Kertoisko joku?

meillä eteni nykyisen avomieheni kanssa juttu näin..

mieheltä tuli viesti joka kuulosti heti niin mielenkiintoiselta että oli aivan pakko vastata.. Läheteltiin viestejä profiilien välillä ehkä pari viikkoa ennenku sitten alettiin chattailemaan.. Juteltiin melkein kaikesta maan ja taivaan väliltä, minä ainakin halusin tietää mahdollisimman paljon toisesta mahdollisimman pian.. Täytyy kuitenki myöntää että alussa olin erittäin varautunut, jopa pessimistinen mahdollisen tulevaisuuden suhteen..

Varmaan vajaan parin kuukauden päästä annoin vihdoin numeroni ja sen jälkeen vain viesteiltiin noin kuukausi ennen ensimmäistä tapaamista.. Ei oltu nähty toistemme kuvia tai mitään ennen ensimmäisiä "treffejä"..

Sen ensimmäisen illan jälkeen ollaanki sitte oltu yhdessä.. Aluksi ehkä nähtiin liianki usein, koska molemmilla kolahti toinen aika kovaa, ja sitten noin 4 kuukauden päästä pidettiin taukoa kun mies tarvi aikaa miettiä haluaako olla mun kanssa vai ei.. Tästä kun sitten selvittiin oltiin entistä tiiviimmin yhdessä..

Yhteenmuutto tuli kysymykseen kun oltiin oltu yhdessä noin vuosi. Molemmat haluttiin olla aivan varmoja eikä kiirehditty vaan sitten kun asia tuntu molemmista luontevalta, alettiin katselemaan yhteistä kotia.. Nyt avoliittoa on kestäny puolisen vuotta..

Näin siis meillä, päivääkään en vaihtais pois!! :)

Itse tutustuin nykyiseen mieheeni ensin kirjeiden kautta, sitten olin chatissa pari kk. Tapasimme ja rakastuttiin. Nyt olemme seurustelleet reilu puoli vuotta.

Törmättiin sattumalta chatissa ja heti kiinnostuttiin toistemme ajatuksista. Muutama päivä chattailtiin ja sitten siirryttiin maileihin. Puhelin numeroni uskalsin antaa vasta myöhemmin, vaikka ei siihenkään kovin kauan mennyt, koska mies vaikutti niin rehelliseltä ja oli heti ensimmäisenä iltana antamassa oman numeronsa ja antoikin.

Kuukauden päästä jo tavattiin ja se oli sitten menoa heti eka tapaamisesta. Minulle riitti kun näin hänet ja kuulin hänen esittäytymisensä. Kerrankin ensi vaikutelma piti täysin paikkansa. Ja oikeastaan ne odotuksetkin, joita yritin peittää mielestäni ennen tapaamista.
Nyt olemme tapailleet toista vuotta, mutta perhetilanteista (olemme kuitenkin vapaita kumpikin!), töistä ja välimatkasta johtuen emme ole puhuneet varsinaisesti yhteen muuttamisesta tms. Mutta muuta yhteistä on suunnitteilla pitkälle eteenpäin. Ja se antaa voimia jaksamaan, vaikka tapaamiset ovat pari kertaa kuukaudessa matkasta johtuen.

Olen rakastunut ja tiedän, että hänkin on. Olemme päivittäin yhteydessä. Useita tekstareita päivässä ja joskus puheluja. Töidemme luonteen takia puhelut vaan jää vähemmälle.
Nyt odotan vappua, koska silloin tapaamme :)

Viikon päivät vaihdeltiin ajatuksia profiilien välillä,perjantaina tehtiin treffit ,viikonlopun hän oli minun luona,siitä lähtien noin joka toinen päivä on nähty.
Asuu samalla paikkakunnalla onneksi =)
Ei ole matka esteenä kuitenkaan ,kuin joillakin on ..ja kaukosuhteista ei tule mitään ,ellei toinen vaihda paikkakuntaa,on kokemusta aijemmin tällaisesta.
Nyt olen rakastunut ...hän todella kiinnostunut minusta,synkkaa hyvin..toivon että tätä kestää ja pitkään ,sillä tunnen löytäväni vihdoin ja viimein sen oikean ..kovan etsinnän jälkeen!
Kaunista kevättä kaikille :) :)

Me alettiin juttelemaan täällä ja kaikki tuntui napsahtavan heti kohdilleen. Vaihdettiin sp-osoitteita ja muutaman päivän kuluttua juteltiin puhelimessa. Varmaan pari viikkoa kului, kun tavattiin. Ei silloin oikein vielä tiennyt, mitä tekisi. Jotenkin kuvittelin, että ei oo heppu mun heiniä. Sitten jatkettiin soittelua ja tavattiinkin muutaman kerran. Kai se oli aluksi sitä, että kun ei ollut ketään muutakaan...

No, siinä vaiheessa, kun rakastua repsahdin, alkoi mies pakittaa. Niin, että se näistä nettituttavuuksista.