onko normaalia ett..

No kysymykseen vastaus: ei ole normaalia.
Jos jaksat, niin selaa viestejä hieman taaksepäin, löydät aiheesta aika paljon kirjoituksia sekä parisuhde-, että riidat ja sopiminen-palstoilta. Hyviä vinkkejä myös asian hoitamiseen, sekä puolisolle, että mustasukkaiselle itselleenkin.

Mikään ja harvemmin kukaan muuttuu itsekseen, eli joudut kyllä sanomaan tiukan "ein" ja laittamaan stopin tilanteelle, muuten suhde ei jatku kovin terveissä merkeissä.
Toisen aiheettomaan mustasukkaisuuteen ei pidä mennä mukaan selittelemällä. Kun on kyse entisestä elämästäsi, ja puolisosi takertuu siihen, on yksinkertainen ja riittävä (myös puolisolle) vastaus, että se on elettyä elämää ja tänään historiaa mitä et kaipaa, vaan sinulla on nyt elämä sen kanssa jonka kanssa haluat olla. Eikä aiheesta enempää. Ts. kerrot yksinkertaisesti ja lyhyesti mitä exäsi on sinulle tänään (historiaa) ja mitä avokkisi on sinulle tänään (ihminen jonka kanssa haluat olla) ja se riittää. Mitä enemmän selittelet, sen enemmän avokkisi kyselee. Jokainen "ylimääräinen" sana mitä sanot, lisää vettä myllyyn ja tuo mukanaan uusia aiheita ja kysymyksiä. Pysy tiukkana, ja sano mahdollisen vähin sanoin miten asiat ovat, ja korosta samalla avokkisi merkitystä sinulle. Jos sinulla on muut hommat kesken, ilmoita, että ne eivät suinkaan ole avokkiasi tärkeämpiä, mutta teet ne nyt ja sitten hellit häntä.

Kuulostaa yksinkertaiselta, ja on ainoa toimiva ratkaisu, sitä vain liian helposti sortuu selittelemään asioita vanhan kaavan mukaan, ja se tiehän ei vie mihinkään... Pysy tiukkana, niin huomannet muutoksen aika piankin. Jostakin ihmeellisestä syystä luottamus lisääntyy, mitä vähemmän selittelee...omituinen on ihmisluonne.

mustasukkaisuustta ainakaan minusta.

Ajan mittaan olosi tulee vieläkin tuskallisemmaksi ja ahdistuneemmaksi eli mitä pikaisemmin puhut asiasta avovaimosi kanssa, sen parempi (jos siis pystytte siitä puhumaan).

Ja kuten edellinen kirjoittaja sanoi, niin et saa mennä "mukaan" tähän mustasukkaisuuteen. Sinulla on oikeus tehdä omia asioita ja avovaimosi ei omista sinua.

Kerron kokemuksen omasta elämästäni: Olemme olleet yhdessä jo 13-vuotta ja yht´äkkiä viime kesän alussa siippa muuttui tosi vainoharhaisen mustasukkaiseksi minun tekemisistäni. Liikun paljon, ja kävin kesällä lenkillä vähintään joka toinen ilta. No, sitten minun pinnani meni, kun hän alkoi jo puuttua noihin lenkkeilyihin ja alkoi väittämään, että käyn sen kolmen vartin/tunnin aikana vieraissa!!! Siis, ihan sairasta.

Otin miehen ns. "puhutteluun" ja sanoin, että jos tämä naurettava mustasukkaisuus ei lopu, niin sitten loppu suhde, sillä en olisi sitä enempää jaksanut, niin raskasta se oli minulle henkisesti ja aloin saamaan jo ns. ahdistumiskohtauksia kotona. Järkipuhe onneksi tehosi, ja siippa tajusi, että en petä häntä ja mustasukkaisuus tuossa määrässä ja laadussa ei ole järkevää eikä tarpeellista. Ja olisin jotenkin voinut ymmärtää tuon mustasukkaisuudenkin, jos olisin antanut joskus siihen edes aihetta, mutta kun olen ihan varma, että en ole sitä tehnyt!

Eli, puhu ja selvitä asiat ja näytä avovaimollesi, että sinulla on oikeus myös omaan elämään ja et ole hänelle tilivelvollinen etkä myöskään hänen "orjansa" ;)

Tsemppiä!

eli ei ole enää normaalia eikä tervettäkään tuollainen mustasukkaisuus.

Kaikillahan meillä on elettyä elämää takana, jos ei suoraan rippikoulun penkiltä ole menty yhteen ja niin on varmaan lapsesi äidilläkin.

Jäin vain miettimään, että ovatko nämä mustasukkaisuuspuuskat tulleet tämän lapsen syntymän jälkeen vai onko aina ollut näin? Voi nimittäin olla, että lapsen syntymään liittyen avokkisi voi nyt jotenkin kokea olevansa esim. lihava, turhaantunut, ei haluttava ja ties mitä.
Jos kuitenkin koko suhteenne on ollut alusta alkaen mustasukkaisuuden värittämä, niin avokillasi on paha itsetunto ongelma.

Kamomilla antoikin sinulle hyviä ohjeita, miten voit toimia eli älä anna periksi liikaa.

ole normaalia.

Kannattaa kuitenkin katsoa yhdessä parisuhdesketsi -ohjelma "Paristo", joka tulee perjantaisin 21.30 mtv3:lta.