Ollaan asuttu kihlattuni kanssa yhdessä pari vuotta ja suhteemme alkuhuuma on mennyt ohi. Suhteemme on minulle ns. toinen vakavampi suhde.
Jokin aika sitten meillä oli kova riita ja tämän seurauksena lähdin toiseen huoneeseen, koska en jaksanut enään tapella. Tuolloin mieheni tuli minun luokse ja alkoi inttämään jotain riitaan liittyen. Sanoin hänelle, etten halua puhua asiasta ja aloitin mykkäkoulun. Tiedän, että mieheni vihaa mykkäkoulua, mutta en vain halunnut puhua hänen kanssa, koska olin niin suuttunut.
Silloin mieheni tuli aivan eteeni ja vaati minun lopettaa mykkäkoulun ja puhumaan asiat halki. Tuolloin sain tarpeekseni ja aioin mennä asuntomme alakertaan, mutta mieheni vain seisoi edessäni odottaen, että sanon hänelle jotain. Hän ei käynyt minuun käsiksi vaan esti kulkuni omassa kodissani.
Minua alkoi ahdistaa niin kovasti se, etten voinut itse päättää liikkumisestani. En ole koskaan ennen kokenut mitään niin kamalaa tunnetta enkä enään tiedä voinko jatkaa suhdettamme.
Tiedän, ettei mieheni ole väkivaltainen, mutta tuo hetki on painunut mieleeni. Olenko liian herkkä vai mistä tuo voi johtua?
Jokin aika sitten meillä oli kova riita ja tämän seurauksena lähdin toiseen huoneeseen, koska en jaksanut enään tapella. Tuolloin mieheni tuli minun luokse ja alkoi inttämään jotain riitaan liittyen. Sanoin hänelle, etten halua puhua asiasta ja aloitin mykkäkoulun. Tiedän, että mieheni vihaa mykkäkoulua, mutta en vain halunnut puhua hänen kanssa, koska olin niin suuttunut.
Silloin mieheni tuli aivan eteeni ja vaati minun lopettaa mykkäkoulun ja puhumaan asiat halki. Tuolloin sain tarpeekseni ja aioin mennä asuntomme alakertaan, mutta mieheni vain seisoi edessäni odottaen, että sanon hänelle jotain. Hän ei käynyt minuun käsiksi vaan esti kulkuni omassa kodissani.
Minua alkoi ahdistaa niin kovasti se, etten voinut itse päättää liikkumisestani. En ole koskaan ennen kokenut mitään niin kamalaa tunnetta enkä enään tiedä voinko jatkaa suhdettamme.
Tiedän, ettei mieheni ole väkivaltainen, mutta tuo hetki on painunut mieleeni. Olenko liian herkkä vai mistä tuo voi johtua?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tilanteesi on todellakin inhottava, mutta oletko valmis heittämään koko suhteen pois yhden tapahtuman takia? Jos suhteenne on muuten kunnossa, niin pystytte varmasti myös puhumaan tapahtuneesta.
Itse olen samanlainen, että tarpeeksi suuttuessani tarvitsen ennemmin tilaa kuin pakolla sopimista. Ehkä voisitkin sopia miehesi kanssa, että jos sanot selkeästi haluavasi olla rauhassa, niin silloin miehesi antaisi sinulle tilaa ja aikaa. Riidan sopiminenkin sujuu paremmin kun molemmat ovat hieman rauhoittuneet. Kyseessä ei olisi siis mykkäkoulu vaan rauhoittuminen.
Kannattaa puhua asiasta, mutta syyttelemättä. Syyttely saisi miehen vain puolustuskannalle, eikä silloin itse asia menisi perille.
Tsemppiä!
Älä anna vielä periksi! Miehessäsi on se hyvä puoli, että hän haluaa keskustella asiat selviksi ja se on erinomainen piirre miehessä.
Varmaan tilanne oli hankala, mutta miehesi ei käynyt sinuun käsiksi! Hän vain halusi selvittää riidan.
Kerro kuitenkin hänelle miltä sinusta tuo asia tuntui ja että se painaa mieltä, saatte sen asian käsiteltyä ja varmaan unohtuu sitten pian. Tsemppiä :)
Sait ihan sitä mitä ansaitsetkin kun alat mykkäkouluilla. Parempi kun opettelet typeristä parisuhdetta hajottavista tavoista pois tai saat vielä huomata ettet ole miehesi arvoinen.
mutta poikaystäväni ei ole tuollainen vaan ISÄNI! Riidellään aika useesti (kun näen hänet aika useasti) ja kun en halua jatkaa riitelyä ,enkä jaksa enää koko paskaa niin lähen jonnekkin muualle huoneeseen ja mitä vielä mun iskäni seuraa perässä ja inttää samaa paskaa mistä ei ole mitään hyötyä. On joskus kyllä estellykkin mutta yleensä meen täysillä läpi heh heh!mua ku ei estä mikään! Siinä tulee todella hulluks joskus menen vessaan ja laitan oven lukkoon!!
Eikös se ole hyväkin juttu, että mies oli valmis kumminkin puhumaan asiat halki? Sinä kun vaan olisit mököttänyt.
Mykkäkoulu voi saada toisen ihmisen täysin raivoihinsa ja ärsyttää vain enemmän ja enemmän. Itseäni ei mikään muu ota päähän yhtä paljon kuin mököttäminen ja mykkäkoulu.
Tuollaisessa tilanteessa voisit esimerkiksi puhua rauhallisella äänellä: "En halua nyt riidellä. Anna minun ajatella näitä asioita vähän aikaa, jooko?" Ja siihen tapaan. Kun tarpeeksi tuotat tuollaista puhetta, mieskin rauhoittuu. Älä siis jatka riitaa riitelemällä vaan puhu rauhallisesti. Mutta älä missään tapauksessa pidä mykkäkoulua. Onko se sinun mielestäsi oikein miestä kohtaan, jos miehesi sattuu vihaamaan yli kaiken juuri mykkäkoulua? Kai sinun herkkänä ihmisenä pitäisi se ymmärtää? Voit sitten jälkeenpäin puhua asiasta ja kertoa, että sinua pelotti ja ahdisti, kun mies esti sinulta vapaan kulkuväylän jne. Ja samalla voit myös pyytää anteeksi, että pidät mykkäkoulua, vaikka _tiedät_ jo etukäteen, että se vain saa miehesi ärtymään entistä enemmän.
Vielä sen verran lisäisin, että miehesi näkökulmasta mykkäkoulu voi tuntua hyökkäykseltä häntä vastaan, etenkin kun tiedät jo hänen mielipiteensä asiasta. Oletko liian herkkä? En tiedä, mutta olet liian itsekeskeinen, jos ajattelet vain omaa ahdistustasi. Etkö ymmärrä, että mykkäkoulusi aiheuttaa miehellesi aivan yhtä paljon ahdistusta kuin sinulle se, että hän esti sinun vapaan kulkusi?
Mykkäkoulu ei tietty ole kovin oivallinen tapa hoitaa asioita.. mutta kyllä sinulla on OIKEUS sanoa, että juuri nyt et halua/ jaksa asiasta enempää keskustella.. ja että jatketaan keskustelua, kun olet hieman jäähtynyt.
Tätä oikeutta tulisi myös miehen kunnioittaa ja siis sinun tulla kuulluksi tuossa tilanteessa.. Perässä kulkeminen ja inttäminen on juuri päinvastaista käytöstä.
Jollei kihlattusi kuuntele tätä viestiäsi ja ANNA sinulle TILAA, jota juuri tuossa tilanteessa tarvitset, on hyvinkin ymmärrettävää, että joudut sen VÄKISIN OTTAMAAN mykkäkoulun muodossa.
Mitä tulee tuohon "edessä seisomiseen" ja "kulkemisen estämiseen", niin siihen ei myöskään ole kellään oikeutta --ei edes riidan tai mykkäkoulun varjolla. Itse asiassa "kulkemisen estäminen" luokitellaan VÄKIVALLAKSI, vaikkei varsinaista "käsiksi käymistä" tapahtuisikaan. Ei mikään ihme, että koit tilanteen ahdistavaksi.
Jos kihlatullasi on näissä tilanteissa taipumus käyttäytyä tällä tavalla rajojasi rikkomalla, niin
ajan kanssa tilanne tuskin ITSESTÄÄN paranee --yleensä päinvastoin.
Asiasta kannattaa keskustella silloin, kun kumpikaan ei ole liian kiihtyneessä mielentilassa. Jos pääsette yhteisymmärrykseen ja sovitte asiallisista pelisäännöistä, niin hyvä. Jos kihlattusi VÄHÄTTELEE asiaa, niin antaisin HÄLYTYSKELLOJEN soida..
Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa ja suhteen tuhoamistapa. Eri asia on pyytää HETKI rauhoittumisaikaa ja jutella tämän jälkeen vaikka illalla lisää. Riitaa tai sopimattomia asioita ei saa kuitenkaan venyyttä tarpeettoman kauan ei ainakaan päiviä kestäväksi. Jos haluaa rahoiuttumisaikaa pitaa sanoa, että tarvii hetken miettiä asioita ja viilentya ei saa sanoa, että en halua puhua asiasta...sehkän on sama kuin ei halua lainkaan puhua asiasta ja selvittää asioita. Oma suhteeni oli kaatumassa koska toinen osapuoli olisi halunnut mykkäkoulun avulla "hoitaa" asiat eli mitään ei ikinä oikeasti ratkaistu vaan asiat jäi puhumatta. Mutta onneksi kumppani tuli järkiinsä ja halusi kehittää itseään ja opetteli puhumaan. Silti molemmille on sallittua rahoittumisaika.
On oikeus sanoa että juuri nyt ei halua asiasta keskustella mutta samalla on sanottva MILLOIN on valmis jatkamaan keskustelua...ei saa jättää toista tyhjän päälle.
Toisella osapuoliskolla on OIKEUS haluta selvittaa asiat ja OIKEUS saada tietää milloin kesksutelu on mahdollista muuten suhdetta ei kannata jatkaa jos toinen osapuoli ei ole halukas selvittämään asioita.
Krooninen mykkäkoulu asioiden käsittelytapana on mielestäni avan eri juttu, kun ahdistelutilanteessa "väkisin" oman tilan ottaminen.
Joskus on tilanteita, jolloin toinen ei pyynnöstä huolimatta anna tarvittavaa tilaa ja itsepuolustukseksi sen joutuu väkisin ottamaan. Myös tätä tilannetta saatetaan kutsua mykkäkouluksi. Mielestäni nämä kaksi asiaa tulisi kuitenkin selkeästi erottaa toisistaan.
Toisen ahdistelu kuvatulla tavalla ei mielestäni ole "asioiden selvittämistä", vaan henkistä väkivaltaa siinä missä krooninen mykkäkoulukin.
En tarkoittanut kroonista mykkäkoulua vaan puhuin koko ajan juuri tästä tilanteesta kun "riita" on päällä. Siinä tilanteessa olo voi tuntua molemmista todella ahdistavalta ja silloin sen mykkäkoulun tai rauhoittumisajan haluavan on myos sanottava, että haluaa hetken rauhoittua ja kerrottava myos samalla milloin voisi jatkaa juttelua. Esimerksiksi: " Tarvitsen aikaa miettiä asioita, koska tunteet on liian pinnalla. Sopiiko, että jutellaan huomenna tai tain tänä iltana tästä asiasta lisää". Tätä käytän itse ja myös annan toisen puoliskon käyttää tätä miettimisaikaa myos.
Mutta jos lopettaa vain puhumisen tai sanoo vain että en halua puhua, niin siinä saa toisen vai lisään ärtymään, koska silloin osoittaa, että ei välitä toisen tunteista ja ajatuksista pätkääkään. On aina kerrottava myos se aika milloin voisi jatkaa asian läpikäyntiä. On paljon helmpompi molempien olla kun tietää, että saa rauhassa miettiä noita asioita siihen tiettyyn aikaan asti. Mykkäkoulun ei kuitenkaan pitaisi tarkoittaa sitä että samaan aikaa ei voisi muista asioista normaalisti jutella, vaan se tarkoittaa vain sitä, että siitä tietystä riitaa aiheuttavasta asiasta ei halua nyt jutella.
Niimpä.. oleellista onkin se, että oivaltaa, että asioita ja niiden käsittelyä -tai "riitaa" VOI siirtää tuonnemmaksi johonkin sovittuun tilanteeseen/ ajankohtaan ilman, että muu eläminen ja oleminen kärsii. Kaikki vain eivät valitettavasti pysty tähän ja toisen ahdistelu "jää päälle"..
Olin aikoinaan kihloissa miehen kanssa, joka myöskään "ei ollut väkivaltainen".
Riitatilanteissa hänen työkalunsa vain loppuivat, eikä hän osannut kunnioittaa rajojani. Hän harrasti juuri tuota perässä kulkemista ja inttämistä, vaikka sanoin, että en juuri nyt halua/ ehdi/ voi asiasta keskustella. Usein inttäminen alkoi juuri, kun tilanne vaati huomiotani johonkin muuhun -esim. töihin lähtöön valmistautuessani jne.
Ainoa keino noissa tilanteissa päästä rauhaan/ selvittämään omia ajatuksia ja tunteita/ nukkumaan/ töihin jne oli lakata puhumasta kokonaan --heti kun avasin suuni inttäminen ja perässä kulkeminen jatkui.
Pikkuhiljaa miehen käytös riitatilanteissa paheni. Hän alkoi käyttämään tuota "en käy käsiksi, mutta seison tässä niin, että et pääse kulkemaan" -keinoa.
Seuraavaksi hän "sanojensa ponneksi" "vahingossa" pamautti kirjalla perseeseeni jättiläismustelman, kun käännyin nukkumaan.. Tästä hiillyttyäni, hän vähätteli asiaa ja sanoi "..no älä nyt.. enhän mä OIKEESTI sua lyönyt!..". --Joopa joo.. perse vaan oli mustelmilla monta viikkoa..
Hälytyskelloni alkoivat kuitenkin onneksi soida..
Seuraavalla kerralla selvisin nipin napin mustelmitta, vaikka kihlatun kädessä kirjan sijaan sattuikin olemaan puukko.. Jälleen hän vähätteli tilannetta.
Puukosta selvittyäni otin saman tien kihlasormuksen pois sormesta ja ilmoitin, että emme ole enää kihloissa, emmekä edes asu yhdessä. En halua miestä, joka on VAARALLINEN ja joka VÄHÄTTELEE väkivaltaista käyttäytymistään.
Väkivaltaiseen käyttäytymiseen voi saada apua ja se voi korjaantua vain, jos sen tunnistaa ja myöntää. Muuten tilanne ajan kanssa vain pahenee.
Valinta oli yksi elämäni parhaimmista. Kyseisen miehen kanssa olemme edelleen läheisiä ystäviä, mutta parisuhdetta hänen kanssaan en halua.
Sinusta alkuperäinen tuntuu että se että hän esti sinun liikkumisesi ja vaati puhumaan tuntuu kamalalta, mutta myos miehestäsi tuntui varmasti yhtä kamalalta mykkäkoulu. Mykkäkoulun pito on myos henkistä väkivaltaa kun laitetaan toinen kokonaan ulkopuolelle.
Kumpikaan teistä ei toiminut oikein. Sinun olisi edes täytynyt sanoa, että saanko miettiä hetken asioita (ei päiväkaupalla vaan hetken) eikä taysin kokonaan ikään kuin sanoa vain että et halua puhua asiasta. Miehesi voi myos ajatella että ei halua enää olla kanssasi koska suljet hänen kokonaan pois sanomalla etä halua puhua. Kumpikin tuntuu yhtä pahalta. Opetelkaa jutellemaan ei ne asiat ratkea ilman sitä.
Teillä molemmilla on opeteltavaa kuinka käsitellä asioita.