suunnitelmissa työttömyys

mene lääkäriin juttelemaan masennuksestasi. Menetätä elämäsi tuollaisessa mielentilanteessa. Tai käy nyyti sivuilla tarkoitettu opiskelijoille joilla masennusta.

Itselläni samoja kokemuksia. Yhdeksän vuotta meni syvässä masennuksessa. En jaksa alkaa kuvailemaan yksityiskohtaisemmin, mutta suljetulla jaksoja ja sähköhoitoa.

Lopulta jostain, oisko just sähkö auttanut, tuli kimmoke ja sain tentin vuodessa tahdilla paperit ulos. Sen jälkeen iski paha jakso ja jouduin suljetulle, mutta pari kuukautta sieltä päästyäni innostuin hakemaan duunia ja sain sellaista. En hyvää, vaan helpohkon, suht stressittömän ja huonosti palkatun. Eli en halua hakeutua kilpailuun, koska pääni ei sitä kestä. Pitää olla kai realisti.

Nyt puolitoista vuotta vaihtelevaa menoa takana, mutta duunin syrjässä olen pysynyt. On jo kyselty muualle, mutta en vielä vaihda vaan pidän jalat maassa.

Nyt tosin sairaslomalla taas, mutta parempi näin kun ne eläkepaperit, jotka omistan ja sen 100% invaliditeetin.

Ei kukaan sitä helpoksi sanonut eikä kyse ole niskasta kiinni ottamisesta, mutta joskus hommat kääntyy oikeinkin päin. Ei aseta liian kovia tavoitteita.

Sullahan on hirtehistä huumoria tuossa viestissäsi, joten et näe pelkkää paskaa sentään.

Vai että nyyti sivuille..onhan siellä ihan hyvää tietoa, mutta omahoito ei riitä syvästi masentuneelle. Jos vielä sängystä pääset mene lääkäriin ja joka tapauksessa soita sinne ja kerro ongelmastasi. Pyydä reseptin lisäksi terapiaa, ellei sitä sinulle ehdoteta. Terapiasta on yleensä paljon apua..saa uutta näkökulmaa elämään.

Nykyään on niin kova menestymisen pakko, ettei epämenestyviä ihmisiä siedetä. Mielisairas, työtön, narkkari, alkoholisti tai kotiäiti ei ole mitään nyky-yhteiskunnassa. Pitäisi heti nuorena tietää miksi haluaa, tulla samantien valituksi opiskelemaan kyseistä alaa, löytää heti töitä opiskelujen oheen ja valmistumisen jälkeen, sitten vielä edetä uralla, mennä naimisiin ja kasvattaa mallikelpoinen perhe.

Mutta näinhän ei aina käy..ja se masentaa etenkin nuoria, kun elämä tössää heti alkuunsa. Tulisi kuitenkin muistaa, että kaikkien ei todellakaan tarvitse menestyä ja se että tänään ei menesty ei tarkoita ettei tulevaisuudessa voisi menestyä. Asioiden kuntoon meneminen vie toisinaan ja toisilla enemmän aikaa. Mutta useimmiten asiat kuitenkin järjestyvät paremmin päin ennen pitkää. Unohtakaamme yhteiskunnan ja sukulaisten odotukset ja keskitytään rauhassa onnellisuutemme tason nostoon, syyllisyyttä tuntematta =)

Sinullekin voisi sanoa lohdullisen lauseen joka menee:"Olet liian nuori olemaan loppuikäsi työtön". Pohdi kuitenkin onko opiskelualasi sinulle se oikea, vastaako se kykyjäsi ja oletko todella kiinnostunut tulevista työtehtävistäsi? Sillä kun on jotain mitä todella haluaa sen eteen jaksaa ja kannattaa tehdä työtä (kunhan masennuksesi on hoidossa). Elämässä pitää olla tavoitteita :P

Yksinäisyyttä voisi helpottaa netistä löytyvä seura esim. www.city.fi sivuilta. Monet löytävät parisuhteenkin netistä. Itseni mukaan lukien, vaikka haeskelinkin vain mukavaa kaveria kaljalle.. mutta löytyikin odotettua kiinnostavampi ihminen :)

Pidä kiinni niistä asioista, jotka ovat tärkeitä, ja jotka tuovat iloa. Myös pitkällä aikavälillä. Niin kuin itsellesi mieluista viihteestä, ruuasta, kenties jopa myös opiskelusta? Miten olisi jokin tylsä ja tavallinen, rutiininomainen liikuntaharrastus? Jokin jossa näet kehitystä, kuten kuntosalireeni. Minulle se tuo uskoa kehityksestä ja muutoksesta. Sopisi työttömänkin aktiviteetiksi. Eikös masennus ja passiivisuus kulje käsi kädessä? KAPINOI!!!

Ei sitä kuule koskaan tiedä, mistä itsensä muutaman vuoden päästä löytää. Yksinäisiä ja masentuneita on maa täynnä. Tee itsestäsi tärkeä. Välitä itsestäsi. Jopa Kate Bush on tärkeä!

Valitse olla aktiivinen itsestäsi välittäjä vaikka vain yhden tunnin ajan viikosta. Merkitse se kalenteriin. Älä jää yksin, anna muitten miettiä puolestasi. Jollakulla saattaa olla masennuksestasi ratkaisevaa tietoa, jonka sinun tulisi ottaa vastaan. Haluatko?