Eli osaatteko kertoa millä perusteella ex-puoliso joutuu maksamaan toiselle elatusapua? Onko tuloissa kenties jotain rajoja?
Elatusapua puolisolle
Työtön typerys
81561
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
harvoin joutuu maksamaan aikuiselle ihmiselle elatusapua. Onneksi, koska elatusvelvollisuus koskee vain avioliiton voimassaoloaikaa. Jokainen eläköön omilla tuloillaan eron jälkeen.
voi näyttää toteen, että elintaso putoaa alle inhimillisen eron takia? Vallankin, jos eron hakijana on ollut se 10 kertaa enemmän tienaava, joka heittää toisen ulos!
siltikään. Mikä ihan oikein onkin. Jos sinut on elätetty jo avioliiton aikana, niin ajattelitko elättää itsesi toisen kukkarolta vielä erottuannekin? Mene töihin, niin muutkin tekevät.
syyllisiä, eikä katsota kumpi on hakenut eroa.
http://www.om.fi/17900.htm
katso tuolta mitä sanotaan elatuksista ja omaisuudenjaosta eron yhteydessä. Taitaapi olla niin, että aviooikeus on ainoa vaihtoehtosi lokoisaan elämään toisen kustannuksella eronne jälkeen. Ellei puolisosi sitten ole ollut kaukaa viisas ja olette aikoinaan tehneet avioehdon. Mistä näitä toisen lompakolla eläjiä eronkin jälkeen oikein sikiää?
Tämä ei ole Amerikka, onneksi. Vaikkei avioehtoa olisi, et silti saa toiselta elatusta enää eron jälkeen. Jos teillä on lapsia, lapset toki saavat elatusmaksut, mutta ne ovat lapsien eivätkä entisen puolison elämistä varten!
Sen sijaan jos avioehtoa ei ole, osa omaisuudesta kuuluu sinulle. Tämä ei koske aivan kaikkia tavaroita tai rahoja, mutta esim. yhteisissä nimissä olevia asuntoja, autoa jne.
Häpeäisit, eikö kannattaisi kouluttautua ja mennä töihin? Ei kenelläkään ole velvollisuutta toista elättää! Kaupungin kaksioon muutat ja otat kämppiksen niin kyllä rahat ruokaan riittää!
"Entäpä jos voi näyttää toteen, että elintaso putoaa alle inhimillisen eron takia? Vallankin, jos eron hakijana on ollut se 10 kertaa enemmän tienaava, joka heittää toisen ulos!"
Syyllisyysperiaatteesta on avioliitto-oikeudessa luovuttu jo aikapäiviä sitten. On olemassa yhteiskunnan tarjoama sosiaaliturva. Tämä lähtökohtaisesti riittää vähimmäistoimeentuloksi ihmisille. Eläväthän mm. opiskelijatkin n. 500 euron nettotuloilla per kuukausi. Tämä on lähtökohta. Voithan aina yrittää selittää tilanteesi sosiaaliviranomaisille ja kertoa että tarvitset enemmän. Itselläni ei ole tästä kokemusta, eikä toivottavasti tule olemaankaan. Sillä ei ole mitään väliä että kuka "heittää ulos" ja kenet.
Puolisolle voidaan tuomita velvollisuus maksaa elatusapua sellaisissa tapauksissa jossa tämän puolison kyvyttömyys tienata itse elantonsa johtuu nimenomaisesti avioliitosta (puolisoiden välisestä työnjaosta). Oikeuskäytännöstä löytyy mm. tapaus jossa n. 20 vuotta lapsia kotona hoitanut röntgenhoitaja oikeutettiin saamaan elatusta ex-puolisoltaan koska oli menettänyt ammattitaitonsa kotona olemisensa aikana. Teknologian kehittyminen oli tehnyt tyhjäksi hänen mahdollisuutensa hankkia elatuksensa entisessä ammatissaan. Selvyyden vuoksi todettakoon, että jos puolison kyvyttömyys elättää itseään johtuu esim. hänen kroonisesta sairaudestaan niin elatusta ei tuomita. Sairaudenhan (elatuskyvytömyyden) ei voitane yleensä katsoa johtuvan puolisoiden välisestä työnjaosta.
Elatuksen vaatiminen on suomalaisissa avioeroissa on _erittäin_ harvinaista. Elatusta tuomitaan vieläkin harvemmin. Puolisolle maksettava elatus on tavallisesti määräaikasta (1-3 vuotta) ja kuukausittainen määrä hyvin nimellinen.
...että miksi alunperin menit naimisiin???
... käytännössä ei ... ellet ole "Nokia miljonäärin" kouluttamaton vaimo, joka voi osoittaa että olette sopineet 20 vuotta sitten sinun toimenkuvaksi "kotirouvan"
Ohessa tarkempi selvitys, "toinen oikkari" nimimerkin vääntämänä.
***********
Puolisolle todellakin voidaan määrätä suoritettavaksi elatusapua myös avioeron jälkeiseltä ajalta. On syytä korostaa, että on hyvin poikkeuksellista, että elatusapu määrätäään maksettavaksi tällä tavalla. Ja silloinkin sen määrä on usein varsin vähäinen.
Kerrataampa siis avioliiton aikainen puolisoiden elatusvelvollisuus:
AL 46 §:
"Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.
Puolisolle suoritettavan elatusavun määrä ja sen suorittamistapa voidaan vahvistaa sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.
Lapsen oikeudesta saada elatusta vanhemmiltaan säädetään lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/75)"
ja 47§:
"Jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai jos puolisot asuvat erillään, tuomioistuin voi velvoittaa puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle 46 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti."
Kuten on arvattavissa, näitä kanteita elatusavun maksamiseksi puolisolle ei avioliiton "rauhallisen vaiheen" aikana juuri esiinny. Usein elatusapua vaaditaan juuri erilleen muuttamisen tullessa ajankohtaiseksi, ja elatusapu päättyy siis avioliiton päättyessä.
Puolisoiden eron jälkeistä elatusvelvollisuutta koskee AL 48§:
"Kun tuomitaan avioeroon ja puolison katsotaan tarvitsevan elatusapua, tuomioistuin voi velvoittaa toisen puolison suorittamaan elatusapua sen mukaan kuin hänen kykyynsä ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi.
Elatusapu voidaan vahvistaa suoritettavaksi joko toistaiseksi tai siten, että elatusavun suorittaminen lakkaa päätöksessä asetetun määräajan kuluttua. Elatusapu voidaan kuitenkin vahvistaa suoritettavaksi kertakaikkisena, jos elatusvelvollisen varallisuusolot ja muut seikat antavat siihen aihetta.
Määräajoin maksettavaksi vahvistetun elatusavun suorittamisvelvollisuus raukeaa, jos elatusapuun oikeutettu menee uuteen avioliittoon."
Hiukan tulkintaa. Elatusavun määrääminen on siis tuomioistumen harkintavallassa. Oikeuskäytännössä on vakiintneesti katsottu että elatusavun määräämisen perusedellytyksenä on, että puolison kyvyttömyys elättää itseään avioeron jälkeen johtuu edeltävästä avioliitosta. Esim. Erittäin kovatuloisen liikenaisen aviomies on koko pitkän avioliiton aikana hoitanut kotia ja lapsia, ja täten syrjäytynyt työelämästä (menettänyt ammattitaitonsa). Tällaisessa tilanteessa on kohtuullista tuomita nainen maksamaan ex-miehelleen elatusapua. Miehen kyvyttömyys elättää itseäänhän on johtunut perheen yhteisestä päätöksestä, sisäisestä työnjaosta, jossa miehelle on langennut kotiorjan paikka (josta ei mm. kerry ansioeläkkeitä, joita ei myöskään ositeta).
Elatusmaksun on oltava maksajan näkökulmasta kohtuullinen. Tavoitteena ei missään nimessä voi olla miehen entisen elintason ylläpitäminen. Pikemminkin kysymys on elämiseen tarvittavasta vähimmäisavustuksesta, joka ei määräydy naisen tulojen, vaan miehen todellisten vähimmäistarpeiden perusteella. Oikeastaan koko elatusavun merkitys on nyky-yhteiskunnassa kutistunut liki olemattomiin: yhteiskunnan laaja talodellinen turvaverkko on pitkälti syönyt säännökseltä soveltamisedellytykset. Avioliittolakia säädettäessä ja ko. lainkohtaa viimeksi muutettaessakin olosuhteet olivat varsin erilaiset.
Yleensä on perusteltua lähteä elatusavun määräaikaisuudesta. Elatusavun määrä lienee yleensä suurimmillaankin muutamia satoja euroja (alioikeuskäytännöstä on luonnollisti liki mahdotonta saada selko ilman kohtuuttomia vaivoja, ja HO:n/KKO:n tuoretta käytäntöäkin on hyvin vähän, edellisen kappaleen lopussa mainitusta syystä).
Myös avioliiton kestolle on annettava merkitystä, sillä lyhyessä avioliitossa tapahtuva kotirouvana/herrana eläminen ei itsessään voine juuri nakertaa puolison toimeentulomahdollisuuksia. 20 vuotta kotona onkin jo aivan eri asia.
Elatuksen ja osituksen lopputuloksen (ja erityisesti sen sovittelun) keskinäinen suhde on hiukan hankalampi juttu. Epäilemättä "elatuksen tarpeessa olevalle" puolisolle maksettava huomattava tasinko on kuitenkin otettava huomioon elatusvelvollisuutta harkittaessa.
Alkuperäisen juttussa mikään ei viittaa siihen, että hänen puolisollaan olisi oikeus saada elatusapua avioliiton jälkeiseltä ajalta.