Tässä on vuosien saatossa alkanut tuntua siltä, etten enää jaksa kaikkea sitä pas...aa, joka selkääni ollaan valmiita kaatamaan puolisoni tai hänen sukulaistensa toimesta.
Hieman taustaa:
Kun menimme naimisiin, asuimme anoppilasta vajaan 50 km:n päässä, ja tuolloin kaikki näytti hyvältä. Näyttipä hyvältä vielä silloinkin, kun muutimme puolisoni kanssa asumaan samalle paikkakunnalle appivanhempien kanssa, mutta tuolloin välimatkaa oli vielä 5 km.
Kun päätimme, että rakennamme oman tuvan, jossa olisi myös omalupa, niin....
Kuinka ollakkaan, niin tontti löytyi hyvin nopsaan anoppilan naapurista ns. omilta mailta... Kun kerran oli päätetty rakentaan ko. paikkakunalle, ja rahaa koitettiin säästää, niin otinne tuon vaihtoehdon vastaan... Nyt tämä kaduttaa satana.
Nooh, kun rakennettiin, niin aina silloin kun en ite ollut paikalla kertomassa asioista, niin appeni oli.. Valitettavasti olin tuolloin työmatkoilla paljon, joten en päässyt paljoa vaikuttamaan siihen, mitä tehtiin (vaikka olin kyllä kertonut apelle etukäteen asioista).
Kuinka ollakkaan, talomme tehtiin apen ohjeiden mukaan "kuten aiemminkin on tehty" periaatteella, ja tässä sitä ollaan....
Tuolloin tämä kaikki alkoi. Aloitin juomaan normaalia enemmän, koska tunsin edelleenkin painostusta siihen, kuinka pitää elää. (Appivanhemmille ei riittänyt mikään, vaan ohjailivat kaikenaikaa puolisoni menoja ja tuloja). Lisäksi ohjeita sateli tai satelee kaikenaikaa siitä, miten tehdä..
Koska yrityksistäni huolimatta asia ei korjaantunut vaan päinvastoin, otin useammin pullosta kiinni... Todettakoon, että tällä tarkoitan maksimissaan sixpacin ottamista...
Todettakoon myös, että puolisoni omisti tuolloin koko maatilan, mutta gestapo valvoi aina haukkana sitä, mitä tehtiin. Mun mielipidettä ei kuultu koskaan - tai jos kuultiin, oli ne ihan tois arvoisia.
Nyttemmin homman on edennt vanhan kaavan mukaan (eli appivanhemmat ovat saaneet sitä, mitä ovat halunneet), mutta olen ite täynnä tätä paskaa.
Olen jo parikertaa miettinyteropaperin jättämistä, mutta kannattaisiko kolmaskerta?
Summa summarum:
Nyt mua syytetään täysin juopoksi, ja kun koitan kertoa asioita puolisolleni, niin saan paskaa silmille sekä häneltä että appivanhemmilta... (Onko juoppo se, joka juo muita väkevämpiä, kuin kirkkoviiniä.... Tällasen käsityksen olen saanut tässä tuppukyläs)
Koskaan kukaan ei ole kysynyt multa mitään syytä tms. asiasta, vaan aina on tullut vaih haukkuja.
Onko kaikissa pikkukylissä tarkoituksena se, että appivanhemmat saavat määrätä, miten eletään ja mitätehdään.
Mistä saan avioeropaperit helpoiten?
-Masa.
Hieman taustaa:
Kun menimme naimisiin, asuimme anoppilasta vajaan 50 km:n päässä, ja tuolloin kaikki näytti hyvältä. Näyttipä hyvältä vielä silloinkin, kun muutimme puolisoni kanssa asumaan samalle paikkakunnalle appivanhempien kanssa, mutta tuolloin välimatkaa oli vielä 5 km.
Kun päätimme, että rakennamme oman tuvan, jossa olisi myös omalupa, niin....
Kuinka ollakkaan, niin tontti löytyi hyvin nopsaan anoppilan naapurista ns. omilta mailta... Kun kerran oli päätetty rakentaan ko. paikkakunalle, ja rahaa koitettiin säästää, niin otinne tuon vaihtoehdon vastaan... Nyt tämä kaduttaa satana.
Nooh, kun rakennettiin, niin aina silloin kun en ite ollut paikalla kertomassa asioista, niin appeni oli.. Valitettavasti olin tuolloin työmatkoilla paljon, joten en päässyt paljoa vaikuttamaan siihen, mitä tehtiin (vaikka olin kyllä kertonut apelle etukäteen asioista).
Kuinka ollakkaan, talomme tehtiin apen ohjeiden mukaan "kuten aiemminkin on tehty" periaatteella, ja tässä sitä ollaan....
Tuolloin tämä kaikki alkoi. Aloitin juomaan normaalia enemmän, koska tunsin edelleenkin painostusta siihen, kuinka pitää elää. (Appivanhemmille ei riittänyt mikään, vaan ohjailivat kaikenaikaa puolisoni menoja ja tuloja). Lisäksi ohjeita sateli tai satelee kaikenaikaa siitä, miten tehdä..
Koska yrityksistäni huolimatta asia ei korjaantunut vaan päinvastoin, otin useammin pullosta kiinni... Todettakoon, että tällä tarkoitan maksimissaan sixpacin ottamista...
Todettakoon myös, että puolisoni omisti tuolloin koko maatilan, mutta gestapo valvoi aina haukkana sitä, mitä tehtiin. Mun mielipidettä ei kuultu koskaan - tai jos kuultiin, oli ne ihan tois arvoisia.
Nyttemmin homman on edennt vanhan kaavan mukaan (eli appivanhemmat ovat saaneet sitä, mitä ovat halunneet), mutta olen ite täynnä tätä paskaa.
Olen jo parikertaa miettinyteropaperin jättämistä, mutta kannattaisiko kolmaskerta?
Summa summarum:
Nyt mua syytetään täysin juopoksi, ja kun koitan kertoa asioita puolisolleni, niin saan paskaa silmille sekä häneltä että appivanhemmilta... (Onko juoppo se, joka juo muita väkevämpiä, kuin kirkkoviiniä.... Tällasen käsityksen olen saanut tässä tuppukyläs)
Koskaan kukaan ei ole kysynyt multa mitään syytä tms. asiasta, vaan aina on tullut vaih haukkuja.
Onko kaikissa pikkukylissä tarkoituksena se, että appivanhemmat saavat määrätä, miten eletään ja mitätehdään.
Mistä saan avioeropaperit helpoiten?
-Masa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oletko sanonut miehellesi, että jos tahti ei rupee muuttumaan otat eron? Jos rakastat miestäsi kannattaa yrittää pelastaa avioliitto jos suinkin mahdollista. Jos tulet siihen tulokseen, että haluat erota netistä löytyy erohakemuksia. Voisithan tulostaa sen ja täyttää ja näyttää miehellesi. Jos vaikka rupeaisi ymmärtämään, että on tosi kysymyksessä!
Olen myös itse asunut tuppukylässä ja tiedän että siellä on pienet ympyrät,kaikki tuntee toistensa asiat ym..
Suosittelen sinulle seuraavaa elämän ohjetta ennen kuin otat tai mietit eroa.
OTA AIKALISÄ!
Ryhditäydy,lopeta se pilsnerin kittaaminen kokonaan jotta aivosi kirkastuisi ja lähde viikoksi jonnekkin kauemmas vieraalle paikkakunnalle jossa et tunne entuudestaan ketään.
Ota asiaan etäisyyttä,koska ongelma tilanteessa et näe metsää puilta.
Pohdi tuon viikon ajan elettyä elämääsi ja sitä kuinka haluaisit jatkaa elämääsi.
Uskon että viikon aikana huomaat että olet kokenut asiat raskaammin kuin ne oikeastaan onkaan..
Jokaisella on oma ristinsä kannettavanaan .
Jos viikon mietinnän jälkeen palaat takaisin vanhaan systeemin ja seinä nousee heti vastaan on varmasti parempi vaan lähteä lopullisesti.
Kokeile.
...tuolla on enää mitään merkistysta, sillä työni puolesta olen matkoilla suuremman osan viikosta, ja tiedän tenavain kertomana, että kun ite en ole paikalla, niin appivanhempani ovat.
Puoliso kun taas on ainut lapsi, ja on koittanut kasvaa noihin anoppilan saappaisiin, ja ristinä tai verenperintönä on tullut kaikki muu.
Tällä muulla tarkoitan täydellistä absolutisimia, joka anoppilassa on, sillä yksikin olut tai viinilasi (ei kirkkoviini) tms. saa aikaan mylläkän, jonka päätöksenä on soitto anoppilasta - näin meillä eletään.
Olen henkisesti tullut siihen tilanteeseen, että omaa henkeäni en uhkaa, mutta jotenkin täytyis saada tenavat maailmalle kunnialla. Tuon jälkeen otan eron ihan varmasti, ellei tahti muutu tai appivanhemmat ole maassa
-masa-
Olen kokenut saman, ei tosin juopoksi ole haukuttu. Kaikkeen muuhun on puututtu. Kerran anoppini ja mieheni istuivat kahvilla kun tulin huoneeseen. Anoppini sanoi minulle, täällä me istumme ja suunnittelemme teidän tulevaisuuttanne. -voi perkele- silloin olin vielä maitohousu ja en sanonut siihen mitään- Lähtöhän sieltä tuppukylästä tuli, kun töitä ei paikkakunnalla ollut ja mieheni sai kauempaa töitä. Uusi talo oli vaikea myydä, mutta kyllä se kannatti. Nyt on välimatkaa 250 km ja suhde on 5 vuodessa muuttunut aivan täysin, joskus tuntuu oikein epätodelliselta .Ja mietityttää kuinka vanhemmat tekevät pahaa lapselleen mustamaalatessaan puolisoa. Pitäisi rakastaa lastansa niin, että luottaa tämän arvostelukykyyn puolison valinnassa. Mutta ehkä takana onkin omat epäonnistumiset joita koitetaan paikata.