyttää vain naisten kummastelu, kun yhtäkkiä mies lähtee "onnellisesta" liitosta. Eli tulee mieleen, mikä sitten onnellisuudeksi lasketaan. Hyvä, että olet tyytyväinen, niin olen minäkin, kun saan elämääni näin elää. Mutta edelleen puolustan aloittajan ajatuksia. Aloittajan miehen exvaimo ei kykene rakastamaan edes omia lapsiaan, koska käyttää heitä aseena miestä vastaan. Jokainen rakastava äiti laittaa lastensa edun omien etujensa edelle, mies on kuitenkin lasten isä, ja miestä mollaamalla exvaimo loukkaa myös lapsiaan, sekä tekee tuosta erotilanteesta lapsille entistä tuskallisemman.
eli mikä onnellisuudeksi lasketaan. Toiselle onni on tavallista, turvallista arkea tärkeiden ihmisten kanssa kun taas toisille se on sitä huumaa, joka koetaan parin ensimmäisen vuoden yhdessäolon aikana. Kypsymättömät ihmiset kuvittelevat elämän olevan yhtä nousua ja hakevat aina sitä tunnetta.
Mielestäni aloittajan miehen ex-vaimo ei ole kykenemätön rakastamaan vaan hän kokee ysinkertaisesti olevansa niin loukattu, että se vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä. Täysin inhimillistä. Mutta mietitäänpä mistä kaikki sai alkunsa eli kuka on se omien etujensa tavoittelija...ex-mies. Hänhän tässä on rikkonut kaksi perhettä ja kaksi parisuhdetta. Jos hänessä olis ollut niin paljon MIESTÄ, että olisi hoitanut asiat oikeassa järjestyksessä, niin silloin lapset eivät olisi joutuneet kärsimään. Kahden naisen kanssa ei voi olla samaanaikaan. Ensin ero edellisestä ja sitten vasta uusi suhde uuden kanssa. Joten sorry, ei säälipisteitä alottajalle. Niin makaa kuin petaa.
että se tiedostetaan, että tunteille ei voi mitään.
Kysyn nyt ihan varmistukseksi, että onhan viha ja katkeruuskin tunteita?
Sen perusteella sellainen ihminen, joka sanoo, ettei tunteille voi mitään on maailman paras ymmärtäjä myös niille kielteisille tunteille, sillä eihän niille voi mitään. Vai onko se niin, että tunteille ei voi mitään, jos ne on oman edun mukaisia.
Miten en itse ole hoksannut näin päivänselvää asiaa ;). Kiitos sinulle mies vaan.
ex-vaimolle tunteet, vaikkakin ikävät, ovat sallittuja, mutta miehelle ja uudelle naiselle, tunteet taas ovat kiellettyjä, kuten mies-kirjoittaja tuossa totesi vähän samansuuntaisesti. Ymmärrän toki exän pettymyksen, mutta lapsia ei missään tapauksessa saisi käyttää lyömäaseena. Näinhän se on, kun ei paremmasta tiedä, ei sitä osaa kaivata, ja niin sitä tyydytään mihin milloinkin, eikä ymmärretä niitä ihmisiä joita onni on potkinut.
No, huh - huh..aikuinenko ihminen noin lapsellista tekstiä kirjoittaa? Et nyt kyllä tainnut ymmärtää mies-kirjoittajan viestiä. Luepa viesti vielä kerran - alkuperäinen kirjoittaja - ja ihan ajatuksen kanssa...
mutta valotin myös niitäkin asioita jotka voi tuoda ihmisen elämään sen 3 osapuolen. kun jotkut tuntuu miettivän että oli mikä tahansa niin liitossa pitää pysyä. ja viellä hinnalla millä hyvänsä.
jopa omankin mielen menettämiseen asti. ja että olet paha ihminen jos et hoida ja hyysää sitten sitä "sairasta" ihmistä. ja otat vielläpä toisen ihmisen elämääsi. jotkut tuntuvat tässäkin ajatelleen että ompas paha homma.
mutta minusta liitoissa täytyy silloin olla asiat hataralla pohjalla jos ero tulee oli siinä 3osapuoli mutta niihinkin päätöksiin tarvitaan 2ihmistä. (oli syy mikä tahansa).
ex-vaimo löytää uuden miehen. Ja luulenpa, että kirjoittaja onkin ex-vaimo itse, joka hakee oikeutusta ja tukea omille tempuilleen. Miksi roikkua? Tuskin kyseessä on rakkaus.
Näin mekin olemme tämän miettineet, että ehkä sitten helpottaa kun löytää uuden miehen...Ja tottakai olen varmaan saanutkin "sitä mitä tilaan" ja siksipä tämä kaikki paska onkin pakko kestää..
Eikä kuulema halua miestään takaisin, mutta minäkään en saisi olla hänen kanssaan...Kuka tahansa muu kuulema kävisi...
ehkä ei siedä sinua kun menit heidän väliinsä? minä ainakin ymmärrän häntä olen seurannut vierestä tälläistä showta "rakastuneet" eivät löydä itsestään mitään vikaa vaikka ovat käyttäytyneet kuin pahaiset kakarat ja tuottaneet paljon tuskaa. Ehkä tekin olisitte voineet toimia toisella tavalla vaikka yhteen olisitte päätyneetkin. Mutta tehän kestääte rakkautennehan on niiin mahtavaa ja suurta! älä marise, tiesit varmaan mihin soppaan kauhasi laitoit!
Tiedän että vihaa minua...ja kestän sen kyllä..
Ja yritimme olla jo aiemminkin erossa...MINUN toiveestani...mutta vaikea olla erossa ihmisestä, joka vakuuttaa ja vannoo rakkauttansa..
En olisi koskaan toivonut tällaista kenellekään, en edes pahimmalle vihamiehelleni (joita ei enne tätä episodia ole ollut:::)
Asiat eivät ole niin mustavalkoisia...
Ja kumpikin maksamme kyllä kovaa hintaa koko ajan, mutta silti tiedämme että rakkaus kestää, alkuperäinen tarkoitus oli vaan tuska siitä, kuinka joku voi uhkailla LAPSILLA!
Ap. ja moni muu näillä ihmissuhdepalstoilla toivoo hartaasti, että riesana roikkuva entinen puoliso löytää uuden onnen.
Miksi enää uutta miestä etsimään. Ei oikea rakkaus minnekään häviä.
Kaikki se kestää, kaikki se kärsii... Luepa ap. Korittolaiskirje uudestaan. Ykkönen on aina ykkönen ja kakkonen on aina kakkonen.
Ei lähestymiskielto mitään hyödytä. Minulle hankittiin lähestymiskielto ja toinen varmuuden vuoksi heti perään.
Ei rakkauteni lähestymiskieltoon sammunut vaan palaa samalla tasaisella liekillä kuin ennen kieltoa.
Miehet eivät yksinkertaisesti pärjää avioliitossa. Heillä on usein surkea malli omasta lapsuudenperheestä.
Exäni isä hylkäsi neljän lapsen perheensä ja otti eron jälkeen yhteyttä lapsiinsa vasta kymmenen vuoden päästä.
Kun mieheni sekosi ja kävin häntä katsomassa uudessa asunnossa, kysyin seuraavaa. Aiotko tehdä täysin samoin kuin isäsi teki. Mies lupasi, että ei.
Välit lapsiin ovat erinomaiset. Uusi nainen luuli olevansa pelastava enkeli ja laittoi miehen masennuksen ja alkoholismin minun syyksi.
Naisen on pitänyt ottaa lusikka kauniiseen käteen monta kertaa vuosien varrella.
Nainen on minun milestä tyhmä. Jätän hänet omaan arvoonsa.
Jännään kevään lakkiaisia. Jos eukko ilmestyy juhlasaliin, nousen ylös kesken juhlan, kiitän seurasta ja poistun paikalta.
Kaksi lähestymiskieltoa riitti minulle. Minä hankin seuraavan kerran lähestymiskiellon loppuiäksi tuolle naiselle. Näyttöä on jo vaikka millä mitalla.
olet lapsellinen ja dramaattinen. Luultavasti onnenne ei tule kestämään. Tai saattaa sittenkin, olet varmaan niin sinusilmäinen tyhmeliini ettet huomaa kun miehellä alkaa uusi suhde. Luulen että uhkailisit itse itsemurhalla, luultavasti itkisit miehelle miten näännyt nälkään rakkauden puutteesta. Nyyhkisit miten maailma on harmaa (heh, ei ainakaan mustavalkoinen)..
Sorry, ei myötätuntoa. Ja onhan sinulla onnesi josta ammentaa.
Tästäkin viestiketjusta huomaa, miten erilailla ihmiset ajattelevat..onneksi!
Eiköhän se lapsellisuus ja sinisilmäisyys ole karissut tämän 3 vuoden aikana, usko pois.
Myötätuntoa en ole anellut, ihmetellyt vaan miten kukaan, kukaan exä voi lapsiensa kautta yrittää kostaa...Läheisriippuvainen ihminen, joka ei pysty päästämään irti..eikä katsomaan itseään peiliin ja miettimään syitä MIKSI avioliittonsa meni rikki. Kaikissa muissahan tietysti on vikaa ja mies on uhri...JEP!
sinähän sen rikoit ;) SIKSI sen tiedät! Sinussa on jotakin vikaa, kun et ymmärrä petetyn tuntoja. Itse olet roikkunut ukossa ja esittänyt huolestunutta hengetärtä, on muuten aika paljon helpompi rooli kuin petetyllä.. huoh. Just tuo teennäinen kauhistelu lapsilla riitelystä. Katso jo peiliin suurennuslasilla
Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen, onneksi:)
Toivon todella, ettei kukaan joudu tähän samaan tilanteeseen, mutta tiedän että niin makaa kuin petaa...
Ja onneksi tilanne on jo rauhoittumaan päin näiden päivien aikana, joten lopetan omalta osaltani tämän kommentoinnin
ja toivon kaikille muillekin rakkautta elämään ja ihanaa kesää:)
mikään ei voi tuntua pahemmalta kuin että jätetään toisen takia ja jos se vielä tehdään toista loukaten kuten yleensä käy...asioita ei avoimesti selvitetä ja "rakastuneet" tukeutuu toisiinsa, jätetty on aivan yksin, häneltä on viety kaikki. Se joka ei ole moista kokennut ei voi ymmästää miten syvältä sattuu. Ehkä sinunkin on syytä katsoa peiliin! Olet osasyyllinen perheen hajoamiseen...
Muistathan, että niillä entisilläkin on tunteet, joille he eivät voi mitään. Niin vain on. Teidänkin tunteille vaan kävi niin. Avioerosta toipuminen voi viedä jopa 10 vuotta ja sen voi joku kokea pahempana kuin toisen kuleman. Mieti ja yritä ymmärtää.
Olet siis nussinut miehen - työkaverisi - kanssa kaksi vuotta ennen eroa, ja nyt ihmettelet kauanko tämä kestää?
nimittlet. ei kai kukaan nussi ketään pakolla, paitsi raiskaus tilanteessa, ja jotenkin ei tainnut tulla tästä sellanen kuva.....itse asiassa et varmaan ole paha vaimo, mutta ehkä nyt kohdistat kiukkusi väärään ihmiseen. Toki jos sinua on petetty niin ole vihainen miehellesi ja mutta mutta tuo oli tyhää.... mutta ilmeisesti katkerana oikeutettua vai...
varmasti samat tunteet, jos osuisivat kohdallesi?
Ei se ole ihminen ollenkaan, jos tuossa tilanteessa ei reagoisi voimakkaasti, silloin olisin huolissani paljon enemmän itsestäni jos en kokisi vihaa ym.
Niin, yksinhän tosiaan olen nussinut:)
voi miesparkaa...
Sehän tässä juuri onkin, että kun en ihmettele kuinka kauan tämä kestää....kun on jo kestänyt näin pitkään ja rakkaus vaan kasvaa...
Alun perin tarkoitukseni oli hakea kommenttia siihen, miten suhtautua oikein ex-vaimon uhkailuihin..LAPSILLA!!!! HALOOOO!
Lapset on kärsinyt ihan tarpeeksi jo, jo heidän avioliitonaikana...ENNEN MINUA!!!
Siinäpä se. Sinä olet entisen vaimon silmissä hänen avioliittonsa toimimattomuuden ruumiillistuma, todiste siitä, ettei hän riittänytkään. Jos Sinua ei olisi, kaikki olisi ennallaan.
Näinhän se ihmisen päässä menee. Avioliiton lopettamiseen tuskin olet perimmäinen syy, mutta olet kuitenkin jotain konkreettista, jota voi vihata. Tämän varmaan arvasitkin, kun ratkaisusi teit suhteen rakentamiseksi.
Jostain kumman syystä avioliitto tuntuu monelle puolisolle edelleen tarkoittavan omistussuhdetta. Että kun kerran on luvannut, niin sillä perusteella sitten rakastaa hautaan asti, teki toinen miten tahansa tai kohteli aivan kuinka sattuu tuntumaan. Ja että se toinen on minun, minun, minun.
Naisille tuntuu taas olevan ominainen piirre se, että toinen nainen vei miehen ja rikkoi perheen. Todella harvoja ihmisiä olen tavannut, joilla olisi niin paljon valtaa toisten ihmisten päässä, että voisivat ohjailla näitä kuin tahdottomia nukkeja.
Helpompaa on vihata ulkopuolista. Muutenhan joutuu katsomaan peiliin, ja miettimään, miten minä olisin voinut toimia toisin, jotta asiat olisivat päätyneet erilaiseen tilanteeseen. Teinkö niin kuin katsoin, että on toiselle aikuiselle parhaaksi, vai teinkö niin, kuin hänen mielestään olisi ollut hänelle parhaaksi.
Kuinka monella miehellä on kotona kiva kodinkone? Entä kuinka monella vaimolla on ihana koti, jota mies ikävä kyllä aina sotkee?
Vuosi on lyhyt aika, jos ero on tullut täysin yllättäen vailla minkäänlaisia näkyviä ongelmia. Vaihda kännykkänumeroa, tai säästä viestit, ja sisällöstä riippuen voit mahdollisesti hakea jopa lähestymiskieltoa. Tai sitten vaan poistat viestit lukematta. Aika on lohdullinen tässäkin asiassa.
tämä exvaimo. Käyttää omia lapsiaan lyömäaseena. Isä on kuitenkin aina isä,teki tämä mitä tahansa, lapset rakastavat isäänsä. Veikkaisin kuitenkin, lapsien varttuessa, nämäkin oivaltavat asian. Et ole kertonut lasten ikää. Olisivatko jo sen verran vanhoja, että ainakin kohta miehesi voisi hoitaa yhteydenpidon suoraan heidän kanssaan.
mukavaa kun saa 10 vuoden yhdessä olon ja asuin paikan rakentamisen jälkeen kuulla että olen muuttunut liikaa (sairastuin)ja hän on löytänyt töistä sen tosi rakkauden,miehen joka täyttää kaikki kriteerit.Hienoa suomalaiset naiset,te jotka aina marisette että miehet pettää,olette itse kieroja kuin korkkiruuvit.
vaikka tulisi mitä vastaan. Otin heti ensimmäisellä kerralla "sen oikean" eikä ole ollut tarvetta vaihtaa. Kun ei tyydy kehen tahansa, vaan itselleen parhaaseen, ei ongelmia tule. Naiset täällä puhuvat siihen tyyliin että riittää kun tulee toimeen, että saavat sen perheensä perustettua ja miehet menevät "lankaan" kun luulevat sitä rakkaudeksi. Kaikki naiset eivät ole kieroja.
ei ole. Opi ja ymmärrä.
Ihan varmasti suhteeseen ryhtyessäsi tiesit mitä tuleman pitää. Miehen olisi pitänyt eropäätös pystyä tekemään ensin ja sitten vasta suhteilla.
No siinä tilanteessa ei sitten ollut väliä vaikka ero menee perseelleen kun järjestys on ihan väärä. Ja lapsille tilanne on vaikea.
Niin haloo! Jos se ei sua häälyttänyt silloin niin mitäs se nytkään häälyttää. Sen kun elät kuin Ellun kana pellossa koska se on ollut tähänkin asti tapasi olla. Anna lasten, exän ja miehenkin kärsiä, itsepä ovat liemensä keittäneet. Lapsetkin tahallaan menneet syntymään vaikkei mies varmaan ollenkaan edes nuorena tiennyt että nussimisesta voi seurata raskaus vaikkei yhtään rakastaisikaan sitä kenen kaa on silleen. Katsele sinä peiliin ja ole tyytyväinen itseesi.
Juuri tuollaista kommenttia olenkin kaivannut:)
Juuri noin puhuu ihminen, joka ei tiedä rakkaudesta mitään...ainakaan tosisellaisesta.
Sen vuoksi taistelee, kestää ja pärjää.
Kylläpä aikanaan yritin olla kova ja lopettaa koko jutun, mutta vaikeaa se oli kun oli tunteet ja toinen vakuuttaa ties mitä...
No, tiedän kyllä omat syntini, mutta se joka on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven....
Minulla on omakohtaista kokemusta avioliitosta, johon menin väärin perustein, ja myös tosirakkaudesta, jonka kohtasin ollessani vielä avioliitossa.
Se oli tosi helppoa: kun tapasin elämäni miehen, erosin aviomiehestäni ENNEN kuin menin suhteeseen tämän rakkauteni kanssa. En halunnut loukata ensimmäistä aviomiestäni pettämällä häntä, vaan kerroin tilanteen heti ja ehdotin eroa.
Tästä on kohta 12- vuotta. Ensimmäinen mieheni on edelleen ystäväni ja yhteisten lastemme hoito sujuu ilman ongelmia. Ja olen edelleen rakastunut tähän "tosirakkauteeni".
En oikein ymmärrä, miksi tosi rakkautta kokiessaan pitää "koeajaa" sitä suhdetta kaksi vuotta pettämällä aviopuolisoaan, kun voisi myös erota ja toimia kunniallisesti ilman valheita, pettämistä ja toisen loukkaamista?
Eiköhän se 'tosirakkaus' malta odottaa, että ensin on vanha pesä siivottu ja asiat hoidettu oikeassa järjestyksessä ketään loukkaamatta.
Alkuperäinen kirjoittaja voi mennä kyllä täysin itseensä ja kestää tekosensa valittamatta.
Niinpä minäkin tein omalla kohdallani...mistä olen edelleen ylpeä.En voinut kuvitellakaan jatkavani omaa avioliittoani ja pelleillä exäni selän takana....Mutta mutta...minullepa jäi lapset!
Ja sehän on se syy, mikä pitää monet miehet epätyydyttävässä avioliitossa...LAPSET! Ja siitähän on tutkimuksiakin, että ihan helposti kukaan normaalijärkinen ei eroa, kun on lapsista kysymys.. Ja niinhän sen tässäkin näkee. Mies on hyvä isä. On lastensa kanssa vieläkin varmasti enempi kuin keskiverto ydinperheen isä..
ex:äsi selän takana. Mutta pelleilit uuden onnesi kanssa hänen vielä ollessa naimisissa??
Jos näin oli, niin mieti onko sinulla mitään oikeutta rutinoillesi.
Eipä tässä oltaisi, jos se pelleilyä olisi ollut..
Enkä rutisekaan omasta puolestani, niin makaan kuin petaan...
Aikahan tässä tehtävänsä tekee tiedän sen ja muutama päiväkin on tehnyt jo ihmeitä tässäkin asiassa:)
pettämistä, toisen ihmisen loukkaamista ja satuttamista.
Toivottavasti et itse joudu kokemaan samaa tulevaisuudessa. Sitähän sanotaan, että se joka pettää kerran pettää aina...
Alkaa hahmottua hieman erikoinen kuva kaikesta tästä:
sinä olet vuosia sitten eronnut ja kirjotat täällä tosi rakkaudesta. Mies on polkenut sinua pari vuotta ennen kuin on eronnut, ja tälläkin hetkellä ottaa exän puheluita päivittäin vastaan.
Onkohan tuo rakkaus iskenyt vain sinuun, ja kohteesi on rakkauteen kokonaan kykenemätön pelurimies?
Toivottavasti et joudu itse huijatuksi...
on ollut lukea alkuperäisen kirjoittajan viestejä. Hänen moraalinsa tuntuu olevan niin ailahtelevainen, että 'tosirakkauden' nimiin voi tehdä mitä vaan. Pettää, rikkoa perheet ja sotkea vielä toisen lapsetkin tähän. Surullista luettavaa.
Luottamusta ja kunnioittamista PITTÄISI olla.
virta pois ja baanalle.
Toimin juuri tukena ystävättärelleni joka meni naimisiin eronneen miehen kanssa (mies erosi hänen takiaan) 12 (huom!)vuotta sitten. Miehellä on lapsia aikaisemmasta liitosta, yhteisiä ei ole.Nyt mies ilmoitti haluavansa taas eron. Hänellä on taas uusi ystävätär. Syynä eroon ovat lapset ja ex-vaimo, jotka eivät koskaan hyväksyneet eroa ja uutta vaimoa. Ystävätäreni epätoivo on luonnollisesti valtava. Hän luuli olleensa miehelle se oikea.
Nämä asiat ovat vaikeita eikä niistä selvitä muutamassa hetkessä. Kannattaa miettiä tarkkaan mihin ryhtyy.
Meillä mies petti, avioliittoa koetettiin jatkaa mutta kun tahtoa ei enää löytynyt kummaltakaan, päätettiin erota (minä päätin), mies olis halunnut vielä roikkua ja odotella josko tahtoa vielä löytyisi... Pettäminen ja ero tuli yllätyksenä, mutta näen nyt, että se oli miehen sitoutumattomattomuutta ja pienten lasten kiireisen arjen kestämättömyyttä (katuu itsekin tekoaan tai ehkä enemmän tekonsa seurauksia). Eropäätöksestä nyt tasan kuukausi, 3 kk siitä kun sain tietää ja 5 kk pettämisen alkamisesta. Nyt mies taas seurustelee naisen kanssa jonka kanssa petti. Ja kaikkea tätä mahtuu viimeiseen kuukauteen: vitkastelua eropaperin tiedoksiannon palauttamisessa pari viikkoa ja perusteluna tunne, että kaiken välillämme voisi vielä korjata!, puhelinsoittoja iltaisin siitä kuinka pahalta tuntuu kun perhe rikkoontuu. Ensimmäiset viikot jaksoin vihata, sitten päätin lopettaa ainakin vähintään vihan näyttämisen ja mies meni paniikkiin, vielä useammin surkuttelua ja voivottelua kun muutamme naapuripaikkakunnalle (40 km) lähemmäs työpaikkaani, seurasi riitelyä ja uhkailua ettei kirjoita ositussopimusta, uuden ystävän lasten haukkumista, jotka ystävä oli jo paniikissa sotkenut kuvioihin ja viimeisenä niittinä mies sanoi minua lasten kuullen viikko sitten vaimokseen. Huomasin, että mieshän yrittää pelata kahteen suuntaan ja päätin lopettaa moisen. Laitoin erään puhelimessa tapahtuneen miehen surkuttelun jälkeen viestin sekä hänelle että tyttöystävälle, jossa kerroin kuinka mies käyttäytyy. Mies vastasi ja laitoin samantien sen viestin tyttöystävälle. Vielä muutama samantapainen viesti niin mies vain kysyi, että miksi teet tätä? Edelleen vastasin kummallekin samalla viestillä, kuinka haluan että miehen kaksinaamainen peli saa nyt luvan loppua (olin aiemmin pyytänyt tätä häneltä itseltään henk koht). Johan se siihen paikkaan sitten loppuikin!
Sen jälkeen olemme kyenneet hoitamaan lasten asiat ja tapaamiset asiallisesti. Nyt vain ei tarvitse tuntea vihaa, pettymystä ym. turhia tunteita siitä kun mies vain puhuu yhtä ja tekee toista. Se on tässä exän asemassa ollut aika raskasta. Kysymys kuuluukin, että käyttäytyyköhän sinun miehesi samalla tavalla? Sinun kanssasi ollessa kaikki on ihanaa, mutta exän kanssa jutellessa ei niin sitten olekaan?
PS. Meillä oli rakkausavioliitto ja mies onkin tunnustanut rakastavansa nykyistä tyttöystävää yhtä paljon kuin minua aikanaan kun 15v sitten tavattiin. Surullista vain kun tällaisen käyttäytymismallin myötä lapset kärsivät vaikka kuinka fiksusti näitä asioita pyrkii hoitamaan. Mies on myös itse erolapsi; isä lähti toisen matkaan kun hän oli 7v. Meillä lapset 7v, 5v ja 4v. Onnekseni en ole ripaustautuvaa ja riippuvaista sorttia:)
Tuota asiaa olen itsekin miettinyt, mutta pakko kai sitä vaan on luottaa toiseen...Tilanne on nyt rauhoittunut ja ex näyttää hyväksyneen tilanteen...ainakin toistaiseksi.
Ja kun on muutaman kerran soittanut "miehelleni" olen ollut kuulemassa puhelut ja kovin on ollut asiallista miehen puolelta (ainakin silloin)
Tässä vuoden aikaan on ollut melkoista soutamista ja huopaamista suuntaan jos toiseen, mutta luulen, tai ainakin toivon, että tilanne on viimeinkin rauhoittumassa.
Näin alkaneessa suhteessahan se luottamus on kaiken a ja o...