Millaista tekoa et sukulaiseltasi antaisi anteeksi? Vai onko suku aina rakas, teki se mitä tahansa?
Entä jos oma sisko kateellisuuttaan laatii parjaavan artikkelin sinusta ja myy sen paikalliselle lehdelle? Katkaisetko välit kokonaan? Entä vanhenevien vanhempien manipulointi taloudellisen hyödyn takia (itselleen)?
Entä jos oma sisko kateellisuuttaan laatii parjaavan artikkelin sinusta ja myy sen paikalliselle lehdelle? Katkaisetko välit kokonaan? Entä vanhenevien vanhempien manipulointi taloudellisen hyödyn takia (itselleen)?
Vastaukset 16
Vanhimmat
vain on huoli ?
Oikeudenmukaisuudelta siinä on kysymys ja rakkaudesta - tai tässä tapauksessa itsekkyydestä ja rakkauteen kykenemättömyydestä.
Se ei ole pieni asia, vaan tärkeä. Yritäpä itse elää ilman rahaa!
Sisarustensa perinnön varastaminen johtaa oikeudenkäyntiin ja rikollinen itse suljetaan sukulaispiirin ulkopuolelle. Tilanteeseen olisi ratkaisu - ei asian painaminen villaisella, vaan rikollisen kääntyminen, katuminen ja rahojen palauttaminen.
Sen pituinen se.
Ja oikeudessa me hänet vielä tapaamme, ja sitten ei enää koskaan. Mädäntyköön omassa itsekkyydessään.
taholta saamaasi perintöä varaton ?
maksamaa palkkaa (tai valtion maksamaa kansaneläkettä?) varaton? Oletatko tosiaan, että heidän pitää maksaa sinulle työstäsi, kun sinulla muutenkin on varallisuutta? Pitäkööt rahat itse, tai antakoot kelle lystää. Kiva kuulla, että olet niin epäitsekäs. Perintösi tietysti olet suosiolla jo luovuttanut pikkuserkuille.
Ja kun murtovaras viime kerran vei kodinkoneesi, kohautit vain hartioitasi; 'Onhan minulla vielä muuta omaisuutta - pitäköön rosvo hyvänään, mitä vei - mitäpä tuosta viranomaisille kertomaan!'
Varkaus on varkaus, ja sillä on monta muotoa. Omilta sisaruksiltaan varastaminen, samalla omia vanhempiaan ryöstäen voi olla sinun mielestäsi ok, mutta useimpien mielestä tuskin.
Ole onnellinen: Sun ei ilmeisesti ole tarvinnut kärsiä sukulaisten taloudellisesta epätasa-arvoisesta kohtelusta. Kaikilla ei kuitenkaan ole yhtä hyvin.
meitä on kolme sisarusta ja kaikkia on kohdeltu tasa-arvoisesti, omina yksilöinään, omine haluineen ja tahtoineen. Olen itse vanhin, sitten minulla on kaksi vuotta nuorempi veli ja kymmenen vuotta nuorempi sisar. Välit vanhempiini ovat lämpimät ja läheiset. Ja me sisarukset olemme, kuin kolme muskettisoturia. Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta ... olemme paljon tekemisissä toistemme kanssa. Jokaisella meistä on ollut erillaisia tarpeita eri ikäkausina, emmekä ole ikinä valittaneet siitä, jos saamamme tavarat eivät olleetkaan tismallisesti yhtä arvokkaita. Ei se ole ollut tärkeää. Meistä ei kukaan ole kateellinen toisilleen. Tosin meillä kaikilla menee nyt aikuisena elämä hyvin, on työtä ja hyvä toimeentulo jne. Emme ole kodista irtautumisen jälkeen olleet vanhempiemme rahoista riippuvaisia.
Jaksamista kuitenkin niille, jotka ovat kaltoin kohdeltuja ...
koskaan jos kuulisin että läsisukulainen olisi toiminnallan ja puheillaan järjestänyt hankaluuksia lapsilleni. Enkä ikinä antaisi anteeksi että esim. joku sisaruksistani "myisi" henkilökohtaisia asioitani lehdistölle. Vanhempien epätasaarvoisuus on myös asia joka jättää haavoja joita ei voi hyväksyä.
Entä voiko antaa anteeksi jos kukaan ei pyydä anteeksi. Kyllä noissa alkuperäisen kuvaamissa tilanteissa varmaan vaan kukin lähtee valintansa mukaisia teitä kulkemaan ihan itekseen. Meinaan, että joku sietoraja ylettömällä ymmärtäjälläkin pitää olla.
Paljon tulee matkan varrella koettua ihmisten kanssa, myös lähisukulaisten kanssa.
Oli teko mikä tahansa, niin paras lääke on anteeksi antaminen. Vain sitä kautta voi saada vapautuksen eikä jää asiat kaivelemaan.
Silti voi tehdä sen vapaaehtoisen valinnan, että ei ole missään tekemisissä tiettyjen ihmisten kanssa. Eihän meidän tarvi olla täällä kaikkien kanssa kavereita. Joskus on parempi vain vaieta, kääntyä hiljaa pois ja jättää hankalat ihmiset omiin piireihinsä. Näin myös lähisukulaisten kanssa.
Mutta anteeksianto vapauttaa silti kaikesta.
Jos sen vaan voi toteuttaa - vaikeaa se on joskus. Mutta totta turiset - on parempi olla kantamatta kaunaa. Huonon sukulaisen karttaminen taitaa sekin olla aika hyvä keino.
että mitä pitää sukulaisen tehdä, joka olisi niin paha teko, ettet haluaisi olla hänen kanssaan enää missään tekemisissä. Eihän meidän tarvitse rotillekaan antaa anteeksi niiden rottuutta, mutta karttelemme niitä mieluummin kuin olemme niiden kanssa missään tekemisissä.
Jos ajattelee, että haluaako omien lastensa olevan tälläisen sukulaisen kanssa läheisissä tekemisissä, niin siitä löytyy vastaus, ei vai juu.
Sitä että myy sikolleen auton kun tällä on hätätilanne (luottotiedot mennet ja kolmen lapsen yh-äiti) ja sitten pyytää häneltä maksuja johon hän vastaa että ne saat vain käräjöimällä. Tuohon ihmiseen en aio olla enää missään tekemisissä...
ne käräjöimällä ja kiität ihan sikakauniisti. kaikilla ihmisillä ei ole tunteita lähimpiäkään kohtaan. oma napa on yllättävän usealle aina tärkein, vaikka toisen elämä menisi todella palasiksi sen takia.
se joka käskee antaa anteeksi, ei kyllä tajua, että ei se ahdinko sillä muutu, että antaa vasten tahtoaan anteeksi ja toisin sanoen "luovutusvoiton" toiselle. tottakai joutuu sen jälkeen antamaan luovutusvoittoja aina vain enemmän ja enemmän, mitä enemmän periksi annat ja luovutat "anteeksi antamalla".
miksi pitäisi alistua kenenkään tekemään ilkeyteen ja/tai kohtuuttomuuteen? kissat pöydälle ja kuri sitä tarvitseville, sanon minä. jos ei hyvällä niin pahalla. jokaisella on oikeutensa toisten arvostukseen, ei pakkoa niellä kaikkea paskaa mitä ihmiset toisilleen keksivät. oli sukua tai ei.
ja ne kyllä ihmiset keksivät. ne joilla on oma napa. oma helvetin rakas napa, itserakas.
Anteeksi voi antaa myös siten, että ei puhu sanaakaan sille jolle anteeksi on antamassa tai antanut. Anteeksiantaminen vapauttaa itsen katkeruudesta ja uhrina olemisesta. Olen antanut anteeksi sisarelleni, mutta ei hän siitä mitään tiedä.