Alkaa tuntua ihan ameriikalta tämä nettideittailu, toinen toistaan hienompia profiileja, kauniita, komeita ja rohkeita, eksottisia harrastuksia jne.
Kaikki ovat luonnollisesti urheilullisia, ainakin sen verran että katsovat sitä TV:stä. Liian hyvää ollakseen totta?
Tiedät etukäteen kuka haluaa lapsia kuka ei, kuka tykkää tummista kuka vaaleista. On tasan kahdenlaisia ilmoituksia puhtaita seksiseurailmoituksia miehiltä ja sitten näitä ns. tositarkoituksella.
Treffeille pääsee kyllä helposti ujompikin, jos on muodollisesti OK kunnossa ja omaa edes jonkinlaisen kirjoitustaidon.
Sitten treffeille.
Ollaan aluksi p-jäykkinä, kun aikoinaan rehtorin kansliassa, molemmat tietää miksi sinä olet täällä. Konseptiin kuuluu suunnilleen elämänkerran kertominen tuntemattomalle ihmiselle ja entisten suhteiden kysely ja utelu miksi meni poikki. Mietit mikähän tossakin on vikana kun ei ole kelvannut. Edelleenkin esitetään pyhäkoulupoikia ja tyttöjä.
Toisten treffien aika lähdetään suomalaiskansallisesti kuppilaan. Yöprinssi ja prinsessa kohtaavat toisensa pupillit lautasina, kaikki on taas elämää suurempaa-sen muutaman tunnin ajan, todetaan että sinäkin brutukseni ja että rippikoulu taitaa olla molemmilta unohtunut. Aamulla lupaillaan pikaisia tapaamisia kun yhteinen sävel kerran löytyi. Iltapäivällä sua alkaa v...ttamaan ja alat miettimään että mitä siinä profiilissa itseasiassa oli totta vai oliko mitään.
No niin mitäpä tästä oppineena. Vanha keino taitaa olla parempi kuin pussillinen uusia. Eikun suoraan yöhön kulkematta nettitreffiruudun kautta.
Kaikki ovat luonnollisesti urheilullisia, ainakin sen verran että katsovat sitä TV:stä. Liian hyvää ollakseen totta?
Tiedät etukäteen kuka haluaa lapsia kuka ei, kuka tykkää tummista kuka vaaleista. On tasan kahdenlaisia ilmoituksia puhtaita seksiseurailmoituksia miehiltä ja sitten näitä ns. tositarkoituksella.
Treffeille pääsee kyllä helposti ujompikin, jos on muodollisesti OK kunnossa ja omaa edes jonkinlaisen kirjoitustaidon.
Sitten treffeille.
Ollaan aluksi p-jäykkinä, kun aikoinaan rehtorin kansliassa, molemmat tietää miksi sinä olet täällä. Konseptiin kuuluu suunnilleen elämänkerran kertominen tuntemattomalle ihmiselle ja entisten suhteiden kysely ja utelu miksi meni poikki. Mietit mikähän tossakin on vikana kun ei ole kelvannut. Edelleenkin esitetään pyhäkoulupoikia ja tyttöjä.
Toisten treffien aika lähdetään suomalaiskansallisesti kuppilaan. Yöprinssi ja prinsessa kohtaavat toisensa pupillit lautasina, kaikki on taas elämää suurempaa-sen muutaman tunnin ajan, todetaan että sinäkin brutukseni ja että rippikoulu taitaa olla molemmilta unohtunut. Aamulla lupaillaan pikaisia tapaamisia kun yhteinen sävel kerran löytyi. Iltapäivällä sua alkaa v...ttamaan ja alat miettimään että mitä siinä profiilissa itseasiassa oli totta vai oliko mitään.
No niin mitäpä tästä oppineena. Vanha keino taitaa olla parempi kuin pussillinen uusia. Eikun suoraan yöhön kulkematta nettitreffiruudun kautta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
onhan tää aika sairasta hommaa, kun pitää itseään myydä kuin "sikaa säkissä"
Kyllä perinteinen kohtaaminen on kuitenkin jotain aivan muuta. Siinä huomaa heti onko kemiaa vai ei. Tässä nettideittihommassa sitä oikein tunnustellaan, järkeillään la lasketaan, että onko toi toinen mulle sopiva pituudeltaan, väriltään, onko tulot kohdallaan, entä etäisyys mitä tekee työkseen... huhuh ja vielä että löytyiskö sitä kemiaakin näillä mittareilla.
Asiaahan voi tarkastella kääntäenkin:
Jotta yhteinen sävel löytyisi, täytyy ihmisten olla edes jollain tavoin samankaltaisia. Mikä sen helpompaa selvittää kuin kirjoittamalla, kysymällä. Turha aivan erilaista ihmistä edes tavata.
Kemiat on asia erikseen. Siksi kait moni nettituttavuus ei jatku ensi tapaamista pidemmälle.
Näinhän se on. Kaikilla niin "fiksut" ja urheilulliset profiilit. Todellisuus taitaa olla jotain ihan muuta.
Onneksi pian alkaa kesäilmät sekä terassit ja
ulkoilmaravintolat ovat täynnä oikeita ihmisiä,
ei mitään Netissä itseään ylvisteleviä zomieita.
Sinäpä sen sanoit. Juuri näin.