Tämä on varmaan monessa suhteessa ongelma ainakin joskus, jommallakummalla.
Mieheni tekee toimistotyötä, joka on kuitenkin henkisesti aika raskasta. Työmatkoihin hänellä menee päivittäin vajaat pari tuntia, ja pari kertaa kuussa hän joutuu pidemmille työmatkoille. Tällöin hän kyllä saattaa päästä jonkun muunkin kyydillä, ettei tarvitse itse ajaa.
Mies siis herää kuuden-seitsemän välissä, ja on kotona joskus 18 maissa. Hän harrastaa vielä aktiivisesti, muutaman kerran viikossa iltaisin.
Kaiken tämän jälkeen hän on aika raato. Kuitenkin haluaisi sitä omaa aikaa, sellaista että voi vaan olla tekemättä mitään.
Minulla on sellainen työ, että voin tehdä sitä välillä myös kotoa käsin. Työni on itsenäistä, joten sosiaaliset tarpeeni lähenevät huippua miehen tullessa kotiin töistä. Mies ei tietenkään jaksaisi heti keskittyä minun kälätykseeni. Illalla hän taas saattaa olla liian väsynyt, esimerkiksi seksiin. Sitä meillä on nykyään max. kerran viikossa, yleensä viikonloppuisin kun mies on vapaalla.
Tunnen oloni jotenkin turhautuneeksi. Tuntuu että elämä on vain tätä miehen aikataulujen mukaan elämistä. On mulla tottakai omakin elämä, mutta on rasittavaa kummallekin kun mies on aina väsynyt ja stressaantunut. Harrastuksestaan hän ei halua luopua (enkä sitä missään nimessä vaadikaan), ja töistä taas ei etuuksien yms takia kannata lähteä muualle.
Onko siis mitään selviytymiskeinoa? Kuinka saada sitä energiaa ja iloa lisää elämään? Lapsia meillä ei vielä ole, mutta haluaisimme kyllä lähitulevaisuudessa...mietin vain, mitä se arki sitten on!
Mieheni tekee toimistotyötä, joka on kuitenkin henkisesti aika raskasta. Työmatkoihin hänellä menee päivittäin vajaat pari tuntia, ja pari kertaa kuussa hän joutuu pidemmille työmatkoille. Tällöin hän kyllä saattaa päästä jonkun muunkin kyydillä, ettei tarvitse itse ajaa.
Mies siis herää kuuden-seitsemän välissä, ja on kotona joskus 18 maissa. Hän harrastaa vielä aktiivisesti, muutaman kerran viikossa iltaisin.
Kaiken tämän jälkeen hän on aika raato. Kuitenkin haluaisi sitä omaa aikaa, sellaista että voi vaan olla tekemättä mitään.
Minulla on sellainen työ, että voin tehdä sitä välillä myös kotoa käsin. Työni on itsenäistä, joten sosiaaliset tarpeeni lähenevät huippua miehen tullessa kotiin töistä. Mies ei tietenkään jaksaisi heti keskittyä minun kälätykseeni. Illalla hän taas saattaa olla liian väsynyt, esimerkiksi seksiin. Sitä meillä on nykyään max. kerran viikossa, yleensä viikonloppuisin kun mies on vapaalla.
Tunnen oloni jotenkin turhautuneeksi. Tuntuu että elämä on vain tätä miehen aikataulujen mukaan elämistä. On mulla tottakai omakin elämä, mutta on rasittavaa kummallekin kun mies on aina väsynyt ja stressaantunut. Harrastuksestaan hän ei halua luopua (enkä sitä missään nimessä vaadikaan), ja töistä taas ei etuuksien yms takia kannata lähteä muualle.
Onko siis mitään selviytymiskeinoa? Kuinka saada sitä energiaa ja iloa lisää elämään? Lapsia meillä ei vielä ole, mutta haluaisimme kyllä lähitulevaisuudessa...mietin vain, mitä se arki sitten on!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Eikö miehesi voisi hakea töitä lähempää kotia?
niin kuin sanoin, tässä nykyisessä työssä on niin paljon hyviä puolia, ettei lähellekään vastaavaa ihan tuosta vaan saa. Onhan meillä myöhemmin mahdollisuus muuttaa lähemmäs tätä työpaikkaa, vaikka kumpaakaan ei kyllä se alue muuten kiinnosta...
Juu koolostaa niin tutulta. Mies raatoutuu kotona rankan työpäivän ja sähly harjotusten jälkeen, eikä todellakaan jaksa liikahtaakkaan. Tosin olen yrittänyt antaa saumaa toiselle, mutta aina tuntuu että kaikki menee hänen mukaansa.
Esimerkiksi raskaiden fyysisten töidemn jälkeen hän on jo valmiiksi väsynyt, mutta on mentävä pelaamaan sählyä kolmesti viikossa. Harjotukset vievät yleensä noin komisen- nelisen tuntia, joten kun hän palaa kotiin rätti väsyneenä hän menee suoraan nukkumaan, jotta jaksaa aamulla lähteä taas töihin.
Niinä päivinä kun ei ole sählyä, pitää ottaa päiväunia ja käydä sukuloimassa hänen tai minun vanhemmillani. Viikonloppuisin on aivan PAKKO pelata yöt läpeensä koska ei ole saanut pelata koko viikkoon, sitten päivät nukutaan pitkään.
Nyt sanoi vielä hankkivansa kesäksi koiran jotta voi harrastaa tämän kanssa 24/7 lomalla.
Joskus kyllä muistelen haikeena aikoja jolloin hän antoi aikaansa minullekkin. Enkä tosiaan ala puuttumaan hänen harrastuksiinsa tai pelaamiseensa. Hänen mielestään meillä on yhteistä aikaa koska asumme yhdessä, eli teemme siivoukset ja kauppareissut kahdestaan, joskus saatamme katsoa elokuvan. Jos yritän ehdottaa jotain tekemistä se tehdään joko hammasta purren tai vastataan ettei jaksa...
Ymmärränhän minä että kaikki tuo työ ja harrastukset verottaa energiaa, mutta ennen ei ollut näin... Vaikkakin oli samat menot ja pelit... Eikä kysymys ole vanhasta pariskunnasta vaan molemmat olllaan parikymppisiä..
Turhauttavaa.. :)
Koeta jaksaa, hommaat jotain omia aktivitettejä, niin minäkin aijon, katotaan tuleeko ikävä :)
Meillä on myös ongelmana se, ettei mies muuta tekisi kuin töitä ja vähäiset vapaa-ajat haluaa olla kavereitten kanssa.
Seksiä ei ole ollut kuuteen viikkoon ja alkaa itseltäkin hiipua kiinnostus miestä kohtaan - ehkä pitää lähteä katsastelemaan muita maisemia, jos mies ei suostu. Ongelma on se, että meillä on yhteinen lapsi ja hän on tietysti tärkeämpi kuin seksi, mutta en ymmärrä mieheni pihtaamista.
Miehet, mistä voisi olla kyse? Minä haluaisin ja mieheni sanoo minun olevan haluttava ja kaunis, mutta hän ei kuitenkaan suostu.
"Nyt sanoi vielä hankkivansa kesäksi koiran jotta voi harrastaa tämän kanssa 24/7 lomalla. "
Kyllä se koira on hoidettavana sen lomankin jälkeen...eikä pennun kanssa pahemmin mitään hommailla (paitsi käydään kusella koko ajan) ensimmäiseen 10 kuukauteen, sen on annettava rauhassa kasvaa.
Alkakaa naiset ylikilteiksi ja välinpitämättömiksi. Antakaa aikaa ja suorastaan työnnätte sen pelaamaan pelejään tms. Sitte ku äijät hoksaa että he saa tehä juttujaan miten lystää teidän ahdistelematta, hän alkaa ajattelemaan teitäkin ja tulee lähentelemään. Sitte ite kieltäydytte samalla tavalla ettekä oo ollenkaan kiinnostuneita. Mies innostuu monesti vain lisää ku nainen osoittaa ettei ole riippuvainen tästä, tavallaan kiusaatte äijäänne. Sitte kerrotte vain että tältä mustakin tuntui vähän aikaa sitten.
Kiusottelun seurauksena jos miehenne luovuttaa melkein heti ja alkaa vittuilemaan, se kertoo että suhde on tosiaan huonossa jamassa. Se voi pettää tms tai on jo ite päässään päättäny että aikoo pitää teitä vain kotityöläisenä, ja ehkä erotakin. Tai että se kaipaa elämäntaparemonttia.
Mutta jos mies ei luovuta ja alkaa kiinnittään enemmän huomiota sinuun, kertoo se että hän myöntänyt ettei ole kohdellut sua rakastettuna vaimonaan, ja on valmis pyytään anteeksi.
en minä sitä koiraa hankikkaan olen ollut vastaan koko ajan, mutta elämä menee ilmeisesti miehen suunnitelmien mukaisesti koko ajan..
Hän sano jo päättäneensä koko koira homman ja jos hän maksaa ni miksei saisi sellaista ottaa-- ei minun mielipiteeni paina yhtään.. :(
Täällä on tilanne myös sama.. osittain..
Eli päivät ovat pitkiä kummallakin.. herätään usein ennen 6 ja päivät venyvät 17-20 asti illalla.. Lisäksi kummallakin on harrastuksia jne.. Onhan se kuluttavaa mutta myös antoisaa.
Olemme sopineet jo suhteemme alussa, eli n. 2 vuotta sitten että annamme toisillemme aikaa, kiireestä huolimatta.
..ja vaikka olisi kuin kiire pv ollut niin illalla rauhoitumme ja vietämme aikaa yhdessä. Oli se sitten tv:tä katsoen sohvalla tai muuta oleilua. Tärkeintä on se että huomioimme toisemme.. suukottelemme, pidämme toisistamme huolta, hellien..huumorilla höystettyjä hetkiä, toista ei saa unohtaa kiireen keskelläkään, nopeesti siinä on 'kuollut' suhde käsillä..
Seksiä harrastamme silloin, kuin siltä tuntuu..välillä se on joka pv..välillä pari kertaa viikossa. Turhaa seksistä otta vakaassa suhteessa paineita, kunhan vaan kummallakin on haluja olemassa.
Se että tuntee olevansa haluttu, hyväksytty ja pidetty.. auttaa jaksamaan suhteessa, kaiken arjen kiireen keskellä.
Sanoit näin: "Tunnen oloni jotenkin turhautuneeksi. Tuntuu että elämä on vain tätä miehen aikataulujen mukaan elämistä."
- tuo taitaakin olla suhteessasi yksi suurin ongelma... hyvä kun tiedostat sen.. itse olen ollut aikoinaan samanlainen myötäelääjä.. elin elämääni miehen elämän kautta.. Kun se seurustelu suhde päättyi (4 .v ) aukesi mun silmät ja tajusin että kuinka paljon olin tehnyt itselleni hallaa tuon suhteen aikana.. en tuntenut olevani oma itseni!! Mä ehdottaisin, että koitatte puhua vaan asioista.. kommunikaatio taito taitaa olla joka suhteen A ja O juttu.
Emme asu kultani kanssa yhdessä.. mutta uskoisin tuon olevan hyväksi vain suhteellemme. Olemme kiireisiä ihmisiä.. mutta silti omat kodit ovat pitäneen itsenäisyytemme. Tästä huolimatta vietämme toisisemme luona about 50/50%.
Tulevaisuudessa tulemme luultavasti muuttamaan yhteen, mutta vielä tähän ei ole ollut tarvetta.. ja mikäs kiire meillä, olemme 28 vuotiaita.
kyllä minusta tuntuu että mulla on omakin elämä, omat harrastukset. Mutta ehkä ne ovat erilaisia, sellaisia etteivät ne tavallaan verota kauheasti yhteistä aikaa. Tai ainakaan niiden jälkeen en ole niin kuitti, ettenkö jaksaisi keskittyä yhdessäoloon.
"ja mikäs kiire meillä, olemme 28 vuotiaita."
Mua nauratti tuo, huomaa kuinka eri tavalla ihmiset ajattelee...mä olen 23 (mies 30)ja mulla on jo kauhea kiire :D oon aina halunnut esim. nuorena lapsia, sitoutua nuorena. Tästä huolimatta olen kyllä ehtinyt menemään ja elämään itsenäisesti.
Niin, kaise puhe on mikä auttaa...toivottavasti kesälomalla saisi hiukan kummatkin ladata akkujaan. Harmi vaan että yhteistä lomaa ei ole kuin viikko.
olet sä miettinyt, että jos te ootte vaan luonteeltanne erilaisia?
toinen tahtoo enemmän heti ja nyt..ja toinen on jo elämää nähnyt.. ja voisi ottaa iisimminkin.. ?
loma tai pitkät vkl:t kyllä tekee niin poikaa, arjen kultapisaroita.
Suurin osa meistä on onneksi sellaisessa tilanteessa, että pystyy itse vaikuttamaan elämäänsä. Ihminen joutuu jatkuvasti valitsemaan eri vaihtoehtojen välillä ja valitseminen on helppoa, kun selkeästi tietää mitä haluaa.
Jos miehesi haluaa pitkät työmatkat, stressaavan työn ja ainaisen väsymyksen, niin jatkakoon samaan malliin. Jos mikään niistä ei kiinnosta, niin voi esimerkiksi muuttaa lähemmäs tai vaihtaa työtä ja käyttää vapautuvan ajan nukkumiseen ja/tai ihmissuhteiden hoitamiseen. Kannattaa ymmärtää että valinta on oma: monet valitsevat heikommin palkatun mutta vähemmän stressaavan ja vähemmän sitovan sellaisen elääkseen parempilaatuista elämää, jossa on aikaa perheelle, harrastuksille ja kaikelle muulle mikä oikeasti edistää parempaa elämää. Tommy Hellsteniä vapaasti mukaillen: ihminen ei oravanpyörässä juostessaan huomaa ettei siinä ole moottoria vaan se pyörii, koska ihminen itse pyörittää sitä. Ajattelun arvoinen ajatelma.
Itehän me sen kiireen luomme, yhdyn myös Hellstenin ajatukseen.
Sitten kun/jos on perhe, on tietysti pakko miettiä uusia vaihtoehtoja. Mies on samaa mieltä...mutta kai nyt näillä näkyminen tilanne pysyy tässä...
Tuli mieleen vielä omasta ja tästä sinun tapauksesta että jospa totionkin siihen suureen huomioon ja kiintymykseen suhteemme alussa ja nyt kun arki on astunut kuvioihin tuntuu kaikki paljon yksinäisemmältä. Minun osaltani voisin jopa sanoakkin että haikailen samanlaista huomiota kuin suhteemme ensimmäisen puolen vuoden aikana oli... (?)
Miten pääsee eroon läheisriippuvuudesta?? Rakastan kumminkin miestäni erittäin paljon..:)
Alkakaaa molemmat työttömiksi sillä sitä saa aikaa molemmille eikä enää niin väsytä kun pötköttelette kokopävivän sängyssä.
miehestäsi tuli itseään kiduttava masokisti?
Parempi olisi, jos olisitte kummatkin sinkkuja. Ei sunkaan tarvis miettiä näitä asioita ja pillittää täällä.