mitä olette mielta jos tietoisesti haluais koko loppu elämän olla hankkimatta lapsia.olen tullut siihen tulokseen et olis helpompaa ja olis aikaa vaan itselleen.mieheni jonka kanssa 3 vuotta ei haluis lasta myöskään.eli kummallakaan ei ole mitään pakkomieltä tähä asiaan.mutta jos joskus vahinko kävis ni sit elämä muuttuis.ja täytyy ajatella toisin.olen jo 30v ja en ole kokenut vauvakuumetta vielä.ei kai se edes tule.minua ei ole vaan luotu siihen hommaan.siskolla on lapsia ja niitä on kiva seurailla jne.mut helpotus kun pääsen kotia siihen hiljaisuuteen ja siisteyteen.otan vain lenkkipuvun päälle ja lähen rauhalliselle kävelylle vaik muutamaksi tunniksi vaikka metsään...mihinkään ei ole kiire.
lapsettomat pariskunnat
geena75
152707
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Eihä kaikkien ole pakko lapsentekokoneiksi ryhtyä.
Sitten monesta tulee YH, joka ei ole hääppönen ihmmisrotu.
kerran molemmat olette sitä mieltä, että voitte elää ilman lapsia, niin miksikäs niitä sitten turhaan tekemään. Ei lasten tekeminen ole mikään pakko.
Yksi riitti todistamaan että olen täysi kykenemätön siihen hommaan. Loppuiäksi riittää työsarkaa kun yrittää eheyttää suhdettaan lapseensa ja ennen kaikkea löytää itsensä, mitä ei koskaan tule tapahtumaan, koska taannun itsekin lapseksi aina kriisin pukatessa päälle.
kannata itseään moittia. Itse en myöskään ole ikinä halunnut lapsia ja nyt olen 36-vuotias ja olen aina vain vakuuttuneempi oikeasta ratkaisusta kohdallani. Varsinkin kun katson niitä ällöttäviä sinappikoneita tai leikki-ikäisiä räkänokkia, joita ihmiset joutuvat kasvattamaan. On mukavaa kun voi työn sallimissa puitteissa tehdä mitä lystää ja koska lystää. Ja tulla vaimoni kanssa siistiin, kahden aikuisen ihmisen kotiin. Ei kirkuvia kakaroita ja leluja ja muuta ärsyttävää.
Toiset saavat tehdä mitä huvittaa ja kuinka monta lasta hyvänsä, mutta en ole ikinä suostunut potemaan huonoa omaatuntoa vapaudesta elää ilman kahleita joita hermostuneet ihmiset kärryissään työntävät. Nauttikaa tekin elämästänne ja toisistanne, lapsia ei tarvitse eikä "kuulu" tehdä vain siksi, että toisetkin niin tekevät.
Ihan hirveetä skeidaa toi sun tekstis. Mulla on 4 vuotias tytär, eikä todellakaan ole mikään räkänokka ja tulen jopa siistiin kotiin töistä. Ei ole leluja pisin poikin, vaan tytön omassa huoneessa järjestyksessä kun osaa jo itse laittaa paikoilleen. Ja ne ällöttävät sinappikoneet on vauvoja. Mitä siellä vaipassa sitten pitäisi olla? Tuollaisen ällöttävän läskin äijän iso haiseva paskakasa vai? Ei se sinappivaihekaan kauaa kestä. Sitäpaitsi tuskin kukaan vanhempi "joutuu" kasvattamaan lastaan. Kyllä se mulle on ollut vaan iloa kun olen nähnyt tyttöni kehittyvän ja oppivan. Mulle on ihan sama vaikka et ikinä lasta saisikaan ja sun kohdalla se tosiaankin on vaan hyvä juttu, mutta pitääkö sitten katkeran ja kateellisen kuuloisena täällä haukkua ne ihmiset joilla lapsi on? Tuttavapariskunta ei myöskään halua lapsia ja mulle se on ihan ok, mutta siltikään he ei väheksy millään tapaa lapsiperheitä. Koita nyt kehittyä sinäkin vähän noissa jutuissas ja todellakin, pysy lapsettomana!
"Mulla on 4 vuotias tytär, eikä todellakaan ole mikään räkänokka ja tulen jopa siistiin kotiin töistä."
Onko 4-vuotiaasi tosiaan yksin kotona, kun olet töissä?
Muuten, lapsia on luonteeltaan erilaisia ja voi olla, ettei edellinen kirjoittaja kirjoittanut juuri sinun lapsestasi. Tämä saattaa tulla yllätyksenä, mutta koko maailma ei pyöri sinun ja jälkikasvusi ympärillä ja teidän yksilöllisistä asioistanne, käyttäytymisestänne ja luonteenpiirteistänne keskustellen. Kaikki eivät halua lapsia, kaikki eivät edes pidä lapsista ja se on kunkin oma asia.
Missä vaiheessa mun tekstiä luki, että mun tyttö on yksin kotona? Haloo!!!! Ei kirjoittaja varmaan juuri minun lastani tarkoittanutkaan, mutta hän yleisti ja niin tein minäkin. Tiedän senkin, että kaikki eivät halua lapsia. Niin kuin aikaisemmin jo kirjoitinkin, mitä et ilmeisesti ymmärtänyt, niin tuttavapariskunta on juuri näitä ihmisiä enkä arvostele heitä mitenkään, koska hekään ei arvostele minua.
lapsista saat hakea jostain muualta. Minä en halua kotiini mitään lastenhuonetta leluineen. Enkä mitään nelivuotiaita kyselyikäisiä inttäjiä. En arvostellut kenenkään valintoja. Kunhan ilmaisin vain sen, että en todellakaan siedä lapsia läheisyydessäni, enkä halua mukavaa ja vapaata elämääni sotkea millään lapsiin liittyvällä. Itsekästä? Ehkä, mutta en silti koe huonoa omaatuntoa siitä, että en lapsista pidä.
No jos kerran ette kerran halua lapsia, niin ei niitä kukaan pakota haluamaan tai tekemään. Miehillähän tuon päätöksen tekeminen on sinänsä helppoa, koska hehän voivat saada lapsia vaikka minkä ikäisinä. Naisilla tuo ikä on hyvinkin rajallinen.
Itse taas suhtaudun asiaan niin, että tietenkin haluan perheen. Pääsen kyllä rauhallisille kävelyille, vaikka minulla olisikin lapsi/lapsia. Jotenkin olen joidenkin tuttujenkin jutuista huomannut, että kuvitellaan, että kun lapsi tulee, niin se on joku maailmanloppu, että kaikki ilo maailmasta katoaa ja lapsi tuo mukanaan vain likaiset vaipat ja unettomat yöt.
Sisareni sai juuri äskettäin lapsen ja olen saanut ilolla olla mukana lapsen arjessa. Sisko usein pyytää kahville päivällä (olen opiskelija) ja vietämme mukavaa aikaa höpisten. Siinä se lapsen hoito sujuu ohimennen, imettäminen, vaippojen vaihto ja vauvan kanssa leikkiminen. Vauva on tosin vielä niin pieni, että nukkuu aika paljon, tosin alkaa ottamaan jo pikkuhiljaa kontaktia muihin ihmisiin. Vauva nukkuu yöt hyvin, kerran yössä herää syömään, muuten ei ole ollut mitään ongelmia. Muutenkin lapsi on mitä helpoin ja ongelmaton. Sisareni sanoi juuri, että ei olisi uskonut, miten helppoa elämä vauvan kanssa on.
Niin että ei se aina sitä ole, että elämä on yhtä kaaosta lapsen jälkeen. Elämä voi jopa parantua. Sisareni sanoi, että jotenkin on sellainen olo, että nyt lapsen myötä hänestä ja miehestään on tullut se oikea perhe. Pieni kateuden siemen joskus on hiipinyt syömeen, kun olen katsellut sisareni ja hänen miehensä onnellisia naamoja heidän nukuttaessaan pikkuista vauvaansa sylissään.
mutta oli aika ällönlälly loppu tuossa sun jutussas..."onnelliset naamat kun on penska...".
Just joo...mut kuka mitenkin tykkää tietysti...
Itse olen pian 25v enkä tähän päivään mennessä ole harkinnut ees lapsia...vähemmän ne kiinnostaa mitä vanhemmaksi tulee. Eläimiä mulla on ja ne on mulle koko maailma ja niitä tulee vielä lisääkin joku päivä, ovat hiljaisia ja helppo löytää hoitopaikka kun semmosen tarvii.
Nimenomaan. Kuka mistäkin saa onnellisuuden. Sisareni ja miehensä toivoivat lasta tosi pitkään ja ovat kyllä onnensa kukkuloilla tyttären saadessaan. Siskoni sanoi, että joskus vain itkettää, kun lasta katsoo, miten ihmeellistä on, että tuollainen pikkuihminen on putkahtanut maailmaan heistä kahdesta.
Eli annetaan ihmisten olla onnellisia lapsistaan tai mistä hyvänsä sitten ovatkin tyytyväisiä. Ei se ole mitään ällönlällyä, vaan ihan elämää.
Minusta on ihan sama, haluaako joku lapsia tai ei. Sehän ei minun elämääni vaikuta mitenkään, miten joku ventovieras haluaa elää. Mutta kyllä lapsista saa olla onnellinen ja myös osoittaa sen.
Itse haluaisin lapsia, kun siihen tulee mahdollisuus. olen vielä nuori, mutta kohta vanha, aikaa vielä on.
Mutta entä jos en voikkaan saada lapsia?
Ystäväpariskunta ei aio tehdä lapsia, he ovat selittäneet asian niin että minä ymmärrän ja se on siis heidän asiansa. Ja kummatkin muuten pitävät lapsista, kunhan ei omia.
Toivottavasti joku päivä tulee (toivottavasti) iloine yllätys-> haikara tulossa....
Hui! 8-O Ihan kuin olisin itse kirjoittanut.
Ilman muuta maailma tarvitsee myös "tietoisen lapsettomuuden" valinneita pariskuntia! Voitte omilla valinnoillanne muokata elämästänne juuri itsenne näköisen! Ja olkaa ylpeitä ja iloisia siitä!
hyvin menee vaikka ei ole lapsia. kohta 30 avioliittovuotta takana. meillä vaan kävi niin ettei saatu lapsia. kyllä maailmassa lapsia riittää. oikeesti hyvä näin.