ottakaa kantaa tähän juttuun.
-pyysin poikaani tekemään lehdenjakotyönsä ajoissa päivällä.
-hän alkoi huutaa "mikä vittu sä oot mulle siitä sanomaan"
-sanoin että isäsi ja vanhempasi.
-hän huusi ja möykkäsi jotain jota en kuullut...
-käskin hänen mennä ulos rauhoittumaan ja palaamaan kun on tajunnut asian.
-poika kävi päälle nyrkit pystyssä.
-heitin hänet ulos asunnosta, ilman satuttamista ns. niskapersote.
-poikani palasi sisälle ja otti leipäveitsen uhaten tappaa itsensä, sitten minut.
-otin häneltä leipäveitsen pois, väänsin ranteesta, heitin ulos ja sanoin että palaa kun olet rauhoittunut ja voimme puhua asiasta.
-hän alkoi sylkeä päälleni.
-kolmannen sylkäisyn jälkeen varoitin että kohta tulee kyytiä.
-ei uskonut,vaan jatkoi,samalla haukkuen homoksi minua.
-otin hänet kiinni ja uitin asuntomme edessä olevassa lammikossa oikein kunnolla.
käskin tulla kotiin kun on rauhoittunut.
poika tuli kotiin ja pyysi anteeksi käytöstään, minä samoin (vaikka en tiedä miksi?).
olenko siis väkivaltainen?
jo lapsuudesta alkaneilla taistelutaidoilla olisin voinut vakavasti loukata ja pahimmassa tapauksessa tappaa lapseni jos malttini olisin menettänyt, niin ei käynyt vaan olin rauhallinen kokoajan ja ajattelin ja mietin rauhallisesti mitä seuraavaksi teen ja miten, vahingoittamatta fyysisesti poikaani.
onko niin että alaikäinen lapsi saa käydä fyysisesti vanhempiensa päälle ja hänelle ei mitään saa tehdä? mitä lapsi tästä oppisi jos antaisin hänen hakata itseni? hakkaamaan toisia?
-pyysin poikaani tekemään lehdenjakotyönsä ajoissa päivällä.
-hän alkoi huutaa "mikä vittu sä oot mulle siitä sanomaan"
-sanoin että isäsi ja vanhempasi.
-hän huusi ja möykkäsi jotain jota en kuullut...
-käskin hänen mennä ulos rauhoittumaan ja palaamaan kun on tajunnut asian.
-poika kävi päälle nyrkit pystyssä.
-heitin hänet ulos asunnosta, ilman satuttamista ns. niskapersote.
-poikani palasi sisälle ja otti leipäveitsen uhaten tappaa itsensä, sitten minut.
-otin häneltä leipäveitsen pois, väänsin ranteesta, heitin ulos ja sanoin että palaa kun olet rauhoittunut ja voimme puhua asiasta.
-hän alkoi sylkeä päälleni.
-kolmannen sylkäisyn jälkeen varoitin että kohta tulee kyytiä.
-ei uskonut,vaan jatkoi,samalla haukkuen homoksi minua.
-otin hänet kiinni ja uitin asuntomme edessä olevassa lammikossa oikein kunnolla.
käskin tulla kotiin kun on rauhoittunut.
poika tuli kotiin ja pyysi anteeksi käytöstään, minä samoin (vaikka en tiedä miksi?).
olenko siis väkivaltainen?
jo lapsuudesta alkaneilla taistelutaidoilla olisin voinut vakavasti loukata ja pahimmassa tapauksessa tappaa lapseni jos malttini olisin menettänyt, niin ei käynyt vaan olin rauhallinen kokoajan ja ajattelin ja mietin rauhallisesti mitä seuraavaksi teen ja miten, vahingoittamatta fyysisesti poikaani.
onko niin että alaikäinen lapsi saa käydä fyysisesti vanhempiensa päälle ja hänelle ei mitään saa tehdä? mitä lapsi tästä oppisi jos antaisin hänen hakata itseni? hakkaamaan toisia?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Oli jopa liikuttava lukea tarinasi(en oikein tiedä miksi) Et suinkaan vaikuta miltään väkivaltaiselta. Olisi mielestäni erittäin tärkeä, että keskustelisitte poikasi ja jopa jonkun ammattilaisen kanssa asista, koska sehän on selvää, että jos sitä sattuu useimminkin niin arpia se voi jättää. Etkä varmaankaan halua pojastasikaan väkivaltaista. Tosin pojan klopit saattaa ottaa mittaa toisistaan murrosiässä, mutta oman isän päälle karkaaminen on aika huolestuttavaa ja sekin, että poikasi on jo 16vuotias eli kohta aikuinen. Tsemppiä sinulle ja pojallesi!!:)
Joo, kyllä joku olisi saattanut menettää malttinsa pahemminkin. Oon sitä mieltä, että olisit voinut kuitenkin jättää sen "uittamisen" väliin. Myöhemmin asiasta keskustelu on tärkeää, eikä niinkää takaisin antaminen(fyysinen kontakti). Kun tilanne on rauhoittunut, keskustelemalla pitäisi tehdä selväksi, että tuollaista käytöstä ei sallita, ja että tulee olla viimeinen kerta. On kuitenkin tärkeää, että pohtii mistä tuollainen käytös juontuu. Onko poikasi nähnyt väkivaltaisia otteita muualla? Kiusataanko häntä koulussa? Millaiset välinne ovat? Luutavimmin pojallasi on itselläänkin paha olla käyttäytymisen takia, ja pahimmassa tapauksessa esim juuri koulukiusausta.
Oletko varma että tuo oli ensimmäinen fyysinen kontaktinen`? On vaikeaa uskoa, että yhtäkkiä lapsesi raivostuisi nii pahasti tuollaisesta asiasta että kävisi ennen kuulumattomasti kimppuusi. Muutenkin käytös ei kunnioittavaa. On tärkeää, että kunnioittaa lapsia, jos tahtoo saada heidän kunnioituksensa. Säännöissä ja tottelevaisuudessa on kyse yhteisistä pelisäännöistä, jota molemmat osapuolet noudattavat. Jos tahdot opettaa poikaasi olemaan väkivallaton, niin parempi ettet itse mene mukaan moiseen. Myöhemmin poikasi häpeäisi suuresti käytöstään aivan varmasti. Pyysihän hän nytkin anteeksi. Plussaa on se, että selvititte asian. Kuitenkin pelkkä anteeksipyyntö ei ehkä riittävää, olisi sovittava ja laadittava uudet pelisäännöt. Esim voit sanoa pojallesi että jos jokin vaivaa, pitää puhua siitä, ja lyötte kättä päälle, ettei kumpikaan koskaan käy toiseen käsiksi, vaan selvitätte asiat puhumalla tästä lähin aina ja poikeuksetta. Hyvää jatkoa!:)
mutta sanoisin että oikein toimittu. itse en ainakaan todellakaan hyväksy missään tilanteessa väkivaltaista käytöstä lapsiltani itseäni tai isäänsä kohtaan. tosin emme harrasta "väkivaltaa" lapsiammekaan kohtaan.
mutta silti mielipiteeni on se, että takaisin tulee jos silmille tullaan. pitäähän sitä oppia itsehillintää, sekä ennen kaikkea se, ettei kenenkään päälle käydä. oli se sitten vanhempi tai joku muu, jokaisella tekemällään teolla on seuraus ja siitä joutuu kantamaan vastuun. ja viime kädessä on mielestäni vastattava samoilla lääkkeillä ellei muu tehoa.
järki tietysti päässä, niin kuin kaikesta päätellen sinulla olikin. käyttäydyit niin kuin aikuisen ja vastuuntuntoisen isän tuleekin: säilytit malttisi, mutta osoitit selvästi ettet hyväksy moista käytöstä. ja jos se vaati kuralammikossa pyörityksen, niin sitten vaati. et kuitenkaan pahoinpidellyt poikaasi.
usko itseesi ja maalaisjärkeesi. takuulla kykenet erottamaan todellisen pahoinpitelyn oman itsesi ja lapsesi suojelemisesta/rajojen asettamisesta/vanhempana olemisesta/kasvattamisesta.
Tärkeintähän oli juuri tuo: asiasta keskusteltiin tapahtuman jälkeen kun tilanne on rauhoittunut ja pojalle meni pointti perille: vaikka on paha mieli, ei isän kimppuun käyminen oloa paranna.
Sen sijaan uskon, että hänen turvallisuuden tunteensa vahvistui: isä on silti tuttu ja turvallinen tukipilari, vaikka oma käytös ei antaisi aihetta muuta kuin selkäsaunaan...
voimia sinulle jatkoon, niitä murkkuikäisten kanssa todella tarvitaan =)
jatkan vielä koska alkoi herätä kysymyksiä itselleni.
oikeastaan eniten ihmettelin ja hämästelin sitä että poika yleensä kävi kimppuuni fyysisesti sillä kokoeromme on kohtalaisen iso (n.50kg/30cm). poika myös on tietoinen harrastuksistani.
nyt rupesin ajattelemaan että hakiko hän "tahallaan" tilannetta että olisin hänelle tehnyt fyysistä väkivaltaa? en todellakaan tajua tilannetta....ei koskaan aikaisemmin ole tälläista purkausta tullut häneltä.pitänee ottaa yhteyttä johonkin tahoon joka noista asioista tietää?
Ehkä poika (alitajuisesti) halusi nimenomaan testata sinua; vahvistaa sen, että hänellä on yhä on auktoriteetti ja rajojenasettaja ja joku turvallinen ja luotettava henkilö kaikissa (jälki)murrosiän kuohuissa. Teit varmasti oikein. Varsinkin anteeksipyynnöt lopuksi todella hyvä asia.
Sitten olisi aihettaa huoleen, jos tuollaisia kohtauksia olisi enemmänkin. Varsinkin leipäveitsen ottaminen käteen kuulostaa pelottavalta ja vaaralliselta. Ehkä teidän olisi vielä hyvä keskustella aseiden- ja voiman- ja vallankäytösta ylipäänsä?
Minulla on kokemuksia väkivaltaisesta isästä. Olin itse melko villi lapsi ja isäni oli väkivaltainen. Lapsuuteni ei ollut mitenkään hirveän kiva, mutta sen voin sanoa puolustukseksi, että minusta kasvoi kohtelias, rehellinen ja hyvä käytöksinen nuori mies. Osaksi juuri isäni takia.
Sinulle voisin sanoa, että teit varmaankin ihan oikein. Kyllä lapsille pitää pitää kovempaakin kuria, mutta vasta ja vain vasta silloin kun mikään muu ei enään auta.
No olet ainakin todella pahastu hukassa oleva isä, jos kertomuksesi on totta. Et ole osannut todellakaan kasvattaa lastasi.
EIKÖHÄN 16-VUOTIas osaa kantaa vastuun tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.siinä vaiheessa on ihan turha vedota kasvatukseen.saahan sitä nyt itsekin järkeä käyttää.ihan hyvin hoidettu homma.kuria oltava.mut toi itsarilla uhkailu..sitä sietää kyl miettii,vaatiiko se jotain toimenpiteitä.
Pyysit kannanottoja, joten annan omani: Itsellämme on samanikäinen poika joka ottaa mieheni kanssa joskus yhteen mitättömistä asioista. Muutaman kerran mukaan on tullut myös fyysinen kontakti, lähinnä seurauksena siitä, että kun mieheni hermostuu, hän uhittelee lähestyen, muttei tee mitään. Tälöin poikani saattaa koskea, jolloin yhteenotto alkaa. Tosin ne eivät ole koskaaan menneet pitkälle, ehkä kaatuminen ollut pahinta...
Meillä molemmat tilanteissa aina aivan raivona, jolla asiaa sitten myöhemmin selitetäänkin, kun siitä puhutaan...että silloin tulee sanottua ja tehtyä asioita joita ei tarkoita. Ihmettelenkin suuresti, kuinka itse pysyit rauhallisena???Pelkästään se kertoo jo, että et missään nimessä ole väkivaltainen isä.
Itse koen, että tuon ikäiset pojat alkavat mitoittamaan omia voimiaan muihin miehiin ja ovat todella omanarvon tuntevia ja itsekkäitä.."minullehan ei kukaan ala ryppyilemään"-ajatuksella. He haluavat koettaa voimiaan jopa omaan isäänsä, jota ainakaan puolisoni ei ymmärrä ja hyväksy alkuunkaan. Eikä sitä tietysti tulekaan hyväksyä, vanhempien kunnioitusta ei saa koskaan unohtaa. Mutta keinot asioiden läpikäymiseen tulee ollaa muut kuin fyysiset. Itse toivon aina keskustelua ja puhumista nyrkkien sijaan...
Itse puhun paljon poikani kanssa ja hän kertoo minulle paljon asioitaan, mutta on ajateltava jo että hän rakentaa omaa elämäänsä ja muodostaa omat käsityksensä ihimissuhteista, joissa meillä vanhemmilla ei kohta enää ole mitään osuutta. Emme voi muuta kuin yrittää ohjata heitä toimimaan oikein ristiriitatilanteissa, mutta itse he sitten lopulta päätäävät kuinka toimivat.
Voimia sinulle poikasi kanssa, mielestäni ei tarvitse vielä ottaa yhetyttä mihinkään tahoon, jos tilanteet eivät toistu..(olen ammattikasvattaja, vaikka usein itsekin hukassa) Keskustelkaa asioista paljon, kuuntele häntä, anna aikaa ja ymmärrä kasvun tuomat muutokset ja kivut.
Se että poika riehuu ja käy päälle sekä uhkaa tappaa sinut ja itsensä voi olla myös avunhuuto. Hänellä voi olla todella paha olo, kenties masennus ja itsemurha-ajatuksia ja haluaa että huomaisit sen.. suosittelisin että ottatte yhteyttä esim. nuorisoneuvolaan tai ihan vaan terveyskeskukseen masennuksen tms. poissulkemiseksi.
Ei kai ole mitenkään tavatonta, että murrosikäinen poika on joskus hieman hukassa rajojensa testaamisen kanssa.
Minulla oli samantapainen kohtaus oman isäni kanssa tuossa iässä. Nuorelle kasvaminen voi olla yllättävän rankkaa.
Mulla oli silloin joku masentava vaihe menossa ja kävin nyrkit pystyssä faijan päälle. Onnekseni isäpappa lopetti homman lyhyeen lyömällä kerran turpaan ja kahlitsemalla rautaiseen otteeseensa.
Jälkikäteen en todella ole pystynyt keksimään mitään syytä järjettömään käytökseeni.
Vanhempani olivat silloin sitä mieltä, että se nyt vain kuuluu kasvamiseen. Että kokeillaan kumpi on mies talossa.
Ja minulla on aina ollut ja on edelleen erittäin hyvät välit isääni.
Veikkaisinpa, että tuollaisessa tilanteessa lepsuilu ainoastaan aiheuttaisi nuoressa turvattomuuden tunnetta.
Eli pysy vahvana, mutta muista että se on oma poikasi.
Tosiaan, kannattaa pysyä vahvana. Mutta liiallinen väkivalta voi kyllä aiheuttaa luottamuspulan. Luulen, että poikasi halusi kokeilla rajojaan, mutta kenties hänellä oli joku syy käytökseensä. Ehkä koulussa ollut jotain tai ystäväpiirissä? Minusta tuo asia kannattaisi käydä tosi perinpohjin läpi. Joskus murrosiässä hormoonitkin voi saada aikaan sen, ettei tiedä kuinka päin olisi. Luultavasti se, että komensit häntä lehdenjakoon, kuulosti hänen korvissaan pahemmalta kuin se oli. Tai hän tuntee jollain tavoin itsensä alempiarvoiseksi, huonommaksi. Ehkä hänen itsetuntoaan tulisi vahvistaa jollain tavalla. Voimia! Murrosikä on välillä vaikeaa aikaa.
Kersat kuriin - muutenhan ne hyppii seinille!
Jo tarhaikäiset ovat aivan kamalaa katsottavaa nykyään! Huutelevat törkeyksiä "eläintarhansa" aitojen ulkopuolelle ohikulkeville ihmisille jne...
no jo vitsin lykkäsit: -poikani palasi sisälle ja otti leipäveitsen uhaten tappaa itsensä, sitten minut.
miten voi tappaa itsensä ensin ja sitten vasta toisen? Sori, mutta oli pakko takertua tähän..
No, eiköhän se oo mahdollista! Jos ensin uhkaa itseään ja sitten isäänsä. Ei kai tuo nyt niin vaikee asia oo oivaltaa :)
Et ole toiminut väkivaltaisesti, vaan aivan oikein. Murrosikäiselle nuorelle on rajat löydyttävä kotona tai he etsivät niitä kaduilta. Parempi näin päin, että kotona oppii kuinka käy, jos toisten päälle menee tuohon malliin.Hienosti olet toiminut. Olet rakastava oikea isä, sillä toimit kasvatusajatuksella et suutuksissasi väkivaltaisesti ja satuttaaksesi.
Nuoren täytyy oppia, että hänellä on myöskin elämässä velvollisuuksia, ei pelkästään voi olla käsiojossa ruinaamassa "kaikki heti minulle" tyyliin.
Toi kaikki on oiretta siitä että olet epäonnistunut kasvattajana jo vuosia sitten kun tuolle epäkunnioittavalle asenteelle vielä olisi ollut jotain tehtävissä. Nyt homma mitä todennäköisesti lankeaa yhteiskunnan turvakoneistolle. Mä en itse pitäis poikaa pumpulissa, menettäköön sen duuninsa niin huomaa että teoilla on seurauksensa, mutta älä lähde tuohon huomionkerjuupeliin mukaan.
Kuulostaa erittäin fiksulta, että älykkäästi pohdiskelet tuollaista asiaa. Myös kuvauksesi perusteella toimintasi on ollut hallittua ja perusteltua. En syyttäisi väkivaltaiseksi.
Puhtaasti rikoslain kannalta:
Itsepuolustus on sallittua, eli jos joku uhkaa henkeä tai terveyttä on sallittua puolustautua, mutta keinoin, jotka ovat suhteessa hyökkayksen vakavuuteen, ja vain siihen saakka kunnes hengen taoi terveyden välitön uhka on ohi.
Itseuolustusoikeus loppuu siihen, kun henkeä tai terveyttä uhkaava tilanne päättyy. Lyhyesti sanottuna lain mukaan oli sallittua että otit veitsen pois pojaltasi.
Mutta uittaminen rapakossa meni tämän rajan yli. Se on rikoslain mukaan (lievä?)pahoinpitely, koska sinulla ei ollut hengen tai terveyden uhkaa päällä.
Sen verran, että toisin kuin lievä pahoinpitely, pahoinpitely on virallisen syytteen alainen rikos, joten jos poliisi saa tietää asiasta, on syyttäjälla velvollisuus ajaa syytetettä vaikka poikasi vastustaisi sitä.
Moraalisesta näkökulmasta toimit mielstäni oikein.
5 § (21.4.1995/578)
Pahoinpitely
Joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on tuomittava pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
6 § (13.7.2001/654)
Törkeä pahoinpitely
Jos pahoinpitelyssä
1) aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila,
2) rikos tehdään erityisen raa"alla tai julmalla tavalla tai
3) käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä pahoinpitelystä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
7 § (21.4.1995/578)
Lievä pahoinpitely
Jos pahoinpitely, huomioon ottaen väkivallan, ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksen tai terveyden vahingoittamisen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä pahoinpitelystä sakkoon.
(c)www.finlex.fi
"-hän huusi ja möykkäsi jotain jota en kuullut...2
sulla on tainnut jäädä paljon kuulematta tältä lapselta.
Miten olet viettänyt aikaasi hänen kanssaan
ja tuolla myöhemmin pullistelet kokoerolla, minä "olen isompi ja vahvempi, jos tuut niin lätty lätisee..."
jos nyt alat vasta kasvattamaan, myöhässä olet, tosi myöhässä.
Nytkin vaan kyselet, oletko väkivaltainen isä, olet. Olisit kysynyt, mitä teen pojan kanssa, minne menen sen kanssa,mikä sitä vaivaa.
Maailmasi pyörii vaan sun navan ympärillä, niinkö?
kotona pomo? Ei yksikään murkkuikäinen hirviö, toivottavasti ainakaan!
Kaikki pisteet isukille, ja myötätunto kanssa. Kukaan ei ole täydellinen, ei yksikään vanhempi. Mutta rajat on vedettävä.
Asun eri paikassa lapseni isän kanssa, lapsi asuu minun luonani. Meillä on isukin kanssa sopimus, että jos pentu venyttää tilanteen siihen pisteeseen, että meiltä tyhmiltä aikuisilta loppuu järki, pinna ja keinot, meillä on lupa ja oikeus käyttää suuremman ja vahvemman oikeutta palauttaaksemme pikkuhirviö maanpinnalle. Muutaman kerran näin on tehty, ja homma todella toimii. Kakara rauhoittuu ja tietää sen jälkeen rajansa.
Puhun nyt murkkuikäisestä. Aikaisemmin ei ole ollut juurikaan ongelmia, tai on, mutta järjellä selvitettäviä. Minkäs teet, kun noilla murkuilla ei ole aina se järki touhuissa mukana.
Lapsettomat ovat parhaita lastenkasvattajia ;)))). Me aikuiset ja vanhemmat olemme ihan tavallisia ihmisiä vikoinemme ja puutteinemme. Niitä samoja, mitä olimme murkkuiässäkin, ja 20 vuotiaina. Vähän ollaan viisastuttu, toivottavasti, mutta nöyryys on se mikä on eniten muuttanut. Kunnioitan suuresti nykyään omia vanhempiani.
Mielestäni 16-vuotias osaa jo tehdä omia päätöksiään, ja ehkä niin on paras. Mielestäni et ole lainkaan väkivaltainen, tuo ''lammikossa uittaminen'' meni vain pikkaisen yli rajojen, mielestäni se oli tarpeetonta, vaikka sinusta se saattoikin tuntua sillä hetkellä oikealta.
anna pojallesi tilaa, ja apua jos hän sitä tarvitsee.
En lukenut koko viestiketjua ja onkohan se edes tarpeenkaan. Jäin pitkään ajattelemaan kirjoitustasi. Jos juttu meni noin, vaikka tässä on kuultu vain toinen osapuoli, periaatteessa olen sitä mieltä, että toimit oikein siihen saakka, kunnes uitit poikasi rapakossa.
Minulla on jo aikuinen poika, mutta kun olen kysynyt häneltä, mikä on hänen raskain muistikuvansa nuoruudestaan, hän kertoi, että se, kun isä kävi hänen rinnuksiinsa.....
Poika oli silloin about poikasi ikäinen ja miten se meni noin, en tiedä varmasti. Olen kuullut kummankin mielipiteen ja kumpikin on ollut vakuuttava ja puolustaisin kumpaakin tavallaan.
Silti se, että aikuisena hän muistaa noin...
Sydäntä särkee.
Oletko pullistellut harrastuksellasi ja ruumiinkunnollasi kotona puheilla ja tavoilla, joiden seurauksena poikasi ei tunne itseään vaikkapa niiltä osin hyväksytyksi? Teillä on näemmä kokoeroa sekä pituudessa että leveydessä. Oletko houkutellut poikaasi pyrkimään sinun kaltaiseksi tai mollannut häntä kun hän ei ole? Huomaa, että tarkoituksetonkin tuohon viittaava puhe saattaa olla poikasi mielestä mollausta. Kasvuiässä hyväksyntä on todella tärkeää. Jos taustalla on tällaista, ja poika oli ennen kertomustasi pahalla päällä, mahdollisesti se jo riittää purkaukseen. Et kertonut mitä tapahtui ennen lehdenjakotyö-kommenttia.
jokainen ajattelee asian miten ajattelee, mutta minusta sinä teit ihan oikein! jos tollainen pikku poika olkaa urputtaa vanhemmille niin silloin on aihetta uittaa se lammessa :D Mutta ei tietenkään väkivaltaisesti! Sinä annoit varoituksia ja pyysit, mutta ei! niin minusta et ole väkivaltainen!