Otsikko on vähän hassu mutta aiheeseen, ihan
mielenkiinnosta kyselen että onko teillä kokemuksia kuuron/huonokuuloisen kanssa seurustelusta? Tai ihan muuten vaan yleensäkin joku huonokuuloinen,esim kaveripiirissä.
Ja että itse olette kuulevia kuitenkin..?
Onko sen toisen huonokuuloisuus mitenkään häirinnyt suhdettanne/kommunikointianne? Missä vaiheessa toinen osapuoli kertoi että hänellä on kuulovamma/kuulee huonosti? esim tutustumis,-vai seurusteluvaiheessa vasta, ja miten asiaan suhtauduitte? Tästähän vois jo tehä vaikka tutkimuksen tai jonkun opinnäytetyön :D
Ite oon 18v vaikeasti huonokuuloinen tyttö. On kyllä kuulolaite joka helpottaa kuulemista hyvin.
mielenkiinnosta kyselen että onko teillä kokemuksia kuuron/huonokuuloisen kanssa seurustelusta? Tai ihan muuten vaan yleensäkin joku huonokuuloinen,esim kaveripiirissä.
Ja että itse olette kuulevia kuitenkin..?
Onko sen toisen huonokuuloisuus mitenkään häirinnyt suhdettanne/kommunikointianne? Missä vaiheessa toinen osapuoli kertoi että hänellä on kuulovamma/kuulee huonosti? esim tutustumis,-vai seurusteluvaiheessa vasta, ja miten asiaan suhtauduitte? Tästähän vois jo tehä vaikka tutkimuksen tai jonkun opinnäytetyön :D
Ite oon 18v vaikeasti huonokuuloinen tyttö. On kyllä kuulolaite joka helpottaa kuulemista hyvin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Missä vaiheessa toinen osapuoli kertoi että hänellä on kuulovamma/kuulee huonosti? esim tutustumis,-vai seurusteluvaiheessa vasta"
Eikö sitä huomaa heti kättelyssä jutellessa? Jos toinen ei kuule tai toisella on kuuntelulaite, niin? Tietenkin, jos osaa lukea huulilta...hmmm...Nojoo, eipä tuo haittaisi. Saisipa ainakin rauhassa rämpyttää kitaraa ja kuunnella Tom Waitsia ilman marinoita:)
Siinä pitäisi sitten opetella viittomakieli. En mä tiedä. Voi olla muitakin ongelmia.
Voishan se olla vaikeeta ainakin jos toinen on kuuro niin sit pitäis kyllä viittomakieltä osata :D
niino, voihan sen jo ensikättelyssä sanoa et "sori mä kuulen vähän huonosti.." taikka silleen.. huomaahan sen laitteenki juu jos ei toinen sitä peittele.. xP
voishan olla joku parempiki paikka tälle aiheelle mut kirjotin sen kumminki nyt tänne.. :D
ja musta on ihan hyvä et ottaa puheeksi tämmösiäkin asioita..
Kuten tuo wfe. tuossa totesi, niin varmaan edessä olisi viittomakielen opiskelua. Riippuen tietenkin siitä, että minkä asteisesta kuulovammasta olisi kyse.
Ei ole kokemuksia huonokuuloisista ihmisistä (valikoiva kuuloisista on ;), mutta mielestäni naisen huonokuuloisuus ei välttämättä ole este tutustumiselle / seurustelulle, ainakaan jos nainen muuten kiinnostaa. Edelleen, kuten wfe. totesi, niin voisi myös ilmetä jotain muita ongelmia. Joita en ainakaan nyt osaa ajatella :)
Juu ja siis ihan kuuleva olen.
Eikä kaveripiirissänikään ole huonokuuloisia. Ja itsekin kuulen hyvin. Mutta ei naisen huonokuuloisuus varmastikaan olisi ongelma :)
ps. Otsikko oli aika romanttinen.
Pikkuveljeni käyttää kuulolaitetta, on lähes kuuro ilman laitteita. Joten kokemusta löytyy paljonkin sen suhteen, olen itekin niitä kuulolaitteita kokeillu (maailma kuulostaa aika oudolta).
Ja seurustellutkin olen kuuron miehen (tai silloin vielä poika) kanssa. Seurustelu kesti n. 4 kk:tta (teinimeininkiä) :). Ite osaan viittomakieltä vaan vähän, eli kirjaimet, mutta poika osas tietty viittoa ihan kunnolla. Kommunikointi käytiin joko viittoen (poika osas lukea huulilta hyvin), kirjottamalla paperille tai kirjottamalla puhelimen näyttöön.
Tiesin jo etukäteen, että kyseinen poika on kuuro eikä se minua haitannut. Joitain kommunikointiongelmia tietty oli, mutta ei mitään pahempia. Ihan arkipäiväsistäkin jutuista puhuttiin ja kerrottiin toiselle mitä kaikkea oli päivän aikana tapahtunu. Telkkarista valittiin englanninkieliset ohjelmat joissa oli tekstitys, niin kumpikin pysty kattomaan. Suhde päätty lopulta, mutta edelleen ollaan kavereita ja välillä viestitellään kuulumisia.
Voisin kyllä uudestaankin alkaa seurustelemaan kuuron miehen kanssa, eihän kuuro ole periaatteessa mitenkään erilaisempi kuin muut. Eikä viittomakielen opetteminen nyt mikään mahdoton tehtävä ole, opiskellaanhan sitä muitakin kieliä.
Ei ole kokemusta mutta montakin positiivista asiaa tulee mieleen. Olisi kerrankin kumppani jolle oma harvapuheisuus ei olisi ongelma. Lisäksi jos kommunikointivälineenä on viittomakieli niin toisen mäkätys ei käy varmaankaan samalla tavalla hermoon. Minulla on myös se käsitys, että yhden aistin heikkous korvautuu toisten aistien herkistymisellä, ja jos näin on voisi sänkyseura olla herkkää. Toisaalta jos olisi yhteisiä lapsia niin niiden rääkymistä varten pitäisi äidille hankkia joku tärinäanturi tai jotain. Muuten niitä mukuloita joutuu itse hyssyttelemään.
Kiva et on tullut lähinnä positiivista juttua.. :D kyllähän itekki pitää välillä aatella positiivisesti ja ottaa huumorilla, muuten ei jaksa. Onhan täs jtn hyviäkin puolia, kuten yksi sanoi,et esim tunto tms aisti herkistyy :D ja ja..Eipä öisin tarttisi kenenkään kuorsausta kuunnella ku on kuulolaite pois ;D
Tottahan sekin on,että kun ihastuu,niin sellainen pikkuseikka, kuten huonokuulo,tai vaikka huono näkö tuskin haittaa.. Aika pikkumainen/idiootti täytyy olla jossei voi hyväksyä toisen vikaa/vikoja. Kukaanhan ei oo täydellinen..
Niin ja eikä se viittomakielikään kovin vaikeaa loppujen lopuksi ole jos ensiksi alkeet opettelee. Ainahan on kiva oppia jtn uutta,vai mitä? :)
Kiitti vastauksista..Lisää näkemyksiä saa tulla..tai jos jollakulla on kokemusta jne...
Hei,
olet ilmeisesti aika nuori. Itse olen kuulovammainen yli viisikymppinen nainen. Kokemuksia:
- Vaatii partnerilta normaalia enemmän:
Kommunikointi on parisuhteessa tärkeää - ja kuulovammaisen kanssa kommunikointi vaatii toiselta kärsivällisyyttä ja hyvää tahtoa enemmän kuin normaalikuuloisen kanssa. Huolimaton huutelu toisesta huoneesta ei käy. Kun suhde alkaa rakoilla, voi toinen käyttää kuulovammaa viimeisenä aseena. Eli täytyy olla hyvä ihminen.
- Parantaa muita aisteja ja ominaisuuksia:
Minullekin sanoi vanha poikaystäväni, että "ei se sinun uusi miehesi sinua päästä pois sen jälkeen, kun on mennyt kanssasi sänkyyn" ;D
Heikko kuulo kehittänee myös visuaalista ajattelua. Se tarkoittaa hyvää kolmiulotteista ajattelua, hyvää luovuutta ja kokonaisuuksien hallintaa. :)
- Tästä vammasta ei kannata tehdä "hirviötä" eikä kertoa toiselle varovasti ja anteeksipyytäen peläten, miten toinen reagoi. Täräytä sopivassa tilanteessa: "Hei en kuullut, mulla on tämä huono kuulo." Mitä luonnollisemmin itse pystyt siihen suhtautumaan, sitä luonnollisemmin toinenkin sen ottaa. Vaatii kyllä sen, että oppii nauramaan itselleen, vaikka itku sielussa.
Onnea matkaan!