Asumme minun ostamassani kerrostalo-osakkeessa.Meillä on suurinpiirtein samat tulot. Avomieheni maksaa minulle 600€ kk. Sisältää ruoan, pesuaineet, asumisen. T-V lupa, sähkö, vakuutukset menee minun tililtäni suoraveloituksella. Joskus saan niihin erikseen puolet. Joskus minusta tuntuu, ettei tämä mene oikein. Asumiskulut (yhtiövastike laina n.600€ kk ). Asuin aikaisemmin yksin pienemmässä osakkeessa, joka oli maksettu, nyt vaihdettinn isompaan johon otin lainaa alle 30% asunnon hinnasta. Avomieheni ei "halua omistaa" mitään. Meillä on kummallakin edellisistä liitoista lapsia. Tämä nykyinen asunto on remonttia vailla. Avomieheni lupasi maksaa puolet tulevista remonteista, muttei se ole ihan näin mennyt. Nyt on taloyhtiössä tulossa pakollinen aika hintava remontti, siitäkin lupasi puolet maksaa, mutta epäilen. En uskalla suorin sanoin puhua hänelle tästä, kai se jankuttamiselta tuntuisi, koska on luvannut. En luota häneen kuitenkaan. Ihmettelen minne hän rahansa käyttää, koska minulle maksaa alle puolet tuloistaan. Minulta itseltäni menee kaikki tulot tähän ylläpitoon.
Kiinnostaisi tietää tosiaan miten muilla on käytäntö?
(Meidän molempien lapset ovat jo pois kotoa, kahdestaan asumme)
Kiinnostaisi tietää tosiaan miten muilla on käytäntö?
(Meidän molempien lapset ovat jo pois kotoa, kahdestaan asumme)
Vastaukset 30
Vanhimmat
Kuulostaa hiukka omituiselta toi teidän toiminta. Meillä näin: Olen itse tällä hetkellä työttömänä, mutta aloitan pian työt. Mies on vakitöissä. Meillä maksaa aina se, jolla on sillä hetkellä rahaa. Koetetaan jakaa maksut puoliksi. Sitten kun molemmat on töissä niin koetetaan laittaa tuloihin suhteutettuna saman verran molemmat eri tilille, josta hoidamme sitten yhteiset kulut eli vuokran, sähkön, vakuutukset, ruoat jne. Loppuraha mikä omalle tilille jää, on kummakin itse käytettävissä.
Tuntuu hassulta, että mies maksaa sulle vuokraa. Kauanko ootte asuneet yhdessä? Jos olette pari niin samassa veneessähän te olette ja periaatteessa molempien pitäisi osallistua yhtä paljon menoihin..
Se mun mies on maksavinaan sillä 600€ puolet kuluista, ei ole kertaakaan kysynyt riittääkö se. Olen ottanut aina suuremman menoerän tullessa puheeksi, mutta ehkä se käyttää tarkoituksella hyväksi. 5v. ollaan asuttu.
Rakkaus on tainnut kuolla aikoja sitten, ehkä tää on molemmille taloudellisempaa, paitsi minulle, kun menin vaihtamaan asunnon isompaan, kalliimpaan ja remontoitavaan. Ainahan tän voi tietysti myydä, mutta iso prosessi sekin taas.
Olen ollut elämäni aikana 3:ssa avoliitossa, muiden kanssa rahoja ei eroteltu, minun ja sinun rahat.
Haudon näitä juttuja itsekseni ja saan itseni raivon tilaan. Ehkä olis parempi erota tästä " kämppäkaverista".
ruokahankinnat ja maksan muutamia laskuja (vakuutuksia ym.), mies hoitaa yhteiden asunnon lainan lyhennyksen ja auton kulut (minä maksan bensat hän muut kulut), sekä omat nuoruuden humputuksista tulleet lainat joita minä en suostu maksamaan.
Olemme laskeneet että näin meillä menevät kustannukset suht yhteen, tosin minulle ei palkastani jää paljoa ns. hurvittelurahaa koska palkkani on pieni (teen vain 5h päivässä töitä alani työpulan vuoksi) mutta ihan hyvin tulemme toimeen. Emme laske minun ja sinun rahoja vaan puhallamme yhteen hiileen ja maksamme asioita yhdessä!
Tuntuu vähän erikoiselta. Teetkö sinä siis kaikki ruoka, peusaine yms. ostokset tai maksat ne ainakin ja maksat laskut?
Meillä molemmat käy kaupassa (mä vähän useammin, kun ehdin paremmin), en ole laskenut käydäänkö yhtä usein tai meneekö ostoksiin saman verran. Mutta luulisin, että suurinpiirtein. Jos epäilyttää niin voisit vaikka laittaa kuitit talteen tai jos maksat pankkikortilla ostokset niin laskeskella niitä.
Meillä on yhteinen tili jolle molemmilta menee sama summa rahaa ja maksetaan säännöllisesti toistuvat (yhteiset) maksut. Muut yhteiset laskut maksetaan n. puolet ja puolet. Joka laskua ei siis puoliteta vaan toinen maksaa jonkun laskun ja toinen toisen ja sillä tavalla. Ja vähän miten kummallakin sattuu rahaa olemaan. Omat laskut maksetaan itse tai joskus toinen voi maksaa, ei olla niin tarkkoja.
Miehellä on joitakin satoja euroja isommat tulot kuin minulla. Asunto on yhteinen ja maksetaan yhteiseltä tililtä puoliksi.
Asumme miehen omistamassa asunnossa. Asunto ostettiin kun minä vielä opiskelin (opintotuella ei olisi lyhennelty paljon lainaa..)ja miehellä oli entuudestaan jo kovasti säästöjä, jotka sijoitti asuntoon. Tällä hetkellä maksan yhtiövastikkeen ja kaikki laskut (paitsi tv-lupaa, mies on tv:n suurkuluttaja..). Miehen rahoilla käydään kerran viikossa ruokaostoksilla ja minä teen omilla rahoillani "täydennysostoksia" viikon aikana.
Meillä homma toimii hyvin näin. Normaaliin elämiseen menee kummallakin suunnilleen saman verran. Toki miehellä kuluu rahaa enemmän, koska laina on tietenkin moninkertainen yhtiövastikkeeseen nähden. Mutta itselleenhän hän sitä maksaa (korkoja lukuunottamatta).
Minun piti itseasiassa lukea useammankin kerran tuo viestisi, että tajusin, oliko tuo 600 euroa liian vähän vai liian paljon. Kuitenkin kun asunto on nimissäsi, eron sattuessa se myös jäisi sinulle. Mikäli mies makselee remppoja (jolloin asunnon arvo nousee), hän jäisi tappiolle ja sinä voitolle. Eli näin ulkopuolisen silmistä en näkisi tarpeelliseksi, että miehesi tulisi remonttikuluihin osallistua...
Mutta toisaalta mainitsit, että sinulta kuluu melkein kaikki rahat ja hänellä puolet. Ehkä sinun kannattaisi pitää jonkun kuukauden verran "talouskirjanpitoa" ja näyttää miehelle mitä mikälin maksaa. Ihmisillä kun nuo ruokakulutkin on niin tapauskohtaisia (esim.meillä menee ruokaan rahaa n. 250 kuussa)
Ei miehesi kuulu osallistua sinun omaisuutesi maksuun tai remontointiin. MUTTA jos sinulle ei jää käteen mitään siitä että makselet teidän asuntonne kulut voisi hän osallistua enmmän muihin juokseviin kuluihin. Meillä maksna itse omistamani talon lyhennykset, korot, vakuutukset ja rempat ja jos ero tulee jää tämä minulle ja jos tämä myydään jää voittokin minulle; minun nimissä kun on sekä talo että laina. Mutta kaikki muu maksetaan tasan fiftififti. Vuokraa ne ukolta erikseen pyydä koska on sen verran pienempituloinen.
Mun mielestä remppaan voisi jonkin verran osallistua, koska siitä tulee molemminpuolinen hyöty. Ja molemmat asuu asunnossa ja asuntoja on joskus remontoitava. Vaikka tietysti omistaja hyötyy enemmän asunnon arvon nousuna.
Jos on yhdessä katsottu asunto ja päätetty muuttaa ja remontoida se, niin tottakai se yhdessä tehdään.
Monelle keskusteluun osallistuneelle on näköjään tärkeintä se, ettei vaan toiselle omaisuutta kartuta. Kukaan ei tiedä milloin ja kummalle noutaja tulee ensin, mitä väliä haudassa on "arvon noususta"?
Jos se puolisko, joka ei halua omistaa mitään, mutta "painostaa" sen maksajan vaihtamaan kalliimpaan ja vielä remonttia vaille olevaan asuntoon, niin pakkohan se on jotenkin osallistua, jos meinaa asua semmoisessa mitä alunperin halusi. Ei tavallisilla tuloilla yksin kaikkea voi maksaa.
Luottamuspulaa tulee näköjään teki mitenpäin tahansa.
Tuossa joku jo vähän kommentoikin, että miehen ei tulisi osallistua asunnon arvoa kohottaviin remontteihin rahallisesti lainkaan. Itsekin olen samaa mieltä, ja vieläpä niin, että ei hänen mielestäni tarvitsisi osallistua asumiskuluista lainaosuuteenkaan. Molemmat (remppa ja laina) ovat sinun omaisuuttasi maksavia tai sen arvoa kohottavia menoeriä. Jos joskus sattuisi olemaan avoero edessä, niin kaikki, mitä mies on rahoistaan asuntoosi laittanut, jäisi sinulle plussapuolelle, mutta hän ei niistä rahoista hyötyisi mitään.
Yhtiövastike, joka voidaan katsoa vastaavan vuokra-asumisen vuokraa, on sitten eri asia. Se on sitä varsinaista asumiskulua, kun lainat sun muut ovat omaisuuden kartuttamista. Jos toinen haluaa omistaa, ja toinen ei, niin on sitten keskinäinen asianne selvittää, mikä on teille oikea yhteisasumisen muoto, vai onko mikään.
Meillä on tehty niin, että omistusasunnossa asuessa lainakulut ovat kuuluneet sille, joka ne oli päättänyt ottaa ennen suhteemme alkamista. Vastike on maksettu puoliksi. Kun omistusasuntojen välillä asuimme jonkin aikaa vuokralla, vuokra maksettiin puoliksi. Homma on toiminut sekä avo- että myöhemmän avioliiton taipaleella.
Muut kulut, jotka ovat yhteisiä eli elämiseen meneviä, ne mielestäni kuuluisi maksaa puoliksi. Miten se tapahtuu, on taas kunkin parin selvitettävä keskenään. Joku luottaa yhteiseen tiliin, jolle laitetaan sama summa, jollain molempien palkat menee yhteiselle tilille. Ja sitten ovat nämä, jotka makselevat omilta tileiltään laskuja suhtkoht puoliksi tai oikein setvivät asioita kuittien kanssa.
Oleelliselta kuulosti viestissäsi, että et luota mieheesi. Ja nimenomaan ihmettelet, mihin hän rahansa pistää, kun omasi menevät kertomiisi juttuihin. Eli mieti vielä sitäkin, onko kulujen maksaminen puoliksi päällimmäinen ongelmasi, vai kiusaako sinua enemmän jokin muu? Sillehän et mitään voi, että jos sinä olet se, joka haluaa elää omistusasunnossa, niin rahaa tunnetusti jää muuhun kulutukseen vähemmän - kuten esimerkiksi miehellesi.
meillä minä (nainen) maksan yksin koko potaskan eli yli 600 euron vuokran sähköt telkkarilupa suurimman osan ruokamenoista olen ostanut talouteen yhtä ja toista kallistakin,miehellä pienenpi liksa mutta sen rahat vaan tuntuvat katoavan samantien liksapäivänä harvoin osallistuu laskuihin muutamalla sadalla ja ruokamenoihin silloin tällöin..... ei siivoa,ei tee muuta kuin on koneella...että kiitos ja näkemiin! :-(
Jos teillä on yhtiövastike ja laina yhteensä noin 600 euroa, niin silloinhan teillä jää ruokaan ja muihin laskuihin se toiset 600 euroa, kun maksatte puoliksi. Miten ihmeessä elätte, jos tämä ei riitä? Toisekseen, pitäisin epäreiluna järjestelyänne, jos olisin avomiehesi. Hänhän maksaa myös kodistanne kuukausittain, mutta jos teille tulisi ero, hänelle ei kuuluisi palaakaan kodistanne, kun se on nimissäsi.
Oli mieheni tahto vaihtaa asuntoa, lupasi maksaa remonteista puolet, koska sanoin, etten enää jaksaisi aloittaa velkojen takia pihistelyä. ( olin jo kahdet asuntolainat maksanut ). Olemme viimeisen n. 20v aikana asuneet ja eronneet, oli alkoholiongelma, josta nyt päästy. Jo usean vuoden raittiina.
Jos asuisimme vuokralla, tuskin näin isosta asunnosta 600€ riittäisi. Siihen vielä muut maksut, niin eiköhän miehenikin tästä taloudellisesti hyödy. Varmaan muistaa sen edellisen luukkunsa, yksiö ilman parveketta, vuokra yli 300€.
Keskustelun aloituskysymys olikin miten yleensä muut parit jakaa kulut, ihan vaan tuli mieleeni.
Yksi vastaajista totesikin tässä olevan muuta takana, kun en luota. Oikeassa oli, mutten kehtaa kertoa, jos joku tunnistaa. Kuningas Alkoholiin se liittyy...
Monet ajattelee: jos tulee ero, ei saa mitään. Me ollaan soudettu ja huovattu ihan tarpeeksi yhdessäolomme aikana, joten luulen kuoleman meidät erottavan. Ollaan yli viisikymppisiä, sairaudetkin jo hiipineet ennen niin aktiivisiin, nyt jo rypistyviin ja raihnaistuviin ruumiisiin.
Mutta, kiitos kannanotoista, tuli paljon parempi mieli. Se muuten pitää paikkansa kun sanotaan, että puolisoitten välit muuttuu vanhemmiten sisarsuhteeksi, kinataan siitä kumpi tekee enemmän kotitöitä ym., sekä kuka maksoi mitäkin. Sitä tää kai on.
tuntuu toimivan.
Meillä minä maksoin kaikki.
Asuntolaina on mun nimissä ja sen haluankin hoitaa itse.
Sen lisäksi maksoin kaikki laskut,auton,ruoan,hygienian,vaatteet,lasten kulut...
Mies ei antanut penniäkään mihinkää.
Puhumattakaan, että olisi osallistunut kotitöihin tai mihinkään muuhunkaan.Minut oli otettu sitä varten...
Hoitelen edelleen itse kaiken, mutta mies ei ole enää elätettävänä.
Että näin.
Asun lapseni kanssa vuokralla ja seurustelin useamman vuoden miehen kanssa, joka halusi asua meillä mutta piti oman luukkua varalta. Hyvä olikin olla varalla, kun suttasi joka kuukausi tilinsä omiin menoihin, eikä siitä liiennyt edes ruokaan.
Nyt olen lopettanut suhteen, samat kulut on kuin ennenkin, paitsi ruokalasku on pienempi. En ymmärrä miten joku voi työssäkäyvänäkin olettaa, että hänet nainen elättää. Mullakin liian hyvä sydän, että katselin sitä touhua liian pitkään.
Aikoinaan tein itse samaa, jo silloin ajattelin, että joskus kiroan itseäni tästä tyhmyydestä. Mikä sai tekemään niin? Luulen ja tiedän itseni kohdalta, halusin, että oli kaveri, koska seksi oli tärkeää ja muutenkin minusta ei ollut pelkästään lasten kanssa eläjäksi. Voi helvetti niitä aikoja! Omilta lapsilta pois, kun äiti elätti alkoholisti "isukkipuolta".
Voi raasua! Sun suhteesihan on ihan pielessä. Et voi puhua raha-asioista ja velvollisuuksien hoitamisesta? Pelkäät? Ai että lökäpöksy ottaa ja lähtee? Eikö se olisi helpotus jos lökä ei kestä velvoitteidensa hoitamista? Luottamus ei taida olla kunnossa. Anteeksi vähän tiukka sävy mutta tulipa sanottua se mitä pitikin.
yhteen lyötiin, siinä samassa myös lompakot. Eikä ole tarvinnut rahasta riidellä 20vuoteen.
Minulla on taas "murheena" se, että avoni haluaisi omistaa, muttei itse silti ottaisi lainaa, paitsi jo minä takaan(hänellä erittäin varakkaat vanhemmat, muttei halua heitä takaajikseen). Asumme omistamassani asunnossa. Asuin siinä jo ennen hänen muuttoaan tänne.
Olemme myös n.50 vuotiaita. Miehellä ei mitään ollut tänne tullessaan, ainoastaan luottovelkoja, ja entisen elämän velvoitteita.
Ensimmäisen vuoden maksoin kaiken kukkarostani, ja jopa lainasin rahaa hänelle. Maksoi kylläkin rahaa saatuaan lainan takaisin.
Nyt mies on sitä mieltä, että kun hän on tänne minut löydettyään muuttanut, minun pitäisi maksaa 1/2 hänen uudesta autostaan, jos hän sen ostaa, koska hänellä on pitkä työmatka!
Itsellä auto myös, mutta hän kuulemma tarvitsee autoa enemmän, kuin minä, minun kuuluu luopua autostani hänen hyväkseen!?
Olin aivan äimistynyt, ja sanoinkin, että jos rupean hänestä tavallaan maksamaan, voi hän samantien muuttaa, sillä kalliksihan tuo miehen pito on minulle muutenkin tullut.
Miksi ostaa koko "lehmä", kun sitä voi ostaa litroittainkin.... :))?
Kuinka kauan nyt olette asuneet? Tutulta kuullostaa. Meillä oli myös molemmilla auto, mutta mieheni möi omansa pois. Jonkin ajan kuluttua rupesi käyttämään minun autoani, koska "minä en tarvinnut", oli niin lyhyt työmatka, pääsin pyörälläkin. No, ei se minua hirveesti haitannut, MUTTA, jonkin ajan kuluttua rupesi puhumaan uudemman ostosta. Puoliksi ostettais. Hänellä ei kuitenkaan ollut sitä rahaa, joten minä lainasin. Maksoi kyllä aika nopeasti osuutensa, mutta minä jäin ilman autoa. (auto ja vakuutukset minun nimissäni). Vei minut kyllä huonolla ilmalla töihin. Sitten aloin pikkuhiljaa hattuilemaan, miksi ostin auton, kun ei ole minulla käytössäkään. Nyt olen itse ajellut vuorostani, mies kulkee kaverin kyydissä. Kaveri jää kohta lomille, joten minun on siirryttävä kaksipyöräiseen. No, eipä tarvi ostaa kallista bensaa:)
Veikkaan, jos miehesi ostaa yksin sen auton, häneltä ei jää rahaa mihinkään muuhun (sinulle yhteisiin kuluihin), jos jää nytkään? Jos se on oikein härski, se ottaa sen lainan sinun takauksella ja jättää sun maksettavaksi. Käsitin, että oli entisiäkin luottovelkoja ym.?
Toivottavasti osaat päättää järkevästi. Ei pidä olla liian hyvänahkainen. Näitä juttuja kun olen lukenut, niin huomaan, miten moni nainen "hoitaa" miehiään. Raha-asioissa monet miehet käyttää naisia hyväksi. Me maksetaan "siitä", eikö se ollut aikojen alusta toisinpäin?:))
Olemme asuneet yhdessä jo 5 vuotta. Koko ajan mies on keksinyt ties mitä ideoita "rikastuakseen".
Toinen hyvä keino olisi kuulemma että hän jäisi vuoden mittaiselle vuorotteluvapaalle ja rakentaisi talon.
Tietysti minä myisin omani alta pois, ja laittaisin rahani rakennettavaan.
Mies ottaisi puolet lainasta, ja rakentaisi talon.
Minä kävisin töissä, ja mies rakentelisi taloa(sillä rakennusmiehen palkkaaminen on tosi kallista), ja minä maksaisin lainanlyhennykset ja kaiken elämisen ja asumisen sillä aikaa......
Eli tasan menisi??!! Hänen mielestään, eli minun tarvitsisi maksaa hänen työstään, mutta elämisen kustantaminen jäisi kokonaan minun harteilleni.
Kivasti suunniteltu...onneksi se vain on jäänyt kovapäisyyteni vuoksi suunnitteluksi.
En sinun sijassasi suostuisi. Rakentaa ne muutkin ukot taloja, vaikka töissä käyvät. Jotenkin tuntuu, että ukkosi käyttää sinun hyväsydämmisyyttäsi hyväksi. Talo olisi sitten puoliksi, vaikka sinä olisit sijottanut siihen ensin nykyisen omistamasi ja ihan itse maksamasi asunnon? Ei kuullosta hyvältä sinun kannaltasi. Sitäpaitsi riittääkö sinunkaan rahat tähän kaikkeen? Voithan olla tosi hyvätuloinen, silloinhan se ei niin kirvele, rahaahan se vain on.
Lähipiirissä kyllä on pari tapausta missä nainen elää miehen siivellä. Molemmista siis löytyy...
En ole todellakaan varakas. Olen vain eroni -93 jälkeen elänyt tarkasti lapsieni kanssa, ja saanut jotain kerätyksi.
Eli, olen tarkka vieläkin, ja sekös miestä harmttaa.
miehellä rahaa tulee, ja menee kuin vesi hanhen selästä. :)
Meillä ei kuluja jaeta erikseen..Vuokrasta kumpikin maksaa oman osuutensa, mutta muut kulut ja menot maksetaan miten millonkin.
me muutimme yhteen, kun ostin ensimmäisen asuntoni. Minä maksan lainanlyhennyksen (n. 330e/kk), mies maksaa yhtiövastikkeen (n. 150e). Mies maksaa myös tv-luvan, sähkölaskun ja jos joitain muita laskuja tulee.. ruokakulut maksamme suunnilleen vuorotellen, tai se maksaa, kummalla on varaa. Minä maksoin asuntoni remontin kokonaan (onhan asunto pelkästään minun nimissä). Molemmilla omat autot, joiden kulut maksamme itse (miehellä autolaina). Miehellä tekee tiukkaa taloudellisesti, vaikka tienaamme saman verran (vanhoja velkoja maksettavana). Jos hänellä rahat loppuu, minä lainaan, samoin jos on isompia yhteisiä rahamenoja, saatan lainata.
Olen 19-vuotias opiskelija. Tuloni ovat 0 euroa kuussa. Mies maksaa vuokran, veden, sähkön, auton, netin, tarvittavat sisustukselliset jutut, tv-lupamaksun ja niin edelleen. Minä elin viime kesän palkalla niin pitkälle kuin pystyin (ruoka puhelinlasku muutamia vaatteita) ja tämän jälkeen mies on siirtänyt hieman rahaa, joka kuun alussa tililleni.
Mies siis maksaa kaiken. Ja iso kiitos hänelle siitä! Osallistuisin jos voisin...
Ymmärrettävästi aikuisella iällä päätetty avoliitto toimii vähän eri tavalla kuin nuorena solmittu suhde, johon ehkä ajatellaan vielä yhteisiä lapsia. Vastaan koska olen keski-ikäinen nainen, ja tilanteeni tietyillä tavoin muistuttaa tilannettasi; paitsi että minun mielestä asiat toimivat hyvin meillä eikä rahasta tapella.
Olen eronnut yli neljäkymppinen nainen ja omistan ison kerrostaloasunnon, josta olen velkaa pankille. Kanssani asuu yksi teini-ikäinen lapsi, jonka kuluista vastaan yksin (eksän puolesta kunta maksaa jotain minimielatustukea koska eksäni on luuseri jolta ei ole toivoa saada mitään taloudellista tukea mihinkään). Lisäksi tuen taloudellisesti 19-vuotiastani, joka asuu jo poissa kotoa (yksin).
Avomieheni omaisuus on kesähuvila tontteineen sekä hänen pieni firmansa. Hän asuu luonani edullisesti: hän maksaa minulle puolet yhtiövastikkeesta. Minusta se on kuitenkin aika hyvin, koska huushollissa asuu minun perhettäni enemmän kuin hänen. Lainat ja tähän kiinteistöön kuuluvat menot hoidan täysin yksin. Avomieheni puolestaan saa maksaa kesähuvilaansa ja firmaansa kuuluvat menot yksin. Niihin en osallistu. Meillä on kummallakin omat autot, joista koituvista menoista kumpikin vastaa itse. Mieheni aikuiset lapset eivät enää niin tarvitse taloudellista supporttia mutta miehen omaisuus toki on lasten lainojen vakuutena. (niinkuin nykyään on tapana...)
Sähköt, ruoat, yhteiset lomamatkat, lehdet, tv-luvat, siivouskulut arjen asumisesta, irtaimiston huoltoon kuuluvat menot, bensakulut yms pyrimme mahdollisimman paljolti saamaan tasan. Pääperiaatteena on että kumpikin hoitaa itsensä ja vastuunsa, ja jos mitä omaisuutta on karttuakseen tai hassaantuakseen, se on kummankin oma asia. Emme aio avioitua; kummankin omaisuus periytyy kummankin lapsille erikseen. Kenenkään ei tarvitse tapella. Välit kummankin lapsiin ovat hyvät ja näin ne varmaan hyvinä pysyvätkin. Toki ostelen miehen lapsille ja lapsenlapsille joskus lahjoja ja mies myös minun lapsiani välillä höösäilee ja hemmottelee, mutta kun asioista on puhuttu, niin kukaan ei ole kenellekään velkaa.
Minusta tämä toimii mainiosti. Jos haluan minkkiturkin ja minulla on siihen varaa, tai kalliin kasvohoidon, niin ostan sen. Ja mies jos haluaa hasata rahansa taas uuteen urheiluvälineeseen tai kalleimpaan konjakkiin niin hän on ihan vapaa sen tekemään.
Me eletään oikeestaan miehen rahoilla. Itse saan pienet äitiyspäivärahat eikä ne pahemmin mihkään riitä. Maksan laskuja(puolet vuokrasta esim.) tietty niin paljon kuin pystyn omista rahoista mutta vähäiseksi jää. Mua itseäni riipoo tämä riippuvaisuus rahallisesti mutta ei mahda mitään. Toivottavasti löytyy töitä vapaiden jälkeen ettei tarttis miehen rahoilla elää.
Meillä maksetaa kaikki laskut mitä on ja sillä hyvä. Mä maksan lainanlyhennyksen, johon menee reilu puolet palkasta, ni avokki siirtää mulle rahaa, et saan bensaa ja pääsen töihin. Ei sil oo meille mitää merkitystä, et kumpi maksaa mitkäki laskut, kuhan ne tulee kaikki hoidettuu.. Ikinä ei olla nälkää nähty eikä ulosottomiehet oo ollu koputtamassa oveen, joten olemme olleet varsin tyytyväisiä tilanteeseen. :)